Maljakossa minimerimaailma

Kävimme Isännän kanssa yhtenä iltana kävelyllä merenrannalla. Huomasin hietikolla merisiilin, ouriço do mar, tyhjiä kuoria, vihreitä ja liiloja. Keräsimme ne talteen ja toimme kotiin. Kuoria on jo ennestään sileiden pikkukivien ja simpukankuorien kanssa isossa maljakossa kylpyhuoneessa (katso tästä!), mutta nyt laittelin minikokoisen merimaailman Iittalan maljakkoon, jonka sain äidiltäni vuosia sitten.

Kukkien esillelaittoon maljakko ei sovikaan kovin hyvin, sillä vesitila on pieni, ja on aikamoinen taiteilu siinä, että varren imupään saisi pysymään veden alla. Siksi maljakko onkin ollut tähän asti jemmassa astiakaapissa (katso täältä!). Nyt se pääsi olohuoneen sohvapöydälle, joka on tehty kierrätetyistä materiaaleista (katso täältä!). Sopii hyvin siihen.

Meritähti lepäilee simpukankuoressa.

Toisessa maljakossa on orkideoita, jotka nyt ovat alkaneet kukkia, ja avautumassa olevia kalloja pellonlaidalta. Eipä sitä tämän kummempia kukkia asetelmaan tarvita. Orkidea kestää maljakossa jopa pari viikkoa, kallat vajaan viikon verran.

P.S. Saavuin Suomeen torstaina. Matkalaukkuun ujutin tuomisiksi mm. appelsiineja, kiivejä, lehmän-, vuohen- ja lampaanmaidoista tehtyä juustoa, pari kuumavesipulloa, manteliöljyä, sukkia ja jotain muuta pientä. Paluumatkalla laukkuun mahtuu siis jotain muuta kivaa, mitä, en vielä tiedä. 

Melkein kuin veden alla olisi.

Appelsiinirahkapiiras

Viikonloppuna tuli jälleen hyödynnettyä Casa Vivan omia, ihania luomuappelsiineja. Ne houkuttelevat kokeilemaan erilaisia jälkiruokia, joita sitten lauantai-iltoina ja sunnuntailounailla maistellaan.

Tällä kertaa tein keksimurupohjalle appelsiinirahkahyytelön, johon tuli vähän myös mandariineja, sillä appelsiinit ovat yhä aika hippamia. Lopputulos oli kevyt ja raikas ja suorastaan terveellinen. Näin se tehtiin:

Appelsiinirahkapiiras

pohja:
200 g keksejä (esim. puolet digestive ja puolet joulupipareita)
100 g voita tai margariinia

täyte:
2 appelsiinia
2 mandariinia
400 g rasvatonta maitorahkaa
n. ½ dl sokeria
2 tl vanilliinisokeria
1 dl maitoa
25 g liivatejauhetta tai vastaava määrä liivatelehtiä

Vuoraa irtopohjavuoka tai tavallinen kakku- tai piirasvuoka leivinpaperilla. Irtopohjavuoalla saat nätimmän piiraan, mutta sellaisen puutteessa tavallinenkin vuoka käy.

Murustele keksit kulhossa. Sulata rasva ja lisää se muruseokseen, sekoita hyvin. Levitä seos lusikalla tasaisesti kakkuvuoan pohjalle. Älä painele kovin tiiviiksi, ettei pohjasta tule kova.

Pese appelsiinit huolellisesti ja raasta niiden kuori rahkan joukkoon kulhossa. Kuori appelsiinit veitsellä niin, että saat valkoisen mallon pois. Paloittele appelsiinit veitsellä pieniksi paloiksi, lisää rahkan sekaan. Kuori ja paloittele mandariinit samalla tavalla. Lisää vanilliinisokeri ja sokeria maun mukaan, sekoittele ja maista välillä. Rahkan ei tarvitse olla makeaa, vaan mieluummin sopivan raikasta.

Kuumenna maito pienessä kulhossa. Lisää liivatejauhe (tai liotetut liivatelehdet) ja sekoita hyvin. Lisää seos rahkan joukkoon ja sekoita huolellisesti. Kaada seos vuokaan muruseoksen päälle. Anna hyytyä jääkaapissa ainakin nelisen tuntia, mieluummin seuraavaan päivään.

