torstai 30. kesäkuuta 2016

Salada russa eli vaalea salaatti

Kesähelteillä Casa Vivassa syödään usein lounaaksi ruokaisa salaatti. Siihen saatetaan laittaa jotain edellispäivältä jäänyttä ja höystää sitä sillä mitä kaapista löytyy. Kastikkeeksi laitetaan majoneesia, jonka kanssa toki kesällä pitää olla varovainen. Majoneesista salaatti saakin nimensä "russa", joka venäläisen lisäksi tarkoittaa portugalin kielessä vaaleaa.

Salaatilla on siis monia versioita, mutta tällä kertaa teimme sen näin:

Salada russa Casa Vivan tapaan (2-3 annosta):

3-4 keitettyä perunaa
1 keitetty porkkana
2 kovaksi keitettyä kananmunaa
1 pieni sipuli siivuina
1 tomaatti
pala paprikaa
muutama salaatinlehti
½ pakettia surimi- eli raputikkuja (port. delicias do mar)
3-4 rkl majoneesia

Paloittele peruna, porkkana, tomaatti ja paprika kuutioiksi ja laita ne isoon, laakeaan salaattikulhoon. Lisää sipulisiivut ja revi joukkoon salaatinlehdet.

Sulata raputikut ja revi ne ohuiksi suikaleiksi. Lisää ne salaattiin, samoin majoneesi, jonka kanssa voi olla pihi. Riittää, että salaatti mehevöityy sillä, kasvisten ei tarvitse uida majoneesissa. Sekoita koko hoito hyvin. Koristele kananmunanpuolikkailla. Laita salaatti vähäksi aikaa jääkaappiin, jotta se olisi tarjoiluhetkellä raikkaan viileää.

Tarjoile raikkaan juoman ja halutessasi myös rapean leivän kera.

Salada russaan sopii mainiosti myös mm. oliivit, tonnikala, keitetyt vihreät pavut, kurkku tai kesäkurpitsa, juusto ja pieniksi kuutioitu chouriço-makkara. Keitetty peruna on aika olennainen osa tätä ruokaisaa salaattia.

P.S. Casa Vivan kevyt kesäjatkis alkaa huomenna! Luvassa kuumia tunteita ja appelsiininkukkien tuoksua aurinkoisessa Andalusiassa. Tykkää Casa Vivasta facebookissa, niin saat aina tiedon uusien jaksojen ilmestymisestä.

tiistai 28. kesäkuuta 2016

Hame piti tehdä, tulikin toppi

Piti tehdä samanlainen perushame kuin tämä
valkoisesta pellavasta ommeltu... 
Totesin eilen, että puhtaat hameet alkavat loppua, eikä pyykkiä ole vielä niin paljoa että kannattaisi laittaa kone pyörimään. Luonnollinen ratkaisu tilanteeseen on tietenkin ommella uusi hamonen.

Kaivelin esiin luotettavan perushaameen kaavani ja pistin leikaten keveää puuvillakangasta, joka on jo vuosia lojunut pinossa odottamassa vuoroaan. Katselin sitten etu- ja takakappaletta sillä silmällä, että näyttääpä kapoisalta. Sitä kun on vuosien mittaan silmä harjaantunut omaan vaatekokoon.

Katsoin piirtämääni kaavaa uudestaan. No voi sun rähmäkäpälä ja pari muuta nelijalkaisen ystävämme anatomista osaa. Olinkin käyttänyt jonkin puseron perusteella piirtämääni hihattoman topin kaavaa, josta en ollut vielä edes ommellut mitään. Ilmankos kaavassa ei näkynyt neulanreikiä. Ihan se näytti hameenpuolikkaan puolikkaalta.

... mutta kaava olikin tällaiselle topille. 
No, tarpeen vaatiessa muutetaan suunnitelmia, ja päätin ommella vihdoin sen topin, jollaista en ollut aiemmin saanut aikaiseksi. Tein sitten vielä toisenkin, sillä olin leikannut samasta kankaasta myös vuoren hametta varten, ja parantelin samalla mallia. Nyt minulla on kaksi uutta toppia helteille!

