Elintarvikeväreillä maalattu Harmony-huivi

Casa Vivan luova tauko alkaa olla ohi, luova toiminta ei ole tauolla ollutkaan. Käsissä on ollut pari hiukan työläämpää projektia. Neuloin mm. ihan perusneulemekon sekä villatakin erilaisista värjäyskokeiluista. Siitä lisää toiste kunhan saadaan kuvia aikaiseksi.

Iltapuhteina tuli neulottua myös huivi pehmeästä villasta. Langan ostin lähikaupungin lankakaupasta, se on vanhaa varastoa, jota kauppias myy 25 euron kilohintaan. Värivaihtoehdot ovat kuin suoraan 80-luvulta: sähkönsininen, lohenpunainen ja valkoinen. Valkoista ostin, tarkoituksenani värjätä valmis huivi elintarvikeväreillä. Kasvivärit eivät tartu kunnolla tähän pehmeäksi ja kutittamattomaksi käsiteltyyn villaan.

Huivin mallineule on riemastuttavan helppo: 2o yhteen, langankierto, samaa toistetaan molemmilla puolilla. Reunat on neulottu rullautumattomiksi seitsemällä ainaoikein-silmukalla, jotka neulotaan kiertäen eli takareunoistaan. Samoin ylä-ja alareunaan neulotaan muutaman kerroksen verran ainaoikein-neulosta kiertäen.

Reunasilmukat saa siisteiksi, kun jokaisen kerroksen viimeisen silmukan neuloon nurin ja ensimmäisen silmukan nostaa neulomatta. Tämä edellyttää aina seuraavien silmukoiden neulomista kiertäen, sillä se kiristää reunasilmukan siistiksi.

Silmukkamäärä: 50
Puikot: 3,5
Langanmenekki: 110 g

Saatuani huivin valmiiksi oli vuorossa sen värjäys, tai oikeastaan "maalaus". Tässä kannattaa käyttää kumihanskoja. Kaadoin litran purkkiin kuumaa vettä, pikku lirauksen sinistä elintarvikeväriä ja pari tippaa punaista sekä sitruunahappoa. Kokeilin väriä testipätkällä. Liian vahvaa väriä voi laimentaa vedellä.

Kastelin huivin kuumalla vedellä ja puristin ylimääräiset vedet pois. Taitoin huivin kaksinkerroin ja laitoin sen keskiosan tiskialtaassa olevaan kattilaan. Kaadoin päälle värilientä, puristelin hiukan että väri imeytyisi, ja puristin sen kohdan kuivaksi. Toistin saman huivin päille ja vielä huivin puolivälille. Näihin kohtiin tuli hempeän lilahtava sävy.

Seuraavaksi tein uuden väriliemen, johon tuli muutama tippa sinistä elintarvikeväriä, pari pisaraa vihreää sekä sitruunahappoa. Kastelin tällä liemellä huivin ne osat, jotka olivat vielä valkoisia. Ne saivat turkooseja ja vaaleansinisiä sävyjä. Sävynvaihdot tapahtuvat pehmeästi, selkeitä rajoja ei näy.

Lopuksi otin huivin hetkeksi sivuun kattilasta, lisäsin siihen kuumaa vettä ja sitruunahappoa sekä huivin. Pidin sitä liedellä kuumana puolisen tuntia ennen kuin annoin huivin jäähtyä liemessään. Kaikki väriaine oli imeytynyt huiviin, eikä huuhtelussakaan sitä irronnut yhtään. Pesaisin huivin ja liotin hetken huuhteluainevedessä ennen kuin ripustin sen kaksinkertaisena ulos kuivumaan.

Tekniikka oli samantapainen kuin näissä sukissa.

Väriyhdistelmä on ehkä hiukan erikoinen, mutta samalla taatusti erilainen. Huivista tuli harmonisen hempeä, ja saahan sitä välillä hempeillä.

EDIT: Tämän huivimallin opetti minulle kahden kummilapseni meksikolainen isoäiti. Meksikossakin neulotaan lämmikettä!

P.S. Halusin uuden huivin, kun lähden vajaan parin viikon kuluttua Suomeen julkaisemaan toisen dekkarikirjani. Katso sen esittely täältä!