Liivatejauheesta tuppaa tulemaan aika rakeinen hyytelö, liivatelehdillä saa tasaisemman hyytelön. Sekin on makuasia kuinka jähmeän hyytelön haluaa, sitä voi säädellä liivatteen määrällä.

P.S. Eilen sunnuntaina grillasimme ulkona ensimmäistä kertaa tänä vuonna. Haloista poltetuille hiilille laitettiin raakamakkaroita ja naudanpihvejä. Kylläpä maistui pitkästä aikaa hyvältä!

Vanhasta neuleliivista samissukat ja hupirannekkeet

Vaatekaapissani lojui pehmoinen, harmaasävyinen neuleliivi, jolle ei ole ollut käyttöä yli kolmeen vuoteen eli sen jälkeen kun muutin Portugaliin. Muuttokuormaan se kuitenkin pääsi kun en raaskinut pistää sitä kierrätykseen. Langan olen ostanut joskus vuosia sitten muistaakseni Anttilasta, ja se on lämmintä ja pehmoista.

Purin liivin ja päätin heti tehdä itselleni "sohvasukat", toisin sanoen sukat, jotka vetäistään jalkaan illemmalla kun sohva kutsuu. Niiden ei tarvitse kestää kovaa kulutusta.

Sukat valmistuivat parissa illassa kutosen puikoilla, silmukoita oli 4x8. Ihan iisibiisi juttu siis. Lankaa jäi vielä toista kerää. Mitäpä niistä? Päätin tehdä sukat Isännälle, jolle olin lupaillut sukkia jo pidemmän aikaa.

Isännän sukat valmistuivat kolmessa illassa, silmukoita vähän isommalle jalalle tarvittiin 4x10.

Eräänä kylmänä yönä vetäisimme samissukat jalkaan nukkumaan mennessä, mutta niin lämpimät ne ovat, että ne olivat "varisseet" molempien jaloista yön aikana.

Lankaa jäi vielä pari nyssäkkää, ja mietin että mitäpä siitä vielä. Päätin tehdä ranteenlämmittimet, sillä joissakin villatakeissa on niin väljät (tai lyhyet) hihat, että ranteita paleltaa. Pistin siis vielä kilkuttaen 4x6 silmukalla. Nopsa juttu.

Näytin rannekkeita Isännälle. Hän ehdotti, että laitetaan niihin metalliketju, niin saadaanpa lauantai-iltaan uudenlaista kipinää. Totesin siihen, että olisi siinä tapauksessa pitänyt tehdä isommat rannekkeet. Että sopisivat hänen käsiinsä.

Vaikka jäihän tuota lankaa vieläkin... hmmm hmmmm.

Nimesin nämä nyt kuitenkin hupirannekkeiksi, vaikken sitä ketjua laittanutkaan (ainakaan vielä).

P.S. Appelsiinijälkkärit jatkuvat. Nyt on jääkaapissa tekeytymässä appelsiinirahkahyydyke keksimurupohjalla. Kohta maistetaan!


Mitä muuta meillä on kierrätetty tai kunnostettu? Mm. näitä: 



Pienen puutuolin suuri muodonmuutos

Salli, jalkapalli

Vintiltä löytynyt pikkupöytä

Keeppi kirpparilangasta

Appelsiininmakuinen riisirahka

Appelsiininkuoriraasteella maustetut jälkiruokakokeilut jatkuvat. Tällä kertaa vuorossa oli riisirahka, jota tuli niin iso satsi, että sitä riitti useammalle päivälle, ja aina vaan maistui!

Koska eri maissa riisit tuppaavat olemaan erilaisia, on ohje suuntaa antava, ja kokeilemalla (tai ihan sattumalta) löytää mieleisensä koostumuksen.

Riisirahkaan voi lisätä hedelmäpaloja tai marjoja oman maun ja saatavuuden mukaan. Meillä laiteltiin mandariinipaloja, koska appelsiinit ovat vielä aika kirpeitä. Myös sokerin määrää voi säädellä sen mukaan kuinka makeaa riisirahkasta haluaa.

