Sohville uusi kevätilme

Olohuoneemme kaksi isoa, kolmenistuttavaa sohvaa ovat peräisin eri asunnoista. Ne ovat malliltaan erilaiset, kuten myös väreiltään. Toinen sohvista on ollut minulla jo yli 10 vuotta, siinä on tukeva runko ja höyhentäytteiset pehmusteet. Siitä en ihan heti luovu. Toinen, Ikean Kivik-sohva on melkein uusi. Molemmat sohvat soveltuvat myös varavuoteiksi.

Jotain piti keksiä sohvien ilmeen yhtenäistämiseksi. Päädyin valkoisiin päällisiin. Maatilalla kun ollaan, se on silkkaa siisteyden surmaa. Pelloilta lentää pölyä, koirat könyävät syliin, syövätpä jotkut talon asukkaat mm. voileipiä sohvalla ja kärpäset, kesän mukana tulevat kärpäset, ja kärpäset tykkäävät valkoisista pinnoista ja merkkaavat ne ikävin tummin pilkuin. Alun alkaen oli siis itsestään selvää, että valkoisten sohvien suojaksi laitetaan vanhat pellavalakanat. Sehän sopii.

Tämä sohva saa joskus vielä uuden mekon. 

Ruutua, raitaa... Kappaleiden keskisauma piilottaa
testipalaan tehdyt merkinnät.

Ikean sohvaan löytyi uusi valkoinen päällinen tarjoushintaan. Kätevää. Suomesta tuotuun selkeälinjaiseen sohvaan ompelin irtopäällisen torilta ostetusta huonekalukankaasta (3 e/m). Sen kutistus vesipesussa oli virhe. Kangas oli käsitelty vettä ja likaa hylkiväksi, ja pesu vain kurtisti sen. Koska päällisen ompelu oli suorien linjojen ansiosta varsin helppoa, teen joskus joutessani uuden päällisen oikeasti vesipestävästä kankaasta. Päällinen on ommeltu ottamalla suoralinjaisten kappaleiden mitat vanhasta päällisestä. Kaavoja ei siis tarvinnut tehdä. Pehmusteissa on toistaiseksi vanhat, terrakotan väriset päälliset piilossa pellavalakanan alla.

Ruutua, raitaa... 

Koska paksut pellavalakanat ovat varsin karkeita, on istuinosissa mukavuuden vuoksi halkaistusta päiväpeitteestä tehty peite. Sen sain alennetulla hinnalla (15 e) portolaisesta kodintekstiilejä myyvästä liikkestä ja vielä pääsiäisaiheisen keittiöpyyhkeen kaupan päälle. Peite olisi voinut olla valkoinen, mutta kun on niitä voileipiä ja koiria... Siniharmaa sietää pienet sotkut valkoista paremmin.

Irtopäällisten kanssa kannattaa huomioida se, että karkeampi kangas kuluttaa pehmeämpää. Jos siis irtopäällinen on karkeampaa kuin alla oleva kangas, kannattaa väliin laittaa jotain suojaksi.

Kaiken kruunaa kuitenkin sohvatyynyjen uudet päälliset. Ne on ommeltu pellavapaloista ja
pellavasekoitepaloista, jotka sain paitatehtaalla työskentelevältä ystävältä (kiitos vielä!). Osan niistä ompeli toinen ystävä syntymäpäivälahjaksi (kiitos vielä!), osan tein itse. Näissä noin 60x60 cm kokoisissa testipaloissa sävyt sopivat toisiinsa ja palojen yhdistely oli hauskaa. Kahta samanlaista tyynynpäällistä ei ole, eikä ole samaa kangasta edes päällisten molemmat puolet, mutta mitä se haittaa? Ei yhtään. Virittämistä oli testipaloihin tehtyjen merkintöjen vuoksi - niiden avulla mitataan kankaan kutistumista. Palapeliä sai paloista siis koota.

Nojatuolin seurana höyhentäytteinen tyyny
ja jalkapalli Hjallis. 

Ruutua, raitaa... 

