Sinisateen sävyjä

Erilaisia villoja.

Kevät tulla kolisteli Portugaliin, ja läheisen rauniotalon piha täyttyi kukkivasta sinisateesta eli glixiniasta. Se on minun "lupiinini". Olen värjännyt sillä aiemminkin, ja se on ehdottomasti yksi suosikeistani. Korona-ahdistus sai minussa aikaan hillittömän värjäysvimman. Kävin keräämässä kukkia ja liottelin lankoja kunnes langat alkoivat uhkaavasti käydä vähiin.

Päätin kokeilla myös puuvillalankaa. Löytyi muutama kerä pehmoista valkoista puuvillaa, ja ne pääsivät värikylpyyn. Niiden loputtua turvauduin merseroituun lankaan. Sitä ei ollut paljoa jemmassa. Väri kuitenkin tarttui niihin ihan yhtä hyvin kuin villaan, mikä oli positiivinen havainto.

Kaikki kaupat ovat kiinni, ja Suomesta tuomiani sukkalankoja piti säästää myös ruusujen kukintaa varten. Ensimmäiset ovat jo auenneet. Kun pakko oli saada värjätä, pistin muutaman valkoisen kankaanpalan purettumaan ja väriliemeen, osa oli vanhaa kirpputorilta ostettua lakanaa, osa paitakangaspaloja. Tarttuihan väri niihinkin.

Pehmeää puuvillaa. 

Näin värjään sinisateella: 
- langat/kangas puretetaan etukäteen alunalla (puuvillaan runsaammin alunaa kuin villaan)
- tungen riivityt kukinnot kattilaan ja kuumaa vettä päälle, kunnes kukat peittyvät veteen
- sekaan loraus alunavettä, mikä saa värin irtoamaan kukista liemeen
- ensimmäinen vyyhti kukkien päälle ja kevyttä painellusta - se värjäytyy alapuolelta vihreäksi, päällipuolelta vaaleansiniseksi
- seuraavana päivänä otan vyyhdin pois, siivilöin liemen ja laitan uuden langan kuumentamatta lientä, langasta tulee sinivihreää/turkoosia
- soodalisällä saa sähäkän vihreää

Merseroitua puuvillaa.

Pidän epätasaisista eli elävistä sävyistä, ja niitä saa kun kastelee liemeen ensin vain osan materiaalista ja loput myöhemmin. Näin tein myös kankaiden kanssa. Kankaiden värinkestävyydestä ei mitään takeita. Ihan ensi alkuun ompelin laventelipusseja, nehän ovat liinavaatelaatikoiden kätköissä pimeässä.

Olemme olleet enemmän tai vähemmän eristyksissä melkein seitsemän viikkoa, ja tätä jatkuu ainakin toukokuun alkupuolelle. Vähissä olevat värjäyslangat ei tietenkään ole ongelmana kovin vakava. Nettikauppoja tutkin jo, mutta kovin ovat kalliita langat. Jos tilanne äityy oikein tukalaksi, olen yhteydessä suoraan portugalilaistehtaaseen, jonka villoja usein käytän. Sinisateen kanssa värjäysbuumi meni kuitenkin jo ohi, sillä rauniotalon omistaja myrkytytti koko pihan. Suren siellä pörränneiden mehiläisten kohtaloa.

Todennäköisesti sinisade kukkii kesän aikana toistamiseenkin. 

Kankaita. Tekstiilitehtaalta peräisin olevissa testipaloissa on merkintöjä. 

Laventelipusseja. 

P.S. Koronan ansiosta minulla on nyt "lomaa", joten sain vihdoin aikaiseksi blogipäivityksen. Värjännyt olen pitkin talvea ja neulonut lähinnä sukkia, ne ovat melkein kaikki jo maailmalla. Ompelukone on kaivettu talvisäilöstä ja sillä on jo huristeltukin. Ihan ensiksi surautin Isännälle muutamat bokserit ja korjailin vaatteita. Nyt haeskelen seuraavaa inspiraatiota - kankaita on!

