Teepannulle myssy

Muutettuani Portugaliin virkkasin teekannulle myssyn huopuvasta langasta joka, yllätys yllätys, ei huopunutkaan. Nyt sain vihdoin aikaiseksi tehdä teekannulle uuden myssyn, tällä kertaa koukkuamalla eli tunisialaisella virkkauksella. Sillä saa aika jämäkkää jälkeä.

Lanka on kaksinkertaista kasvivärjättyä Escocia-villaa (100 %) yhdistäen kahta eri sävyä. Veikkaan, että nämä keltaiset sävyt ovat peräisin jostain hierakasta ja keltasauramosta tai kehäkukasta. Tarkemmin en muista, sillä keltaisia keriä on sattumoisin aika paljon.

Koukkusin suorakaiteen muotoisen palan, jonka taitoin kaksinkerroin ja ompelin sivusaumat. Teekannun nokkaa varten on "sepalus", jotta teetä pääsee kaatamaan mukiin myssyä riisumatta. Alareunaan ompelin päärmeen nurjalle puolelle, se antaa ryhtiä.


Pelkälle teekannulle myssy on tarpeettoman iso, mutta silloin harvakseltaan kun keitän pressopannussa kahvia, niin sama myssy käy sillekin.

Lankaa kului 160 g 6 mm pitkällä koukulla. Koukkuaminen on hauskaa vaihtelua virkkaamiselle ja neulomiselle.

P.S. Keitän joka aamu litran verran vihreää teetä, jota höystää tuore inkivääri. Jos oikein kovasti uskoo, että se pitää flunssan loitolla, niin tehoaahan se, tehoaahan?

Koukuttu kännykkäpussi

Tein jokin aika sitten heleänkeltaisen kännykkäpussin isoäidinneliöistä (katso täältä!), ja siitä tuli niin silmille pyrkivä, että piti tehdä jotain vähän hillitympää. Päädyin pinkkiin. Lankana on Novitan ihana Cocos, jossa on pikkaisen metallin hohtoa seassa. Toteutustavaksi valitsin koukkuamisen. Eikös tullutkin hillityn tyylikäs? Tässä on jotain Chanelmaista...

Cocosta muuten sai ainakin Soukan Menitasta vielä helmikuussa.

En viitsinyt alkaa koukkuamaan näin pientä työtä niillä pyöröpuikoilla, mitä minulla on, joten tein pussukan suorakaiteen muotoiseksi ja ompelin sivusaumat. Aloitusketjussa on 31 ketjusilmukkaa. Koukkusin niin pitkään kuin 50 g kerästä riitti. Ei riittänyt yläreunan huolitteluun ja hihnaan, joten niihin kaivoin laatikoistani kalalankaa ja hiukan kullan kimallusta sisältävää ohutta virkkauslankaa, jota laitoin kaksinkertaisena. Sopii sävyihin täydellisesti. Yläreunaan virkkasin kaksi kerrosta kiinteitä silmukoita, viimeisellä kerroksella kiinnitin kullanväriset metallirenkaat. Hihnan virkkasin suoraan renkaasta lähtien, ja sen toinen pää on kiinnitetty toiseen renkaaseen ompelemalla.

En malttanut alkaa silittämään mekkoa.
Olkoon ryppyinen, niin olen itsekin! 

Viime silauksena on vielä vaaleanpunaisesta paitakangaspalasta ommeltu vuori, jossa on magneettinappi pussukan sulkemiseen. Katsopa mitä muuta olen saamistani paitakangaspaloista tehnyt tähän mennessä: kauppakasseja ja pöytäliinan sekä pöytäliinapainot.

Korkeutta pussukalla on 18 cm reuna mukaan lukien, leveyttä noin 13 cm. Pinkissä suojakuoressa oleva Xperiani sopii siihen mainiosti, ja sopii myös jotain muutakin, vaikkapa nenäliina tai avain.

Jos minulla olisi tablettitietokone, niin koukkuaisin sille suojapussin juuri tästä langasta. Koukkuamiseen löytyy selkeä ohje esim. Novitan sivuilta (linkki). Sillä saa jämäkkää jälkeä, mutta täytyy ottaa huomioon, että kyllä se syö lankaakin sitten. Koukuten olen tehnyt myös tämän ihanan Milmanda-laukun, joka muuten yhä etsii uutta emäntää.