Appelsiininmakuinen riisirahka (aika monta annosta)

riisipuuro: 
3,5 / 1,5 dl puuroutuvaa riisiä (Portugalissa Arroz Carolinoa 3,5 dl, Suomessa puuroriisiä n. 1,5 dl)
6 / 8 dl maitoa (Portugalissa 6 dl, Suomessa arviolta 8 dl)
5 dl vettä
kanelitanko
suolaa

2 appelsiinia (miel. luomu)
400-500 g vähärasvaista maitorahkaa (Portugalissa sitä voi löytää Lidlistä ja Jumbosta)
n. 2 dl sokeria
n. 2 tl vanilliinisokeria

Laita riisi ja kanelitanko kiehuvaan veteen, keitä hiljalleen viitisen minuuttia. Lisää sen jälkeen maito ja kuumenna koko ajan sekoittaen. Keitä lähes kypsäksi välillä sekoittaen. Riisi saa jäädä al denteksi. Mausta suolalla, ota kanelitanko pois ja anna jäähtyä.

Raasta jäähtyneeseen puuroon kahden hyvin pestyn appelsiinin kuori. Lisää sokeri ja vanilliinisokeri sekä maitorahka. Poista appelsiineista kuori veitsellä ja paloittele se, lisää palaset riisirahkaan ja sekoita hyvin. Anna jäähtyä jääkaapissa ja pistele poskeen aamupalaksi, välipalaksi, jälkiruuaksi tai iltapalaksi. Riisirahka on proteiinipitoista mutta vähärasvaista.

Appelsiininkuoressa on aromia antavia luontaisia öljyjä. Kuoriraasteella voi maustaa myös vaikkapa vanukkaan (katso tästä!) ja sitä voi laittaa sitruunankuoren sijasta kookoskekseihin (katso tästä!).

P.S. Rahkariisi ei ole yhtään niin makeaa kuin viime talvena tekemäni mandariiniriisi (katso tästä!), johon rahkan sijaan tuli kondensoitua maitoa. Portugalissa sitä kutsutaan Arroz doceksi eli makeaksi riisiksi. Meksikolainen ystäväni tekee arroz docen basmatiriisistä (katso espanjankielinen resepti täältä!). Syntisen hyvää!

Parin illan juttu: pikapipo (ja sohvasukat)

En ole paljoa treenannut pipojen tekemistä, syystä siitä että en käytä niitä. En käyttänyt Suomessa, enkä käytä Portugalissa. Pipojen neulonta on siis arpapeliä, varsinkin kun tekee ilman ohjeita.

Lumikki-sukkien ja peruslapasten (katso täältä!) lankaa jäi yli, ja päätin tehdä pipon, en tosin itselleni. Samasta, mutta värjätystä langasta, tein myös superlämpimän Maija Mehiläisen mekon (katso täältä!)

Selkeässä peruspipossa on 16 cm leveä 3o2n resori, joka on käännetty kaksinkerroin ja kiinnitetty ommellen löyhästi nurjalla puolella. Sen jälkeen neuloin sileää neuletta sovitellen pipoa välillä päähän, jotta siihen tuli tarpeeksi pituutta. Sileän neuleen osuus on noin 16 cm.

Kavennukset tein vasta kahdella viimeisellä kerroksella neulomalla aina 2 s yhteen. Jäljelle jääneistä silmukoista vedin kaksinkertaisen langan läpi ja kiristin. Tuli aika nätisti poimuttuva, vai mitä mieltä olet?

Lopuksi tupsu huipulle keikkumaan, ja pipo oli valmis! Pari iltaa siinä meni pyöröpuikoilla kilistellessä.

Parina seuraavana iltana kilkuttelin heleänpunaiset sukat, joissa ei ole mitään muuta näyttävää kuin väri. Ne ovat peräti nelinkertaista lankaa, 3x ohut villalanka ja 1x mohairsekoitus. Nämä eivät varmasti ole kovin kulutusta kestävät, joten ristinkin nämä sohvasukiksi. Ne on hyvä vetää jalkaan päivän päätteeksi, kun sohva kutsuu vastustamattoman houkuttelevasti.

Kuvausalustana portviinitynnyrin pääty, joka on
muuten myynnissä. 

P.S. Purin neuleliivin, jota en ole käyttänyt neljään vuoteen. Katsotaan lähipäivinä mitä saan langoista aikaiseksi.









Katso mitä meillä on herkuteltu! 


Mustekalan lonkeroita

Kotitekoinen suklaakastike

Romeo ja Julia, juuston ja marmeladin rakkaustarina

Appelsiinilla höystetty vaniljavanukas (pussista)

Matala savikulho on matkamuisto Espanjasta. 