Sinisade rauniotalon pihalla. 

Pätkävärjäyskokeiluja

Ruusua ja punajuurta.

Viimeisin villitykseni värjäysrintamalla on villalankojen pätkävärjääminen. Tuloksia esittelinkin jokin aika sitten, katso villasukkien villit raidat täältä. Pätkävärjäys on sinänsä hauskaa, että lopputulos on aina yllätys, usein positiivinen, ja siinä voi hyödyntää pienetkin määrät värilähdettä. Esimerkiksi jo 3-4 ruusun terälehdillä saa värjättyä osan vyyhdistä.

Ruusua (lila) ja ihmekukkaa (punainen).
Vyyhti vielä märkä, värit vaalenevat
langan kuivuessa. 

Ruusun terälehdillä värjätessä laitan tuoreet terälehdet purkkiin ja kaadan päälle kuumaa vettä sekä lorauksen alunavettä. Alunalla esipuretetun langan lisään liemeen heti perään ja annan olla vähintään seuraavaan päivään. Punaisista ruusuista saa heleän lilaa lankaa tai vähän lämpimämpää sävyä, soodalla terästettynä petrolinvihreää tai sinertävää.

Kun terälehtiä on saatavilla lisää, laitan ne vanhaan liemeen, kuumennan liemen mikrossa, lorautan pikkaisen alunavettä ja kastelen liemeen toisen osan vyyhdistä. Näin samaa lientä voi jatkaa hyvin parikin viikkoa. Se alkaa lopulta käymään, mutta ei se haittaa, kunhan pitää huolen siitä ettei lanka pääse homehtumaan.

Punaisella ihmekukalla olen aiemmin saanut vaatimattomia värejä kun käytin kuivuneita kukkia ja koko kasvia, mutta nyt toimin sen kanssa kuten ruusun terälehtien kanssa. Keräsin puskasta kukinnan lopettaneet kukat, kuumaa vettä päälle (ei alunavettä kuitenkaan) ja esipuretettu lanka sekaan. Siitä tulee punaista/roosaa/vaaleanpunaista. Liemestä nostettu lanka kannattaa huuhtaista, niin sävy pysyy puhtaampana.

Puskasta saa joka päivä poimia uuden satsin kukkineita kukkia. Värinkestosta ei mitään tietoa, aika näyttää, mutta ainakin nyt tuo väri on hulppea.

Ihmekukasta punaista.
Litran jugurttipurkit ovat käteviä pätkävärjäyksessä.

Punajuurellakin voi pätkävärjätä, mutta lientä ei kuumenneta välillä. Tämän kerän värit on saatu punajuuresta ja ruususta, vyyhdistä oli pätkät kahdessa eri purkissa aina samaan aikaan. Punajuuren väri voimistui mitä enemmän aikaa kului, kun liemi alkoi käydä. En huuhdellut värjättyä osaa langasta, vaan se sai kuivahtaa ja samalla väri voimistui. Tarkkana saa olla ettei lanka pääse homehtumaan.

Ruusu ja punajuuri. 

Minäkin pääsin kokeilemaan lupiininkukilla värjäämistä kesäkuussa käytyäni Suomessa. Vihreää tuli, mutta tuli myös himottua turkoosia. Yllätyin lupiininkukkien riittoisuudesta, muutamalla litralla kukkia sai väriä moneen vyyhteen.

Lupiinia ja punajuurta.

Jossain vaiheessa väri alkoi kuitenkin ehtyä, ja yksi vyyhti jäi vähän vajaaksi. Laitoin loppupätkän punajuuriliemeen kahdessa eri erässä. Pinkki ja vaalea vihreä sopivatkin kivasti yhteen, sukista tuli kuin karamelli. Raidat muodostuvat pätkävärjätystä langasta itsestään.

