maanantai 29. kesäkuuta 2015

Chilihillolla suu makiaksi ja tuliseksi

Tässä vain pieni osa hilloaineksista. 
Casa Vivan chilipensaissa chilit vasta kasvavat ja kypsyvät, joten toin Suomen reissulta "muutaman" chilin tehdäkseni chilihilloa.

Chilihillo on loistava lisuke friteeratuille ja/tai paneroiduille ruuille, käy hyvin myös maustamaan riisiruokia ja grillattua lihaa tai kanaa. Tai kokeilepa sipaista paahdettua maalaisleipää chilihillolla, päälle vähän ilmakuivattua kinkkua, ja väli- tai alkupala on valmis.

Kohta alkaa porisemaan.
Chilihillo on helppo tehdä ja se säilyy pitkään. Jollei tule syötyä sitä ensin. Todennäköisesti tulee.

Näin teet chilihilloa: 

300 g chilejä haluamissasi väreissä
3-5 dl sokeria
(hunajaa)
loraus vettä
liraus omenaviinietikkaa

Pese chilit. Paloittele ne kattilaan, tässä oiva työkalu on ihan tavalliset keittiösakset. Toki terävä veitsikin käy. Pienempiä paloja saat kun leikkaat chilin halki ennen pätkimistä.

Tämä riittää noin vuodeksi. Ehkä.
Lisää kattilaan sokeri ja vettä sen verran, että chilit melkein peittyvät. Kuumenna ja sekoittele sokeria hyvin kunnes se liukenee. Osan sokerista voi korvata hunajalla.

Anna chilihillon porista puolisen tuntia. Lisää loppuvaiheessa liraus etikkaa ja anna kiehua vielä hetki.

Purkita chilihillo puhtaisiin purkkeihin, sulje kannet hyvin. Säilytä jäähtynyt hillo jääkaapissa. Käytä aluksi harkiten! Chilien tulisuus riippuu lajista.


P.S. Hedelmätarhalla kypsyvät nyt persikat. Emäntä aikoo syödä niitä joka päivä saadakseen persikkaposket! Jollei onnistu, niin siirrytään seuraavaksi luumuihin.


perjantai 26. kesäkuuta 2015

Keeppi viileisiin iltoihin

Kuten muutama päivä sitten kerroin, kiertelin Suomessa ollessani kirpputoreja ja ostin mm. jättikerän Novitan Varpu-lankaa (katso tästä!). Aloitin neulomaan siitä keeppiä. Se ei valmistunut vielä pitkän kotimatkan aikana siitä yksinkertaisesta syystä, ettei iso kerä mahtunut käsimatkatavaroihin. Niinpä neuloin keepin valmiiksi iltapuhteina kotiin palattuani. Siitä tuli lämmin ja pehmoinen! Kuvaushetkellä oli lämpötila kolmisenkymmentä astetta varjossa, joten kuvat oli napsittava äkkiä ennen kuin Emäntä alkaisi sulaa.

Ruutua ja raitaa... no, ainakin
värisävyt sopivat yhteen. 


Keeppi on neulottu ylhäältä alaspäin. Yläreunaan neuloin ensin kolmisen kerrosta ainaoikeinneuletta. Sen jälkeen lisäsin silmukoita reippaasti tehden ensin yhden kerroksen reikäneuletta ilman silmukoiden yhteenneulomista (reikäneulekerrokseen saa halutessaan pujotettua nyörin), sen jälkeen vielä muutama kerros ihan simppeliä pitsineuletta. Tämän jälkeen lisäsin silmukoita joka kolmannella kerroksella niin, että keeppiin muodostui pystysuuntaan reikäneulerivit. En kuitenkaan lisännyt silmukoita joka reiän kohdalla, vaan 4-8 silmukkaa per reikäneulekerros.

Välillä mittailin langanpätkän ja mittanauhan kanssa, miten keepin levennys eteni.

Langan liukuvärjäys on parhaimmillaan yksinkertaisessa, sileäpintaisessa neuleessa. Lanka oli jonkin verran epätasaista, ja bambupuikoilla sitä oli työläs neuloa. Vaihdoinkin pian metallisiin pyöröpuikkoihin.


Silmukoita olisi voinut lisätä enemmänkin, niin keeppi yltäisi edestä enemmän kiinni. Toisaalta, nyt keeppi lämmittää hartioita niin kuin sen pitääkin, mutta käsillä on tilaa liikkua ja työskennellä - vaikkapa neuloa!

Etureunat on huoliteltu seitsemän silmukan ainaoikeinneuleella siten, että silmukat on neulottu takareunoistaan.

