Värjäsin viime viikolla sukkalankoja mustapapujen liotusliemellä. Tuli kauniin sinistä, mutta katsotaan lankoja toisella kertaa. Papuja keittelin melkein kaksi tuntia, ja niitähän tuli aika paljon. Osan pistin pakkaseen, osa syödään liharuoan lisukkeena, osasta tein paputahnaa. Se maistuu aamulla paahtoleivän päällä tai välipalana pienten minipaahtisten kanssa. Meksikossa mustapaputahnaa syödään lihalla täytettyjen tortillojen höysteenä, ihan kuten guacamolea.
Pavut ovat varsinaista superruokaa. Niissä on paljon proteiinia, rautaa ja ruuansulatusta edistäviä kuituja. Niin, ja ne ovat edullisia. Puolen kilon paketti mustapapuja maksoi marketissa euron.
Maukas mustapaputahna:
5 dl keitettyjä mustapapuja
2 valkosipulinkynttä paloina
pala punaista chilipaprikaa
2 tl sitruunamehua
suolaa, pippuria
(oliiviöljyä)
Laita ainekset suolaa ja pippuria lukuun ottamatta sauvasekoittimen kulhoon, laita myös vähän keitinlientä jos haluat löysemmän seoksen. Lisää halutessasi tilkka oliiviöljyä. Käytä sauvasekoitinta kunnes seos on tasaista. Siitä tulee sosemaista. Kaavi tahna tarjoiluastiaan tai säilytysrasiaan, mausta suolalla ja pippurilla ja sekoita vielä hyvin. Anna mehevöityä jääkaapissa muutama tunti ja tarjoile esimerkiksi paahtoleivän kera.
P.S. Olen värjäillyt lankoja hirmuisella innolla ja kokeillut erilaisia kasveja. Katsotaan lähiaikoina millainen väripaletti syksyn sukissa tulee olemaan näiden lisäksi.
tiistai 30. elokuuta 2016
perjantai 26. elokuuta 2016
Kantarelli-pekonipasta
Olen kotiutunut Suomesta varsin muikean sienisaaliin kanssa! Kahdesti kävin metsässä ja löytyi mm. tatteja, mustatorvisieniä ja kantarelleja. Kantarelleja toin tuoreina ja niistä tehtiin pastaa, johon ei tarvittu liraustakaan kermaa.
Kantarellipasta (2-3 annosta)
1 litra tuoreita kantarelleja
½ pakettia pekonia kuutioituna (ei välttämätön)
3 valkosipulinkynttä viipaleina
reilu loraus oliiviöljyä
suolaa, valkopippuria
n. 300 g spagettia.
Laita pasta kiehumaan.
Kuumenna oliiviöljy paistinpannussa ja tiristä kevyesti pekonikuutiot, jos käytät pekonia. Lisää viipaloitu valkosipuli ja kuullota hetki. Lisää pannuun kantarellit: pienet kokonaisina, isommat puoliksi revittyinä tai vähän pienempinä paloina. Paistele tovi kunnes nestettä alkaa erittyä ja se haihtuu. Maista niukalla suolalla ja valkopippurilla. Lisää vielä vähän oliiviöljyä.
Valuta kypsästä spagetista vesi pois ja kaada spagetti paistinpannuun. Sekoita huolellisesti niin, että kantarellit ja maukas öljy sekoittuvat pastaan. Tarjoile heti.
Persiljasilppu sopii hyvin höysteeksi, itse olin vain sen verran vielä reissusta väsynyt, etten jaksanut lähteä hakemaan sitä pihan perältä.
P.S. Löysin myös suomuorakkaita. Nyt jännittää, että saako niistä sukkalankoihin väriä. Joita niitäkin mahtui matkalaukkuun muutama kerä.
Kantarellipasta (2-3 annosta)
1 litra tuoreita kantarelleja
½ pakettia pekonia kuutioituna (ei välttämätön)
3 valkosipulinkynttä viipaleina
reilu loraus oliiviöljyä
suolaa, valkopippuria
n. 300 g spagettia.
Laita pasta kiehumaan.