Ostin jo aikaa sitten Lidlistä paketin vaniljavanukasta jauhepusseina, mutta jostain syystä menekki on ollut vähäistä. Nyt kun appelsiinit alkavat kypsyä, niin kokeilin höystää vanukasta appelsiininkuorella. Nam! Kyllä kulhot kilahtelivat ilosta kun kaavimme viimeistä nokaretta myöten tässä helppoa herkkua. Näin se tehtiin:

Appelsiinin makuinen vaniljavanukas (2-4 annosta herkkusuun koosta riippuen)

1 pss vaniljavanukasjauhetta
maitoa ja sokeria pakkauksen ohjeen mukaan (Lidlin vanukkaassa 5 dl maitoa ja 2 rkl sokeria)
1 appelsiini (miel. luomu)

Pussivanukas on kiireisen
ja/tai laiskan kokin pelastus.
Ja hyvä hätävara. 

Valmista vanukas pakkauksen ohjeen mukaan. Pese appelsiini huolellisesti ja kuivaa se. Raasta kuori valmiiseen, kuumaan vanukkaaseen, vältä raastamasta valkoista maltoa. Kaada vanukas mataliin tarjoiluastioihin. Ripottele päälle sokeria kuoren muodostumisen hillitsemiseksi. Anna jäähtyä ja hyytyä, laita kulhot lopuksi vielä jääkaappiin. Ennen tarjoilua koristele vanukkaat muutamalla appelsiininpalasella ja yritä syödä silleen sivistyneesti nautiskellen, ei ahmien. Voi olla vaikeaa, mutta niin sitä riittää pidempään.

P.S. Toinen hedelmätarhan appelsiinipuista teki viime talvena tasan neljä hedelmää. Katsokaapa sitä nyt!

Kaulaliina pakkasiin lähtevälle

Olen parin viikon kuluttua lähdössä käymään Suomessa, ja siellä on kuulemma tosi kylmä. On minulla vanha uskollinen Joutsen-takki, mutta kaulahuivikokoelman läpikäynti paljasti niiden olevan paremmin Portugalin ilmastoon sopivia. Piti siis pistää puikot suihkimaan. Tein kaulaliinan portolaisen Lopo Xavierin lankakaupan langasta, joka on kaupan omaa mallistoa. Langassa on 59 % villaa, 25 % puuvillaa ja loput viskoosia ja akryylia. Tarkoitus oli alun perin tehdä siitä villatakki tai -pusero, mutta lanka ei riittänyt. Huiviin riitti ja jäi toisen mokoman verran vielä yli. Puikot olivat kokoa 6 ja aikaa meni yksi sateinen sunnuntai ja pari iltaa.

Mallineuleena käytin samaa simppeliä pitsineuletta kuin viime talvena tekemässäni shaalissa (katso täältä!) ja kesäisessä hartiahuivissa (katso täältä!). Tässä vielä helpon mallineuleen ohje uusintana:

Tee mallitilkku ja laske siitä haluamasi levyiseen huiviin tarvittava (parillinen) silmukkamäärä. Harjoittele mallitilkussa samalla mallineuletta.

Reunat: Neulo joka kerroksen viimeisen silmukka nurjana ja nosta jokaisen kerroksen alussa silmukka neulomatta. Näin reunasta tulee siisti. Neulo jokaisella kerroksella 5-7 ensimmäistä ja viimeistä silmukkaa aina oikeina, neuloen silmukka takareunastaan. Näin reunuksesta tulee napakampi.

Neulo alkuun 3-4 kierrosta ainaoikein-neuletta. Aloita sitten mallineule. 5-7 oikeinneulotun reunasilmukan jälkeen neulo 2 seuraavaa silmukkaa takareunastaan yhteen, ota puikolle langankierto langan etupuolelta. Toista yhteenneulottuja silmukoita ja langankiertoja kerroksen loppuun, viimeisenä langankierto ennen reunasilmukoita. Käännä työ ja tee ”nurja” puoli aivan samalla tavalla. Tällä kertaa neulot yhteen edellisen kerroksen langankierron ja sitä seuraavan silmukan. Tarkkaile, että reunasilmukoiden määrä pysyy samana. Jatka niin pitkälle kuin on tarpeen. 

Neulo loppuun 3-4 kierrosta ainaoikein-neuletta. Päättele työ ja langanpätkät.