Päällisissä on pieni läppä kiinnitystä varten. Sen olisi voinut taittaa sisäpuolelle, mutta jätin läpät näkyviin. Vielä olisi voinut leikitellä erivärisillä napeilla, mutta päätin oikaista vähän ja laitoin kaikkiin samanlaiset, yksinkertaisen selkeät napit. Ne on portolaisesta käsityötarvikeliikkeestä ja maksoivat 1,50 e/tusina. Neljä tusinaa ostin ja kaikki napit meni. Ompelukoneen automaattinen napinläpitoiminto oli erinomaisen näppärä.

Koska pellavakangas oli hyvin ohutta, on päälliset vuorattu vanhoista lakanoista leikatulla kankaalla.

Nyt ei enää niin pistä silmään se, että sohvat ovat malliltaan erilaiset. Irtopäälliset ja yhteen sointuvat tyynyt antavat olohuoneelle rennon leppoisan ilmeen.

Kuvausassistentit lakisääteisellä lepotauolla. 

Katso täältä lisää sohvapöydästä, jonka alusta on tehty ikeestä.

P.S. Mitäköhän sitä seuraavaksi ompelisi...? Työhuoneessa tehty kevätsiivous, joten nyt kelpaa surautella siellä.

Isoäidin jättiruuduista torkkupeitto

Sain viimein valmiiksi jo elokuussa aloittamani virkkuutyön, jota olen tehnyt aina siinä sivussa sukkien ynnä muun ohessa. Alun perin tarkoitus oli neuloa näistä langoista shaali, mutta mieli muuttui kuten niin usein tapahtuu, ja torkkupeitto tuli.

Lankana on lähikaupungin lankakaupasta ostettu ohut villalanka kaksinkertaisena. Alun perin lanka oli vitivalkoista, mutta värjäsin vyyhdet eukalyptuksenlehdillä, sipulinkuorilla, teellä, hennalla ja lopuksi vielä teen ja kurkuman yhdistelmällä, joka tuntuikin antavan kauneimmat keltaisen sävyt tähän kuohkeaan lankaan, johon ei väri oikein tahdo tarttua.

Kuudessa isoäidin jättiruudussa on 30 kerrosta kussakin, virkattu 3,5 mm koukulla. Viimeisimmät kerrokset olivat hiukan puutavia virkata, mutta kyllä se sujui iltapuhteella puoliunessa ja silmät ristissä. Ruudut on yhdistetty toisiinsa viimeisellä kerroksella. Ruudut eivät ole identtisiä keskenään, sillä eri värejä oli eri määriä ja osa oli jo valmiiksi keritty kaksinkertaiseksi. Värit vaihtuvat osittain portaattain, lanka kerrallaan.

Isoissa ruuduissa on tietysti se hyvä puoli, että ei ole tolkutonta ruutujen asettelua ja yhdistämistä ja langanpätkien päättelyä, mutta myös se, että lopputulos on hiukan rauhallisempi varsinkin tällaisilla maanläheisillä sävyillä.

Ensin pelkäsin ettei lanka riitä, kun kaupastakin se loppui, mutta jatkoin silläkin riskillä ja kyllä peitosta riittävän suuri tuli: 115x178 cm ja painoa kertyi 1263 g.

Heti kun sain peiton valmiiksi testasin sen: lämmin on. Pukinkonttiin matkaa hän!

P.S. Tulossa vielä mm. jouluisia sukkia ennen kuin pistän sukkapuikot vähäksi aikaa naftaliiniin.

Jalkapalli nimeltä Hjallis

Käden jälki saa näkyä.

Tein taannoin trikookuteesta Salli-jalkapallin (katso täältä!). Salli on hoitanut hyvin tehtäväänsä, mutta nyt syksyn tullen huomasin sen käyneen hiukan viileäksi. Kaipasin tilalle jotain lämpimämpää, jotain, jonka huomaan olisi hyvä jalkansa heittää iltaisin kun olohuoneessa oleilen neuloen.

Taannoin lupasin myös että kun Casa Vivan facebook-sivu saa 100 tykkäystä, kehitän jotain käyttöä viinipullon korkeille. Aika hitaanlaisesti tykkäyksiä kertyi, mutta muutama päivä sitten tämä maaginen rajapyykki täyttyi. Hienoa, mutta apua! sillä olin jo julkaissut ideani korkkien käytöstä oviverhon painona ja pöytäliinapainoina. Yötä päivää mietin mitä nyt keksisi, ja sitten eräänä aamuyönä nämä edellä mainitut tarpeet kohtasivat.

