torstai 15. joulukuuta 2016

Hitukeitto vihanneksista

Onko sinunkin mielestäsi kotoinen makkarakeitto parhaimmillaan seuraavana päivänä, lämmitettynä, kun juurekset hajoavat hitusiksi ja tekevät liemestä sakean ja maukkaan? Makoisan hitukeiton voi tehdä myös ihan vartavasten ja ilman makkaraa. Korvaat sillä vihannessosekeiton, ja sauvavatkaimen - portugaliksi muuten varinha mágica eli taikasauva - sijasta käytät soseutukseen muussinuijaa ja muskeleitasi.

Keittoon käy melkein mitkä vaan vihannekset, juurekset ja esikeitetyt pavut. Käytä sitä mitä kaapista löytyy ja vaihtele kombinaatioita. Tässä yksi esimerkki:



Hitukeitto Casa Vivan tapaan (n. neljälle)

4 keskikokoista perunaa, jauhoinen lajike
1-2 porkkanaa
1 keskikokoinen sipuli
1-2 valkosipulinkynttä
pala kurpitsaa tai kesäkurpitsaa
pala kaalia ja/tai kukkakaalia
esikeitettyjä valkopapuja niin paljon kuin sielu sietää
oliiviöljyä
suolaa, pippuria
(1 liemikuutio)
n. 1 l kiehuvaa vettä
persiljaa silputtuna

Kuori ja siivuta kasvikset. Kuumenna oliiviöljy kattilassa ja kuullota sipuli- ja valkosipuliviipaleet kevyesti. Lisää kasvikset papuja lukuun ottamatta ja kiehuvaa vettä niin paljon, että kasvikset juuri ja juuri peittyvät. Kaalista irtoaa keittäessä nestettä. Jos harrastat liemikuutioita, lisää tässä vaiheessa sellainen tai hiukan suolaa. Keitä kymmenisen minuuttia, kunnes kasvikset ovat kypsiä. Lisää pavut ja kuumenna vielä kunnolla.

Siirrä kattila syrjään liedeltä. Hienonna kasvikset muussinuijalla eli perunasurvoimella mahdollisimman hienoksi. Pienet sattumat eivät haittaa, päinvastoin. Sattumat maustavat elämääkin kivasti. Tarkista maku ja viimeistele keitto pippurilla ja persiljasilpulla. Tarjoile vaikkapa lämpimien juustoleipien kanssa.

Eri variaatioita keitosta saat lisäämällä sipulien ohella hiukan pekonikuutioita tai mausteista makkaraa, tai loppuvaiheessa sulatejuustoa tai lorauksen kermaa. Tai kokeile maustaa keitto kurkumalla tai tuoreella timjamilla tai muulla mieliyrtillä.

P.S. Kuuma keitto lämmittää kylmänä päivänä, kuten tänään. Lämpötila meillä päin 12 asteen tienoilla, mutta ilmankosteus tekee siitä vielä kylmemmän tuntuista. Talvi se on nyt täällä Portugalissakin.

maanantai 12. joulukuuta 2016

Joulusukat joulupukin muorille ja pikkutontulle

Näiden sukkien lähtökohtana oli punaisesta mekosta yli jäänyt kerällinen mohair-villasekoitelankaa, hieman reilut 100 g. Lanka on peräisin lähikaupungin lankakaupasta ja se on vanhaa varastoa. 100 % villalanka on kaksinkertaisena ja lisäksi on 90-prosenttista mohairlankaa, joten nämä sukat ovat Lämpimät.

Olin epävarma langan riittävyydestä, joten sain ajatuksen tehdä reunuksen valkoisesta pörrölangasta kaksinkertaisena. Lisäpaksuutta on tuomassa ohut Rose mohair. Reunus on neulottu tasona edestakaisinneuleena ja lopuksi takasauma on ommeltu kiinni. Helppoa!

"Näyttää ihan joulupukin sukilta", hörähti Isäntä kun näki mitä olen tekemässä. "Jollet ole kiltisti, teen sinulle samanlaiset", kuittasin vastaukseksi.

6 mm puikoilla ja 4x8 silmukalla sukat valmistuivat parissa illassa. Lopuksi harjaus tuomaan mohairkuitua vähän pörröisemmäksi.

Tämän jouluisempia ei sukista taida saada. Nämä sukat jäävät omaan käyttöön ja vetäisen ne jalkaan vain joulunpyhinä.




Pikkutontun sukissa lähtökohtana oli kaksi punaisella elintarvikevärillä värjättyä lankakerää, joista toisessa oli hieman vahvemmin punaista. Pähkäilin tovin että miten niistä saa järkevästi sukat, ja päädyin sitten neulomaan vuorokerroksittain kummallakin langalla. Eli lanka vaihtuu joka kerros (katso tarkemmin täältä). Lankoja ei tarvitse kieputella keskenään eikä pääteltäviä langanpäitäkään tule.

Lankana on Aapo, 3 mm puikot ja silmukoita taisi olla 4x11.

Näissäkin sukissa on reunuksena pörrölankaa, tällä kertaa punaista ja yksinkertaisena. Nämä sukat lähtevät pikkutontulle Suomeen.