Kuten shaalista, myös kaulaliinasta tuli melkoisen muhkea. En ole hapsujen fani, siksi tähänkään en (ainakaan vielä) laittanut hapsuja. Vaan pitäisikö...?

P.S. Tulossa appelsiinivaniljavanukas ja pari parin illan juttua, sohvasukat ja pikapipo.

Pota-mustekalan mehevät lonkerot

Potan lonkerot yltävät pitkälle.

Portugalissa syödään mereneläviä paljon monipuolisemmin kuin Suomessa. Johtuu tietenkin siitä, että merestä saatava saalis on paljon monimuotoisempaa. Esimerkiksi erilaiset mustekalat ovat suosittua ruokaa, isoa polvo-mustekalaa laitetaan muun muassa jouluna. Suomalaisen silmissä lonkerot imukuppeineen ovat aika inhan näköisiä, mutta syödään silmät kiinni jollei muuten ilkiä! Se kannattaa, sillä mustekalat ovat herkullisia. Ja veikkaisin niitä myös terveellisiksi. Oma suosikkini on pienet lula-mustekalat (katso ohje!).

Eräänä iltana Isäntä laitteli meille pota-mustekalan lonkeroita. Ne ostettiin pakasteena. Pakastaminen kuulemma mureuttaa niitä. Sulatetut lonkerot olivat aika niljakkaan näköisiä, ja kiljahtelin kyllä kuvia ottaessani. Mutta hyviä ne olivat. Näin ne valmistettiin:

Iiiiik! 

Pota-mustekalan lonkerot (2-3 annosta)

1 pussi (800 g) pota-mustekalan lonkeroita
2 laakerinlehteä
1 sipuli
suolaa

Lisäksi: keitettyjä perunoita, valkosipulia silputtuna

Tarjoiluun: molho verdeä

Perinteinen savivuoka käy monen ruuan laittoon. 

Sulata lonkerot ja huuhtele ne hyvin. Laita lonkerot kattilaan, lisää kokonainen sipuli, laakerinlehdet ja hiukan suolaa. Vettä ei tarvita, sillä mustekaloista erittyy nestettä. Kuumenna hiljalleen ja keitä n. 20 minuuttia. Kaada liemi pois.

Laita lonkerot ja isoina viipaleina keiteyt perunat uunivuokaan, ripottele päälle silputtua valkosipulia. Paahda uunissa 200 asteessa n. 10 minuuttia. Tarjoile molho verden kanssa. Bom appetit! 

P.S. Appelsiinit ovat kypsymässä, joten niistä aletaan nyt laittamaan jälkiruokia. Myös kuori käytetään. Kyllä oma luomu on ihanaa!

Maija Mehiläisen mekko ja säärystimet

Sävy sävyyn "Robinin" kanssa. 

Uusin lempimekkoni on neulottu lähikaupungista ostetusta vanhasta villalangasta, joka on todella pehmeää ja lämmintä. Se vaan on vanhaa varastoa, jota myydään pois 25 euron kilohintaan. Tällaisia löytöjä voi tehdä vanhoista kaupoista Portugalissa.

Lanka oli alun perin valkoista, ja olen värjännyt sitä pellonlaidalla kasvaneilla mustilla marjoilla, paprikajauheella ja teellä. Värien kestävyydestä en tiedä, aika näyttää. Niinikään marjoista ja teestä saadut värisävyt eivät nyt ehkä ihan täydellisesti sovi yhteen, mutta kyllä tämä kotimekoksi käy näinkin.

Teestä sai kauniita ruskean sävyjä. Ensimmäisessä värjäyserässä tein laimean teen ja jätin teepussit likoamaan lankojen kanssa seuraavaan päivään. Ups! Pussien kohdalle jäi lankaan tummemmat laikut. Keriessäni lankaa huomasin kuitenkin ettei se haittaa yhtään, vaan väristä tuli eläväisempi. Teen samalla tavalla ensi kerrallakin.

Mittojen kanssa oli vähän hakemista, ja yhden kerran jouduin purkamaan ja aloittamaan alusta. Jälkiviisaana mekko olisi saanut olla vähän pidempi, samoin hihat, mutta pelkäsin langan loppuvan kesken, eikä nyt ole ollut ilmoja värjätä lisää. On nimittäin sadellut pari viikkoa melkein tauotta ja silloin ei mikään kuivu, ei edes villa. Tänään taivas selkeni sen verran että saimme kuvat otettua.

