lauantai 29. huhtikuuta 2017

Denimiä, denimiä: kesäkassi ja hame

Käytän kesäisin yleensä itse valmistamiani Milmanda-laukkuja, mutta joskus on tarvetta vähän isommalle kassille. Teinkin tilavan kesäkassin miestenpaitatehtaalla työskentelevältä ystävältä saaduista testipaloista. Niissä on sopivasti denimin henkeä, vaikkevat varsinaisesti farkkukangasta olekaan.

Koska palat ovat pieniä ja niissä on merkintöjä, piti yhteen laukkuun leikata kaistaleet kahdesta erilaisesta palasta. Pohjaan ja sivukulmiin on ommeltu päällitikkaukset ryhtiä antamaan. Ryhtiä ohuesta kankaasta ommellulle kassille antaa myös antaa toiselta ystävältä saatu suodatinkangas, joka nyt toimittaa tukikankaan virkaa. Laukku on vuorattu paitakankaan palalla, jossa on hiukan lumberjack-henkeä.

Olkahihnat ovat "kiinakaupasta", ja ne on kiinnitetty pienillä kangaskaistaleilla.

Koska isosta kassista on työlästä etsiä vaikkapa lompakkoa tai puhelinta, nehän valuvat aina pohjalle (ja vetoketjullisia sivutaskuja en fanita koska em. tavarat ovat yleensä aika painavia), ompelin samoista kankaista vetoketjupussukan pikkusälän säilömiseen. Mahdollisten väentungoksessa liikkuvien näpistelöiden kiusaksi se on kiinnitetty kassin sisävuoreen hihnalla. Hiukan mietin, olisiko laittanut siihen ketjun, mutta en raaskinut.


Kassin sulkemiseen olisi voinut ommella vetoketjun tai laittaa vaikkapa magneettinapin, mutta ehkä sitten seuraavaan versioon.

Samaan syssyyn ompelin pari denim-henkistä hamosta. Ensimmäisen kanssa tapahtui pieni työtapaturma; huomasin vasta ommeltuani kaikki kappaleet yhteen, että kankaassa oli jokin tussilla tehty testimerkintä ja se osui vielä keskelle pyllyä. Siitä hameesta tuli sitten kasvimaankuokintahame. Kankaat antanut ystävä ehdotti kyllä, että pistäisin hameeseen jänönhännän merkintää piilottamaan. Hmm, hyvä idea.

Toisen hameen kanssa oli parempi tuuri, ei yllätysmerkintöjä, ja tästä opittiin myös se, että kannattaa laittaa valot päälle kun leikkaa kankaita. Kolmesta testipalasta, kahdesta yksivärisestä ja yhdestä kuviollisesta, sai kaistaleet yhteen aika soukkaan hameeseen. Kaistaleissa on päällitikkaukset, vyötärössä muotolaskokset, sivussa piilovetoketju ja hame on vuoritettu ohuella ruutukankaalla, sekin paitatehtaan ylijäämäpala. Kuka muka sanoo että vuorikankaan pitäisi olla aina yksivärinen?

Ihan perushame siis mutta jämäpaloista tehty. Tästä tuli uusi lempihameeni, syystä siitä että siinä ei heti näy koirantassujen jäljet eivätkä muutkaan arjen tuhrut.

P.S. Seuraavaksi taidan ommella topin. Tai vielä yhden hameen. Tai jotain muuta. Paloja riittää vielä, samoin ompeluintoa.



maanantai 17. huhtikuuta 2017

Paahdettu lampaanviulu


Teimme ja söimme pääsiäisenä niin maukasta lampaanviulua, että täytyy kirjata ohje ylös niin kauan kuin se on tuoreessa muistissa. Kaivetaan tämä sitten esille ensi pääsiäisenä.

Viulun valmistuksessa jujuna oli vuorokauden liotus ja ylimääräisen rasvan poisto, jolla lihasta saatiin se lampaalle ominainen tunkkainen maku pois. Lihaa marinoitiin mausteliemessä parin tunnin verran ennen uuniin laittoa. Hidas haudutus matalassa lämpötilassa teki lihasta mureaa.

Samalla kertaa uunissa paistuivat uudet perunat, jotka oli maustettu rosmariinilla, valkosipulilla ja kurkumalla. Uusien perunoiden puutteessa vanhatkin käyvät aivan hyvin.

Näin lampaanviulu valmistettiin: 

Viulu likoamassa.
1 hieman yli kilon painoinen lampaanviulu

Liotukseen:
1,5 sitruunaa viipaleina
5 laakerinlehteä
raikasta vettä

Marinadiin:
½ litraa kuivaa valkoviiniä
2 rkl paprikatahnaa (massa de pimentão)
muutama rosmariinin oksa
5 valkosipulinkynttä paloina
2 laakerinlehteä
oliiviöljyä
suolaa

Laita viulu tilavaan astiaan runsaaseen, kylmään veteen. Lisää veteen viipaloitu sitruuna ja laakerinlehdet. Anna liota noin vuorokauden verran.

Poista lihasta ylimääräinen rasva. Laita liha uunivuokaan ja hiero mausteet pintaan, molemmin puolin. Kaada päälle viiniä ja oliiviöljyä ja sivele seosta lihalle. Anna maustua viileässä paikassa pari tuntia. Ota liha lämpenemään puolisen tuntia ennen paistoa.

Paista viulua 200 asteessa 10 minuuttia, laske sitten lämpötila 170 asteeseen ja paista vielä noin puolitoista tuntia. Sivele lihaa paistoliemellä kerran tai pari paistamisen aikana.

