Lapasesta lähti

Perheystävä toivoi joululahjaksi lapaset, ja tein sellaiset. Sitten toiset, jotta saisi valita mieleiset. Ja sitten en enää saanut "kutomakonetta" pysäytettyä, vaan homma lähti ns. lapasesta.

Pakkasin kaikki tekemäni lapaset mukaan helmikuiselle Suomen visiitille, ja kaikki menivät ystäville, sukulaisille... enemmänkin olisi uponnut. Hyvä tietää, että lapaset pitävät vielä pintansa talvisina näppien lämmittiminä. Niitä on hauska ja nopea neuloa, ja niihin saa menemään paljon jämä- ja ylijäämälankoja myös yhdistämällä erilaisia lankoja keskenään.

Katsotaanpa kuvien kera mitä tuli tehtyä.

Roosansävyisten lapasten kämmenosa on pätkävärjättyä lankaa. Väriä on saatu punakaalista ja punajuuresta. Punakaalin antama violetti kiertää jännästi spiraalina ympäri kämmenen. Tästäpä innostuin pätkävärjäämään lisää.

Tältä ne näyttävät toiselta puolen.

Frozen-henkisiin lapasiin on yhdistetty kahta erilaista mohairsekoitetta, jotka ovat ylijäämälankoja isommista töistä. Kummitytön lapasissa pörröreunus. Ihkut!














Kummipojan tuhdit lapaset ovat kaksinkertaisesta Novitan Floricasta ja Ronjasta, molemmat ylijäämälankoja.






Tädit saivat kasvivärjätyt lapaset. Värejä on kiva yhdistellä, sillä melkein kaikki sävyt sopivat toisiinsa. Lankana Novitan Seitsemän veljestä.

En kyllä enää muista kenelle nämä lapaset menivät. Kasvivärjätyt langat ovat saaneet sävynsä ainakin sinisateesta (glixinia) ja ruusun terälehdistä.









P.S. Niin siinä sitten kävi, että jäin itse ilman lapasia. Käytinkin pakkasilla Isännän antamia rukkasia.

Patalaput jämälangoista

Patalappuja tarvitsee jokainen joka vähänkin laittelee ruokaa. Hyvät patalaput ovat sopivan jämäkät ja riittävän paksut, että yksi lappu per käsi riittää eikä kuumakaan pelti polta näppejä. Nämä lähtökohdat mielessä pitäen virkkasin kasvivärjätyistä jämälangoista pastellisävyiset patalaput.

Lankana käytin Novitan Seitsemää veljestä kaksinkertaisena, 4,5 mm virkkuukoukku. Aloitukseen virkkasin 27 ketjusilmukkaa, sen jälkeen siirryin puolipylväisiin. Puolipylväät on virkattu edellisen kerroksen puolipylväiden väliin, ei silmukkaan. Näin patalapusta tulee paksumpi ja tanakampi. Mitä tiukempaan jaksaa virkata, sen jämäkämmän lapun saa aikaan. Molemmille puolille muodostuu samanlainen pinta.

Puolipylväät virkataan edellisen kerroksen puolipylväiden väliin, ei silmukkaan.

Värinvaihdot tein keskellä kerrosta vähän miten sattuu. Näin sain käytettyä lankakerät loppuun asti. Punnitsin kunkin kerän ja käytin ensimmäiseen lappuun noin puolet ja loput toiseen. Näin niissä toistuvat samat värit samassa järjestyksessä. Pienimmissä kerissä oli vain noin 12 g lankaa.

Langanpäät on virkattu työn edetessä puolipylväiden sisään. Lopuksi riitti kiristää langanpäät ja leikata ylimääräiset pätkät pois.

Kun lapulla oli tarpeeksi korkeutta, vaihdoin väriä ja virkkasin reunuksen lapun ympäri puolipylväillä. Kulmissa on käännytty 4-5 silmukalla. Lopuksi pieni ripustuslenkki ja langan päättely.

Pakko tunnustaa, että jouduin ottamaan käyttöön pari korkkaamatontakin kerää, sillä pelkät jämälangat eivät riittäneet. Tuli käytettyä niitä niin paljon keräilyeräsukkiin.

Yhteen patalappuun upposi lankaa hiukan yli 60 g.

Lankojen värjäämiseen on käytetty mm. Amaranthusta (revonhäntä), passionhedelmän kuoria ja kahvia.