Lumikki-shaali

Vaikka kesä onkin, syysillat kajastelevat välillä mielessä. Neuloin - en itselle, vaan lahjaksi - yksinkertaisen shaalin pehmeästä vaaleasta villasta, samasta, josta on neulottu Lumikki-sukat ja Lumikki-polvisukat. Mallineule on samaa kuin punaisen pitsineuletakin helmassa, eli ei tarvinnut kauheasti laskeskella silmukoita kun tätä aina iltamyöhällä neuloin. Arvelin, että shaalin saajaa miellyttää eniten yksinkertainen ja graafisen selkeä malli.

Ylä- ja alareunoissa on 4 kerrosta ainaoikein-neuletta, sivuissa 8 silmukan verran ainaoikein-neuletta, mutta neuloen silmukan takaosasta. Joka kerroksen viimeinen silmukka on neulottu nurin ja ensimmäinen nostettu, näin reunasta tulee siisti.










Lopuksi pesin shaalin käsin ja prässäsin sen hyvin kevyesti, ettei pöyheys katoaisi. Lankaa kului noin 400 g, pituutta tuli puolisentoista metriä ja leveyttä ehkä puoli metriä, enpäs tullut tällä kertaa mitanneeksi. Silmukoita oli noin 100 ja puikkokoko 4 mm. Kuukauden myöhäisillat siinä vierähti.











Nyt olen lähikaupungin lankakaupasta tyhjentänyt kaikki nämä ihanat, vanhat villalangat. Viimeksi kauppias näytti minulle uusia lankamalleja 100 % villaa. Ei ihan yhtä pehmeitä kuin tämä vanha portugalilainen villalanka, joka ei ehkä kestä konepesua.

Shaalin saaja kertoi, että lahja pääsi heti käyttöön. Suomessa on kuulemma ollut viileää, eikä meilläkään päin iltaisin erityisemmin hikeä pukkaa. Viime kesänä neulottu keeppi on välillä tarpeen.

P.S. Romanttisen kesäjatkiksen viimeinen osa julkaistaan tänään. Aiempiin osiin pääset tästä (viimeisin osa päällimmäisenä, kelaa siis loppuun)!

Kaulaliina pakkasiin lähtevälle

Olen parin viikon kuluttua lähdössä käymään Suomessa, ja siellä on kuulemma tosi kylmä. On minulla vanha uskollinen Joutsen-takki, mutta kaulahuivikokoelman läpikäynti paljasti niiden olevan paremmin Portugalin ilmastoon sopivia. Piti siis pistää puikot suihkimaan. Tein kaulaliinan portolaisen Lopo Xavierin lankakaupan langasta, joka on kaupan omaa mallistoa. Langassa on 59 % villaa, 25 % puuvillaa ja loput viskoosia ja akryylia. Tarkoitus oli alun perin tehdä siitä villatakki tai -pusero, mutta lanka ei riittänyt. Huiviin riitti ja jäi toisen mokoman verran vielä yli. Puikot olivat kokoa 6 ja aikaa meni yksi sateinen sunnuntai ja pari iltaa.

Mallineuleena käytin samaa simppeliä pitsineuletta kuin viime talvena tekemässäni shaalissa (katso täältä!) ja kesäisessä hartiahuivissa (katso täältä!). Tässä vielä helpon mallineuleen ohje uusintana:

Tee mallitilkku ja laske siitä haluamasi levyiseen huiviin tarvittava (parillinen) silmukkamäärä. Harjoittele mallitilkussa samalla mallineuletta.

Reunat: Neulo joka kerroksen viimeisen silmukka nurjana ja nosta jokaisen kerroksen alussa silmukka neulomatta. Näin reunasta tulee siisti. Neulo jokaisella kerroksella 5-7 ensimmäistä ja viimeistä silmukkaa aina oikeina, neuloen silmukka takareunastaan. Näin reunuksesta tulee napakampi.

Neulo alkuun 3-4 kierrosta ainaoikein-neuletta. Aloita sitten mallineule. 5-7 oikeinneulotun reunasilmukan jälkeen neulo 2 seuraavaa silmukkaa takareunastaan yhteen, ota puikolle langankierto langan etupuolelta. Toista yhteenneulottuja silmukoita ja langankiertoja kerroksen loppuun, viimeisenä langankierto ennen reunasilmukoita. Käännä työ ja tee ”nurja” puoli aivan samalla tavalla. Tällä kertaa neulot yhteen edellisen kerroksen langankierron ja sitä seuraavan silmukan. Tarkkaile, että reunasilmukoiden määrä pysyy samana. Jatka niin pitkälle kuin on tarpeen. 