Pidän epätasaisista, elävistä väreistä. Alla olevissa sukissa on kolmea eri värjäyserää ja näissäkin sukissa raidat tulevat suoraan langasta.

P.S. Hauska nähdä millaisia sukkia saa aikaan pätkävärjättyjen lankojen jämistä!

Lupiinia ja sinisadetta. 

Villasukkien villit raidat

Olen ihan hurahtanut villalankojen värjäämiseen. Kokeilen kaikkea mitä käsiini saan, joskus hyvällä, joskus huonommalla lopputuloksella. Hailakat langat voi melkein aina pistää sipulinkuoriliemeen jollei muuta keksi.

Välillä väriainetta on vähän, joten kastan liemeen vain osan vyyhdistä. Näin saa kivoja pätkävärjättyjä lankoja joista toisinaan tulee sukkiin aika vängät raidat. Eihän niiden aina tarvitse olla tasapaksuja, eihän?

Yläkuvan lankana Novitan 7 veljestä, värjätty punajuuren keitinliemellä ja punaisen ruusun terälehdillä. Eiköhän värit kestä sen aikaa mitä sukatkin.

Tumma violetti on huonearalian marjoista, siniset ja lilat sävyt varmaankin punakaalin keitinliemestä soodadippauksella. Harmahtava osa on jotain jämälientä. Hassua näissä raidoissa on se, että ne etenevät eri tavalla varressa ja teräosassa, vaikka silmukkamäärä on aivan sama. Lankana 7 veljestä.

Pinkit sävyt ovat punajuuresta. Dippaan liemeen pienen pätkän vyyhdestä kerrallaan, jolloin saa eläviä sävyjä. Tumma lilanharmaa huonearaliasta ja vaaleampi lila ruusun terälehdistä. Varressa ja teräosassa on eri sävyt, sopivat kuitenkin hyvin yhteen. Lankana jälleen 7 veljestä.

Raitaosuudet on värjätty sinisateella (glixinia) ja jollain muulla, ehkä hierakalla. Värit vaihtuvat ja muodostavat epäsäännölliset raidat. Lankana Escocesa 100 % villaa. Itsellä testissä vastaavat sukat, että miten kestävät.

Pätkävärjäys sinisateella, aluksi liemeen kastettu osa vyyhdestä ja seuraavana päivänä loput. Yksivärinen osuus sinisade + sooda. Sinisade on meikäläisen "lupiini". Se alkaa nyt kukkia toistamiseen tänä kesänä.

Tämä lanka on värjätty rullalla ja elintarvikeväreillä, sillä tähän pehmeään villaan eivät kasvivärit tartu. Raidat nähdessäni olin haltioissani, mutta kuten arvata saattaa, rullalla värjättynä ei saa kahta samanlaista sukkaa. Ei se mitään, nämä päätyivät unisukikseni. Peiton alla ei kukaan kurkistele onko minulla eriparisukat.

P.S. Laskeskelin, että valmiita sukkapareja on 9, kohta 10. Taidankin välillä neuloa ja virkata jotain muuta, sitten kun eilen palaneet näpit ovat parantuneet.

Kokeillen kasveista

Sinisade. 

Viime aikoina olen värjännyt enemmän lankoja kuin mitä ehdin neuloa, mutta ei se mitään. Lankoja on ihan kiva katsella ja hypistellä ja suunnitella mitä niistä tekee sitten kun on aikaa. Olen kokeillut eri kasveja ja pätkävärjäyksiä silloin kun liemiaineksia on vain vähän. Jo muutamalla ruusulla tai parin punajuuren keitinliemestä saa vyyhdenpätkään väriä. Katsotaanpa mitä ollaan saatu ja millä.