Aloita sivuosan ja pyörylän kiinnittäminen vähän
matkan päässä sivusaumasta, niin voit vielä kaventaa 
sitä jos tuli liian suuri. 

Ratkaisu: teen Sallin tilalle uuden jalkapallin, Hjalliksen. Ja täytän sen viinipullon korkeilla. Korkkihan on lämpöeristeistä parhaimpia. Se tekee pallista myös tukevamman kuin esim. vanu tai vaahtomuovirouhe.

Tuumasta heti toimeen. Leikkasin ystävältä saadusta vahvasta eristekankaasta kaksi pyörylää, joiden halkaisija on 39,5 cm. Apuna käytin roskasäiliön kantta. Mittasin ympäryysmitan (voihan sen laskeakin) ja leikkasin samasta tukevasta kankaasta 20 x 122 cm kokoisen suikaleen. Näistä tulisi jalkapallin sisäosa.

Käytä pyörylän piirtämisen apuna jotain
pyöreää, esim. kantta, tarjotinta, ruukkua...

Seuraavaksi leikkasin päällisen pohjaa varten pyörylän säämiskämäisestä kankaasta, jonka ostin Madridista á 4 e/metri. Sivua ja päälliosaa varten leikkasin pitkän suikaleen ja pyörylän villakankaasta, joka löytyi 10 euron pala portolaisesta kangaskaupasta. Villakankaaseen lisäsin sentin saumavarat.

Ompelin ensin sisäosan sivusuikaleen lyhyen sivun. Sitten harsin kiinni toisen pyörylän ja ompelin ensin suoran tikin, sitten huolittelevan ompeleen. Käänsin työtä niin, että saumat jäivät sisäpuolelle. Sitten harsin kiinni toisen pyörylän ja ompelin sen kiinni niin, että siihen jäi muutaman sentin pituinen täyttöaukko. Koska kangas on hyvinkin tukevaa, ei sitä olisi voinut tässä vaiheessa enää voinut kääntää, joten sauma jäi ulospäin. Ei haittaa.

Täytteeksi kaikki viinipullon korkit mitä löysin (kassillinen), mutta koska palli jäi vielä vähän vajaaksi, lisäsin vielä styroxrakeita, joita sattui olemaan koiranpedin ompelun jäljiltä. Ne samalla pehmentävät korkkeja. Täyttöaukon suljin käsin ompelemalla.

Korkit ovat jo sisällä, styroxrakeet ujutetaan pussin
avulla. 

Päällinen valmistui samaan tapaan: ensin sivusuikaleen lyhyen sivun ompelu, sitten säämiskäisen pohjapyörylän kiinnitys ensin neulaamalla, sitten ompelemalla. Kaikki reunat on huoliteltu purkautumisen estämiseksi.

Sitten piti tuumia hetki. Jäykähköä pallia ei saisi ujutettua mistään pienestä eikä edes kohtuusuurestakaan aukosta päällisen sisälle. Irtopäällisen saisi aikaan ainoastaan laittamalla vetoketjun melkein koko pyörylän matkalle, eikä minulla nyt sattunut olemaan tarpeeksi pitkää vetoketjua. Ratkaisu: Sujautin pallin päällisen sisään, laitoin yläosan päälle kuin kannen ja käänsin yläsauman päärmeet niillä sijoillaan. Ensin kiinnitys nuppineuloin, sitten ompelu käsin lyhyin pistoin. Saa näkyä kuten vaatturin tekemässä takissa. Jos/kun joskus haluan pestä päällisen, puran ompeleen ja pesen ja ompelen sen takaisin paikoilleen. Se ei nimittäin ole mikään iso homma.

Valmista tuli parissa tunnissa ja kaikki korkit meni.

Sisuspalli valmis. Ulospäin oleva sauma jää pohjaan. 

