Saaristolaissämpylät

Joulu tulla kolkuttelee jo ovella täälläkin missä pellot viheriöivät, aurinko paistaa ja pikkulinnut laulaa. Tänä vuonna en tehnyt samanlaista sukkasavottaa kuin viime vuonna ja muutenkin jouluaskartelut ovat jääneet vähiin. Ei se mitään, joulu tulee siitä huolimatta.

Juureen tehdyt, chilillä höystetyt ruisleipäset pääsivät loppumaan, joten piti tekaista nopeaa korviketta. Näin joulun aikoihin maistuu hiukan makeahkokin leipä, joten päätin tehdä sämpyläversion saaristolaisleivästä. Hyviä tuli!

Saaristolaissämpylät (pellillinen)

1 dl vettä
1 dl olutmaltaita
3 dl piimää
1 dl siirappia
25 g hiivaa
3-4 dl ruisjauhoja
3-4 dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
ruisjauhoja sämpyjen pyörittelyyn

Kiehauta olutmaltaat vedessä ja anna tekeytyä hetki. Lisää piimä ja lämmitä seos kädenlämpöiseksi. Liuota seokseen hiiva ja suola. Lisää siirappi ja puukapustalla sekoittaen ruis- ja vehnäjauhoja sen verran, että taikina alkaa muodostua tömäkäksi. Se ei saa olla puuromaista vaan sen verran jämäkkää, että kapustalla saa hiukan huhkia.

Anna kohota liinan alla lämpimässä paikassa, tai sellaisen puutteessa vesihauteessa, parisen tuntia.

Laita leivinalustalle ruisjauhoja ja kuopaise taikinasta kapustallinen taikinaa. Pyörittele sitä kevyesti jauhoissa ja taputtele taikinapallero puikulaiseksi. Taikinaan keräytynyttä ilmaa ei taputella pois vaan se saa jäädä kuohkeuttamaan sämpylää.

Laita sämpylät leivinpaperilla vuoratulle pellille ja kohota liinan alla kuten taikinaa (joko lämpimässä paikassa tai lämmintä vettä sisältävän astian päällä) puolesta tunnista tuntiin.

Lämmitä uuni 225 asteeseen ja paista sämpyjä 10 minuuttia. Laske lämpö 200 asteeseen ja paista vielä noin 20 minuuttia. Vahdi sentään etteivät pääse kärähtämään. Itse laskin lämpöä välillä ja nostin uudelleen, kun iski epäilyt sämpyjen kypsyydestä.

Tuoreet sämpylät ovat hiukan taikinamaisia, mutta anna niiden tekeytyä seuraavaan päivään niin rakenne paranee.

P.S. Hyvää joulua! t. Casa Vivan tonttu emäntä

Patalaput jämälangoista

Patalappuja tarvitsee jokainen joka vähänkin laittelee ruokaa. Hyvät patalaput ovat sopivan jämäkät ja riittävän paksut, että yksi lappu per käsi riittää eikä kuumakaan pelti polta näppejä. Nämä lähtökohdat mielessä pitäen virkkasin kasvivärjätyistä jämälangoista pastellisävyiset patalaput.

Lankana käytin Novitan Seitsemää veljestä kaksinkertaisena, 4,5 mm virkkuukoukku. Aloitukseen virkkasin 27 ketjusilmukkaa, sen jälkeen siirryin puolipylväisiin. Puolipylväät on virkattu edellisen kerroksen puolipylväiden väliin, ei silmukkaan. Näin patalapusta tulee paksumpi ja tanakampi. Mitä tiukempaan jaksaa virkata, sen jämäkämmän lapun saa aikaan. Molemmille puolille muodostuu samanlainen pinta.

Puolipylväät virkataan edellisen kerroksen puolipylväiden väliin, ei silmukkaan.

Värinvaihdot tein keskellä kerrosta vähän miten sattuu. Näin sain käytettyä lankakerät loppuun asti. Punnitsin kunkin kerän ja käytin ensimmäiseen lappuun noin puolet ja loput toiseen. Näin niissä toistuvat samat värit samassa järjestyksessä. Pienimmissä kerissä oli vain noin 12 g lankaa.

Langanpäät on virkattu työn edetessä puolipylväiden sisään. Lopuksi riitti kiristää langanpäät ja leikata ylimääräiset pätkät pois.

Kun lapulla oli tarpeeksi korkeutta, vaihdoin väriä ja virkkasin reunuksen lapun ympäri puolipylväillä. Kulmissa on käännytty 4-5 silmukalla. Lopuksi pieni ripustuslenkki ja langan päättely.

Pakko tunnustaa, että jouduin ottamaan käyttöön pari korkkaamatontakin kerää, sillä pelkät jämälangat eivät riittäneet. Tuli käytettyä niitä niin paljon keräilyeräsukkiin.

Yhteen patalappuun upposi lankaa hiukan yli 60 g.

Lankojen värjäämiseen on käytetty mm. Amaranthusta (revonhäntä), passionhedelmän kuoria ja kahvia.

P.S. Näitä ehtii vielä tehdä vaikka pukinkonttiin.

Teepannulle myssy

Muutettuani Portugaliin virkkasin teekannulle myssyn huopuvasta langasta joka, yllätys yllätys, ei huopunutkaan. Nyt sain vihdoin aikaiseksi tehdä teekannulle uuden myssyn, tällä kertaa koukkuamalla eli tunisialaisella virkkauksella. Sillä saa aika jämäkkää jälkeä.