Näin ompelin topin: 

Kaavan yläreunan leveys on 16 cm ja alareunan 26 cm sekä pituus 52 cm (vaatekoko noin 36). Kädentiet ulottuvat noin 20 cm:n päähän yläreunasta ja siihen asti kaava on viisto ja kädentiestä alaspäin suora. Tosihelppo kaava siis. Kangasta leikataan 2 kpl kankaantaitetta vasten. Etu- ja takakappaleet ovat siis samanlaisia.

Käänsin ensin  kädentiet kapeille päärmeille ja ompelin suoran ompeleen. Huolittelin yläreunat siksakilla ja käänsin ne noin 1,5 cm päärmeelle. Ompelin sivusaumat huolitelevalla ompeleella. Käänsin helmaan noin 1 cm päärmeen ja tikkasin siihen harmaalla langalla lehdykäiskuviota. Miksi? No, ei ollut helmaosan sävyistä lankaa, joten jos ei ommelta voi häivyttää, antaa sen näkyä kunnolla.

Ja tämä rähmäkäpälä on syy
miksi tarvitsen paljon hameita... 
Lopuksi leikkasin koko kankaan leveydeltä (150 cm) noin 3 cm kapean kaistaleen, jonka taittelin ja ompelin nauhaksi. Nauha pujotetaan topin yläreunojen nauhakujiin, kiskaistaan toppi päälle ja poimutellaan edestä ja takaa sopivaksi sekä solmitaan nauha rusettiin.

Koko hommaan meni alle tunti, enkä ole edes mikään etevä ompelija.

Mutta se hame, se vielä puuttuu...

P.S. Muistathan, että Casa Vivan romanttinen kesäjatkis alkaa heti heinäkuun alussa! Harmiton hömppätarina vie lukijat aurinkotuolimatkalle kuumaan Andalusiaan. 

sunnuntai 26. kesäkuuta 2016

Juhlahumun jälkeen

Juhannukset on juhlittu rauhallisissa merkeissä, mitäpä sitä maalla muutakaan voi. Portugalin kalenterin mukaan kesä vasta alkoi, joten edessä on vielä suven parhaat palat. Niitä odotellessa katsotaanpa mitä puutarhaan kuuluu, ja tietysti kuvien kera:

Pasuunakukkapuu näyttää nyt tältä. Illalla kukista levittäytyy kauas asti huumaava tuoksu. Näitä ei kannata maljakkoon laittaa sisälle, voipi tulla pää kipeäksi jollei juhannuksena tullut.

Etualalla itsestään kylväytynyttä kaliforniantuliunikkoa, joka on varsinainen puutarhan väriläiskä.









Viime kesänä tässä paikassa kasvoi sinikukkaista pellavaa. Tänä kesänä paikalle putkahti pienenpieni kasvi, jolla on samanlaiset lehdet, mutta violetit kukat. Ei taida olla sama? Sitä paitsi pellava pudotti kukkansa muutaman tunnin jälkeen (ja avasi seuraavana päivänä uudet), tämä ei.













Vanha passionköynnös peitti ennen kokonaan vasemmalla olevan pensaan. Nyt se on levittäytynyt pihakatoksen eteen "verhoksi". Punaisessa pömpelissä on ennen vanhaan säilytetty vinho verdeä. Etualalla on kukkivaa sileälehtipersiljaa, joka on ilmestynyt tänne betonoidulle alueelle itsestään. Ennen täällä pihan perällä on kuivatettu viljaa ja maissia, nykyään meidän pyykkejä. Paikka on kuuma pätsi kesäpäivänä.