Alareuna on huoliteltu muutamalla ainaoikein neulotulla kerroksella. Niin pitkälle kuin lankaa riitti. Koko 200 g kerä meni ja riitti tähän keeppiin.

Alareunaan olisi toki voinut neuloa pitsiäkin, mutta, noh, totta puhuen en jaksanut alkaa väkertämään tätä tämän enempää. Tehdään pitsiä joskus toiste vähän sileämmästä langasta. Varmaa on, että tämä keeppi ei jää ainoakseni!


Keeppi suljetaan kolmella napilla. En muistanut tehdä enempää napinreikiä... Kun nappilaatikosta ei löytynyt kolmea keeppiin sopivaa samanlaista nappia, laitoin kolme erilaista. Käyhän se näinkin!


P.S. Jo pitkään koukkuamani kesäkassi on vihdoin loppusuoralla. Siitä tarkemmin tuonnempana.


keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

Oi São João!

Ennen grillausta perkaamattomat sardiinit on maustettu
merisuolalla. Halsteria käännetään ahkerasti,
etteivät kalat ruskistu liikaa. 
Eilen vietettiin juhannusta, São Joãon eli Johannes-pyhimyksen juhlaa osassa Portugalia, myös täällä Casa Vivan kotiseuduilla. Lähdimme Isännän kanssa jo aamutuimaan lähimpään markettiin ostamaan sardiineja, jotka grillattuina ovat S. Joãon "must". Jonoa oli kuten jouluna kuivatun turskan ostajia, ja jouduimme odottamaan vuoroamme melkein puoli tuntia, siitäkin huolimatta että kalatiskillä fisut vain pussitettiin eikä mitään tarvinnut perata.

Illansuussa Isäntä grillasi sardiinit täysin kierrätysmateriaaleista tehdyssä grillissä. En paljasta sitä sen enempää, sillä se ei ole järin kaunis. Toimiva se kuitenkin on.

Grillikylki on paloiteltu luiden väliltä. Mausteena pelkkää
merisuolaa. Syödään sormin. 
Alkupaloiksi pistelimme poskeen grillikylkeä ja kokonaisena grillattua chouriço-makkaraa. Sardiinien kanssa söimme maissijauhoista tehtyä broa-leipää, paprikasalaattia ja kuorittuina ja viipaloituina keitettyjä uusia perunoita. Monet syövät sardiinien jälkeen caldo verdeä, perunoista ja kaalista tehtyä keittoa.

Sardiineja ja perunoita jäi yli, joten tämän päivän kevyenä lounaana oli peruna-sardiinisalaattia tavallisen perussalaatin ohella. Illalla syödään sitten taas vähän hevimmin.

Paprikasalaatti: 

2 isoa, vihreää paprikaa
loraus oliiviöljyä
liraus valkoviinietikkaa
ripaus suolaa

Sardiinitkin syödään sormin. Sen kun vaan haukataan
broa-leivän päällä makaavaa kalaa, ken niin osaa.
Grillattu paprika on maukasta ja makeaa.
Juhlapäivien lautaset ovat portugalilaisen Vista Alegren
tehtaan tuotantoa ja niillä on jo ikää. 
Grillaa pestyt, kokonaiset paprikat kuumassa grillissä niin, että niiden kuori mustuu ja alkaa hilseillä. Upota paprikat kylmään veteen ja poista kuori. Käytä tarvittaessa veistä apuna. Poista kuorituista paprikoista siemenkota ja viipaloi ne pituussuunnassa vajaan sentin levyisiksi suikaleiksi. Laita suikaleet kulhoon, lorauta päälle oliiviöljyä ja lirauta vähän valkoviinietikkaa, ripauta sekaan myös vähän suolaa. Sekoita hyvin ja anna jäähtyä. Tarjoile grillattujen sardiinien kanssa tai lisukkeena muille ruuille. Paprikasuikaleet antavat makua myös erilaisille ruokaisille salaateille.

Ah, sardiineja, sardinhas!
Jollei sinulla ole mahdollisuutta grillata paprikoita, kuoret voi poistaa myös uunissa: kääri kukin paprika alumiinifolioon ja laita ne parisataa-asteiseen uuniin noin puoleksi tunniksi. Avaa kääröt ja upota paprikat kylmään veteen. Jatka sen jälkeen em. ohjeen mukaisesti.

Jollei marketista, torin kalamyyjältä tai kalakaupasta satu löytymään tuoreita sardiineja, mikä on aika todennäköistä ainakin Suomessa, niin myös muikut käyvät. Miksei silakatkin.

