perjantai 25. marraskuuta 2016

Jahtisukat spiraalineuleena

Äitini lähetti minulle Novitan Polaris-lankaa, ja mietin tovin mitä siitä tekisi. Yksistään se vaikutti hiukan levottomalta ja kirjavalta. Onneksi olin muutama päivä aiemmin nähnyt jossain facebook-ryhmässä maininnan spiraalineuleesta, ja päätinkin nyt kokeilla sitä yhdistämällä monivärisen Polariksen harmaaseen Seitsemän Veljestä Eero -lankaan, jota tuli samassa paketissa.

Spiraalineuleen ideana on, että langat vuorottelevat kerroksittain eivätkä ne risteä koskaan. Ne siis ikään kuin ajavat toisiaan takaa tai jahtaavat toisiaan. Siitä siis nimi näille sukille. Sukat valmistuivat suurin piirtein näin:

Koko: n. 39-40
Puikot: 3 mm
Silmukoita: 4 x 13
Langanmenekki: yht. 125 g
Resoria on neulottu 20 krs 1 o 1 n niin, että oikeat silmukat on neulottu kiertäen eli takareunasta.

Resorin jälkeen neuloin harmaalla langassa 5 puikollista ennen kuin siirryin kirjavaan lankaan. Lankojen vaihtokohta on siis sukan sivussa.

Neuloin vartta vuorotellen molemmilla langoilla kerros kerrallaan kunnes kirjavia raitoja oli kertynyt 16. Vaihdoin harmaaseen lankaan (kirjavaa lankaa ei katkaista vaan se jää odottamaan) kantalappua varten. Kantalappu sijaitsee aloituskohdan molemmin puolin, eli sukan aloituslanka jää keskelle taakse.

Kantalapun ensimmäinen krs on sileää neuletta, sen jälkeen vahvistettu. Samoin kantapään alaosa on vahvistettu. 13 krs:n ja kantapään jälkeen poimin silmukat kantalapun ensimmäisestä reunasta ja vaihdoin seuraavan puikon alussa kirjavaan lankaan, joka oli siinä sopivasti odottamassa.

Kantalapun toisessa reunassa poimin silmukat harmaan apulangan avulla ja neuloin ne sitten heti perään kirjavalla langalla.  Näin raitakerrokset pysyvät kohdillaan.

Terässä neuloin yhteensä 28 raitaa kirjavalla langalla ennen kärkikavennuksia harmaalla langalla.

Spiraalineuleessa kannattaa varoa kiristämästä lankoja vaihtokohdissa, muutoin siihen muodostuu eräänlainen harjanne, joka varmasti kyllä katoaa kun sukat viimeistelee höyryttämällä tai kastelemalla.

Minusta näistä tuli kivat. Harmaa hillitsee kirjavaa lankaa ja kirjava lanka antaa harmaalle langalle eloa. Hyvä yhdistelmä! Pukinkonttiin matkaavat nämä sukat äidin sponsoroimin langoin.

P.S. Kuvausalustana jalkapalli Hjallis, jossa on täytteenä mm. viinipullonkorkkeja.

keskiviikko 23. marraskuuta 2016

Valkosipulikanaa padassa


Mieleeni on painunut vuosia sitten helsinkiläisessä Parrilla Española -ravintolassa syömäni mehevä valkosipulikana, joka oli valmistettu luineen nahkoineen päivineen. Yritin jäljitellä sitä kotona, ja pienen kehittelyn jälkeen olen päätynyt tällaiseen ohjeeseen:

Valkosipulikanaa padassa

1 kokonainen broileri tai 2 koipireittä ja 2 rintaleikettä (nahallisia ja luullisia)
n. 30 g voita
½-1 dl kuivaa valkoviiniä
ainakin 10 isoa valkosipulinkynttä viipaleina
ripaus sokeria tai nokare hunajaa
suolaa

