Pieni cervecerían tittelillä kulkeva ravintola Vigossa tarjosi keveän valkoviinin ohella pienet napopalat; patonkia, ilmakuivattua kinkkua ja tomaattia. Hyvää oli. Hinta kahdelta 4 e.
Vigo on muuten kaunis kaupunki ison merenlahden rannalla aika lähellä Portugalin rajaa. Sinne pääsee esim. Portosta junalla tai bussilla parissa tunnissa tai omalla autolla vielä nopeammin. Vigossa kannattaa keskittyä mereneläviin ja äyriäisiin; simpukat, osterit ja katkaravut ovat taatusti tuoretta lähiruokaa.
Santiago de Compostelassa väsyneitä kaupungilla vaeltajia virvoiteltiin viinilasillisen seuraksi tuoduilla itsepaistetuilla perunalastuilla ja minihodareilla. Piti tilata vielä toiset lasilliset että jaksoi taivaltaa takaisin hotellille, ja saimme uudet, erilaiset tapakset. Hinta kahdelta yhteensä 10 e. Viini oli muuten Albariño-rypalettä, jota viljellään pienellä alueella Monçãossa Portugalissa ja Espanjan puolella. Sillä on samankaltainen ominaisaromi kuin moscatelilla, mutta ei niin voimakas. Suosittelen! Portugalissa rypälelajike kulkee nimellä Alvarinho.
Sumea kuva, kännnykkä oli tainnut saada vähän kosteutta... satoi nimittäin joka päivä.
Santiagolaisella ostoskadulla vastaan osui low cost -ravintola, ja sinne piti tietysti mennä tutkimaan tarjontaa. Lasi viiniä maksoi tasan euron, mutta tässäpä paikassa ei poikkeuksellisesti tuotukaan tapaksia. Ei hätää, sillä niitä saa edukkaaseen hintaan tilaamalla. Ruoka-annosten hinta alk. 3,50 e. Tänne oltaisiin palattu jos oltaisiin osuttu paikalle uudestaan.
Yhä Santiagossa, viihtyisä pikkubaari erään hostellin alakerrassa, söpö nuori tarjoilija (tästä ei tietenkään kerrota Isännälle), lasilliset raikasta valkoviiniä ja rapeat bruschetta-tyyppiset tapakset. Hinta kahdelta 4 e.
Ja sitten Léoniin, joka muuten sijaitsee Camino de Santiagon Ranskan reitin varrella. Kaunis kaupunki. Tapaksina tarjottiin aika värikkäässä ja modernissa kahvilassa kanansiipiä ja tonnikalalla täytettyjä leipäpalleroita. Olivat muuten hyviä. Paljonko maksoi? Kahdelta yhteensä 3,70, eli oli muuten reissun edullisin annos.
Ja tässä sitten reissun erikoisin paikka. En ottanut kuvia, joten kerron: näytti vähän vanhalta, vaaleaksi maalatulta apteekilta. Sisustuksessa oli kaikkea maan ja taivaan väliltä ja mm. rakennusta kannattavat teräspilarit oli jätetty näkösälle (tai sitten ne olivat vaan sisustuselementti, mene ja tiedä). Viereisessä ravintolasalissa oli kokoelma erilaisia pöytiä ja tuoleja, eikä samassa pöydässä ollut kahta samanlaista lautasta tai lasia. Lopputulos persoonaallinen eikä yhtään kirjava.
Tapakset sai valita itse. Toisessa annoksessa rapeiden riisi- tai maissikorppujen päällä ensalada russaa, toisessa ilmakuivattua kinkkua ja näyttäisi vähän manchego-juustolta. Nam! Oliko kalliimpaa kuin tavallisen kuppilan leipäviipaletapas? Ei ollut. Hinta taas tuikiturvallinen 4 e kahdelta.
Tämän jälkeen viimeiset tapakset nautittiin Léonin rautatieasemalla lounaan sijasta. Kuvaa en kerennyt ottaa sillä oli kiire junalle, mutta annos sisälsi leipää, ensalada russaa, 2xperunatortillat ja 2x lasi viiniä. Hinta yhteensä 10 e ja nälkä lähti vähäksi aikaa mikä olikin ihan hyvä, sillä junamatka takaisin Vigoon kesti kuutisen tuntia ja jossain vaiheessa ravintolavaunu tipautettiin pois kyydistä. Ei hätää, sillä meillä oli mukana omat eväät eli sämpylää, juustoa, hedelmiä, maissilastuja ja vettä. Niillä pärjäsi Vigoon ja jättikatkisannokseen saakka (kurkkaa facebookista).
P.S. Reissaaminen oli kivaa, mutta oli tosi kiva palata kotiinkin. Nyt alkavat kevätkylvöt sun muut arkiset puuhat.