Tulipunainen pelargonia kukkii nyt hurjasti. Olen lisännyt sitä pistokkaista sinne sun tänne. Naapurin kanssa tehtiin taimivaihtoa, sain häneltä ison kimpun kukkien ja cantaloupe-melonin taimia. Osa kukista istutettiin tähän kukkalaatikkoon, jossa ennen oli lähinnä punaista kannaa. Se ei oikein jaksanut kukkia tässä paikassa, pelkän aamuauringon varassa. Saas nähdä mitä noista uusista kukista tulee.



Tänä vuonna saamme hurjan passionhedelmäsadon! Kahden köynnöksen oksat notkuvat, ja vielä ne jaksavat pukata kukkaakin. Kypsyminen on aika hidasta, vielä menee joitakin viikkoja ennen kuin päästään näitä nauttimaan.

Kypsä hedelmä tipahtaa maahan ja jatkaa vielä jälkikypsymistä sisällä hedelmäkulhossa.

Onnistuin muuten vihdoin kasvattamaan muutaman passiontaimenkin. Mutta minne ihmeessä ne istutan...?


Korianteri kukkii ja tekee siementä. Näistä kylvän lisää tätä maistuvaa maustekasvia. Laitamme korianteria muun muassa äyriäisruokiin ja esimerkiksi härkäpapu-chouriçomuhennokseen (resepti täällä). Talvella se tuntuu kasvavan vahvemmaksi, eli kai se tykkää viileästä.













Ja mikäs se täällä kurkistelee pussista ulos...? Avomaankurkut ovat saaneet kodin koiranmuonasäkeistä ja tuntuvat viihtyvän. Kasvimaalle istutetut taimet kärsivät niin tuulesta, kuivuudesta kuin myyristä, nämä eivät.

Mietin kyllä sitä, liukeneeko säkeistä haitallisia aineita, mutta jos niissä koiranruokaa säilytetään, niin ei kai syytä huoleen.

Katsotaan jonain päivänä miltä hedelmätarhan ja kasvimaan puolella näyttää. No, kasvimaa on rikkaruohojen peitossa, mutta on siellä jotain muutakin sentään.

P.S. Muistathan, että Casa Vivan romanttinen kesäjatkis alkaa heti heinäkuun alussa! Luvassa on rentoa lomalukemista, jonka kanssa ei tarvitse paljoa aivosoluja vaivata. Ei vaivannut tarinan kirjoittajakaan.



torstai 23. kesäkuuta 2016

Apilankukkaseppäle ja kuinka se tehdään


Pikkutyttönä poimin apilankukkia ja aloittelin tekemään niistä seppelettä kultaisille kutreilleni. Kukkia ei koskaan kuitenkaan ollut riittävästi, ja sain aikaiseksi korkeintaan tiaran.










Nyt on kaikki toisin. Pellon pielessä kulkevalla traktoripolulla kasvaa apilaa isoina mättäinä. Kukat ovat kyllä Suomi-serkkuja pienempiä, ainakin tähän aikaan vuodesta. Kävin poimimassa kimpun nähdäkseni vieläkö muistan miten seppele tehdään...

Laita ensin kaksi apilankukkaa vierekkäin. Taivuta sen jälkeen oikeanpuolimmaisen kukan varsi etukautta molempien kukkien välistä taakse. Kiristä varovasti. Lisää riviin kolmas kukka, ja kierrä jälleen kahden viimeisimmän kukan välistä ja kiristä varovasti. Jos varret ovat kovin pitkiä, voit lyhentää niitä, ettei seppeleen rungosta tule kovin paksu.






Jatka samaan tapaan kunnes sinulla on haluamasi pituinen "köynnös" kukkia. Kierrä loput varret kukkien välistä ja pujottele ne varsilenkkeihin niin seppele pysyy kasassa.

Jos apiloita jäi vielä yli, voit pujotella niitä
seppeleen varsilenkkeihin jotta saat tuuheamman seppeleen. Minä laitoin mukaan myös muutaman pihan perältä poimitun villikukan.