Lisukkeeksi: riisiä tai ranskalaisia perunoita, salaattia

Paloittele broileri; koivet ja reidet erikseen ja rintapala kahteen osaan. Sulata voi tilavassa padassa. Ruskista broileripalat kevyesti ja mausta ne suolalla. Lisää valkoviini ja sokeri tai hunaja. Lisää suurin osa viipaloiduista valkosipuleista. Pistä kansi päälle ja hauduta miedolla lämmöllä aina välillä paloja käännellen noin 30 minuuttia. Lisää loppu valkosipuli ja hauduta vielä muutama minuutti, kunnes liha on kypsää. Testaa kypsyys pistämällä cocktail-tikulla paksuimpaan kohtaan. Jos lihasta tuleva neste on sameaa, jatka vielä kypsentämistä. Jos neste on kirkasta, on broileri kypsää. Jollei nestettä tule, meni jo vähän överiksi.

Tarjoile kevyen salaatin ja ranskalaisten perunoiden tai riisin kanssa. Luineen ja nahkoineen haudutetussa broilerissa on mehevät maut tallella, varsin rasvaista kastiketta ei tarvitse syödä vaan sen tehtävä on edesauttaa kypsennystä ja antaa makua.

Broilerin kanssa on tärkeää käyttää mietoa lämpöä - liian kuumassa liha vain kuivuu ja sitkistyy.

 P.S. Olipas haasteellista kuvata valkoista riisiä mustalla lautasella...

maanantai 21. marraskuuta 2016

Kiivipuun lehtiä, kurkumaa ja apurina Mustakaapu

Alarivi: kiivipuun lehdet.
Ylärivi: vasemmalla kahvi, oikealla tammenterhot. 
Kesän ja alkusyksyn mittaa värjäilin vähän kaikenlaisilla kasveilla mitä pihalta ja pellonlaidalta löytyi. Keltaista on kertynyt paljon, mutta mieli teki myös ruskeaa ja vihreää. Siinä tarkoituksessa kävin napsimassa lehtiä kiivipuista ja keittelin paritkin liemet.

Kiivipuiden lehdet ovat rapsakoita ja voimakkaan vihreitä, mutta langasta tuli ruskeaa. Ensiväri oli hailakka, soodalisäys vähän voimisti sitä, mutta langasta tuli samalla aika karkeaa. Ei hätää, saatuani sukat valmiiksi viimeistelen ne liottamalla pari minuuttia huuhteluainevedessä, jolloin ne pehmenevät ja siliävät kuivuttuaan.

Täkäläiset tammenterhot.
Kuvassa alakerät ovat kahdesta eri kiivinlehtisatsista. Toisessa oli lehtiä enemmän ja sävy hiukan voimakkaampi.

Lisäksi kokeilin täkäläisiä tammenterhoja. Keräsin niitä kattilallisen pellon laidalla kasvavista puskista ja kaadoin kuumaa vettä päälle. Annoin terhojen liota seuraavaan päivään niin että ne pehmenivät ja rikoin ne sitten pähkinänsärkijällä. Vaikka ne eivät enää kovia olleetkaan, niin oli siinä aika kova työ koska niitä oli paljon.

Keitin lientä jonkin aikaa ja siitä tuli voimakkaan ruskeaa. Keitin lankoja siivilöidyssä liemessä alunan kera. Tuli kullanruskeaa (kuvassa ylh. oikealla).

Takuuvarmaa ruskeaa saa kahvilla (kuvassa ylh. vasemmalla). Muuhun sitä ei tässä talossa käytetäkään, sillä kahvit juodaan kahvilassa. Ostinkin värjäystarkoitusta varten halvinta löytämääni kahvia.

Kurkumasta keltaista.
Joidenkin portugalilaisvillojen kanssa on ollut vaikeuksia saada väri tarttumaan. Kokeilin lopuksi kurkumaa, ja jopas tuli väriä! Olin mielessäni kuvitellut saavani sellaista poltettua oranssia tms. kivaa sävyä, mutta nyt tuli niin keltaista että ei näytä enää luonnolliselta.

En tiedä vielä mitä näillä langoilla teen. Ehkä unisukat, muissa sukissa ei pehmeä lanka ehkä kestä.


