Tilkkupeitteitä paitakangaspaloista

Vuosi sitten meille ilmestynyt Kisu viihtyy yläkerran työtilassani. Se ottaa siellä usein päikkärit niin aamu- kuin iltapäivällä, joskus se pötköttää siellä iltaan saakka. Hömelö olin ja annoin sille lämmikkeeksi muhkean villatakkini (katso täältä). Se on lämpimin mitä omistan, mutta raglanhihojen vuoksi se valuu olkapäiltä ja sitä joutuu koko ajan kiskomaan ylös. Kisu saa pitää takin, teen itselleni uuden.

Kisulla on tapana polkea ja purra villatakkia alkaessaan nukkumaan. Kynnet ulottuvat takin lävitse päiväpeitteeseen, joten sen pelastamiseksi päätin ommella tilkkupeitteen kissan makuualustaksi. Kankaina käytin miesten paitakangaspaloja: ylijäämiä kauppakassien (katso täältä) ompelusta sekä puhki pidetyistä boksereista pelastetut palaset. Kokosin kutakuinkin samankokoiset palat ja liitin ne yhteen. Osa paloista on yhtä ja samaa kangasta, osa luiskista ommeltuja. Koko hoito on vuorattu vanhalla lakanakankaalla.

Kisu tykkää ja minäkin, tämä peite on helppo putsata ravistelemalla ikkunasta. Työpisteeni sijaitsee tässä sängyllä ja Kisu pitää usein seuraa, nytkin pötköttää tuossa vieressä.

Sohvapeite

Pieniä kangaspaloja oli kertynyt aikamoinen läjä ja jonkin päähänpiston vuoksi aloin yhdistää niitä paloiksi. Sen kummemmin en sommitellut värejä - miestenpaitakankaat näyttävän sointuvan hyvin yhteen ihan itsestäänkin. Kunhan valitsin aina sellaisen palan joka oli sopivan pituinen ko. kohtaan zero waste -periaatteella. 

Paloista tuli tukevia kun ompelin tilkut kiinni valkoiseen pohjakankaaseen. Niitäkin oli iso pino jemmassa, sillä saan näitä testipaloja miestenpaitatehtaassa työskentelevältä ystävältä. Lopuksi silitin palat ja leikkasin ne leveyssuunnassa saman kokoisiksi, korkeus vaihtelee. Sitten ompelin palat luiskiksi jotka yhdistin. Vuoreksi tuli taas lakanakangasta.

Siitä tuli sohvalle vain tekemisen vaivan maksanut peite, joka on siivouspäivänä helppo ravistella puhtaaksi. Maatilalla kun vaatteiden mukana kulkeutuu oljenpätkää sun muuta myös sohvalle. Valkoisilla sohvilla on suojana vanhat pellavalakanat, mutta niiden irrotus ja laittaminen takaisin paikalleen on oma operaationsa.

Katso  lisää kuvia pellavakangaspaloista tehdyistä tyynynpäällisistä täältä!

Tilkuista on tullut tehtyä muutakin, mutta katsotaan niitä toisella kertaa. Kesä on hyvää aikaa ommella!

Villasukkien villit raidat

Olen ihan hurahtanut villalankojen värjäämiseen. Kokeilen kaikkea mitä käsiini saan, joskus hyvällä, joskus huonommalla lopputuloksella. Hailakat langat voi melkein aina pistää sipulinkuoriliemeen jollei muuta keksi.

Välillä väriainetta on vähän, joten kastan liemeen vain osan vyyhdistä. Näin saa kivoja pätkävärjättyjä lankoja joista toisinaan tulee sukkiin aika vängät raidat. Eihän niiden aina tarvitse olla tasapaksuja, eihän?

Yläkuvan lankana Novitan 7 veljestä, värjätty punajuuren keitinliemellä ja punaisen ruusun terälehdillä. Eiköhän värit kestä sen aikaa mitä sukatkin.

Tumma violetti on huonearalian marjoista, siniset ja lilat sävyt varmaankin punakaalin keitinliemestä soodadippauksella. Harmahtava osa on jotain jämälientä. Hassua näissä raidoissa on se, että ne etenevät eri tavalla varressa ja teräosassa, vaikka silmukkamäärä on aivan sama. Lankana 7 veljestä.

Pinkit sävyt ovat punajuuresta. Dippaan liemeen pienen pätkän vyyhdestä kerrallaan, jolloin saa eläviä sävyjä. Tumma lilanharmaa huonearaliasta ja vaaleampi lila ruusun terälehdistä. Varressa ja teräosassa on eri sävyt, sopivat kuitenkin hyvin yhteen. Lankana jälleen 7 veljestä.

Raitaosuudet on värjätty sinisateella (glixinia) ja jollain muulla, ehkä hierakalla. Värit vaihtuvat ja muodostavat epäsäännölliset raidat. Lankana Escocesa 100 % villaa. Itsellä testissä vastaavat sukat, että miten kestävät.

Pätkävärjäys sinisateella, aluksi liemeen kastettu osa vyyhdestä ja seuraavana päivänä loput. Yksivärinen osuus sinisade + sooda. Sinisade on meikäläisen "lupiini". Se alkaa nyt kukkia toistamiseen tänä kesänä.

Tämä lanka on värjätty rullalla ja elintarvikeväreillä, sillä tähän pehmeään villaan eivät kasvivärit tartu. Raidat nähdessäni olin haltioissani, mutta kuten arvata saattaa, rullalla värjättynä ei saa kahta samanlaista sukkaa. Ei se mitään, nämä päätyivät unisukikseni. Peiton alla ei kukaan kurkistele onko minulla eriparisukat.

P.S. Laskeskelin, että valmiita sukkapareja on 9, kohta 10. Taidankin välillä neuloa ja virkata jotain muuta, sitten kun eilen palaneet näpit ovat parantuneet.