Käyttämäni eristekangas on niin tukevaa, etteivät korkit pullistele sen läpi. Vahva huonekalukangas tai muu vastaava ajaa varmasti saman asian. Styroxrakeet pehmentävät pallia eikä korkkien kulmikkuus tunnu. Rakeiden sijaan voi käyttää huopaa tai vanulevyä sisäosan ja päällisen välissä. Päällisen voi myös virkata. Tai sille voi tehdä irtohupun. Kesäksi ehkä Hjalliskin saa uuden paidan.

Tarvikkeet tähän palliin maksoivat siis vain muutaman euron. Jollei oteta huomioon montako viinipulloa piti tyhjentää täytteen eteen...

Päällisen sulkeminen: päärmeiden kiinnitys nuppineuloilla
ja sen jälkeen käsintikkaus. 

Vihreässä villakankaassa on kullanhohtoisia ornamentteja. Alhaalla pilkottaa pohjan säämiskämäinen kangas. Se kestää paremmin lattiakosketusta kuin villakangas.

Koirulit ovat aina lähettyvillä... 

Sopii mainiosti mukavan punaisen, vihreäpilkkuisen nojatuolin eteen. Ja passaa myös käsityökorin oliivinvihreään väriin. Nyt kelpaa jalkoja lepuutella ja sukkia neuloskella.

Vihreää villakangasta jäi vielä. Pitäisiköhän nojatuolille tehdä talvitakki...?


P.S. Tiesitkö, että Portugali on maailman suurin korkintuottajamaa? Täällä kierrekorkki viinipullossa on harvinaisuus.

Nyt ei enää kivilattia hohkaa jalkoihin kylmää. 

Supernopea pääsiäisliina

Kallat on poimittu pellon laidalta.

Apua, pääsiäinen jo ovella, koristeita nolla? Ei hätää! Ripauksen keväistä keltaista saat tekemällä supernopean (ja myös helpon) pikkuliinan. Tarvitset vain palasen huopakangasta, sakset ja koristeeksi pikkukukkia, joiden taustassa on valmiiksi tarra. Lisäksi soikean vadin tai tarjottimen ääriviivan piirtämiseen.

Soikealla vadilla saa jättimunaa jäljittelevän
muodon. 

Tee liina näin: 

Piirrä huopakankaaseen ääriviiva esim. soikeaa tarjotinta käyttäen. Voit toki tehdä myös pyöreän. Tai neliskanttisen.

Leikkaa liina ääriviivaa pitkin.
Leikkaa siihen sen jälkeen piparkakkureuna. Ei sen tarvitse olla just millilleen symmetrinen, käsityön jälki saa näkyä.

Kiinnitä koristeet mieleiselläsi tavalla. Minä laitoin pikkukukat (Tigeristä) vain yhteen laitaan.

Laita liina pöydälle ja maljakko tai suklaamunia sisältävä kulho sen päälle. Valmis!

Katso täältä miten sohvapöytä tehtiin. 

Mikä parasta, tämän liinan tekemiseen voivat osallistua jo hiukan isommat lapset tai muistisairaat vanhukset. Varovasti vaan saksien kanssa!

P.S. Iloista pääsiäistä!

Vaaleat kattausalustat tummalle pöydälle

Pöydän alla oleva matto on koirien suosiossa, mutta ei
siivoojan (=minun). Se on uusimislistalla. 

Casa Vivassa ateriat nautitaan useimmiten olohuoneessa. Suomesta tuotu, tummaksi petsattu ruokapöytä on tervaleppää, ja valoisaan Suomen asuntooni se sopi mainiosti, mutta täällä vanhassa kivitalossa on pienet ikkunat ja kivilattia, joka suorastaan syö valoa, joten tummat pöytä ja tuolit ovat vähän synkän oloisia. Ensi kesän ohjelmassa onkin hioa pöytä ja laitella siihen vaaleampi petsaus tai lakkaus, jotain sellaista kuitenkin joka sopii tummien nahkatuolien kanssa. Vai tekisikö niihin huput...?

Tulee ihan mieleen Monsieur Poirot ja Orient Express. 