Kuumenna oliiviöljy paistinpannussa ja tiristä kevyesti pekonikuutiot, jos käytät pekonia. Lisää viipaloitu valkosipuli ja kuullota hetki. Lisää pannuun kantarellit: pienet kokonaisina, isommat puoliksi revittyinä tai vähän pienempinä paloina. Paistele tovi kunnes nestettä alkaa erittyä ja se haihtuu. Maista niukalla suolalla ja valkopippurilla. Lisää vielä vähän oliiviöljyä.
Valuta kypsästä spagetista vesi pois ja kaada spagetti paistinpannuun. Sekoita huolellisesti niin, että kantarellit ja maukas öljy sekoittuvat pastaan. Tarjoile heti.
Persiljasilppu sopii hyvin höysteeksi, itse olin vain sen verran vielä reissusta väsynyt, etten jaksanut lähteä hakemaan sitä pihan perältä.
P.S. Löysin myös suomuorakkaita. Nyt jännittää, että saako niistä sukkalankoihin väriä. Joita niitäkin mahtui matkalaukkuun muutama kerä.
sunnuntai 14. elokuuta 2016
Toinen kerta toden sanoo
Ylärapulla vas. tuntematon rikkaruoho, oik. henna, yllä mustapapu. |
Viiniä ja pelargoniaa I ja II (alhaalta ylös) |
Värjäsin jokin aika sitten sukkalankaa tulipunaisen pelargonian kukinnoilla (katso juttu täältä). Väri jäi latteaksi. En kuitenkaan luovuttanut vaan yritin uudestaan. Nyt vähemmän lankaa: kuivia kukintoja ja pari tuorettakin yhteensä 50 g ja jo kertaalleen värjättyä lankaa 70 g. Kiehautin liemen, annoin jäähtyä tovin ennen kuin lisäsin vähän alunaa ja langan. Annoin olla kuumassa eli toisin sanoen kiikutin kattilan aurinkoon. Silloin päivälämpötila oli yli kolmenkympin.
Pari päivää liottuaan lanka oli saanut jo vähän enemmän väriä, jopa punertavaa. Punertavanruskeaa, jos ollaan tarkkoja. Kyllä tämä jo kelpaa. Laitoin kakkosliemeen langan loput eli 30 g mutta en kuumentanut, annoin vaan olla auringossa pari päivää. Neste haihtui aika äkkiä, mutta kukintoja oli niin paljon että ne riittivät peittämään langan. Yleensäkin käytän nestettä aika hintsusti. Pitäisiköhän lankojen ihan kunnolla liota siinä liemessä...?
Kyllä tästä "toteemipaalusta" jo parit sukat neuloo. |
P.S. Lähden käymään Suomessa, mutta kunhan sieltä palaan, perkaan vuorenkilpiä ja haen lisää viininlehtiä. Pihallakin kasvaa jokin viininpunainen kasvi, sitäkin katselen jo "sillä silmällä"...
maanantai 8. elokuuta 2016
Tohveleissa Pariisia ja patjakangasta
Tein jokin aika sitten Summer feet -kesätohvelit, jotka ovat jo saaneet pintaansa hiukan uutta, tummempaa värisävyä. Hiukan hiostaviksi ne osoittautuivat pohjan tukena olevan muovitetun huopakankaan ansiosta. Piti siis tehdä hiukan hengittävämmät tohvelit eli portugaliksi pantufas tai chinelos.
Pohjamateriaaliksi valikoitui jälleen vanhojen farkkujen lahje, jonka väliin leikkasin kaksin kerroin tavallista huopakangasta. Päällisen kanssa piti tuumia tovi kangashyllykön luona. Kukkaa, ruutua, raitaa? Äh, tylsää! Käsiin osui palanen Pariisiaiheista kangasta, josta olen jo ommellut kaikkea tätä. Ja ovat kaikki muuten yhä käytössä.
Kätösessä oli siis Pariisi-kangasta, ja mietin että
tuleeko siitä ihan pöhköt tohvelit. Silleen kaikkea muuta kuin chic. Joo, tulee! Leikkasin päällistä varten palaset, joissa näkyy siniset rättisitikat ja vuoren vaaleasta puuvillasta. Olkoon nämä sitikat nyt sitten minun viidenkympin villitykseni, sillä moottoripyörää tuskin hankin.