Sinisateella (Glixinia) onnistuin saamaan turkoosin ja vihreän sävyjä. Kaadoin terttumaisten kukkien päälle kuumaa vettä ja kastelin vyyhdenpään siihen. Se värjäytyi vihreäksi. Hetken kuluttua lisäsin liemeen alunavettä, mikä muutti liemen siniseksi. Jätin vyyhden toisen puoliskon kukkien päälle, lusikoin vain lientä niin että vyyhti kastui. Siitä tuli turkoosia. Kuvassa se näyttää enemmän vaaleansiniseltä.

Sinisade soodalla. 

Parissa satsissa väri jäi vaatimattoman vihreäksi, mutta soodalisäyksellä siitä sai ihan sähäkän vihreää.


Sinisadetta kasvaa runsain määrin erään autiotalon pihalla.

Huonearalia.

Isäntä on istutellut sinne tänne liuskalehtistä puskaa, joka kukkii valkoisin kukin ja tekee sitten mustat marjat. Niitähän piti sitten kokeilla. Lilaa tuli. Värinkestävyys selviää ajan mittaan mutta vaikka tuo tuosta vähän haalistuisikin, kelpaa se sukkiin.

Soodalisäys muuttaa värin vihertävän siniseksi/petrolin väriseksi.

Kysyin eräältä kasveja tuntevalta tutulta mikä tämä kasvi mahtaa olla, ja vastaus oli Fatcia japonica eli huonearalia. Kukkiikohan ja tekeeköhän se marjoja huonekasvina Suomessa?

Pätkävärjätyt kerät ovat saaneet väriä punajuurista ja punakaalista, mustapavuista, huonearaliasta ja ehkä jostain muustakin. Ensimmäistä kertaa kokeilin soodalisäystä punakaaliliemeen - sillä sai kauniin sinistä.

Lankoina aluna+viinikivipuretettu Novitan Seitsemän veljestä ja täysvillainen Escocesa.

Nyt on lankaa lillumassa ruusunterälehtiliemessä, ja taidanpa tehdä pikkuvisiitin autiotalolle josko sieltä vielä saisi kevään viimeiset sinisateet.

 P.S. Muut aktiviteetit ovat vieneet aikaa blogin päivitykseltä, mutta kesän tullen ehdin taas paneutua tähänkin. Ompelukonekin on kaivettu talvisäilöstä!

Lapasesta lähti

Perheystävä toivoi joululahjaksi lapaset, ja tein sellaiset. Sitten toiset, jotta saisi valita mieleiset. Ja sitten en enää saanut "kutomakonetta" pysäytettyä, vaan homma lähti ns. lapasesta.

Pakkasin kaikki tekemäni lapaset mukaan helmikuiselle Suomen visiitille, ja kaikki menivät ystäville, sukulaisille... enemmänkin olisi uponnut. Hyvä tietää, että lapaset pitävät vielä pintansa talvisina näppien lämmittiminä. Niitä on hauska ja nopea neuloa, ja niihin saa menemään paljon jämä- ja ylijäämälankoja myös yhdistämällä erilaisia lankoja keskenään.

Katsotaanpa kuvien kera mitä tuli tehtyä.

Roosansävyisten lapasten kämmenosa on pätkävärjättyä lankaa. Väriä on saatu punakaalista ja punajuuresta. Punakaalin antama violetti kiertää jännästi spiraalina ympäri kämmenen. Tästäpä innostuin pätkävärjäämään lisää.

Tältä ne näyttävät toiselta puolen.

Frozen-henkisiin lapasiin on yhdistetty kahta erilaista mohairsekoitetta, jotka ovat ylijäämälankoja isommista töistä. Kummitytön lapasissa pörröreunus. Ihkut!














Kummipojan tuhdit lapaset ovat kaksinkertaisesta Novitan Floricasta ja Ronjasta, molemmat ylijäämälankoja.






Tädit saivat kasvivärjätyt lapaset. Värejä on kiva yhdistellä, sillä melkein kaikki sävyt sopivat toisiinsa. Lankana Novitan Seitsemän veljestä.

