perjantai 13. lokakuuta 2017

Passionhedelmärahka

Koristeena mintunlehti ja lyhtykirsikoita, joita kasvaa vähän siellä sun täällä.

Sunnuntaisin tekee usein mieli jotain jälkiruokaa lounaalle. Koska jo lounaan valmistus on yleensä tavallista aikaavievempää, täytyy jälkkäristä selvitä nopeasti. Kondensoidulla maidolla, kermavaahdolla sekä hedelmämehulla tai -paloilla höystetty maitorahka valmistuu suht vaivatta. Kerralla valmistuu reilunkokoinen annos, josta riittää isommallekin porukalle tai seuraavaan päivään.

Tänä vuonna saimme hyvän passionhedelmäsadon, joten pakastin hedelmälihaa parin desin annoksissa. Pakastetusta passionhedelmästä saa mehun erotettua siemenistä tiheän siivilän avulla eli paseeraamalla: lusikalla painellaan seosta siivilän läpi niin, että neste erottuu ja valuu alla olevaan astiaan. Siemenet voi syödä vaikkapa aamupuuron seassa.

Passionhedelmärahka: 

500 g maitorahkaa
1 tlk (n. 400 g) kondensoitua maitoa
2 dl vispikermaa vaahdotettuna (mausteena hiukan vaniljasokeria)
n. 2 dl passionhedelmämehua TAI n. 5 dl muita hedelmäpaloja, mansikoita, mustikoita....

Sekoita kondensoitu maito ja maitorahka keskenään suoraan tarjoilukulhossa. Lisää hedelmämehu tai -palat tai marjat ja sekoita hyvin. Lisää vaahdotettu kerma varovasti nostellen. Sokeria ei tarvita, sillä kondensoitu maito on jo itsessään riittävän makeaa.

Peitä kelmulla ja laita jääkaappiin jäähtymään. Rahkajälkkärin voi laittaa myös pakastimeen pariksi tunniksi ennen tarjoilua.

P.S. Persimonit kypsyivät tänä vuonna etuajassa. Vielä kun keksisi mitä niistä voisi tehdä.

lauantai 7. lokakuuta 2017

Girassol-pusero



Tämän hehkuvankeltaisen puseron lähtökohtana oli sipulilla värjätyt villalangat, joita oli neljää eri värjäyserää ja sävyä. Ero oli vähäinen, mutta selvästi silmin erotettavissa. Päädyin vaihtamaan sävyä vähitellen, kerros kerrokselta. Näin muodostui eräänlainen liukuvärjäys.

Pusero on neulottu pyörönä helmasta ylöspäin, samoin hihat hihansuista ylöspäin sukkapuikoilla. Aloitin tummimmasta sävystä ja neulottuani sillä muutaman sentin aloin neuloa joka toisen kerroksen hieman vaaleammalla sävyllä. Tummemman langan loputtua jatkoin vaaleammalla, kunnes se alkoi käydä vähiin ja otin taas rinnalle hiukan vaaleamman sävyn. Hihojen kanssa toimin samoin. Tällä tavalla jatkoin puseron loppuun saakka.

Lanka: Escocia 100 % villaa
Puikot: 3,5 mm
Silmukkamäärä: etu+takakpl yhteensä 220 s, vyötäröllä slimmattu muutaman silmukan verran molemmissa sivuissa.
Hihat: 48 s + tasaisin välein lisätty yhteensä 18x2 s.
Kainaloissa päätelty 10 s sekä etu-/takakappaleessa että hihoissa.
Raglankavennus: joka toinen krs., kavennukset neulottu silmukoiden etupuolelta, kavennusten välissä on 4 s.
Langanmenekki: n. 450 g (koko S)
Viimeistely: Kainaloaukkojen sulkeminen ompelemalla, liotus huuhteluainevedessä + kuivatus ensin kaksinkerroin paksulla narulla, sitten vaateripustimella.

Minulla oli tarkoitus käyttää tähän työhön 4 mm:n puikkoja, mutta käteen sattuikin 3,5 mm puikot. Neuloksesta tuli siis tiivistä, mutta sehän täällä talvella viileähkössä talossa sopii. Ristin tämän puseron Girassol-puseroksi, se tarkoittaa auringonkukkaa. Kyllähän tässä auringon värit hehkuvat! 
Pääntie edestä, resori neulottu suoraan muun jatkeeksi.

Jossain vaiheessa täytyy kokeilla sopiiko tämä sama tekniikka erisävyisten, luumuilla värjättyjen lankojen kanssa. Niissä sävyerot ovat suurempia. 

Tämän puseron kaveriksi sopii Kolmen sipulin sukat. 