Tuli näistä sittenkin aika chic. No, ei se mitään.
Muutoin tohvelit on tehty ihan samalla periaatteella kuin Summer feetit ja Travelling feet -tohvelit. Jotka eivät vielä ole päässeet matkalle.
Koska matkatohvelit ovat kuitenkin olleet käytössä ja keränneet ansiokkaasti lattioilla lojuvaa koirankarvaa, tuli tarpeelliseksi tehdä uudet matkatohvelit, sillä olen ensi viikolla lähdössä Suomeen. Ei kun taas kangashyllykön luo.
Ei farkkua tällä kertaa. Alkavat lahjepalat käydä vähiin ja josko vielä tekisi Isännälle toiset tohvelit, sillä hän on niin tykästynyt omiinsa. Sanoo, että on kuin kävelisi paljain jaloin. Kaivelin siis pinkasta tukevaa vaaleaa huonekalukangasta. Päälliseksi nyt patjaraitaa, kangaspalan olen ostanut joskus porvoolaiselta kirpputorilta. Pepitaruutuinen vuorikangas on ohutta puuvillaa ja ystävältä saatu palanen. Pohjan väliin taas huopaa.
Reuna on jälleen vahvistettu vähän vahvemmalla siksakilla. Painoa tohveleilla on 74 g, ja ne saa
kätevästi pakattua matkalaukkuun kun ne laittaa sisäkkäin littanaan.
Nämä ovat nyt "tukka nutturalla olevan vanhanpiian" tyyliin. Sopivat muuten myös hyvin mummon räsymattojen sävyihin.
Tohveleita olisi kiva ommella enemmänkin, mutta mitä niillä kaikilla sitten teen?
P.S. Portugalissa palaa, ja ilma alkaa meilläkin päin olla sakea savusta. Helteellä ja sateettomuudella on ikävä varjopuolensa.
Pohjamateriaaliksi valikoitui jälleen vanhojen farkkujen lahje, jonka väliin leikkasin kaksin kerroin tavallista huopakangasta. Päällisen kanssa piti tuumia tovi kangashyllykön luona. Kukkaa, ruutua, raitaa? Äh, tylsää! Käsiin osui palanen Pariisiaiheista kangasta, josta olen jo ommellut kaikkea tätä. Ja ovat kaikki muuten yhä käytössä.
Kätösessä oli siis Pariisi-kangasta, ja mietin että
tuleeko siitä ihan pöhköt tohvelit. Silleen kaikkea muuta kuin chic. Joo, tulee! Leikkasin päällistä varten palaset, joissa näkyy siniset rättisitikat ja vuoren vaaleasta puuvillasta. Olkoon nämä sitikat nyt sitten minun viidenkympin villitykseni, sillä moottoripyörää tuskin hankin.
Tuli näistä sittenkin aika chic. No, ei se mitään.
Muutoin tohvelit on tehty ihan samalla periaatteella kuin Summer feetit ja Travelling feet -tohvelit. Jotka eivät vielä ole päässeet matkalle.
Koska matkatohvelit ovat kuitenkin olleet käytössä ja keränneet ansiokkaasti lattioilla lojuvaa koirankarvaa, tuli tarpeelliseksi tehdä uudet matkatohvelit, sillä olen ensi viikolla lähdössä Suomeen. Ei kun taas kangashyllykön luo.
Ei farkkua tällä kertaa. Alkavat lahjepalat käydä vähiin ja josko vielä tekisi Isännälle toiset tohvelit, sillä hän on niin tykästynyt omiinsa. Sanoo, että on kuin kävelisi paljain jaloin. Kaivelin siis pinkasta tukevaa vaaleaa huonekalukangasta. Päälliseksi nyt patjaraitaa, kangaspalan olen ostanut joskus porvoolaiselta kirpputorilta. Pepitaruutuinen vuorikangas on ohutta puuvillaa ja ystävältä saatu palanen. Pohjan väliin taas huopaa.
Reuna on jälleen vahvistettu vähän vahvemmalla siksakilla. Painoa tohveleilla on 74 g, ja ne saa
kätevästi pakattua matkalaukkuun kun ne laittaa sisäkkäin littanaan.