Nyt sitten sain seppeleen ei niin enää kultaisille kutreille! Aika monta vuosikymmentä siihen meni.











Aurinkoisen lämmintä, tunnelmallista ja turvallista juhannusta kaikille!




keskiviikko 22. kesäkuuta 2016

Pota-mustekalaa perunoiden kera

Portugalissa myydään monenlaista mustekalaa; on pieniä lula-mustiksia, vähän isompia pota-mustekaloja, joita on saatavilla sekä kokonaisina, lonkeroina tai suikaleina, on pyöryläistä chocoa sekä isoa turilasta, polvoa. Mustekaloja myydään sekä musteineen päivineen että putsattuina, vaaleina. Maku on mielestäni sama, ero on lähinnä esteettinen. Muste antaa ruualle harmaan värin. Mustekalan maku on mieto ja rakenne pehmeä silloin kun se on hyvin valmistettu. Veikkaan sen olevan myös aika terveellistä, kuten merenelävät yleensäkin. Se ainoa huono puoli niissä on, että ne kutistuvat hurjasti kypsennettäessä.

Yleensä paistamme pota-suikaleet maissijauhoissa pyöriteltyinä, mutta nyt Isäntä loihti niistä ihan jotain muuta. Oi oi kun oli hyvää!

Pota-mustekalaa perunoiden kera (n. 3 annosta)

tusinan verran keskikokoisia perunoita, jauhoinen lajike
1 pss (800 g) pota-suikaleita pakasteena
4 valkosipulinkynttä viipaleine
2 laakerinlehteä
oliiviöljyä
mustapippuria, suolaa
sileälehtipersiljaa silputtuna

Laita sulaneet potat kulhoon ja mausta kevyesti suolalla ja mustapippurilla, paloittele sekaan laakerinlehdet. Anna maustua hetken ja kuori ja halkaise perunat sillä välin. Keitä perunat suolalla maustetussa vedessä puolikypsiksi.

Asettele perunat uunivuoan laidoille ja laita pota-suikaleet keskelle. Ripottele päälle valkosipuliviipaleet ja lorauta reilusti oliiviöljyä. Kypsennä 220-asteisessa uunissa noin 20 minuuttia. Viimeistele persiljasilpulla.

Lisukkeeksi sopii raikas salaatti.

Tässä lisää mustekalaohjeita: 
Caldeirada de lulas eli lula-mustekalapata
Pihvitomaattikastike mustekalalle tai ihan vaan kalalle
Pota-lonkerot perunoiden kera

P.S. Meilläkin päin vietetään juhannusta. Pöytään katetaan muun muassa grillattuja sardiineja, paprikasalaattia ja broa-maissileipää.  Katso vuoden takaisesta jutusta tarkemmin: Oi São João!


lauantai 18. kesäkuuta 2016

Koukuttu kännykkäpussi

Tein jokin aika sitten heleänkeltaisen kännykkäpussin isoäidinneliöistä (katso täältä!), ja siitä tuli niin silmille pyrkivä, että piti tehdä jotain vähän hillitympää. Päädyin pinkkiin. Lankana on Novitan ihana Cocos, jossa on pikkaisen metallin hohtoa seassa. Toteutustavaksi valitsin koukkuamisen. Eikös tullutkin hillityn tyylikäs? Tässä on jotain Chanelmaista...

Cocosta muuten sai ainakin Soukan Menitasta vielä helmikuussa.

En viitsinyt alkaa koukkuamaan näin pientä työtä niillä pyöröpuikoilla, mitä minulla on, joten tein pussukan suorakaiteen muotoiseksi ja ompelin sivusaumat. Aloitusketjussa on 31 ketjusilmukkaa. Koukkusin niin pitkään kuin 50 g kerästä riitti. Ei riittänyt yläreunan huolitteluun ja hihnaan, joten niihin kaivoin laatikoistani kalalankaa ja hiukan kullan kimallusta sisältävää ohutta virkkauslankaa, jota laitoin kaksinkertaisena. Sopii sävyihin täydellisesti. Yläreunaan virkkasin kaksi kerrosta kiinteitä silmukoita, viimeisellä kerroksella kiinnitin kullanväriset metallirenkaat. Hihnan virkkasin suoraan renkaasta lähtien, ja sen toinen pää on kiinnitetty toiseen renkaaseen ompelemalla.