Neulo loppuun 3-4 kierrosta ainaoikein-neuletta. Päättele työ ja langanpätkät.

Kuten shaalista, myös kaulaliinasta tuli melkoisen muhkea. En ole hapsujen fani, siksi tähänkään en (ainakaan vielä) laittanut hapsuja. Vaan pitäisikö...?

P.S. Tulossa appelsiinivaniljavanukas ja pari parin illan juttua, sohvasukat ja pikapipo.

Anjo-huivi

Ostin jokin aika sitten lähikaupungin lankakaupasta mohairlankaa á 1,50 kerä, tarkoituksena neuloa helppo hartiahuivi hartioita lämmittämään. Se olikin tosihelppo tehdä, ja huivi valmistui siinä sivussa kun kävin läpi ja korjailin erästä tekstiä. Alun perin tarkoituksena oli käyttää kahta väriä, ja tavallaan se toteutuikin: päättelykerroksen neuloin eri värillä. Tulin nimittäin lopulta siihen tulokseen, ettei raidat tähän malliin ja väriin sovi.




Näin tehdään helppo mohairhuivi: 

Tarvikkeet: ainakin 4 kerää mohairlankaa + lankaa reunan päättelyyn
pyöröpuikot langan mukaan (tässä 6 mm puikot)
nappi kiinnittämiseen


Sivureunat: oikealla puolella neulo 2 s oikein takareunoistaan, langankierto, neulo 2 s oikein takareunoistaan. Nurjalla puolella neulo 2 s oikein takareunoistaan, neulo langankierto takareunastaan kiertämättä, neulo 2 s oikein takareunoistaan.

Luo 10 silmukkaa. Neulo ensimmäiset 2 kerrosta ainaoikeaa, mutta aloita lisäykset heti ensimmäisellä kerroksella: neulo 4 reunasilmukkaa, 1 s, langankierto, 1 s, 4 reunasilmukkaa. Nyt silmukoita on yhteensä 13. Käännä työ ja neulo nurja puoli.

Toinen kerros: neulo reunasilmukat, 2 s, langankierto, 1 s, langankierto, 2 s, 4 reunasilmukkaa. Käännä työ ja neulo nurja puoli.

Ennen prässäystä.

Kolmas kerros: Jatka samaan tapaan siten, että keskiosan langankiertojen väliin tulee joka kerroksella 1 s enemmän. Myös reikärivin ja reunasilmukoiden välinen silmukkamäärä lisääntyy (reunasilmukoiden langankierroista). Langankierrot muodostavat eräänlaisen kiilan.

25. kerroksella aloita uusi kiila huivin keskelle.

Neulo niin pitkälle kunnes saat haluamasi kokoisen huivin (tai lanka loppuu, kuten minulla), neulo viimeiset kerrokset ainaoikein ja päättele reuna erivärisellä langalla. Tai samanvärisellä. Prässää reuna varovasti kostean liinan läpi, niin kipristely loppuu.

Tässä huivissa oli lopuksi noin 300 silmukkaa. Joka kerroksella silmukoita tulee aluksi 4 lisää, sitten 6. Jollet pidä reikäriveistä, voit tietenkin kiertää langankierrot silmukoiksi.

Ompele sopivaan kohtaan nappi kiinnittämiseen. Näin huivi pysyy hartioilla kovassakin menossa. Tämä huivi menee joululahjaksi Anopille.

Koska huivi reikäriveineen muistuttaa etäisesti enkelin siipiä, ristin tämän huivin Anjoksi (anjo on portugaliksi enkeli).

P.S. Kunhan joululahjakiireistä selviän, taidan tehdä tällaisen huivin itsellenikin.

Näitkö jo nämä?