Nämä ovat nyt "tukka nutturalla olevan vanhanpiian" tyyliin. Sopivat muuten myös hyvin mummon räsymattojen sävyihin.
Tohveleita olisi kiva ommella enemmänkin, mutta mitä niillä kaikilla sitten teen?
P.S. Portugalissa palaa, ja ilma alkaa meilläkin päin olla sakea savusta. Helteellä ja sateettomuudella on ikävä varjopuolensa.
perjantai 5. elokuuta 2016
Isompia projekteja
Saatuani valmiiksi Lumikki-shaalin en osannut oikein ryhtyä mihinkään uuteen neule- tai virkkuutyöhön. Tein välitöinä vetoketjupussukoita, kuten esimerkiksi Sydän nypyillä -pussukan, mutta yhä olin vailla inspiraatiota tehdä vaikkapa virkattua toppia tai kesäistä neuletakkia. Jotenkin ihan huomaamatta olen kuitenkin viime päivinä laittanut alulle monta isoa projektia. Vilkaistaanpa niitä nyt heti alkuvaiheissa, sillä niiden valmiiksi saamisessa voi vierähtää muutama tovi.
Itsevärjätyistä langoista tein jo aika pitkälle shaalia, mutta totesin sen sitten liian lerpuksi. Purin koko hoidon ja aloitin alusta ohuemmilla puikoilla. Nyt tulee sellaista mitä pitääkin. Tätä neuloskelen samalla kun käyn läpi ja parantelen tekstiä, jolla on pituutta nyt 200 aanelosta. Eräänlainen projekti sekin. Helpon mallineuleen neulominen auttaa keskittymään ja syventymään tekstiin.
Aika kauan olen suunnitellut olohuoneeseen ruokapöydän alle uutta mattoa. Mutta miten? Vaihtoehdot ovat pyörineet mielessä ja olin jo päättänyt ommella maton perinteisellä Arraiolos-tekniikalla. Yhtenä aamuna päähän juolahti että mitäpä jos maton virkkaisi mattolangasta, ruutuja eri väreissä. Tuumasta toimeen ja eka pala valmistui tänään terveyskeskuksen odotushuoneessa. En tiedä onko tämä yhtään hyvä idea, katsotaan. Yhteen ruutuun upposi lankaa kokonainen keltainen kerä. Kokoa matolla saisi olla melkein 2x3 metriä. Arraiolos-mattoverkko siihen maksaisi muistini mukaan 60 euroa, ja sillä rahalla saa jo aika paljon mattolankaa. Tätä virkkailen pikkuhiljaa kun on hetki aikaa muiden askareiden välissä.
Pikkuhiljaa etenee myös koukkuamalla toteutettava Milmanda-laukku. Hidasta on, hidasta on, mutta tunisialaisen virkkauksen pintastruktuuri on kaunista ja jämäkkänä se sopii hyvin käsilaukkuun.
Tätä virkkailen tai koukkuilen iltaisin illallisen jälkeen, jos jaksan. Siinä yksi syy hitaaseen etenemiseen. Muutenhan laukku olisi jo valmis. Juu juu, hyvissä suunnitelmissa ainakin.
Ystävältä saadut paitakankaiden pesupalat hupenevat kovaa vauhtia. Kesäkuussa kun suomalaisrouvia kävi kylässä, sai kukin paitakankaista ommellun kauppakassin mukaansa. Nekin siis hupenivat. Nyt ompelen kasseja lisää mm. viemisiksi kohtapuoliin koittavalle Suomen matkalle. Kahdesta pesupalasta saa yhden kassin, pitää vaan valita toisiinsa sopivat kankaat. Aika sinivoittoisia nämä miesten paitakankaat ovat. Missä punainen ja pinkki??
Kasseja ompelen hetken aikaa aamupäivisin ennen Anopin heräilyä, edellisenä iltana leikatuista paloista.
Ja tämä on viimeaikaisista älynväläyksistä voitokkain. Siis tod.näk. pölhöin. En ole kirjovirkkausta pahemmin harrastanut, joten täytyyhän sitä kokeilla. Kuvio tulee tuon alla näkyvän ruutupiirroksen mukaan, alareunaan olen toistaiseksi saanut aikaiseksi pari riviä tekniikan harjoittelua. Kai sitä olisi voinut jollain helpommallakin mallilla aloittaa, mutta nielaistaan nyt riittävän iso pala kun kerran hommaan ryhdyttiin.