En kyllä enää muista kenelle nämä lapaset menivät. Kasvivärjätyt langat ovat saaneet sävynsä ainakin sinisateesta (glixinia) ja ruusun terälehdistä.









P.S. Niin siinä sitten kävi, että jäin itse ilman lapasia. Käytinkin pakkasilla Isännän antamia rukkasia.

Ihan tavallinen torkkupeitto - tai ei ehkä sittenkään

Perheystävä pyysi kerran, että opettaisin häntä virkkaamaan isoäidinneliön, hänen teki mieli torkkupeittoa. Lupasin seuraavalla Suomen reissulla opettaa. Siihen oli silloin kuitenkin vielä pitkä aika, ja tiesin myös ettei torkkupeittoa ihan hetkessä virkata. Päätin yllättää ystävän valmiilla peitolla.

Peitosta ei saanut tulla kovin raskas, joten erinäisten vaiheiden jälkeen langaksi valikoitui ohut merinovilla. Portolaislankakaupassa sitä on saatavissa vain perusväreissä, joten luonnollinen vaihtoehto oli värjätä langat. Aloitin sen puuhan melkein vuosi sitten.

Suurin osa langoista on värjätty kuivatuilla hibiskuksenkukilla. Niillä saa aikaan roosan (lämmin liemi) ja vaaleanpunaisen (kylmä liemi) sävyjä sekä soodalisäyksellä sinistä/vihreää/harmaata. Värjäsin lankaa myös mustapavulla ja punakaalilla.

Aloitin virkkauksen keskiosan punasävyisistä langoista, lisäilin violetteja. Ruudut on yhdistetty toisiinsa viimeisellä kerroksella virkkaamalla. Näin peitto edistyi sitä mukaa kun paloja valmistui ja tekemisen into pysyi yllä. Symmetrisyyttä olen tavoitellut siinä missä mahdollista. Eri värejä oli eri määriä, ja pyrin käyttämään kaikki kerät loppuun. No, hiukan jäi yli.

Kokoa peitolla on noin 120x100 cm. Paloja tuli yhteensä 70, kunkin paino 9 g, eli painoa peitolle kertyi noin 630 g. Käytin 2,5 mm virkkuukoukkua eli pikkaisen oli väkertämistä.

Ystävä ilahtui kun vein peiton hänelle, ja se pääsi heti käyttöön.

P.S. Nyt tekisi mieli tehdä torkkupeitto itsellekin. Keltasävyinen.

Sinisukat

Tänä syksynä olen neulonut sukkia hissukseen, naatiskellen. Langat olen värjännyt pääosin kasveilla, ja sitenhän saa toisiinsa kauniisti sopivia sävyjä. Ihan kaikista sukista en ole kerennyt ottaa edes kuvia ennen kuin ne ovat menneet lahjaksi, mutta näistä sinisävyisistä sukista oli pakko napsia kuvat. Kasveilla värjätessä siniset sävyt ovat harvinaista herkkua.

Lanka on Novitan Seitsemää veljestä ja sävyt on saatu mm. punaisen ruusun terälehdistä, mustapavun liotusliemestä sekä sinisateen kukista (vihreä lanka). Täysiä takeita värien kestävyydestä ei ole, mutta koekaniini kertonee miten käy. Kyllä kukillakin värjätyissä langoissa värit kestävät sen aikaa mitä sukatkin.

P.S. Katso lisää näiden lankojen värjäyksestä täältä!

Kisua ei villasukat kiinnosta.

Villasukat varjoineen.

Ruusutarhasta väriä villaan

Alarivissä ensimmäinen väri, ylärivissä II-väri. Oikeanpuoleisten kahden kerän liemeen lisätty lopuksi ruokasoodaa.
Lankoina Novitan Nallea ja Seitsemää veljestä, iso kerä Portolaiskaupasta haettua Escocesaa (100 % villa). 

Casa Vivan punaiset ruusut hulmahtivat kukkaan yhtäaikaa. Niitähän on hiljalleen lisätty: kun ruusuja leikataan syksyllä, tökätään oksa maahan ja se juurtuu. Parissa vuodessa se jo kukkii.