P.S. Ehkä ensi vuonna kerron lisää S. Joãon juhlintaan liittyvistä perinteistä; valkosipulinkukinnoista ja vasaranpamputuksista...

maanantai 22. kesäkuuta 2015

Vaarin vanha peililipasto

Peililipasto yhdessä yläkerran
makuuhuoneista.
Viimeisen Suomesta tulleen muuttokuorman mukana tuli peililipasto, jonka isoisäni osti huutokaupasta joskus 40-luvulla. Lipastolla on ikää siis reippaasti yli 70 vuotta. Se oli lapsuudenkodissani, ja siirtyi myöhemmässä vaiheessa isältäni minulle.

Lipasto on alun perin ollut ulkopuolelta ruskeaksi maalattu tai petsattu, sittemmin se oli maalattu valkoiseksi. Maalit on aikoinaan poistettu lipeällä ja sen jälkeen lipasto oli käsitelty mehiläisvahalla. Sen seitsemänkymmentä ja risat vuotta lipasto säilyi hyvin Suomen olosuhteissa, mutta Portugalin kosteassa ilmastossa puu täytyy suojata. Mietin maalaamista, mutta vahanpoisto ei houkutellut, ei työmääränsä eikä käytettävien kemikaalien vuoksi.

Kokeilin pienelle alueelle seetripuuöljyä, ja se elävöitti kuivaa puupintaa kummasti. Niinpä levittelin koko lipaston ulkopinnoille öljyä pehmeällä rätillä puun syiden mukaisesti hieroen, sisäpuolen käsittelin mehiläisvahaa sisältävällä huonekaluvahalla, jota toin Espanjan matkalta.

Katsotaanpa taas kuvien kera:

Vasen puoli käsitelty seetriöljyllä, oikea puoli vielä käsittelemättä. Eron huomaa, eikö vaan?













Lipastosta tuli lämpimänsävyinen. Puu on oletettavasti koivua.

Syksyllä lipasto saa vielä uuden öljykäsittelyn, jotta se selviää kostean talven haasteista.



Ovikoristeessa näkyy vielä ripaus valkoista maalia. Ei haittaa - elämän kerrokset saavatkin näkyä.








Alkuperäinen, fasettihiottu peili on selvinnyt ehjänä kaikista muutoista ja myllerryksistä. Kaukaa katsottuna se vääristää peilaajansa kuvaa - pikkutyttönä huvittelinkin pitkillä ja pätkillä peilikuvillani.

Pelargonia kestää muuten leikkokukkanakin monta päivää.







Reilut puoli pikkupulloa seetripuuöljyä riitti niin peililipaston kuin puutarhakaluston käsittelyyn. Se maksoi eurokaupassa tasan euron. Tulen käyttämään sitä Casa Vivassa muidenkin puupintojen suojaamiseen ennen talvea.


P.S. Suomessa juhannus on jo vietetty, mutta Portugalissa São Joãon juhlia vietetään vasta huomenna. Heti aamulla lähdemme Isännän kanssa sardiineja ostamaan, illalla niitä grillataan....









lauantai 13. kesäkuuta 2015

Sadonkorjaajan juhlaa

Kerroin huhtikuun alussa kasvimaan kevätpuuhista. Silloin istutimme ostotaimia. Salaattia päästiin käyttämään jo huhtikuun lopulla, ja nyt kasvimaalta saadaan myös kurkkua, papuja ja pieniä makoisia paprikoita, pimentos padrão. Katsotaanpa taas kuvien kanssa.


Papuja, avomaankurkkuja, salaattia ja kesäkurpitsaa, taustalla vielä parin sortin paprikoita. Kyllä tuo musta muovikangas vaan on mainio rikkaruohoja vastaan. Vasemmalla voinee arvata missä kohtaa kangas loppuu...

Hedelmätarhalla rehottava heinä alkaa kukkia. Se on siis niitettävä ensi tilassa. Äääähhh... Saisikohan jostain pari vuohta lainaan?















Kesäkurpitsantaimet sekoittuivat kurkuntaimiin ja päätyivät liian ahtaaseen paikkaan. Pieniä pampunalkuja on paljon, mutta nihkeästi näyttävät kartuttavan kokoa. Pitäisikö lehtiä katkoa että itse kurpitsat saisivat enemmän valoa?










Salaatinkerät ovat jääneet jokseenkin altavastaajan rooliin kesäkurpitsan tiukassa syleilyssä. Salaatti on kasvanut niin paljon, että uloimpia lehtiä karsitaan ja syötetään kanoille. Ne tykkäävät.









Coração de Boi -tomaatit ("härän sydän") ovat puolitoistametrisiä ja tomaatteja alkaa hiljalleen tulla. Juurella elelee valtavan kokoinen sammakko (rupisellainen?), siksi jätin kitkiessä osan rikkaruohoista sammakolle suojaksi.