P.S. Punaista villamekkoa en olekaan esitellyt täällä. Siitä tuli aika "tilava". Mutta lämmin!

lauantai 10. joulukuuta 2016

Kastanjoilla ja herkkutateilla täytetty porsaan kassler

Suomesta tuodut kuivatut tatit solmivat maukkaan liiton portugalilaisten kastanjoiden kanssa, ja yhdessä ne tekevät mehevän täytteen kassler-siivuille.

Kastanjoiden puutteessa ne voi korvata pähkinä- tai mantelirouheella.

Kastanjoilla ja herkkutateilla täytetty porsaan kassler (neljälle)

n. 800 g pala porsaan kassleria
2,5 dl kastanjoita karkeana rouheena
½-1 dl kuivattuja herkkutatteja
1 pieni sipuli silputtuna
2 valkosipulinkynttä silputtuna
n. ½ dl kuivaa valkoviiniä
n. ½ dl kermaa
oliiviöljyä
suolaa, valkopippuria
cocktail-tikkuja kiinnittämiseen

Kastikkeeseen lisäksi n. 1 dl kermaa
Lisukkeeksi: paahdettuja perunoita
Koristeluun: silputtua persiljaa

Paloittele sieniä vähän ja laita ne likoamaan vesitilkkaan. Liota mielellään vähintään puoli tuntia.

Ota liha lämpenemään ja leikkaa se poikittaissuunnassa isoiksi siivuiksi (n. 4 kpl). Voit poistaa isommat rasvat, mutta älä poista kaikkea, sillä se mehevöittää lihaa.

Kuullota silputtu sipuli ja valkosipuli öljytilkassa. Lisää sienet liemineen sekä kastanjat. Kuumenna hetki ja lisää valkoviini. Keitä muutama minuutti ja lisää lopuksi kermaa sen verran, että saat paksuhkon muhennoksen. Mausta kevyesti suolalla ja pippurilla.

Täytä kassler-viipaleet muhennoksella ja kiinnitä ne cocktail-tikuilla. Ripottele kääröihin suolaa ja laita ne tilavan uunivuoan keskelle. Kääröjen ympärillä voit samalla kertaa paahtaa kuoritut ja paloitellut perunat ja vaikkapa myös viipaloituja porkkanoita.

Ripottele lihakääröjen ja perunoiden päälle oliiviöljyä ja paista 200-asteisessa uunissa noin tunti, eli kunnes liha on saanut vähän väriä ja perunat ovat kypsiä. Jos liha tuntuu alkavan kuivua liikaa, voit laittaa sen suojaksi palan alumiinifoliota.

Valmista muheva kastike lopusta täytteestä lisäämällä siihen kermaa ja kuumentamalla se ennen tarjoilua.

Vinkki perunoiden paahtamiseen uunissa: käytä jauhoista lajiketta. Liota kuorittuja ja paloiteltuja perunoita kylmässä vedessä puolisen tuntia. Kuivaa perunapalat talouspaperilla tai puhtaalla pyyhkeellä, mausta ne suolalla ja lorauta päälle oliiviöljyä. Myös tuoreet yrtit, esim. rosmariini, salvia tai timjami sopivat hyvin perunoiden sekaan makua antamaan.

P.S. Meillä loppui cocktail-tikut kesken, joten kääröt pääsivät vähän irvistämään...

tiistai 6. joulukuuta 2016

Isoäidin jättiruuduista torkkupeitto


Sain viimein valmiiksi jo elokuussa aloittamani virkkuutyön, jota olen tehnyt aina siinä sivussa sukkien ynnä muun ohessa. Alun perin tarkoitus oli neuloa näistä langoista shaali, mutta mieli muuttui kuten niin usein tapahtuu, ja torkkupeitto tuli.

Lankana on lähikaupungin lankakaupasta ostettu ohut villalanka kaksinkertaisena. Alun perin lanka oli vitivalkoista, mutta värjäsin vyyhdet eukalyptuksenlehdillä, sipulinkuorilla, teellä, hennalla ja lopuksi vielä teen ja kurkuman yhdistelmällä, joka tuntuikin antavan kauneimmat keltaisen sävyt tähän kuohkeaan lankaan, johon ei väri oikein tahdo tarttua.

Kuudessa isoäidin jättiruudussa on 30 kerrosta kussakin, virkattu 3,5 mm koukulla. Viimeisimmät kerrokset olivat hiukan puutavia virkata, mutta kyllä se sujui iltapuhteella puoliunessa ja silmät ristissä. Ruudut on yhdistetty toisiinsa viimeisellä kerroksella. Ruudut eivät ole identtisiä keskenään, sillä eri värejä oli eri määriä ja osa oli jo valmiiksi keritty kaksinkertaiseksi. Värit vaihtuvat osittain portaattain, lanka kerrallaan.

Isoissa ruuduissa on tietysti se hyvä puoli, että ei ole tolkutonta ruutujen asettelua ja yhdistämistä ja langanpätkien päättelyä, mutta myös se, että lopputulos on hiukan rauhallisempi varsinkin tällaisilla maanläheisillä sävyillä.

Ensin pelkäsin ettei lanka riitä, kun kaupastakin se loppui, mutta jatkoin silläkin riskillä ja kyllä peitosta riittävän suuri tuli: 115x178 cm ja painoa kertyi 1263 g.

Heti kun sain peiton valmiiksi testasin sen: lämmin on. Pukinkonttiin matkaa hän!

P.S. Tulossa vielä mm. jouluisia sukkia ennen kuin pistän sukkapuikot vähäksi aikaa naftaliiniin.