Kun kukkien terälehdet alkoivat irtoilla, keräsin ne värjäyskokeiluihini. Parissa ensimmäisessä satsissa oli nelisen litraa terälehtiä. Kaadoin niiden päälle kuumaa vettä ja annoin tekeytyä seuraavaan päivään ennen alunalla ja viinikivellä esipuretetun langan lisäämistä (50 g).

Tämän otin liemestä liian aikaisin, ja väri jäi haaleaksi. Yritin korjailla sitä soodalla, mutta ei auttanut. Nyt mietin
pistäisikö tämän esimerkiksi sipulinkuoriliemeen vain kelpaisiko näin. Onhan se sentään jotain muuta kuin keltaista.

Liemi oli aluksi kirkkaanpunaista, mutta langan lisäämisen jälkeen se alkoi hiljalleen vaihtua vahvan violettiin. Kokeiluissani huomasin, että langan kannattaa antaa liota ainakin kolme päivää vahvemman värin saamiseksi. Sävyt ovat sinivioletteja, soodalla saa vihertävänsinertävää tai vihreää.

Tämän vyyhden kohdalla loppuivat terälehdet, ja osa väristä jäi haaleaksi. Mahdollisesti odotan siihen, että ruusut
kukkivat uudestaan, ja jatkan värjäystä. Lankana 100 % merinovilla. 

Jostain muistelen lukeneeni, ettei ruusun terälehdillä aikaansaadut värit ole kovin kestäviä. No, jos ne kestää sen mitä villasukkakin, niin kelpaa minulle.

Isännälle sanoin jo, että ruusuja pitää saada lisää ja paljon!

Jokin aika sitten raportoin sinisade-kokeiluista (katso täältä!). Unohtui laittaa mukaan kuva kahdesta kerästä, jotka värjäsin ihan kunnolla upottamalla liemeen yhdellä kertaa. Sävyistä tuli tasaisen vihertäviä. Sukiksi menee.

Sinisade kukkii vielä rauniotalon pihalla, mistä sitä viimeksikin hain.

P.S. Ompelukone on kaivettu talviteloilta!

Sinisateella vihreää

 

Kasvivärjäyksen kannalta Portugalissa asumisessa on se hyvä puoli, että täällä on laaja valikoima erilaisia luonnon- ja puutarhakasveja värjäyskokeiluihin. Useimmat kasvit ovat myös runsaskasvuisia, joten raaka-ainetta riittää. Tänä keväänä kokeilin ensimmäistä kertaa hernekasveihin kuuluvaa sinisadetta, joka kukkii pitkin, terttumaisin kukinnoin. Kävin nyysimässä niitä erään rauniotalon pihalta.

Tungin kukintoja kahteen viiden litran vesikanisteriin (yläosa leikattu pois), kaadoin päälle kuumaa vettä ja annoin muhia seuraavaan päivään ennen vyyhdin lisäämistä. Pistin vyyhdin yhden pään yhteen liemiastiaan ja toisen toiseen. Liemen ulkopuolella olevaan lankaan imeytyi lientä hiljalleen. Seuraavana päivänä kastelin sävyttä jääneen keskiosan liemeen, ja jatkoin tätä dippailua pari päivää. Näin lanka sai useita eri vihreän ja sinertävän sävyjä, yhdessä vyyhdissä mukana hiukan myös keltaista.

Yhden liemisatsin valmistin alumiinikattilassa. Liemestä tuli tosi valjun ruskea, mutta lankaan tulikin vahvempia vihreän sävyjä (keräkuvassa ylin kerä).

Erikoista oli, että ilmassa olleeseen lankaan ilmestyi vahvaa sinistä sävyä, mutta se katosi huuhdeltaessa. Olisikohan kasvissa syaaniyhdisteitä, jotka haihtuivat liemestä? Kukinnoissa on voimakas, eteerinen tuoksu.