Suomessa ollessani kävin Keravan nuorisovankilan taimitarhalla, ja siellä oli myös tätä samaa pihvitomaattilajiketta.










Portugalilainen kurkku on kuin suomalaisen kasvihuonekurkun ja avomaankurkun yhdistelmä. Se pitää kuoria, sillä kuori voi aiheuttaa vatsavaivoja. Maku on makoisa, ei yhtään vetinen.



Nam nam nam! Pimentos padrão -paprikat ovat parhaimmillaan pikkurilliäkin pienempinä. Nämä alkupalat paistetaan kevyesti oliiviöljyssä, suolalla ja valkosipulilla maustettuina, ja syödään sormin.

Pikkupaprika kasvaa kukasta korjuukypsäksi muutamassa päivässä.















Kasvimaan uusin tulokas, mamuraparperi. Kiitos kälylleni Aijalle ja hänen sisarelleen Astalle, joka järjesti minulle raparperintaimia aikaisin eräänä lauantaiaamuna! Tykkäisivätköhän taimet lehmänlannasta...?

Tiedän, tiedän, ei taimia saisi viedä maasta toiseen, mutta pahempiakin rikoksia on. Pakko myöntää että vähän sydäntä kylmäsi kun Lissabonissa lentokonetta vastassa oli poliisiauto. Raparperia on kuulemma Portugalissakin, mutta sitä on vaikea löytää.

Kurkistetaanpa vielä puutarhan puolelle. Näytin taannoin yllätyskukan nuppua, jonka avautumista seurattiin Casa Vivan facebook-sivuilla. Nyt se on saanut sisaristaan seuraa, ja niitä ei ole ihan vähän. Nämä kukkivat koko kesän ja syksyn aina talven hallaöihin saakka. Kukkavarsi senkuin pitenee vaan.

En liene kovin väärässä, jos veikkaan että kyseessä on jokin kannalajike. En ole nähnyt tätä täplikästä lajia muualla Portugalissa, mutta yllättäen näitä oli Helsingissä isoissa ruukuissa Kolmen Sepän patsaan lähettyvillä. Kukat olivat tosin paljon pienempiä.



Isäntä istutti viime vuonna hortensioita, ja nyt ne alkavat kukkia. Tästäkin kasvaa vielä iso pensas.


Daaliat ovat lumpsahtaneet kukkimaan parin viikon poissaoloni aikana, gladioluksetkin ovat aloittelemassa. Hehkuva pelargonia etualalla lepäili talven, jotta jaksaa nyt kukkia. Muuria ei maalata, se saa olla vähän sammaleinen ja patinoitunut. Se erottaa laatoitetun piha-alueen vähän ylempänä sijaitsevasta nurmikosta.









P.S. Lähiaikoina huolletaan isoisän perua olevaa vanhaa, vanhaa peililipastoa, joka tuli viimeisen muuttokuorman mukana Suomesta.


tiistai 9. kesäkuuta 2015

Käsityötarvikehamstrausta Suomessa

Casa Vivassa on ollut hiljaista, sillä Emäntä on ollut Suomessa. Suomi kun on kirpputorien luvattu maa ja kirpputorihamstraajan taivas, niin tokihan niitä on tullut kierrettyä. Matkaan on lähtenyt muun muassa seuraavaa:




Mohairsekoitelankoja 2 e / n. 100 g kerä, Porvoon Kellarikirppis. Hehkuvat värit! Oranssista tulee huivi, punaisesta pusero, villatakki tai jotain muuta...


Novitan Varpu-lankaa, 200 g jättikerä maksoi 3 e Sörnäisten Fidassa. Tästä on tulossa keeppi, joka valmistunee piiiiitkän kotimatkan aikana. Pitää vaan vaihtaa työhön vielä bambupuikot, jotka saa viedä lentokoneeseen.








Kangaspaloja Rihmankiertämän kirpputorilta Helsingistä, yhteensä 8 e.











Rottinkisia laukunkahvoja ja nahkavyö, josta tulee jotain muuta. Eri kirppareilta kerättynä yhteensä 2 euroa.









Iso pala tukevaa ruutukangasta maksoi Eurokankaassa noin 17 euroa. Tästä tulee tuolinpäällisiä, tai sitten jotain muuta. Värit sopivat kuitenkin Casa Vivan olohuoneen sävyihin, joten siksi tämä kangaspala oli must-ostos.


P.S. Lähipäivinä katsotaan mitä pihalla ja puutarhassa on tapahtunut parin viikon reissun aikana ja tehdään vähän uusia istutuksia. Lisäksi pistetään Emännän Singer laulamaan!