P.S. Nyt ei villapaitaa tarvita, sillä pieni helleaalto hellittelee meitä ja tänäänkin oli noin 30 astetta. Kelpaa minulle!
Kuvausassistentit pyrkivät syliin. 


tiistai 3. lokakuuta 2017

Chilin ryydittämät ruisleipäset


Me ulkosuomalaiset kaipaamme Suomesta eniten varmaan kolmea asiaa: saunaa, salmiakkia ja ruisleipää. Moni kuskaa salmiakkia Suomen reissuiltaan, moni on rakentanut saunan kotiin, mutta se ruisleipä, mistä sitä saa? No, itse tekemällä tietenkin. Ei ole ihan yksinkertainen läpihuutojuttu, mutta opettelemalla alkaa onnistua ja lopputulos korvaa vaivan. Valmiit leipäset voi pakastaa ja ottaa niitä sulamaan sitä mukaa kun syö.

Perinteisiin, leipäjuureen tehtyihin ruisleipäsiin antaa uutta säväystä sekaan pilkottu chili. Kannattaa kokeilla, mutta varoituksen sana: se on superkoukuttavaa!

Taikinaan on hiukan vaikea antaa täsmällisiä ainesmääriä, mutta tässä suuntaa antava ohje. Lue huolella läpi ennen kuin ryhdyt toimeen! Oppia ruisleivän tekemiseen hain myös Marttojen ruisleipäohjeesta.

Leipäjuuren teko:
2 palaa hapankorppua (kunnolla hapanta, ei mitään FinnCrispiä mitä Portugalissä myydään...)
2,5 dl lämmintä vettä
1 dl ruisjauhoja

Hienonna hapankorput esim. yleiskoneella. Sekoita vesi ja ruisjauhot joukkoon. Pidä lämpimässä paikassa pari päivää, kunnes seos kuplii kunnolla ja hajahtaa happamalta. Jatkossa saat leipäjuuren suoraan ruisleipätaikinasta.

Kapusta pysyy pystyssä, mutta leipomisvaiheessa lisäsin tähän taikinaan vielä
ruisjauhoja. Vesihauteessa taikina tekeytyy hyvin.
Ruisjauhoa löytyy kyläkaupasta 5 kilon säkeissä. 
Chilillä ryyditetyt ruisleipäset (n. pellillinen):

1. päivä
Lisää leipäjuureen 2,5 dl kädenlämpöistä vettä, johon on liuotettu nokare hiivaa. Lisää ruisjauhoja sen verran (ehkä 1-2 dl), että saat aikaan vetelähkön puuron. Peitä liinalla ja laita lämpimään paikkaan tekeytymään. Voit sekoittaa välillä.

2. päivä
Lisää seokseen jälleen 2,5 dl kädenlämpöistä vettä ja jauhoja niin paljon, että saat aikaan hiukan paksumman puuron. Sekoita huolella, peitä liinalla ja laita lämpimään paikkaan. Voit sekoitella välillä.

3. päivä
Lisää seokseen n. 2,5 dl kädenlämpöistä vettä, johon on jälleen liuotettu vähän reilumpi nokare hiivaa, 1 tl suolaa (itse käytän merisuolaa), 1 rkl kuminansiemeniä sekä noin ½ tl silputtua kuivattua chiliä. Sekoita kunnolla. Lisää seokseen ruisjauhoja voimakkaasti sekoittaen niin paljon, että taikina muistuttaa perunamuussia, ei ihan tökköä mutta ei vetelääkään. Kun puukapusta pysyy taikinassa kaatumatta, alkaa jauhoja olla tarpeeksi.

Anna taikinan kohota liinan alla lämpimässä paikassa n. 3-6 tuntia. Se vielä hiukan jämäköityy kohotessaan.

Ota taikinasta lusikalla taikinakokkareita runsaasti jauhotetulle alustalle, pyörittele kokkaretta niin että jauhoa on joka puolella, muotoile pyöreäksi tai puikulaksi ja laita leivinpaperin päälle leivinpellille. Voit taputella sitä hiukan tasaisemmaksi. Leipäset saa laittaa aika tiiviisti. Ota taikinaa sivuun noin 1 dl juureksi seuraavaa kertaa varten, sen voi pakastaa.

Anna leipästen kohota liinan alla lämpimässä paikassa 2-3 tuntia, joskus vähempikin riittää. Näet ja kuulet kyllä kun leipäset alkavat olla kohonneita - hyvin hapatettu taikina nimittäin jatkaa kuplimistaan.

Paista ensin 10 minuuttia 225 asteessa, laske sitten lämpöä 175 asteeseen ja paista noin tunteroinen, niin kauan että leipäsiin muodostuu kovahko kuori. Jäähdytä ilman liinaa.

Sitten vaan maistelemaan voin kera. Ah!

Vinkki! Lisävauhtia hapatukselle saa kun taikinakulhon laittaa kattilaan, jossa on lämmintä vettä. Aika ajoin vettä voi lämmittää uudestaan. Liian kylmässä taikina muodostaa etikkahappoa eikä maitohappoa, ja maussa on huomattava ero.
Jos taikinan hapatus etenee hyvin, voit skipata 2. päivän. Lämpimissä suomalaisasunnoissa se ehkä on mahdollista, meillä kivitalossa ei.

P.S. Jostain syystä meillä ei muille maistu kovat, happamat ja pikkaisen tuliset ruisleivät, joten saan nämä herkut syödä ihan yksin!