P.S. Näitä ehtii vielä tehdä vaikka pukinkonttiin.

Iloiset jalat Sunny feet -tohveleissa

Jalassa Kolmen sipulin sukat. 

Jokin aika sitten netissä tuli vastaan kuva tohveleista, jotka oli tehty kahdesta soikeasta, trikookuteesta virkatusta palasta. Jatkojalostin ideaa omiin tarpeisiini soveltuvaksi, ja näin syntyi Sunny feet -tohvelit.

Tohvelit on virkattu Girassol-paidasta yli jääneestä, sipulinkuorilla värjätystä villalangasta kaksinkertaisena. Pohjaa varten virkkasin ensin 4 mm koukulla 25 ketjusilmukkaa (noin 2/3 tarvittavasta pituudesta), johon sitten aloin virkata kiinteitä silmukoita spiraalina lisäten molemmissa päädyissä ensimmäisellä kerroksella 5, sitä seuraavilla kerroksilla 3 silmukkaa. Näin muodostuu soikea kappale.

Jalkaterän osuutta levensin hiukan virkkaamalla vielä kaksi kerrosta edestakaisin.

Päällyskappaleeseen virkkasin 15 ketjusilmukkaa, lisäyksiä on saman verran kuin pohjakappaleessakin. Sovittamalla selviää milloin kappale alkaa olla sopivan kokoinen.

Ketjusilmukoista kaikki alkaa, lisäykset
molemmissa päädyissä. 

Pohjakappaleeseen kiinnitin ensin nahkapohjan ompelukoneella ja nahkan ompeluun tarkoitetulla neulalla. Nahkapohja antaa kestävyyttä ja estää myös tohvelin kostumisen esim. keittiön lattialle toisinaan roiskuvasta vedestä. Sen jälkeen kiinnitin käsin ompelemalla pohjan toiselle puolelle (jalkaa vasten oleva puoli) huopapohjallisen. Se on neulottu "artesaanivillasta", joka on ilmeisesti käsin kehrättyä ja vain vähän käsiteltyä. Huovutin neulotun palan pesemällä sen pesukoneessa 60 asteen ohjelmassa kahdesti. Leikkasin pohjallisen huovutetusta palasta ja ompelin koneella siksakin reunaan purkautumisen estämiseksi.

Lopuksi virkkasin pääällikäppaleen kiinni pohjaan piilosilmukoin. Lankojen päättely ja tohveli on valmis! Nilkkaa vasten olevan läpykän voi vetäistä suoraksi tai taittaa kaksinkerroin, siihen voi ommella myös napin. Niin kiire oli saada tohvelit valmiiksi, etten punninnut langanmenekkiä, mutta ei sitä paljoa kulunut.

Lämpimät tuli ja värinsä ansiosta myös aurinkoiset. Teen vielä toisetkin talveksi, vähän näitä isommat, jotta mahtuu jalkaan vielä kolmaskin sukkapari. Kivilattia on talvella kolea...

P.S. Tervetuloa nojatuolimatkalle Portugaliin nimestään huolimatta sympaattisen esikoisdekkarin Huomenna sinä kuolet seurassa! Lue kirjan esittely täältä.

Kerros kerrokselta lisäysten väliin tulee lisää silmukoita. Yksi lisäys kärkeen, toiset sivuille. 

Keräilyerä- ja Sokkosukat

Talven mittaan tuli neulottua parisenkymmentä sukkaparia pääosin kasvivärjätyistä langoista. Jämälankoja syntyi luonnollisesti jonkin verran, vaikka erilaisissa raitasukissa aika hyvin pystyikin hyödyntämään myös pieniä nöttösiä. Ryhdyin pienentämään jämälankakokoelmaa, ja ensin tein Keräilyeräsukat.

Näissä sukissa resori ja aivan terävin kärki on neulottu samoilla langoilla. Niiden väliin valikoin aina väri kerrallaan jonkin jämälankakerän, jakaen sen pituuden perusteella kahteen osaan, yhden kumpaakin sukkaa varten. Vuorokerroksin kahta eri väriä langan loppuun saakka, väriä vaihdoin vaikka kesken kerroksen. Langat päättelin neuloessa tällä tavalla.

Värit sointuvat nätisti yhteen, no, tietenkin, kun suurin osa on keltaista. Keltainen onkin uusi lempisukkavärini.