P.S. Portugalissa vielä perinteisempi pääsiäisruoka on uunissa paahdettu vuohi.

torstai 13. huhtikuuta 2017

Sohville uusi kevätilme

Olohuoneemme kaksi isoa, kolmenistuttavaa sohvaa ovat peräisin eri asunnoista. Ne ovat malliltaan erilaiset, kuten myös väreiltään. Toinen sohvista on ollut minulla jo yli 10 vuotta, siinä on tukeva runko ja höyhentäytteiset pehmusteet. Siitä en ihan heti luovu. Toinen, Ikean Kivik-sohva on melkein uusi. Molemmat sohvat soveltuvat myös varavuoteiksi.

Jotain piti keksiä sohvien ilmeen yhtenäistämiseksi. Päädyin valkoisiin päällisiin. Maatilalla kun ollaan, se on silkkaa siisteyden surmaa. Pelloilta lentää pölyä, koirat könyävät syliin, syövätpä jotkut talon asukkaat mm. voileipiä sohvalla ja kärpäset, kesän mukana tulevat kärpäset, ja kärpäset tykkäävät valkoisista pinnoista ja merkkaavat ne ikävin tummin pilkuin. Alun alkaen oli siis itsestään selvää, että valkoisten sohvien suojaksi laitetaan vanhat pellavalakanat. Sehän sopii.

Tämä sohva saa joskus vielä uuden mekon. 
Ruutua, raitaa... Kappaleiden keskisauma piilottaa
testipalaan tehdyt merkinnät.
Ikean sohvaan löytyi uusi valkoinen päällinen tarjoushintaan. Kätevää. Suomesta tuotuun selkeälinjaiseen sohvaan ompelin irtopäällisen torilta ostetusta huonekalukankaasta (3 e/m). Sen kutistus vesipesussa oli virhe. Kangas oli käsitelty vettä ja likaa hylkiväksi, ja pesu vain kurtisti sen. Koska päällisen ompelu oli suorien linjojen ansiosta varsin helppoa, teen joskus joutessani uuden päällisen oikeasti vesipestävästä kankaasta. Päällinen on ommeltu ottamalla suoralinjaisten kappaleiden mitat vanhasta päällisestä. Kaavoja ei siis tarvinnut tehdä. Pehmusteissa on toistaiseksi vanhat, terrakotan väriset päälliset piilossa pellavalakanan alla.

Ruutua, raitaa... 
Koska paksut pellavalakanat ovat varsin karkeita, on istuinosissa mukavuuden vuoksi halkaistusta päiväpeitteestä tehty peite. Sen sain alennetulla hinnalla (15 e) portolaisesta kodintekstiilejä myyvästä liikkestä ja vielä pääsiäisaiheisen keittiöpyyhkeen kaupan päälle. Peite olisi voinut olla valkoinen, mutta kun on niitä voileipiä ja koiria... Siniharmaa sietää pienet sotkut valkoista paremmin.

Irtopäällisten kanssa kannattaa huomioida se, että karkeampi kangas kuluttaa pehmeämpää. Jos siis irtopäällinen on karkeampaa kuin alla oleva kangas, kannattaa väliin laittaa jotain suojaksi.

Kaiken kruunaa kuitenkin sohvatyynyjen uudet päälliset. Ne on ommeltu pellavapaloista ja
pellavasekoitepaloista, jotka sain paitatehtaalla työskentelevältä ystävältä (kiitos vielä!). Osan niistä ompeli toinen ystävä syntymäpäivälahjaksi (kiitos vielä!), osan tein itse. Näissä noin 60x60 cm kokoisissa testipaloissa sävyt sopivat toisiinsa ja palojen yhdistely oli hauskaa. Kahta samanlaista tyynynpäällistä ei ole, eikä ole samaa kangasta edes päällisten molemmat puolet, mutta mitä se haittaa? Ei yhtään. Virittämistä oli testipaloihin tehtyjen merkintöjen vuoksi - niiden avulla mitataan kankaan kutistumista. Palapeliä sai paloista siis koota.
Nojatuolin seurana höyhentäytteinen tyyny
ja jalkapalli Hjallis

Ruutua, raitaa... 
Päällisissä on pieni läppä kiinnitystä varten. Sen olisi voinut taittaa sisäpuolelle, mutta jätin läpät näkyviin. Vielä olisi voinut leikitellä erivärisillä napeilla, mutta päätin oikaista vähän ja laitoin kaikkiin samanlaiset, yksinkertaisen selkeät napit. Ne on portolaisesta käsityötarvikeliikkeestä ja maksoivat 1,50 e/tusina. Neljä tusinaa ostin ja kaikki napit meni. Ompelukoneen automaattinen napinläpitoiminto oli erinomaisen näppärä.

Koska pellavakangas oli hyvin ohutta, on päälliset vuorattu vanhoista lakanoista leikatulla kankaalla.

Nyt ei enää niin pistä silmään se, että sohvat ovat malliltaan erilaiset. Irtopäälliset ja yhteen sointuvat tyynyt antavat olohuoneelle rennon leppoisan ilmeen.


Kuvausassistentit lakisääteisellä lepotauolla. 
Katso täältä lisää sohvapöydästä, jonka alusta on tehty ikeestä.

P.S. Mitäköhän sitä seuraavaksi ompelisi...? Työhuoneessa tehty kevätsiivous, joten nyt kelpaa surautella siellä.