Teepusseista sävylaikkuja vahingossa. 

Helmassa ja hihansuissa on 3o2n joustin, pieni pystykaulus on sileää neuletta ja kaksinkertainen. Se sopii mielestäni tähän mekkoon paremmin kuin mitä joustinneule sopisi. Koko mekko on neulottu pyörönä hihansuihin asti. Vyötäröllä kavensin muutaman silmukan. Istutetut hihat on neulottu yhtäaikaa tasona ja saman kerän molemmista päistä, jotta lanka riitti molemmissa hihoissa samanlevyisiin raitoihin. Muutoin tein raidoista tarkoituksella eri levyiset.

Mekkoon meni lankaa hiukan yli 400 g ja 4 mm puikoilla se valmistui reilussa viikossa. Sileä neule pyörönä on suorastaan hermolepoa.

Kun vetäisin mekkoa ekaa kertaa päälle, Isäntä totesi minun näyttävän ihan Maija Mehiläiseltä (port. A Abelha Maia). Siitä siis nimi tälle mekolle ja se sopiikin hyvin, sillä langassa on hunajan sävyjä.

"Batmankin" tahtoo syliin.

Säärystimet ovat myös puhdasta villaa, ostettu samasta lankakaupasta ja värjätty eukalyptuksenlehdillä. Niillä saa ihan kauniin luonnonvaalean sävyn, mutta keittäessä haju oli niin vahva, että Isäntä nyrpisteli nenää. Lanka oli niin ohutta että neuloin sen kaksinkertaisena. Halusin saada säärystimet nopsaan valmiiksi sääriä lämmittämään, joten niissä ei ole mitään koristejuttuja. Yksivärisinä ne sopivat hyvin raidallisen mekon kanssa. Pituutta niillä on sen verran, että ne voi vetää polvien yli. Vanhat polveni suorastaan huokailevat nautinnosta.

Katso ensimmäiset värjäyskokeiluni täältä!

P.S. Eilen valmistui pikapipo, työn alla kaulaliina Suomen matkaa varten. Puikot suihkivat, ja se on ihanaa!







Mitä muuta meillä on tehty?



Sohvapöytä vanhasta ikeestä ja lasilevystä

Yhdenkoon yösukat

Höyrytetyt sinisimpukat

Kikhernetahna eli hum hum hummus

Höyrytetyt sinisimpukat

Moni arastelee sinisimpukoiden valmistusta kotona, mutta ihan suotta. Kun noudattaa tiettyjä perussääntöjä, niin herkullisista simpukoista voi nauttia turvallisesti ja hyvillä mielin:

• Matkalla kaupasta kotiin älä sulje simpukkapussia. Niiden pitää saada hengittää.  
• Kuljeta simpukat kylmässä, osta kylkeen esim. pari pakastehernepussia. 
• Säilytä valmistukseen asti jääkaapissa. Valmista ne ostopäivänä. 
• Kun alat valmistaa simpukoita, pese ne juuresharjalla huolellisesti kylmässä vedessä. Jos simpukankuori on raollaan, napauta sitä. Jos se ei sulkeudu, heitä se pois. Samoin heitä pois kaikki rikkoutuneet simpukat. 
• Syödessäsi valmiita simpukoita pistä pois kaikki ne, joiden kuori ei ole avautunut kunnolla. 

Kuoret ovat vielä kiinni. Kansi äkkiä takaisin päälle! 

Näin tehdään höyrytetyt sinisimpukat (2 hengelle): 

1 pss (n. 1 kg) tuoreita sinisimpukoita
1 dl kuivaa valkoviiniä
muutama oksa persiljaa silputtuna (mieluiten sileälehtistä)
1 pieni sipuli pilkottuna
2 valkosipulinkynttä pilkottuna
muutama haiven sahramia
reilu nokare voita

Lisäksi: tuoretta patonkia (ja ranskalaisia perunoita)

Nyt ne ovat avautuneet. 

Sulata voi padassa tai kattilassa, lisää sipuli ja valkosipuli ja kuullota hetki. Lisää silputtu persilja ja muutama haiven sahramia sekä valkoviini. Kuumenna ja lisää pestyt sinisimpukat. Pistä kansi kiinni ja höyrytä kovalla lämmöllä muutama minuutti. Sekoita välillä varovasti puulastalla, että simpukat höyryttyvät tasaisesti (tärkeää jos teet isompaa annosta). Kun kuoret ovat avautuneet kunnolla, kanna pata pöytään ja tarjoile simpukat patongin kanssa. Patonkia dipataan maukkaaseen liemeen.