"Mustakaapu" suojaa.
Taustalla maissintähkiä kuivumassa kanojen
ruuaksi. 
Ilmasto täällä on lähes aina kostea, ja varsinkin talvisaikaan pyykin saa kunnolla kuivaksi oikeastaan vain auringossa. Värjätyt langat ja valmiit sukat on siis vähän pakko laittaa narulle aurinkoon kuivumaan. Värejä suojaa "Mustakaapu", pala mustaa vuorikangasta. Musta väri vetää auringon lämpöä puoleensa ja nopeuttaa kuivumista.
Mitä kaavun alta paljastuu...?


















P.S. Kokeilujen kautta olen keksinyt sen, että harmaa lanka keltaisessa liemessä saa aikaan vihreää. Pieni koelanganpätkä värjätty, lisää seuraa kunhan ehdin.

torstai 17. marraskuuta 2016

Aurinkoiset

Kun värjää lankoja kasveilla, saa väkisinkin paljon keltaista. Se on lähes varma väri melkein kasvista kuin kasvista, jollei muutoin niin soodalisäyksen avulla. Keltaisia sukkalankoja on kertynyt minullekin ja mikäpä sen parempi, sillä hiljattain Ylenkin jutussa kerrottiin että sukkien trendiväri on nyt keltainen. Olen siis kerrankin kiinni trendeissä!

Keltaisen eri sävyjä voi olla vaikea sovitella yhteen. Kirkkaan sävyn rinnalla lämmin sävy näyttää hailakalta, sävyt voivat vivahtaa oranssiin tai ruskeaan tai olla
vaihtoehtoisesti puhtaita. Päätin tehdä keltaiset sukat käyttämällä muutamaa eri värjäyserää. Sävystä toiseen vaihdettaessa käyttäisin tarvittaessa "siltana" ruskeaa.

Näin syntyivät Aurinkoiset. Sukat, jotka loistavat harmaanakin päivänä.

Langat on värjätty mm seuraavilla kasveilla: villiminttu, samettiruusu (oranssihtava ruskea), sipulinkuori (monisävyinen Jaffan mieleen tuova osuus), elämänlanka, tuntematon punainen pihakasvi (kirkkain keltainen), kosmoskukka, ihmekukka sekä kiivipuun lehdet (lämmin ruskea).




Raidat ovat neljällä jaolliset, eli 4, 8, 12 jne kerroksen korkuisia. Sukat on neulottu 4x13 silmukalla, ja kokoon 38/39 lankaa kului 124 g.

Molemmissa sukissa on samat sävyt, mutta eri järjestyksessä. Resori, kantalappu ja kärki ovat kuitenkin molemmissa sukissa samanväriset, se vähän rauhoittaa sävyjen sinfoniaa.




Näistä tuli aika kivat. Sellaiset Aurinkoiset. Teen vielä toisetkin, sillä pukinkontti on vielä vähän vajaa. Tällä tavalla sitä siirretään Portugalista auringonvaloa Suomen kaamokseen!

P.S. Seuraavaksi taidan raportoida viimeisimmät värjäilyt. Kiivipuun lehtien lisäksi on tullut kokeiltua myös tammenterhoja, tosin erilaisia kuin mitä ne ovat Suomessa.

tiistai 8. marraskuuta 2016

Välityönä villapaita

Jokunen aika sitten ilma Portugalissakin viileni, ja lämpimille vaatteille ilmeni tarvetta. Kaiken sukankutomisen välissä pyöräytinkin itselleni uuden villapaidan. Tosin siinä vaiheessa kun sain sen valmiiksi oltiinkin taas hellelukemissa, joten kuvat otettiin vasta nyt kun ilma vaihteeksi viileni. Tällaista on syyssää Portugalissa!