Kevyt keeppi












Lohisukat ovat jalassa nytkin












Ratkaisu äkilliseen keskinälkään: sitruuna-kookoskeksit ja kaneli-inkiväärikeksit

Huivike Zandrasta

Vilautin keväällä huivikkeeksi ristimääni pikkuhuivia (katso tästä!), jonka neuloin Espanjan turneen aikana kahdesta kerällisestä Zandra-lankaa. Tässä hiukan tarkemmat ohjeet huiviin. Kannattaa lukea reunojen ohje läpi ennen kuin alkaa tekemään.

Huivike

Luo  3,5 mm puikoille (tai käsialan mukaan) 40 silmukkaa. Neulo 3 krs ainaoikeinneuletta. Aloita sen jälkeen ruutuneule: neulo 4 edestakaista kerrosta 5 oikein, 5 nurin. Sen jälkeen neulo 4 edestakaista kerrosta 5 nurin, 5 oikein. Jatka tätä rataa vuorotellen oikeista ja nurjista silmukoista muodostuvia ruutuja, kunnes lankaa on jäljellä pienehkö nysä. Neulo sitten lopetuspäähän 3 krs ainaoikeinneuletta ja päättele.

Lopuksi asettele huivikkeen päät päällekkäin ja kiinnitä ne 3-4 napilla. Napinreikiä ei tarvita, sillä huivike sujautetaan pään yli.

Tämä on nyt vähän sumea selfie,
otettu kädet ojossa, kun puolentoista kilon
 kameraa ei millään kepillä pidellä. 

Tämän huivikkeen leveys on 18,5 cm ja pituutta tuli kahdesta kerästä noin 89 cm.

Aika helppoa!

Neulo molemmat reunat näin: 

Joka kerroksen ensimmäinen silmukka nostetaan takareunastaan puikolle. Joka kerroksen viimeinen silmukka neulotaan nurin. Tällä tavalla reunaan muodostuu siisti "kanava".

Neulo reunasilmukan jälkeen 4 silmukkaa oikein takareunoistaan, joka kerroksella. Näin saat, rullautumattoman ainaoikeinreunan, joka hiukan poikkeaa varsinaisesta mallineuleesta. Ettei käy liian yksitoikkoiseksi.

Tämän reunojen huolittelutavan minulle opetti kahden kummilapseni meksikolainen isoäiti Mague.

P.S. Käväisin eilen Portossa, ja mukaan lähti villaisia sukkalankoja ja villakankaita. Ja löysin metroa lähellä olevan ompelukonekorjaamon, jipii!

Nämäkin on tehty Zandrasta: 




Tosipitkät säärystimet

Huivi viluharteille

Huivi heiluu sitruunapuussa.

Aurinkoisina päivinä päälle pujahtaa usein hihaton pusero tai mekko, mutta aamutuimaan, ennen kuin aurinko kunnolla lämmittää, olkapäissä tuntuu vähän viileältä. Siksi neuloin ihan kesäkäyttöön ilmavan huivin pehmeästä langasta, joka ei kutittele paljaallakaan iholla.

Huivin mallineule on aivan sama kuin lämpimässä shaalissa, mutta erilaisesta langasta tehtynä ja paksummilla puikoilla siitä tulee verkkomaisempi. Huivi on tehty Novitan liukuvärjätystä Essi-langasta (50 % puuvilla, 50 % akryyli) puikkosuosituksen mukaisilla 6 mm:n puikoilla. Lankaa kului tasan 200 g ja huivin lopullinen koko on 28,5 x 186 cm.

Loin aloitukseen 34 silmukkaa. Alkuun ja loppuun neuloin 3 krs ainaoikein-neuletta, ja reunoissa on 4 silmukkaa ainaoikein silmukoiden takareunoista, shaalin ohjeen mukaisesti. Lanka on oikeastaan täysin kierteetöntä, joten tarkkana saa olla neuloessa. Yksi puolinainen silmukka huiviin tuli, mutta kiinnitin sen perästäpäin ompelulangalla.

Vielä jäi kolme kerää jäljelle.
Mitäköhän niistä tekisi... Unisukat?

P.S. Työn alla olevia tohveleita ihmeteltiin tänään muutaman rouvan voimin. Olen itsekin vähän ihmeissäni, että niistä saattaa tulla vielä jopa ihan käyttökelpoiset.