Simpukat syödään käsin: irrota simpukanliha kuoresta toisella kuorenpuolikkaalla. Voit käyttää myös haarukkaa.

Vinkki: maukkaan liemen voit käyttää kalakeiton pohjaksi.

Nizzassa, missä yhteen aikaan kävin vuosittain, sinisimpukat tarjotaan valinnan mukaan joko ranskalaisten perunoiden tai salaatin kanssa. Tapa taitaa olla peräisin Belgiasta.  Ruokajuomana suosin kuohuviiniä, sillä kokemukseni mukaan se edesauttaa ruuansulatusta.

Kun ensimmäisen kerran söin simpukoita, sain allergiareaktion ja Pamela Andersonin huulet. Huulet palautuivat normaaleiksi antihistamiinilla, eivätkä simpukat ole sen jälkeen aiheuttaneet minulle mitään ongelmia.

P.S. Mereneläviä luvassa jatkossakin: Isäntä loihti pota-mustekalan lonkeroista maukasta syötävää.

Koko perheen sukat

Veljenpoikani, joka on kummilapseni, toivoi jouluksi vaaleansinisiä sukkia, joissa olisi pinkit raidat. Kun nuori miehenalku näin reipasta väriyhdistelmää ehdottaa, pitää toive toki toteuttaa. Kun vauhtiin pääsin, neuloin sukat toisen veljeni koko perheelle. Ensi jouluna on sitten ehkä toisen veljen perheen vuoro saada sukat.

Katsotaan millaiset tuli koko perheen sukista: 

Taivaansiniset sukat, pinkit raidat. Lanka on portolaisen lankakaupan omaa tuotantoa, täyttä villaa, joka kuulemma kestää "ikuisesti". No, sukat jäävät tietenkin pieniksi, mutta ehkä ne pääsevät sitten kiertoon.

Jalkaterässä on leveämpi raita toisessa sukassa eri järjestyksessä kuin toisessa. Pientä erisymmetrisyyttä saa olla, niin ei käy elämä liian tylsäksi.




Kummipojan isoveli sai hillityn harmaat sukat vaaleansinisillä raidoilla. Lanka on äitini lähettämää Nallea kaksinkertaisena.

Koosta minulla ei ollut hajuakaan, mutta sovittelin sukkaa välillä Isännän jalkaan. Portugalilaiseen tapaan hänellä on suht. sirot jalat.














Perheen äidille neuloin Novitan kaksinkertaisesta Rose Mohairista klassiset valkoiset sukat samalla mallilla kuin omat Lohisukkani (katso tästä!). Nämä valmistuivat tosi nopeasti.

Lohisukat on minulla jalassa melkein joka päivä, ja hyvin ovat kestäneet vaikka hiihtelen huoneesta toiseen pitkin päivää. Mohairsekoitus sopii siis myös sukkiin. Ja on taatusti lämmin.

Perheen isän sukkien ideana oli käyttää samoja lankoja kuin mitä muun perheen sukissa on. Raitoja tuli siis ihan riittävästi. Lisäksi laitoin sekaan ystävältä saatuja jämälankoja. Näissä sukissa olikin kaikkein suurin työ, eikä pelkästään kokonsa vuoksi. Pelkästään langanpätkien päättelyyn taisi vierähtää tunnin verran per sukka.






Portugaliin muuttaessani ajattelin, että kahta asiaa en tee; neulo sukkia enkä leivo kakkuja. Pääosan sukkapuikoista myinkin kirpparilla ja kakkuvuuat annoin ystävälle. Seuraavalla torireissulla täytyykin ostaa ohuemmat sukkapuikot ja Ikeasta kakkuvuoka, sillä olen näköjään hurahtanut taas molempiin askareisiin.

P.S. Neulemekko valmis, työn alla säärystimet. Juttua niistä sitten kun asusetti on valmis ja sää sallii ulkona kuvaamisen.




Näitkö jo nämä:



Lankahässäkkäpallot

Lumikki ja seitsemän pientä käsityötä

Rabanadas eli köyhät ritarit