Lankana on lähikaupungin lankakaupasta haettu vanha mohairsekoitus á 1,50 e/50 g. Lilahtavaa lankaa oli vain 5 kerää, joten oli tarpeen laittaa raidat vihreästä langasta. Samaa vihreää väriä on lilankin seassa. Tavoitteena oli tehdä lyhyt pusero parin lyhyen talvitakin alla pidettäväksi, ja lyhyt tästä tulikin. Hyvä kun selän peittää. Kaikki lanka meni, ei jäänyt kuin pari pientä nyssäkkää. Olisi voinut tietysti käyttää vähän paksumpia puikkoja niin kuohkea lanka olisi riittänyt pidemmälle. Mitat otin toisesta, sopivan kokoisesta puserosta mallitilkun avulla.

Pusero on neulotti pyörönä kädenteihin asti 3 mm puikoilla. Miksi? No, pyörönä neulominen on vaan nopeampaa pelkillä oikeilla silmukoilla eikä tule pönäköitä saumoja. Resorit on neulottu 3o2n. Malli on lievästi slimmattu ettei olisi ihan laatikkomainen. Tarkoittaa siis sitä, että vyötärön kohdalla on molemmissa sivuissa kavennettu 2x2 s.

Kädenteissä on kavennettu ensin 4 s, sitten yhden välikerroksen jälkeen vielä 1 s. Vastaavasti hihoissa aloitin kavennukset samalla tavalla ja jatkoin sitten kavennuksia joka kerros, kunnes hihapyöriöllä oli tarpeeksi pituutta ja puikolla jäljellä vähän toistakymmentä silmukkaa. Pikkaisen sovittelemalla istutettukin hiha onnistuu ilman tarkempia ohjeita. Molemmat hihat on neulottu samaan aikaan, silmukoita on lisätty pitkin matkaa muutama ennen hihapyöriötä. Tällä kertaa pituuttakin tuli juuri sopivasti.

Pääntie on takana huoliteltu 4o4n-helmineuleella muutaman viimeisen kerroksen aikana. Etupuolella on 2o2n-helmineuletta molemmissa reunoissa 6 silmukan verran. Teen pääntien huolittelun melkein aina kappaleen neulonnan yhteydessä, niin ei tarvitse poimia silmukoita ja arpoa tuleeko resorista sopiva. Pääntiessä on kavennukset joka toinen kerros ja se alkaa suhteellisen ylhäältä ihan lämpöteknisistä syistä. Mitä avarampi kaula-aukko, sen viluisampaa on ja päinvastoin.

Pikkupusero valmistui muutamassa illassa ja siitä tuli lämmin.

P.S. 11.11. vietetään S. Martinhon päivää ja silloin syödään paahdettuja kastanjoita. Se onnistuu kotikonsteinkin tällä ohjeella.




lauantai 5. marraskuuta 2016

Vähemmän värejä

Viime aikoina on tullut tehtyä monivärisiä sukkia itsevärjätyistä langoista. Nyt sitten vähän suitsin itseäni ja kilkuttelin pikkaisen hillitymmät sukat. Tai sitten ei...

Rosa-sukissa on pörröiset resorit. Ne on neulottu ainaoikein-neuloksena ja tasona, ja silmukat on siirretty neljälle puikolle vasta punaisella elintarvikevärillä värjätyn langan alkaessa. Takasauma on ommeltu lopuksi kiinni. Pienen tytön kokoa, 4x10 silmukkaa ja 3 mm puikot.

Vaaleanpunaista värjäyksessä tavoittelin, tulikin kivan kirjava. Eihän tähän muita värejä enää tarvita.







Kermesmarjalla värjätty lanka sai seurakseen keltaiset raidat. Aika hyvä yhdistelmä. Itse asiassa väriraita erottaa kermesmarjan kaksi eri värjäyserää, joskin ero on tuskin huomattavissa.

Sanovat, ettei marjojen väri langoissa kestä, siksi nämä sukat jäävätkin omaan käyttöön jotta näen miten käy. Langat on esipuretettu etikkaliemessä. Jos väri kestää, on ensi syksynä luvassa kermesmarjalla värjäystä ihan urakalla, sillä väri on sotkuisen homman arvoinen. Onhan se vaihteeksi jotain muuta kuin keltaista.