Tästäkin on tarkoitus tulla Milmanda-laukku ja hyvänä suunnitelmana oli virkata tätä illansuussa pihan puolella sitten kun päivän muut työt on tehty ja on hetki aikaa "olla vaan ja rentoutua". En vaan ole ehtinyt. Illansuussa aika vierähtää nimittäin kastelupuuhissa. Eilen tosin satoi, ensimmäistä kertaa pariin kuukauteen.
Kuten näkyy, normipäivänä teen erilaisia käsitöitä pitkin päivää siinä sivussa. Se on mahdollista, kun itse päättää aikatauluistaan eikä ole säännöllisessä palkkatyössä. Se näkyy toki tulopuolella, mutta kuten hyvin tiedämme, ei se ole ne suuret tulot vaan pienet menot.
P.S. Ilta-Sanomien viikonlopun Plus-liitteessä on kuvaamani ja kirjoittamani artikkeli pyhiinvaelluksesta Santiago de Compostelaan. Kyllähän minä töitäkin teen.
Neulotaan... |
Virkataan... |
Koukutaan... |
Pikkuhiljaa etenee myös koukkuamalla toteutettava Milmanda-laukku. Hidasta on, hidasta on, mutta tunisialaisen virkkauksen pintastruktuuri on kaunista ja jämäkkänä se sopii hyvin käsilaukkuun.
Tätä virkkailen tai koukkuilen iltaisin illallisen jälkeen, jos jaksan. Siinä yksi syy hitaaseen etenemiseen. Muutenhan laukku olisi jo valmis. Juu juu, hyvissä suunnitelmissa ainakin.
Ommellaan... |
Ystävältä saadut paitakankaiden pesupalat hupenevat kovaa vauhtia. Kesäkuussa kun suomalaisrouvia kävi kylässä, sai kukin paitakankaista ommellun kauppakassin mukaansa. Nekin siis hupenivat. Nyt ompelen kasseja lisää mm. viemisiksi kohtapuoliin koittavalle Suomen matkalle. Kahdesta pesupalasta saa yhden kassin, pitää vaan valita toisiinsa sopivat kankaat. Aika sinivoittoisia nämä miesten paitakankaat ovat. Missä punainen ja pinkki??
Kasseja ompelen hetken aikaa aamupäivisin ennen Anopin heräilyä, edellisenä iltana leikatuista paloista.
Ja kirjovirkataan. |
Ja tämä on viimeaikaisista älynväläyksistä voitokkain. Siis tod.näk. pölhöin. En ole kirjovirkkausta pahemmin harrastanut, joten täytyyhän sitä kokeilla. Kuvio tulee tuon alla näkyvän ruutupiirroksen mukaan, alareunaan olen toistaiseksi saanut aikaiseksi pari riviä tekniikan harjoittelua. Kai sitä olisi voinut jollain helpommallakin mallilla aloittaa, mutta nielaistaan nyt riittävän iso pala kun kerran hommaan ryhdyttiin.
Tästäkin on tarkoitus tulla Milmanda-laukku ja hyvänä suunnitelmana oli virkata tätä illansuussa pihan puolella sitten kun päivän muut työt on tehty ja on hetki aikaa "olla vaan ja rentoutua". En vaan ole ehtinyt. Illansuussa aika vierähtää nimittäin kastelupuuhissa. Eilen tosin satoi, ensimmäistä kertaa pariin kuukauteen.
Kuten näkyy, normipäivänä teen erilaisia käsitöitä pitkin päivää siinä sivussa. Se on mahdollista, kun itse päättää aikatauluistaan eikä ole säännöllisessä palkkatyössä. Se näkyy toki tulopuolella, mutta kuten hyvin tiedämme, ei se ole ne suuret tulot vaan pienet menot.
P.S. Ilta-Sanomien viikonlopun Plus-liitteessä on kuvaamani ja kirjoittamani artikkeli pyhiinvaelluksesta Santiago de Compostelaan. Kyllähän minä töitäkin teen.
Tilaa:
Blogitekstit
(
Atom
)