Painoa tälle koon 38 sukkaparille kertyi 115 g. Lankana Seitsemän Veljestä, Aapoa yms., 3 mm puikot, silmukoita 4x13. Jäävät omaan käyttöön.

Lankalaatikossa oli kuitenkin vielä aika paljon lankaa. Päätin tehdä toiset sukat ja samalla vuorokerrostekniikalla mutta langat valitsin olohuoneen iltahämärissä laatikosta sokkona väri kerrallaan, jaoin sen taas pituuden perusteella kahteen osaan ja kerin langanpätkät toista sukkaa varten.

Nyt värejä tuli hiukan enemmän mutta silti aika hillitysti. No, pakko tunnustaa, että kärkeä lähestyttäessä käteen osui kirkkaansininen mustapavuilla värjätty kerä, ja sen vaihdoin pois.

Toista sukkaa lähdin neulomaan kerälle kerityistä langanpätkistä, jolloin väriskaala tuli päinvastaiseen suuntaan kuin ensimmäisessä sukassa. Suht identtisten sukkien saamiseksi olisi tietysti voinut keriä kerän toiseen suuntaan, mutta vaihteeksi hauska näinkin.

Painoa näille koon 39/40 sukille kertyi 124 g. Lankana Seitsemän Veljestä, Aapoa yms., 3 mm puikot, silmukoita 4x13. Ovat minulle liian isot, joten voin vaikka myydä jos joku on kiinnostunut, tai sitten pistän ne ensi jouluna kiertoon.

P.S. Lankoja jäi vieläkin, mutta tämän väri-iloittelun jälkeen teen ihan vaan valkoiset sukat. Tai no, katsotaan miten niiden kanssa vielä käy. Työn alla on myös villatakki sipulinkuorilla värjätystä 100 % villasta, mutta siihen tarvitsen vielä lisää lankaa. Meillä on nyt sattumoisin aika kova sipulinkulutus...

Sydän nyppylöillä pikkupussukassa

Pitihän minunkin sitten retkahtaa vetoketjullisten pikkupussukoiden virkkaamiseen. Ne ovat kivoja välitöitä siinä välissä kun hakee inspiraatiota isommalle, ja samalla voi käyttää pois jämäkeriä. Muutama pussukka on valmistunut samalla periaatteella kuin ensimmäisenä tekemäni (katso täältä), esittelen niitä toiste. Nyt on kuitenkin pakko näyttää tämä pieni sydänpussukka, sillä tästä tuli aika kiva.

Lankana on 6-säikeisen Liina-kalalangan ja ohuen punaisen virkkauslangan yhdistelmä. Väri on suorastaan sydämellinen, tai johonkin muuhun aikaan vuodesta voisi todeta että jouluinen. Punaista väriä on muuten tosi vaikea toistaa kameralla ja tietokoneella oikean sävyiseksi. Näyttää hailakalta.

3 mm virkkuukoukulla tein ensin 45 ketjusilmukkaa, sitten virkkasin kiinteillä silmukoilla tasona suorakaitaleen muotoisen, 2 cm korkuisen kaistaleen, jonka ympärille aloin virkkaamaan pussukkaa. Ei siis tarvinnut tehdä mitään lisäyksiä päissä.

Nyppysydän on virkattu laidoille pussukan molemmille puolille lopussa olevan kaavion mukaan. Huom. nyppykerrosten väliin on virkattu kerros kiinteitä silmukoita, samoin joka nypyn välissä on kiinteä silmukka. Nypyt tehdään näin: virkkaa edellisen kerroksen kiinteään silmukkaan 4 puolipylvästä, virkkaa työn takapuolelta piilosilmukka ensimmäiseen puolipylvääseen.

Toiseen päätyyn on virkattu pieni nipukka helpottamaan vetoketjun sulkemista. Se on vahvistettu lopuksi kahdella piilosilmukkakerroksella.

Vetoketju on kiinnitetty ensin harsien, sitten käsin ommellen, samoin vuori. Vuorikangas on ystävältä saaduista miestenpaitojen pesupaloista

Punainen ruutu: nyppy, valkoinen ruutu: kiinteä silmukka.
Nypyt tulevat lomittain, nyppykerrosten väliin kerros
kiinteitä silmukoita (ei näy kaaviossa).

eli koepaloista ja on sekä ihanan sileä että koristeellinen.

Vuori kyllä viimeistelee pikkupussukankin, eikä sen ompelu ole kovin hankalaa kunhan vähän harjoittelee. Ja minähän olen harjoitellut, Milmanda-laukuissa nimittäin.