En malttanut alkaa silittämään mekkoa.
Olkoon ryppyinen, niin olen itsekin! 
Viime silauksena on vielä vaaleanpunaisesta paitakangaspalasta ommeltu vuori, jossa on magneettinappi pussukan sulkemiseen. Katsopa mitä muuta olen saamistani paitakangaspaloista tehnyt tähän mennessä: kauppakasseja ja pöytäliinan sekä pöytäliinapainot.

Korkeutta pussukalla on 18 cm reuna mukaan lukien, leveyttä noin 13 cm. Pinkissä suojakuoressa oleva Xperiani sopii siihen mainiosti, ja sopii myös jotain muutakin, vaikkapa nenäliina tai avain.

Jos minulla olisi tablettitietokone, niin koukkuaisin sille suojapussin juuri tästä langasta. Koukkuamiseen löytyy selkeä ohje esim. Novitan sivuilta (linkki). Sillä saa jämäkkää jälkeä, mutta täytyy ottaa huomioon, että kyllä se syö lankaakin sitten. Koukuten olen tehnyt myös tämän ihanan Milmanda-laukun, joka muuten yhä etsii uutta emäntää.

P.S. Uutta Casa Vivassa! Heinäkuun alussa on luvassa romanttinen kesäjatkis, jossa liikutaan Andalusian appelsiininkukkien tuoksuisissa tunnelmissa. Tykkää Casa Vivasta facebookissa, niin saat tiedon uusista jaksoista etkä jää paitsi rentouttavasta hömppäpömppä lomalukemisesta!

Hiukan kimaltaa. 

maanantai 13. kesäkuuta 2016

Pannulla paistetut lohkoperunat

Pihviä luvassa, mutta mitä lisukkeeksi? Ranskalaisissa perunoissa on hirveä homma, käry ja rasvamäärä, uunipotut vievät paljon aikaa ja riisiä syödään muutenkin. No, tehdään pannulla paistettuja lohkoperunoita. Jauhoisesta perunalajikkeesta valmistettuna niistä tulee muhevia ja maukkaita, ja rasvan määrän päätät sinä. Puikulaperunat soveltuvat tähän todella hyvin, ja ne kypsyvät nopeasti.

Huom. tarvitset kannellisen paistinpannun/-kasarin, mielellään sellainen jossa on tarttumaton pinta.

Pannulla paistetut lohkoperunat

3-4 keskikokoista perunaa per ruokailija
loraus oliiviöljyä
muutama nokare voita tai paistamiseen soveltuvaa margariinia
reipas loraus vettä
suolaa
(valkosipulia silputtuna, yrttejä...)

Kuori perunat ja leikkaa ne lohkoiksi. Liota niitä hetki kylmässä vedessä. Valuta vesi pois ja kuivaa perunalohkot hyvin.

Kuumenna tilavassa paistinpannussa öljy ja voi. Lisää kuivatut perunalohkot ja pyörittele niitä niin, että rasva leviää niihin tasaisesti. Lisää vähän suolaa. Paista, välillä käännellen, pannulla muutama minuutti, kunnes lohkot alkavat "hikoilla". Lisää loraus vettä ja pistä kansi päälle.

Hauduttele perunat miedolla lämmöllä lähes kypsiksi kannen alla, noin 20 minuuttia, välillä lastalla käännellen. Turha toivo, että ne ruskistuisivat tasaisesti joka puolelta, eikä se ole tarpeenkaan. Varo polttamasta niitä. Jos niin uhkaa käydä, lisää vähän vettä. Perunat kypsyvät osittain höyryttämällä.