No, pitää muistaa, että marja on myrkyllinen ja vaatii tiettyjä varotoimia. Myrkky ei kuitenkaan siirry enää lankaan, joten sen puoleen voi olla huoleton.

Resori on 2o2n, oikeat silmukat neulottu takareunoistaan. Tulee kivan jämäkkää.


Hillityn siniharmaissa Helmiraita-sukissa on 1o1n-helmineuleresori, jonka voi kääntää varren päälle. Olisin kovasti halunnut tehdä kirjoneulekuvion varteen, mutta en siihen hätään löytänyt 4x13 silmukalle sopivaa kuviota ja neulomisen tarve oli valtava. Sukat saivat siis valkoiset raidat.

Näitä lankoja en värjännyt itse, ja sukat menevätkin henkilölle, jolta käsipyykkäys ei ehkä oikein luonnistu. Nämä voi huoletta heittää koneeseen.


P.S. Kuvausalustana kaikissa kuvissa jalkapalli Hjallis. Se on ihana!


torstai 3. marraskuuta 2016

Väriä vihanneksista

Sain vihdoin kerättyä tarpeeksi sipulinkuoria värjäystä varten: 90 g. Sipulinkuorilla on helppo värjätä ja voimakas väri on aika takuuvarma, mutta nyt sai yllättyä. Ensimmäisenä heitin liemeen, kuorien sekaan, 30 g Povoeira-lankaa (lankakauppiaan mukaan 100 % villaa), jota käytetään kalastajien paitoihin ja saapassukkiin. Se on kuohkeaa ja lämmintä, aika huopuvaisen oloista. Persikkaista väriä tähän paksuun lankaan ei juuri tarttunut sipulinkuorista (yläkuvassa vasemmanpuoleisin). Harmi!

Sipulinkuori III
Seuraavaksi pistin samaan liemeen ja yhä kuorien sekaan pienen vyyhdin pehmeää portugalilaista villaa, josta olen neulonut mm. Maija Mehiläisen mekon. Väriä se veti sipulinkuorista yhtä vähän kuin Povoeira, mutta keltaisena. Kerä yläkuvassa toisena vasemmalta.

Eipäs luovuteta. Nyt kattilaan hulahti, edelleen kuorien sekaan, 33 g Nalle-lankaa. Jopas vetäisi väriä. Oranssin ruskehtavia sävyjä, eläväisinä, sillä väriä tarttuu myös kuorista suoraan. Voi kun noihin edellisiinkin olisi saanut tällaiset sävyt! Kerä yläkuvassa kolmas vasemmalta.

Sipulinkuori IV
Vielä oli väriä liemessä jäljellä ja niin oli
Nalleakin. Neljäs vyyhti kattilassa poiki nyt keltaisempaa ja samankaltaisina eloisina sävyinä kuin edellisessäkin erässä. Kerä yläkuvassa oikealla.

Muutoinkin olen huomannut, ettei väri tahdo tarttua käyttämiini portugalilaislankoihin. Liekö syy niiden pörröisyydessä ja kuohkeudessa, en tiedä. Tänään kävin hakemassa kokeiluun paria muunlaista lankaa, täyttä villaa nekin.

Vihanneksilla on tullut värjättyä muutenkin. Kilon keräkaalin (edit: punakaali) keitinliemi tuotti kylmävärjäyksenä (alunalla esipuretettu lanka jäähtyneessä liemessä kolmisen päivää) kivan liilan sävyn Nalle-lankaan. Kaalista tehtiin maukasta höystöä ja kaalipiirakkaa, joten kaikki tuli hyödynnettyä.

Pienellä suomalaisporukalla kokkailimme jokin aika sitten muun muassa sienikeittoa, Janssonin kiusausta ja paria erilaista punajuurisalaattia. Nappasin punajuurien keitinliemen mukaani ja kannatti: kylmävärjäys antoi Nalle-langalle punajuuren värin. On välillä jotain muutakin kuin keltaista. Sitä on nimittäin tullut melkein kaikesta muusta kokeilemastani.

P.S. Tulossa sukkaraporttia, ja välityönä tuli tehtyä myös villapusero.