Pussukalla on korkeutta 13,5 ja leveyttä 17,5 cm.

P.S. Mihin sitten seuraavaksi ryhtyisi...?

Virkattu vetoketjupussukka

Pienelle vetoketjulliselle pussukalle löytyy aina käyttöä käsilaukussa. Pussukan sovittaminen vetoketjuun ei ole vaikeaa, kun  tehdään toisin päin eli sovitetaan vetoketju pussukkaan. Lankana on Novitan ihana Cocos, jossa on pikkaisen metallin kimallusta. Silleen sopivasti blingiä. 3 mm virkkuukoukulla tuli napakkaa jälkeä, jota oli kyllä hiukan työläs virkata.

Näin näppärästi käy pussukan (lev. 17,5 cm, korkeus 12 cm) teko:

Virkkaa ensin 35 ketjusilmukkaa. Virkkaa 1. kerros kiinteitä silmukoita kunnes tulet ketjusilmukkarivin loppuun, jolloin virkkaa viimeiseen silmukkaan 5 kiinteää silmukkaa. Näin pääset pyörähtämään työn toiselle puolelle. Virkkaa kiinteitä silmukoita nyt ketjusilmukoiden toiselle puolelle ja virkkaa samalla langan aloituspää kiinteiden silmukoiden sisään, niin säästyt tylsältä päättelyltä.

Seuraavassa päässä virkkaa jälleen 5 kiinteää silmukkaa ja jatka kiinteillä silmukoilla työn toiselle puolelle.

Seuraavalla kierroksella lisää molempiin päihin 2 silmukkaa. Virkkaa niiden väliin 1 kiinteä silmukka. Nyt sinulla on pussukalle pohja.

Jatka virkkaamalla spiraalina kiinteitä silmukoita kunnes pussukka on haluamasi kokoinen (tai lanka loppuu). Lopeta työ piilosilmukalla ja katkaise lanka. Jätä langanpää pitkäksi, sillä sitä käytetään vetoketjun kiinnittämiseen.



Mittaa vetoketjulle sopiva pituus pussukan yläreunassa, merkkaa kohta. Pituutta kannattaa laittaa hieman reilummin kuin mitä kuvassa on merkattu.





Ompele vetoketjuun koneella (tai käsin, jollei ole konetta) tiuhaa siksakkia vetoketjun kiinnittämiseksi. Jos sinulla on terävät pihdit, voit myös avata vetoketjun päässä olevan metallikiinnikkeen ja siirtää sen sopivaan paikkaan ja taivuttaa piikit taas kiinni. Näin tehdään vetoketjut mittojen mukaan paikallisessa käsityötarvikeliikkeessä. Sieltä saa muuten vetoketjuja penkomiskorista 20 sentillä. Olen hiukan hamstrannut.






Kiinnitä vetoketju pienin pistoin pussukan yläreunaan loppulangalla ja hoikahkolla parsinneulalla. Pistot näkyvät sisäpuolella, mutta ulkopuolella ne hukkuvat virkkauspinnan joukkoon.

Ompelin loppupäätä pieneltä matkaa kiinni. Vetskari olisi saanut olla ihan hiukan pidempi.

Kiinnitin pussukkaan tuollaisen lenkkijutun, jolla sen saa riippumaan vaikka kaulanauhaan.

Vuorenkin halusin, ja sen kanssa oli eniten väkertämistä. Leikkasin vuoren pussukan mukaan naftiksi, mutta kyllä sitä silti sai vielä kaventaa vähän. Yläreunoihin huolittelu ja sivusaumojen ompelu, ja sitten kiinnitys käsin ompelemalla. Ompelin vielä vähän matkan päähän reunasta toisen kierroksen huomaamattomia pistoja, jotta vuori ei lumpsahtaisi vetoketjun väliin.

Sen verran kiva tuli, että taidan tehdä toisenkin. Lankaa kului alle 50 g, joten pääsinpä eroon yhdestä jämälankakerästä.

Kylläpäs kamera, tai sitten tietokone, vääristää värejä. Oikeasti värisävyt ovat hillitymmät, mutta enpä nyt alkanut virittämään värejä kohdalleen näytöllä.


P.S. Joko seuraat Casa Vivan kepeää kesäjatkista? Ensimmäinen osa löytyy täältä, toinen osa julkaistaan vielä tänään.