En tykkää ollenkaan käyttää pöytäliinoja arkena, sillä ne tuhruuntuvat jo parin aterian jälkeen ja pahimmillaan tomaatti- yms. tahroja ei saa koskaan kunnolla pois. Jotain sitä kuitenkin kaipaa lautasen alle. Etsin pitkään kangasta, jossa ei pikkutahroja heti huomaisi, ja jossa olisi jotain portugalilaista säväystä. Viimein löysin lähikaupungin kangaskaupasta gobeliinityyppistä kangasta, jossa on aina niin ihania portugalilaisia kaakeleita, azulejos. Puolen metrin pätkästä 280 cm levyistä kangasta sai kevyesti kuusi kattausalustaa ja vielä jäi vähän ylikin, mm. yhden kaakelin levyinen lilasävyinen reunus, josta täytyy kehittää vielä jotain kivaa.

Kangas oli nurjaltakin puolelta kaunis ja värikkäämpi, mutta harmi kyllä siinä on värivirheellinen kaistale.

Reunat huolittelin saumurin ommelta muistuttavalla tikillä ja tein yksinkertaiset päärmeet sivu kerrallaan. Kangas on sen verran paksua, ettei kaksinkertaisia päärmeitä voinut laittaa.

Ihania portugalilaisia kaakelikuvioita! 

Koekattaukseen laitettiin ainakin 50 vuotta vanhat maisemakuvioiset lautaset, raskaat ja koristeelliset aterimet sekä venäläiset kristallilasit. Tulipas vanhanaikainen tunnelma, ja se ei ihan ollut tarkoitus. Kokeillaanpas ensi kerralla eri astioita.

P.S. Isännälle tekemäni polvenlämmitin hivuttautui aika pian nilkkaa kohti mukaan neulotusta kumilangasta huolimatta. Eipäs lannistuta, vaan yritetään uudestaan.

Värikkäämpi nurjalta puolelta.

Maljakossa minimerimaailma

Kävimme Isännän kanssa yhtenä iltana kävelyllä merenrannalla. Huomasin hietikolla merisiilin, ouriço do mar, tyhjiä kuoria, vihreitä ja liiloja. Keräsimme ne talteen ja toimme kotiin. Kuoria on jo ennestään sileiden pikkukivien ja simpukankuorien kanssa isossa maljakossa kylpyhuoneessa (katso tästä!), mutta nyt laittelin minikokoisen merimaailman Iittalan maljakkoon, jonka sain äidiltäni vuosia sitten.

Kukkien esillelaittoon maljakko ei sovikaan kovin hyvin, sillä vesitila on pieni, ja on aikamoinen taiteilu siinä, että varren imupään saisi pysymään veden alla. Siksi maljakko onkin ollut tähän asti jemmassa astiakaapissa (katso täältä!). Nyt se pääsi olohuoneen sohvapöydälle, joka on tehty kierrätetyistä materiaaleista (katso täältä!). Sopii hyvin siihen.

Meritähti lepäilee simpukankuoressa.

Toisessa maljakossa on orkideoita, jotka nyt ovat alkaneet kukkia, ja avautumassa olevia kalloja pellonlaidalta. Eipä sitä tämän kummempia kukkia asetelmaan tarvita. Orkidea kestää maljakossa jopa pari viikkoa, kallat vajaan viikon verran.

P.S. Saavuin Suomeen torstaina. Matkalaukkuun ujutin tuomisiksi mm. appelsiineja, kiivejä, lehmän-, vuohen- ja lampaanmaidoista tehtyä juustoa, pari kuumavesipulloa, manteliöljyä, sukkia ja jotain muuta pientä. Paluumatkalla laukkuun mahtuu siis jotain muuta kivaa, mitä, en vielä tiedä. 

Melkein kuin veden alla olisi.

Lankahässäkkäpallot

Pallot ovat punaisella bambuvadilla, keskellä pieni
paristolla toimiva led-valo. 

Joulu meni ja vuosi vaihtui, mutta koska joulukoristeita pidetään vielä loppiaiseen asti Portugalissakin, katsotaan vielä viimeisin värkkäys, lankahässäkkäpallot. Ne on tehty ihan samaan tapaan kuin ruttusydän (katso tästä!), mutta pyöreän ilmapallon päälle.