P.S. Uutta Casa Vivassa! Heinäkuun alussa on luvassa romanttinen kesäjatkis, jossa liikutaan Andalusian appelsiininkukkien tuoksuisissa tunnelmissa. Tykkää Casa Vivasta facebookissa, niin saat tiedon uusista jaksoista etkä jää paitsi rentouttavasta hömppäpömppä lomalukemisesta!

Hiukan kimaltaa. 

Koukuttu kassi ja onnistumisen iloa

Kerroin jokin aika sitten koukkuamiskokeiluistani ja vinksahtaneesta kassista. Pistin purkaen ja aloitin alusta, tällä kertaa pyörökoukulla ja kahdella lankakerällä, kuten eräässä virkkausryhmässä laitetussa youtube-linkissä neuvottiin. Kiitos linkin laittamisesta, sympaattinen Rouva N.N., jonka nimeä en enää muista!

Nyt sain aikaiseksi saumatonta, suljettua neulosta, muutoin samalla tiiviillä tekniikalla kuin mitä ensimmäisessä versiossa käytin. Pinta näyttää hiukan suomuiselta käärmeennahalta. Nauhamainen, ihan silleen pikkaisen kimalteleva lanka sopii tähän täydellisesti. Tämä koukkuamistekniikka on hidasta tehdä, mutta vaivan arvoinen; lopputulos yllätti omatkin odotukset. Tämä laukku on ihana, vaikka itse sanonkin.

Laukkujen valokuvaus on vaan osoittautunut yllättävän haasteelliseksi.



Koska laukkuja en ihan pelkästään omaan käyttöön ja huvikseni tee, päätyi tämäkin laukku myyntiin Galleria Milmandaan. Facebookin käsityöryhmien lukijoille lupaan alennusta kiitokseksi innostavista töistänne!

P.S. Tällä viikolla on ollut viileää, joten kävin eilen lankakaupassa ostamassa punavalkoista villatakkilankaa. Lähipäiviksi on luvassa hellettä, mutta eipä se estä puikkoja kilisemästä!

Koukuttu laukku ja harmaita hiuksia

Pintastruktuuri sopii hyvin
tälle langalle. 

Näin joitakin viikkoja sitten Helmoja ja hepeneitä -blogissa koukuttujen tiskirättien ohjeen, ja suorastaan juoksin lähikaupungin kiinakauppaan ostamaan koukkuamiskoukun. Kutsutaan sitä nyt vaikka sellaiseksi. Käytännössä se on kuin pitkä neulontapuikko, jonka päässä on virkkuukoukun koukku. Koukkuamista kutsutaan myös tunisialaiseksi virkkaukseksi, ja sillä saa aivan erinäköistä pintaa kuin neulomalla tai virkkaamalla. Se on helppo oppia ja hauskaa tehdä! Tällä ohjeella opettelin perustekniikan.

Pienen testikappaleen tehtyäni päätin kokeilla koukkuamista käsilaukun tekoon, sillä teen uniikkeja käsintehtyjä laukkuja Milmanda-tuotemerkillä. Pätkän koukuttuani purin koko hoidon ja muutin tekniikkaa: silmukan poimimisen sijasta koukkasin langan koko edellisen kerroksen riviltä. Tällä tavalla sain jännän "suomumaisen", tiiviin pinnan. Tosin reunojen suoruuden kanssa oli tekemistä, eikä se kunnolla onnistunutkaan, kuten alakuvasta näkyy. Toinen sivu on pidempi kuin toinen, ja minulla on muuten sama ongelma usein neulomustenkin kanssa.

Viistää ikävästi. 

Koska teen virkatut laukut yleensä saumattomina, eivät saumat koukutussa laukussa kauheasti ilahduta. Aaltoileva yläreuna, viisto muoto ja muutama tämän tekeleen kanssa hankittu harmaa hius saivat minut tekemään purkupäätöksen.

Koukkuamisessa en silti luovuta! Ostin jo torilta kaksipäisen pyörökoukkuamiskoukun (hui mikä sanahirviö), joten kunhan tällä hetkellä työn alla olevan virkatun laukun saan käsistä, alkaa uusi koukkuamiskokeilu.

P.S. Valkoiselle pellavahameelle tullut teeläiskä ei lähde millään.. voisikohan valmiin vaatteen värjätä...? Hmmm....

Aaltoilee ikävästi. 

Sauma näyttää siistiltä, mutta
pönöttää ikävästi.