Lankojen valokuvaus osoittautui erittäin haasteelliseksi. Kamera ei näköjään ymmärrä näiden sävyjen päälle. Yritin nyt laittaa niitä kohdilleen kuvankäsittelyohjelmalla.

Lankoina Escocesa 100 % villaa ja Australia 100 % merinovillaa, esipuretus alunalla ja viinikivellä. Yhdet "lukusukat" tuli jo tehtyä, niistä tuli kivan raidalliset ihan itsestään.

Soodatestissä (liraus lientä, vähän ruokasoodaa ja pätkä lankaa) lanka muuttui heleän vihreäksi.

Tällä hetkellä kanistereissa on likoamassa ruusun terälehtiä ja lankaa, ja tulos on yllättävä. Ekat vyyhdit ovat vielä kuivumassa, joten niistä raportoin erikseen.

P.S. Olihan pitkä tauko blogin päivityksessä. Käväisin Suomessa julkaisemassa toisen kirjani ja olen kirjoittanut kolmatta niin antaumuksella, etten ole muuhun osannut paneutua. Vilkaise Portugaliin sijoittuvan toisen dekkarini esittely täältä!

Elintarvikeväreillä maalattu Harmony-huivi

Casa Vivan luova tauko alkaa olla ohi, luova toiminta ei ole tauolla ollutkaan. Käsissä on ollut pari hiukan työläämpää projektia. Neuloin mm. ihan perusneulemekon sekä villatakin erilaisista värjäyskokeiluista. Siitä lisää toiste kunhan saadaan kuvia aikaiseksi.

Iltapuhteina tuli neulottua myös huivi pehmeästä villasta. Langan ostin lähikaupungin lankakaupasta, se on vanhaa varastoa, jota kauppias myy 25 euron kilohintaan. Värivaihtoehdot ovat kuin suoraan 80-luvulta: sähkönsininen, lohenpunainen ja valkoinen. Valkoista ostin, tarkoituksenani värjätä valmis huivi elintarvikeväreillä. Kasvivärit eivät tartu kunnolla tähän pehmeäksi ja kutittamattomaksi käsiteltyyn villaan.

Huivin mallineule on riemastuttavan helppo: 2o yhteen, langankierto, samaa toistetaan molemmilla puolilla. Reunat on neulottu rullautumattomiksi seitsemällä ainaoikein-silmukalla, jotka neulotaan kiertäen eli takareunoistaan. Samoin ylä-ja alareunaan neulotaan muutaman kerroksen verran ainaoikein-neulosta kiertäen.

Reunasilmukat saa siisteiksi, kun jokaisen kerroksen viimeisen silmukan neuloon nurin ja ensimmäisen silmukan nostaa neulomatta. Tämä edellyttää aina seuraavien silmukoiden neulomista kiertäen, sillä se kiristää reunasilmukan siistiksi.

Silmukkamäärä: 50
Puikot: 3,5
Langanmenekki: 110 g

Saatuani huivin valmiiksi oli vuorossa sen värjäys, tai oikeastaan "maalaus". Tässä kannattaa käyttää kumihanskoja. Kaadoin litran purkkiin kuumaa vettä, pikku lirauksen sinistä elintarvikeväriä ja pari tippaa punaista sekä sitruunahappoa. Kokeilin väriä testipätkällä. Liian vahvaa väriä voi laimentaa vedellä.

Kastelin huivin kuumalla vedellä ja puristin ylimääräiset vedet pois. Taitoin huivin kaksinkerroin ja laitoin sen keskiosan tiskialtaassa olevaan kattilaan. Kaadoin päälle värilientä, puristelin hiukan että väri imeytyisi, ja puristin sen kohdan kuivaksi. Toistin saman huivin päille ja vielä huivin puolivälille. Näihin kohtiin tuli hempeän lilahtava sävy.