Loppuvaiheessa poista kansi ja lisää lämpöä ja ruskistele vielä vähän. Tarkista kypsyys tikulla tai ihan vaan maistamalla.

Voit lisätä perunoihin valkosipulia, salviaa, rosmariinia... mitä vaan mieli tekee.

Tarjoile pihvien kera ja naati!

P.S. Jos joku hämmästelee sitä, että tässä annoksessa kasvikset loistavat, nimittäin poissaolollaan, niin söimme jo lounaaksi ruokaisaa salaattia. Eiköhän päivän vihanneskiintiö tullut kuitattua sillä.

lauantai 11. kesäkuuta 2016

Matka paratiisiin

Sain vähän yli vuosi sitten Suomi-tuliaisina, entisen työkaverin käydessä meillä kyläilemässä, kahden metrin palan Marimekon Matka paratiisiin -kangasta (suunnittelija Maija Louekari) ja haasteen tehdä siitä jotain. Ihan aluksi tein siitä pari pientä sisustuskoria (katso täältä), joista toisessa säilytämme lautasliinoja. Kovikkeena käyttämäni tukikangas on kuitenkin heittäytynyt lepsuksi, ja tätä nykyä korit ovat aika lerpahtaneita.

Jokin aika sitten sain piiiitkän pätkän tukevaa huopakangasta suomalaisystävältä, joka on töissä teknisiä kankaita valmistavassa tehtaassa. Kankaan toinen puoli on ikäänkuin muovitettu ja toinen huopamainen, ja tanakkuutta löytyy. En tiedä mikä sen käyttötarkoitus varsinaisesti on, ehkä se on parketin tai laminaatin alle laitettavaa vaimennuskangasta. Päätin kokeilla sitä sisustuskoreihin. Tein ne samalla tavoin kuin aiemmat korit, mutta yhtä helppoa ei tällä kertaa ollut. Jämäkkä tukikangas on aika hankalaa ommella, ja päällikangas tuppasi venymään.

Pohjapyörylän kaavana käytin Ikean 365-keittolautasta.
Ähellettyäni ensimmäisen korin valmiiksi päätin, että se jää viimeiseksi. Mieli kuitenkin muuttui ja tekniikkakin. Ensinnäkin aloitin sillä, että neulaamisen sijasta kiinnitin päällikankaan tukikankaaseen harsimalla. Näin tein sekä pohjapyörylän että sivukaistaleen kanssa. Sitten ompelin kaistaleen sivusauman koneella ja kiinnitin kaistaleen pohjapyörylään harsimalla. Sitten taas ompelua. Lopuksi ompelin vuoren ja kiinnitin sen päälli- ja tukikankaisiin kääntämällä yläreunat kaksinkerroin ja tikkaamalla läheltä reunaa.

Vuorena käytin ohuehkoa pellavakangasta, joka ei ollut ihan helpoimpia materiaaleja. Oli pakko hyväksyä se, että vuoresta tuli löperö pussukka, mutta ei se toisaalta sittenkään haittaa. Aika kivojahan näistä tuli. Koreja on tähän mennessä valmistunut neljä. Hauskaa näissä on se, että kaikki ovat erilaisia. Kankaassa on niin runsaat ja rehevät kuviot, ettei edes yrittämällä saisi tehtyä kahta samanlaista.

Nämä eivät lerpata. 
Haasteen tarkoituksena ei varmaan kuitenkaan ollut tarkoituksena ommella pelkästään yhtä ja samaa, joten pienestä hukkapalasta ompelin kännykkäpussin. Siinäkin vuorena on valkoista pellavaa. Hihnan leikkasin paratiisikankaan reunasta, joka on enimmäkseen valkoista, ja jätin siihen myös kankaan "tekniset" tiedot niin eipä jää epäselväksi mistä kankaasta on kyse. Tekstit ovat kuitenkin hihnan alapuolella, joten eivät niin hyppää silmille. Ihan hauska näin. Pussukka suljetaan magneettinapilla. Tämän ompelussa ei nokka kauaa tuhissut.