Lanka on kaksinkertaista kasvivärjättyä Escocia-villaa (100 %) yhdistäen kahta eri sävyä. Veikkaan, että nämä keltaiset sävyt ovat peräisin jostain hierakasta ja keltasauramosta tai kehäkukasta. Tarkemmin en muista, sillä keltaisia keriä on sattumoisin aika paljon.

Koukkusin suorakaiteen muotoisen palan, jonka taitoin kaksinkerroin ja ompelin sivusaumat. Teekannun nokkaa varten on "sepalus", jotta teetä pääsee kaatamaan mukiin myssyä riisumatta. Alareunaan ompelin päärmeen nurjalle puolelle, se antaa ryhtiä.


Pelkälle teekannulle myssy on tarpeettoman iso, mutta silloin harvakseltaan kun keitän pressopannussa kahvia, niin sama myssy käy sillekin.

Lankaa kului 160 g 6 mm pitkällä koukulla. Koukkuaminen on hauskaa vaihtelua virkkaamiselle ja neulomiselle.

P.S. Keitän joka aamu litran verran vihreää teetä, jota höystää tuore inkivääri. Jos oikein kovasti uskoo, että se pitää flunssan loitolla, niin tehoaahan se, tehoaahan?

Two Shades of Grey - muhkea villatakki

Kahta suhteellisen lattean sävyistä lankaa yhdistämällä saa elävämpää pintaa. Tämä muhkea jättivillatakki on neulottu kahdesta erilaisesta harmaasta langasta, toinen vaaleampi ja ohuempi, toinen vähän tummempi ja paksumpi. Molemmat langat ovat sekoitteita; akryyliä, villaa ja mohairia. 7 mm puikoilla valmista tuli koosta huolimatta nopsaan, ja takista tuli myös superlämmin.

Taka- ja etukappaleet on neulottu pyöröpuikoilla yhtenä kappaleena tasona kainaloihin asti. Silmukoita aluksi 130 + molemmissa etureunoissa 8 silmukkaa. Vyötäröllä slimmasin parin silmukan verran.

Resorit on neulottu 3o2n, myös kaulus, mutta käänteisenä siten, että esiin taitettavalla puolella on enemmän oikeita silmukoita kuin nurjia.

Taskuja varten neuloin noin 20 silmukan levyiset kaistaleet. Taskunsuissa on muutama kerros resoria, joka on sitten päätelty ja liitetty taskukaistale varsinaiseen työhön.

Etureuna on huoliteltu taka+etukappaleen neulomisen yhteydessä ainaoikein-neuleena niin, että silmukat on neulottu takareunoistaan. Joka kerroksen viimeinen silmukka on neulottu nurin ja ensimmäinen nostettu neulomatta. Näin reunaan muodostuu siisti silmukkarivi. Napinlävet on neulottu kahdeksan kerroksen välein. Kerrokset on helppo laskea ainaoikein-neuleesta.

Hihat on neulottu tasona, sillä minulla ei ollut sopivan kokoisia sukkapuikkoja, ja pyöröpuikoilla se ei vaan luonnistunut. Hihat on aloitettu 30 silmukalla, resorin jälkeen lisäsin silmukoita noin 3 sentin välein molemmissa reunoissa. Resorit ovat reilun pituiset, kääntövaraa riittää, ja jos käsiä paleltaa, voi hihat vedellä vaikka sormenpäihin asti.

Metallinapit ovat torin
käsityötarvikekojusta. 

Kädenteitä varten hihoissa kavensin molemmissa reunoissa 4 s, taka+etukappaleessa kainaloiden kohdalla 8 s. Kun molemmat hihat oli neulottu, liitin ne taka+etukappaleeseen ja aloitin raglankavennukset joka toinen kerros. Kaulus on neulottu suoraan jatkeeksi. Sille olisi saanut tulla pituutta vähän enemmänkin.

Viimeistely: Hihasaumojen ja kainalokohtien ompelu, taskukaistaleiden ompelu takin nurjalle puolelle, nappien kiinnitys. Prässäystä tms. ei näin kuohkealle takille kannata mielestäni tehdä, ettei se menettäisi lämmittävyyttään. Ainakin täällä Portugalin talvessa superlämpimälle villatakille on käyttöä, tilanne voi tietenkin olla hiukan eri Suomen keskuslämmitetyissä taloissa!

Näistä se lähti. Langat ostaessani aioin tehdä niistä ihan jotain muuta. Nyt ne sulautuivat yhteen villatakiksi. 

Kukkuu! 

Tämä on ensimmäinen raglanhihoilla tehty villatakkini, ja hiukan se tuntuu valuvan olkapäiltä alaspäin jos ei ole ylin nappi kiinni. Ei mitään, pistetään se kiinni.

Kahdella langalla neuloessa, varsinkin iltahämärissä, tulee helposti tehtyä "puolikkaita" silmukoita, eli toinen lanka tipahtaa puikolta. Pörröisellä langalla se ei erotu kovin paljoa. Kannattaa kuitenkin seurata neulomisjälkeä aika ajoin ja korjata puolikkaat silmukat kun niitä huomaa. Virkkuukoukku on siinä hyvä apu.

P.S. Teekannu on saamassa uuden myssyn. Siitä tulee keittiön väripilkku.