Keeppi viileisiin iltoihin

Kuten muutama päivä sitten kerroin, kiertelin Suomessa ollessani kirpputoreja ja ostin mm. jättikerän Novitan Varpu-lankaa (katso tästä!). Aloitin neulomaan siitä keeppiä. Se ei valmistunut vielä pitkän kotimatkan aikana siitä yksinkertaisesta syystä, ettei iso kerä mahtunut käsimatkatavaroihin. Niinpä neuloin keepin valmiiksi iltapuhteina kotiin palattuani. Siitä tuli lämmin ja pehmoinen! Kuvaushetkellä oli lämpötila kolmisenkymmentä astetta varjossa, joten kuvat oli napsittava äkkiä ennen kuin Emäntä alkaisi sulaa.

Ruutua ja raitaa... no, ainakin
värisävyt sopivat yhteen. 

Keeppi on neulottu ylhäältä alaspäin. Yläreunaan neuloin ensin kolmisen kerrosta ainaoikeinneuletta. Sen jälkeen lisäsin silmukoita reippaasti tehden ensin yhden kerroksen reikäneuletta ilman silmukoiden yhteenneulomista (reikäneulekerrokseen saa halutessaan pujotettua nyörin), sen jälkeen vielä muutama kerros ihan simppeliä pitsineuletta. Tämän jälkeen lisäsin silmukoita joka kolmannella kerroksella niin, että keeppiin muodostui pystysuuntaan reikäneulerivit. En kuitenkaan lisännyt silmukoita joka reiän kohdalla, vaan 4-8 silmukkaa per reikäneulekerros.

Välillä mittailin langanpätkän ja mittanauhan kanssa, miten keepin levennys eteni.

Langan liukuvärjäys on parhaimmillaan yksinkertaisessa, sileäpintaisessa neuleessa. Lanka oli jonkin verran epätasaista, ja bambupuikoilla sitä oli työläs neuloa. Vaihdoinkin pian metallisiin pyöröpuikkoihin.


Silmukoita olisi voinut lisätä enemmänkin, niin keeppi yltäisi edestä enemmän kiinni. Toisaalta, nyt keeppi lämmittää hartioita niin kuin sen pitääkin, mutta käsillä on tilaa liikkua ja työskennellä - vaikkapa neuloa!

Etureunat on huoliteltu seitsemän silmukan ainaoikeinneuleella siten, että silmukat on neulottu takareunoistaan.

Alareuna on huoliteltu muutamalla ainaoikein neulotulla kerroksella. Niin pitkälle kuin lankaa riitti. Koko 200 g kerä meni ja riitti tähän keeppiin.

Alareunaan olisi toki voinut neuloa pitsiäkin, mutta, noh, totta puhuen en jaksanut alkaa väkertämään tätä tämän enempää. Tehdään pitsiä joskus toiste vähän sileämmästä langasta. Varmaa on, että tämä keeppi ei jää ainoakseni!

Keeppi suljetaan kolmella napilla. En muistanut tehdä enempää napinreikiä... Kun nappilaatikosta ei löytynyt kolmea keeppiin sopivaa samanlaista nappia, laitoin kolme erilaista. Käyhän se näinkin!


P.S. Jo pitkään koukkuamani kesäkassi on vihdoin loppusuoralla. Siitä tarkemmin tuonnempana.

Minihuivi eli huivike

Huivike ja sen kolme nappia. 

Sain hiljattain Espanjan reissun matkakumppanilta Suomi-tuliaisina lankoja. Pistinkin heti ensimmäisellä hotellilla bambupuikot heilumaan, ja ne jatkoivat ahkerasti heilumistaan juna- ja linja-automatkoilla kiertomatkan aikana.

Aluksi tarkoitus oli tehdä Zandra-langan kahdesta eri väristä kaksivärinen huivi, mutta lopulta päädyin tekemään huivin vain kahdesta kerästä musta-harmaa-vaaleaa lankaa 5o5n ruutuneuleella. Pituutta riittää mukavasti kaulan ympärille. Kiinnitys läpiommelluilla napeilla. Koska tämä huivi ei ole tämän pidempi, ristin tekeleen huivikkeeksi. Mikä parasta – pehmoisen langan lisäksi – tämän huivi(kkee)n päät eivät huitele maassa kun keräilen munia kanojen pesästä.

Jälkiviisaana voi todeta, että toisen puolen palmikko
olisi pitänyt tehdä toisinpäin. 