Vielä pienemmästä palasta ompelin simppelin neulatyynyn. Täytteenä on runsaasti lankasotkua ja kankaiden leikkuutähdettä, jota sattuneesta syystä on päässyt kertymään.

Kangasta on vielä pieni pala jäljellä, ja siitäkin syntyy vielä jotain uutta. Mietinnässä on, että mitä, mutta välillä hurautan jotain muuta. Tarkoitus on nimittäin pikatuunata paria vanhaa vaatetta.

P.S. Matkatohvelini ovat päätyneet arkikäyttöön. Jalassa ovat nytkin. Huopapohjat ovat tosi hyvät luuttuamaan koirankarvoja lattioilta. Koirilla on nimittäin nyt hurja karvanlähtö. Taidan joutua ompelemaan uudet matkatohvelit.




maanantai 6. kesäkuuta 2016

Nyyttikestit ja niiden jälkeen valmistuneet pöytäliinapainot

Pidimme lauantaina muutaman suomalaisen voimin nyyttikestit Casa Vivassa. Sovimme etukäteen mitä kukakin tuo/tekee, ja kantaessani astioita olohuoneen astiakaapista keittiön puolelle tuli yhtäkkiä ihan outo olo, kun oli vieraita tulossa eikä silti tarvinnut hiki hatussa kokkailla.

Yksi suomalaisista toi mukanaan sähköllä toimivan savustuspöntön, ja siihen pistettiin savustumaan kolme kirjolohta. Isäntä viritti grilliin tulet ja grillasi meille makkaroita. Lisäksi menuussa oli:

- perunasalaattia
- marinoituja sieniä
- vihersalaattia
- pastasalaattia
- ilmakuivattua kinkkua
- camembert-juustoa
- saaristolaisleipää
- paahdettua patonkia
- sacher-kakkua mansikoiden ja kermavaahdon kera
- limetorttua
- (ehkä jotain muutakin, mitä en enää muista)

Ruokajuomana meillä oli limujen lisäksi kevyitä portugalilaisia viinejä; kuohuvaa, vinho verdeä ja roséta. Lisäksi, sitten kun muistin, kiikutin pöytään Isännän tekemää limonadia. Hän tekee sen näin: kannuun litra raikasta vettä, puristetaan yhden sitruunan mehu ja sekoitetaan joukkoon sokeria maun mukaan. Tarjoillaan hyvin jäähdytettynä. Kesällä meillä on sitä melkein aina jääkaapissa.

Kyllä maistui! Savukala veti melkein hartaaksi - se ei Portugalissa kuulu kalaruokiin, joten se on ylen harvinaista herkkua. Saaristolaisleivän kanssa jouduin  improvisoimaan, sillä viime metreillä huomasin ettei minulla olekaan enää siirappia, ja korvasin sen oman metsän hunajalla. Lisäksi leipä pääsi lässähtämään kun laskin hetkeksi uunin lämpöä sähkösulaketeknisistä syistä. Maku oli kuitenkin ihan hyvä.

Täydet pinnat vei kotiin ainakin minun makunystyröilläni limetorttu. Vesi herahti kielelle jo tuoksusta, ja hyrisenkin nyt tyytyväisenä siitä, että meille on tänä vuonna tulossa ihan kivasti limesatoa.