Seuraavaksi tein uuden väriliemen, johon tuli muutama tippa sinistä elintarvikeväriä, pari pisaraa vihreää sekä sitruunahappoa. Kastelin tällä liemellä huivin ne osat, jotka olivat vielä valkoisia. Ne saivat turkooseja ja vaaleansinisiä sävyjä. Sävynvaihdot tapahtuvat pehmeästi, selkeitä rajoja ei näy.

Lopuksi otin huivin hetkeksi sivuun kattilasta, lisäsin siihen kuumaa vettä ja sitruunahappoa sekä huivin. Pidin sitä liedellä kuumana puolisen tuntia ennen kuin annoin huivin jäähtyä liemessään. Kaikki väriaine oli imeytynyt huiviin, eikä huuhtelussakaan sitä irronnut yhtään. Pesaisin huivin ja liotin hetken huuhteluainevedessä ennen kuin ripustin sen kaksinkertaisena ulos kuivumaan.

Tekniikka oli samantapainen kuin näissä sukissa.

Väriyhdistelmä on ehkä hiukan erikoinen, mutta samalla taatusti erilainen. Huivista tuli harmonisen hempeä, ja saahan sitä välillä hempeillä.

EDIT: Tämän huivimallin opetti minulle kahden kummilapseni meksikolainen isoäiti. Meksikossakin neulotaan lämmikettä!

P.S. Halusin uuden huivin, kun lähden vajaan parin viikon kuluttua Suomeen julkaisemaan toisen dekkarikirjani. Katso sen esittely täältä!

Patalaput jämälangoista

Patalappuja tarvitsee jokainen joka vähänkin laittelee ruokaa. Hyvät patalaput ovat sopivan jämäkät ja riittävän paksut, että yksi lappu per käsi riittää eikä kuumakaan pelti polta näppejä. Nämä lähtökohdat mielessä pitäen virkkasin kasvivärjätyistä jämälangoista pastellisävyiset patalaput.

Lankana käytin Novitan Seitsemää veljestä kaksinkertaisena, 4,5 mm virkkuukoukku. Aloitukseen virkkasin 27 ketjusilmukkaa, sen jälkeen siirryin puolipylväisiin. Puolipylväät on virkattu edellisen kerroksen puolipylväiden väliin, ei silmukkaan. Näin patalapusta tulee paksumpi ja tanakampi. Mitä tiukempaan jaksaa virkata, sen jämäkämmän lapun saa aikaan. Molemmille puolille muodostuu samanlainen pinta.

Puolipylväät virkataan edellisen kerroksen puolipylväiden väliin, ei silmukkaan.

Värinvaihdot tein keskellä kerrosta vähän miten sattuu. Näin sain käytettyä lankakerät loppuun asti. Punnitsin kunkin kerän ja käytin ensimmäiseen lappuun noin puolet ja loput toiseen. Näin niissä toistuvat samat värit samassa järjestyksessä. Pienimmissä kerissä oli vain noin 12 g lankaa.

Langanpäät on virkattu työn edetessä puolipylväiden sisään. Lopuksi riitti kiristää langanpäät ja leikata ylimääräiset pätkät pois.

Kun lapulla oli tarpeeksi korkeutta, vaihdoin väriä ja virkkasin reunuksen lapun ympäri puolipylväillä. Kulmissa on käännytty 4-5 silmukalla. Lopuksi pieni ripustuslenkki ja langan päättely.

Pakko tunnustaa, että jouduin ottamaan käyttöön pari korkkaamatontakin kerää, sillä pelkät jämälangat eivät riittäneet. Tuli käytettyä niitä niin paljon keräilyeräsukkiin.

Yhteen patalappuun upposi lankaa hiukan yli 60 g.

Lankojen värjäämiseen on käytetty mm. Amaranthusta (revonhäntä), passionhedelmän kuoria ja kahvia.

P.S. Näitä ehtii vielä tehdä vaikka pukinkonttiin.