Sopivasti ennen matkaa sain valmiiksi vaalean villapuseron. Lanka on keritty isosta puolasta lähikaupungin lankakaupassa, eikä muuten kutita yhtään. Ihan peruspaita, mutta pääntie on siistitty hyvin helpolla tavalla: etureunoja pitkin nousevat palmikot ja niskassa on muutaman rivin verran ruutuneuletta (2 krs 2n2o, 2 krs 2o2n), mikä estää reunan rullautumisen. Lankaa kului hiukan yli puoli kiloa aika tiiviillä neuleella. Ja on lämmin. Jopa liian lämmin maaliskuiseen Espanjaan.

Takakappaleen pääntieosuus. 

Kuvauspaikkana pihan sitruunapuu.

Nopeasti valmistuva peruspaita, etukappaleessa 3+3 s palmikko kun en muutakaan koristusta keksinyt. Yllättäen matkaa varten tehty paita ja matkan aikana tehty huivike sopivat hyvin yhteen. Sattumaa? Karmaa?

P.S. Kanat siirrettiin tänään kesäkotiin. Seuraavassa päivityksessä kurkataan sinne. 

Luvassa kylmenevää. Ja jotain lämmittävää.

Pasuunakukkapuu on surullinen, "triste".

Muratinlehdet mustuivat.

Portugalissa velloo kylmä ilmamassa, joka painaa lämpötiloja pakkasen puolelle ainakin yöaikaan. Niinpä tänä aamuna Casa Vivan pellot ja puutarha olivat valkeina kuurasta, jota aamuaurinko nopeasti hätisteli tiehensä.

Yöpakkaset tekivät puutarhassa tuhojaan. Kannat ja keltaiset liljat, joiden nimeä en tiedä, tököttävät nyt rumanruskeine lehtineen pitkin pihamuurin laitaa. Myös daaliat kärsivät kylmästä ja pasuunakukkapuut roikottavat lehtiään surullisina. Jopa korkean, kadun ja pellon välisen muurin yllä levittäytyvät muratit ovat saaneet mustaa lehtiinsä. 

Kannat kuihtuivat.

Kaikkien kasvien pitäisi silti selvitä hengissä ja ehkä jopa vähän karaistuneina.

Päiväsaikaan aurinko lämmittää, mutta illalla on ihana kietoa ylleen jättikokoinen neulottu shaali. Mohairlankasekoite on kuohkea ja lämmin, ja isoilla puikoilla nopea neuloa. Tällaisen tekemistä voi sanoa todelliseksi terapiatyöksi, sillä mallineule on helppo eikä kerroksia tarvitse laskea, kavennuksista ja lisäyksistä puhumattakaan. Kautta työn on yhdistetty kahta ohutta lankaa; punaista ja toisensävyistä punaista sekä leveinä raitoina oranssia. Näin shaali saa elävän värin ja ylijäämäkerät hyötykäyttöä.

Mallineuleen opetti minulle meksikolainen Mague.

Pituutta liki 2 metriä, leveyttä 90 cm.
Lankaa hurahti melkein puoli kiloa.

Näin shaali tehdään:

Tee mallitilkku ja laske siitä haluamasi levyiseen shaaliin tarvittava (parillinen) silmukkamäärä. Harjoittele mallitilkussa samalla mallineuletta.

Neulo joka kerroksen viimeisen silmukka nurjana ja nosta jokaisen kerroksen alussa silmukka neulomatta. Näin reunasta tulee siisti. Neulo jokaisella kerroksella 5-7 ensimmäistä ja viimeistä silmukkaa aina oikeina, neuloen silmukka takareunastaan. Näin reunuksesta tulee napakampi.

Neulo alkuun 3-4 kierrosta ainaoikein-neuletta. Aloita sitten mallineule. 5-7 oikeinneulotun reunasilmukan jälkeen neulo 2 seuraavaa silmukkaa takareunastaan yhteen, ota puikolle langankierto langan etupuolelta. Toista yhteenneulottuja silmukoita ja langankiertoja kerroksen loppuun, viimeisenä langankierto ennen reunasilmukoita. Käännä työ ja tee ”nurja” puoli aivan samalla tavalla. Tällä kertaa neulot yhteen edellisen kerroksen langankierron ja sitä seuraavan silmukan. Tarkkaile, että reunasilmukoiden määrä pysyy samana. Jatka niin pitkälle kuin jaksat ja haluat, tee väriraitoja makusi mukaan. Neulo loppuun 3-4 kierrosta ainaoikein-neuletta. Päättele työ ja langanpätkät ja kietaise ihana shaali harteillesi! Ei tarvitse prässätä, ei venytellä muotoihinsa tai mitään muutakaan tylsää.