Meitä oli sen verran paljon, että pihalle viriteltiin kaksi pöytää. Toiseen laitoin sinivalkoisen, paitakangaspaloista tehdyn pöytäliinan (katso tästä, jollet vielä ole nähnyt). Vasta kemujemme jälkeen sain tehtyä siihen pöytäliinapainot lopuista kangassuikaleista: ompelin 3 suikaletta yhteen, käänsin yläreunaan päärmeet ja hurautin sivusaumat. Painoksi laitoin kuhunkin pussukkaan 6-7 viinipullonkorkkia. Ne eivät kolise eivätkä kolauta ketään polveen (tai koiria päähän), ja niissä on sopivasti painoa pitelemään liinaa ilman että kuitenkaan venyttäisi nurkkia, kuten viimekesäisten hiekkapainojen kanssa meinasi käydä.

Pöytäliinanpainopussukka on suljettu organza-nauhalla, joka on kiinnitetty pyyheliinapidikkeeseen (Tigeristä). Sen vaan napsaisee kiinni pöytäliinan kulmaan, ja jopas pysyy paikoillaan jopa Portugalin puhureissa.












P.S. Tein pastasalaattia turhan paljon, mutta ei hätää. Loput gratinoin uunissa korppujauholla kuorrutettuna, päälle reippaita lorauksia oliiviöljyä. Muutoin salaattiin tuli tiristettyä pekonia, paahdettua paprikaa ja oliiveja sekä oliiviöljyä. Ja tietysti sileälehtipersiljaa.




keskiviikko 1. kesäkuuta 2016

Perunamunakas Casa Vivan tapaan

Ravitsevan ja täyttävän arkilounaan - miksei päivällisenkin - saa nopeasti aikaan vaikkei jääkaapissa olisi kovin paljoa muuta kuin valo ja munapaketti. Yleensä teemme munakasta - tai pikemminkin munakokkelia, sillä kaasuliesi on sen verran ärhäkkä, että munakas palaa pohjaan, joten sitä pitää hämmennellä ahkerasti - silloin kun tähteeksi on jäänyt perunoita, mutta tällä ohjeella se onnistuu muutoinkin.

Perunamunakas Casa Vivan tapaan (2-3 annosta)

4-5 raakaa perunaa (miel. jauhoinen lajike) viipaleina
1 porkkana viipaleina
1 pieni sipuli silputtuna
n. 2 dl vettä tai kasvislientä
3 rkl oliiviöljyä
3-4 munaa
3-4 rkl maitoa tai kevyttä kermaa
muutama oksa persiljaa silputtuna
suolaa, pippuria
(voita)

Kuumenna oliiviöljyä vähän paistinpannussa. Lisää ohuehkoiksi viipaleiksi leikatut perunat ja porkkanat. Kaada päälle vettä tai kasvislientä niin, että kasvikset peittyvät. Lisää suolaa tarvittaessa. Peitä pannu kannella ja anna vihannesten muhia kypsiksi välillä varovasti käännellen. Siihen menee kymmenisen minuuttia. Perunat hajoavat samalla vähän, se ei haittaa.

Kun kasvikset alkavat olla kypsiä, haihduta loppu neste pannusta. Lisää vielä oliiviöljyä tai reilu nokare voita, kuumenna. Lisää sipuli ja anna sen kuullottua vähän.

Vatkaa munien rakenne rikki kulhossa ja lisää maito tai kerma. Mausta pippurilla ja tarvittaessa suolalla (jos käytit kasvislientä, suolaa tuskin tarvitsee lisätä). Lisää seos pannuun, samoin persiljasilppu. Sekoittele varovasti niin että munaseos hyytyy. Jos osaat, käännä munakas kannen tai lautasen avulla. Jollet osaa, sekoittele seos kokkeliksi. Varo kuitenkin kypsentämästä liikaa, ettei se kuivu.

Tarjoile salaatin kera, ja siinäpä se on lautasellasi, ravitseva ja maukas ateria.

Vinkki: Voit laittaa munakkaaseen mitä vihanneksia sinulla sattuu olemaan; papuja, kaalia, selleriä, paprikaa tai vaikkapa pekonia tai chouriço-makkaraa.

P.S. Tänään tarkenee ilman villasukkia. Vielä eilen jalassa oli Helmi-sukat.