Tällä mallineuleella syntyy myös kaulahuivi tai kaksi kädenkäänteessä. Jollet usko niin kokeile! 

Casa Viva palaa puikkoihin taas ensi vuoden puolella. Luvassa on lisää keitoksia ja käsitöitä, kierrätystä ja tuunausta. Vilautan vihdoin myös sisustusratkaisujamme; miten lehmä on päätynyt ikeen alle ja mitä tapahtui vintiltä löytyneelle, pulunkakan peittämälle pikkupöydälle. Teemme jotain myös viinipullonkorkeista (mitä, en vielä tiedä) ja käytöstä poistetuista kuumavesipulloista. Yritetään ainakin. 

Riemukasta vuodenvaihdetta ja upeaa vuotta 2015!

t. Casa Vivan isäntäväki

P.S. Meitä voit seurata myös facebookissa. 

Iättömät isoäidin neliöt (ja muuta kivaa)

Rautainen kynttilänjalka Ikeasta, pannun-
alunen Tallinnasta. Suolamylly Bodumin
ja virkattu pikkukori Casa Vivan
emännän tekemä, kuin myös
appelsiiniaiheiset kattausaluset. 

Kaikkihan tiedämme isoäidin neliöt, joista mummimme ja mummomme ovat koonneet komeita torkkupeittoja ja maailmankuulut muotisuunnittelijat värikkäitä vaatteita. Neliöitä on helppo ja hauska tehdä, mutta kokonaisen torkkupeiton kokoamisessa on kova homma.

Aloita helpommasta; virkkaa patalappupari. Puuvillalangasta virkattuna ne ovat kestävät ja helposti pestävät. Vähän paksummasta villalangasta virkkaat nopeammin, vaikkapa vielä jouluksi. Virkkaa neliölle tausta pylväillä ja kiinnitä palat yhteen virkkaamalla. Taustan ansiosta ei pala näpit vaikka ottaisit kuuman vuuan uunista (pidä reikäpuoli vuokaan päin).

Mustat patalaput lähtevät joulupaketissa mustavalkoiseen keittiöön Suomeen. Ne on virkattu merseroidusta portugalilaisesta puuvillasta. Niissä ei taatusti näy pienet tahrat!

Pastellisävyinen patalappu on virkattu suomalaisesta merseroimattomasta puuvillasta. Valitettavasti sitä ei taida enää olla saatavilla. Patalappuja saa kyllä Casa Vivasta.

Ohjeet isoäidin neliöille löytää vaikkapa Novitan sivuilta.


Ohuesta villasta neulotut damaskit lämmittävät niin tekijän mieltä kuin saajan sääriä. Pituutta niillä on niin reilusti, että ne voi vetää polvien ylikin. Palmikoilla ja nypyillä koristellut säärystimet eivät valmistu ihan parissa illassa, mutta aika nopeasti kuitenkin.

Lanka on portolaisesta lankakaupasta ostettua pehmeää villaa.






Lankakorista löytyneet pari mohairlangan kerää riittivät sopivasti minishaaliin. Yhdistin hennonsiniseen mohairiin harmaata lankaa, jossa on vähän kimalletta mukana. Isoilla puikoilla pitsineule valmistuu nopeasti. Shaalin kiinnitys käy napilla tai rintaneulalla, joita saa vaikkapa Bijoux Brigittestä. Tämän hartialämmittäjän pidän itse, ja se on tarpeeseen!





P.S. Kyllä Casa Vivassa muutakin tehdään kuin virkataan ja neulotaan. Seuraavaksi askarrellaan vähän joulukoristeita, ja eiköhän viikonloppuna meidän kokit kokeile taas tehdä jotain uutta ruokaa. Nyt lähden tekemään kotoista kaalipataa.