Kuivattelua. Joka paikassa on huopasydämiä! 

Isäntä puhalteli palloihin ilmaa vain sen verran, että niistä tuli pyöreitä. Päälle levitin ensin hiuksiin tarkoitettua muotoiluvaahtoa, sitten pyörittelin ympärille kuivaa lankaa. Langan pitää juosta kerästä helposti, siksi kerinkin langat kerintälaitteella. Sen puuttuessa voi hyvin ottaa langan kerän sisältä.

Lankapallot kastelin liima-vesiseoksessa ja laitoin papupurkkien päälle kuivumaan. Kovin pahaa sotkua ei tällä metodilla saa aikaan! Kuivumisen aikana kääntelin palloja silloin tällöin, sillä osa liima-vesiseoksesta valuu pois.

Punaiset pallot on tehty punaisesta merseroidusta puuvillalangasta. Yksi käyttämistäni maitoliimoista (port. cola branca eli valkoliima) jätti pariin palloon vaaleat ruhnut, joten spray-maalasin pallot punaisiksi. Samoinhan toimin ruttusydämen kanssa (sama liima). Kannattaa siis tarkistaa liimapurkista, että kuivuttuaan liima on väritöntä.

Hopeanväriset pallot on tehty valkoisesta merseroidusta puuvillalangasta ja spray-maalattu hopeisiksi. Pallot on aseteltu viime jouluna kultahileellä koristeltujen käpyjen kanssa metalliseen hedelmäkoriin, joka on kiiltävän Aalto-vadin päällä. Sekaan on laiteltu led-valosarja. Hämärässä olohuoneen nurkassa johtoja ei erota, kuvassa ne näkyvät.

Epäonnistunut kokeilu.  

Liimoissa on eroja. Rautakaupasta ostettu liima jätti
valkoiset jämät. Ns. kiinakaupasta ostettu liima oli
kuivuttuaan väritön. 

Kokeilin tehdä palloja myös kimaltelevasta metalliefektilangasta. Ei olisi kannattanut. Lanka ei juurikaan imenyt liimaa eikä siis kovettunut kunnolla. Kun puhkaisin ilmapallon, meni koko hässäkkä ihan ruttuun. Se siitä. Puuvillalanka on siis parempi valinta näissä hommissa. Saahan sitä kimallusta lisättyä maaleilla ja irtohileillä.

Lankahässäkkäpallojen tekeminen on tosi hauskaa ja nopeaa puuhaa. Eniten aikaa vie liiman kuivuminen, ja sen kanssa pitääkin olla kärsivällinen. Vasta kun lanka on kovettunut kunnolla, kannattaa ilmapallo puhkaista. Näitä olisi kiva tehdä enemmänkin, mutta onko meillä kohta sitten talo palloja täynnä...?

P.S. Aurinko paistaa ja päähän pukkaa koko ajan uutta ideaa. Ensin pitää kuitenkin saada valmiiksi neulemekko itse värjätyistä langoista.

Sataa sydämiä

Hopeanauhaa tarvitaan lisää.
Tai otetaan se kokonaan pois ja
tehdään lisää sydänsadetta. 

Joulu on hiipiä hipsimässä Casa Vivaankin, vaikka tänäänkin saimme nauttia kesäisen lämpimästä päivästä. Vihreä joulu ei haittaa ollenkaan, se jopa kuuluu asiaan. Sain sukkaurakkani eilen päätökseen ja paketit matkaan kohti Suomea. Nyt olen ymmälläni mitä seuraavaksi neulon.

Sitä miettiessä on hyvä laitella joulukoristeita ja tehdä niitä lisää. Isäntä haki joulupuun omasta metsästä. Pinjamänty kasvaa hitaasti, joten pitää tarkkaan valita minkä puun raaskii kaataa. Tästä oli joku rosmo jo vetäissyt latvan, ja puu oli alkanut kasvattamaan kolmea uutta latvaa. Yksi niistä meillä on tänä jouluna, toinen toivottavasti säilyy metsässä ensi jouluun asti. Minulle on tärkeintä, että joulupuu on aito. Vaikka siinä olisi sitten vain pari hassua harvaa oksaa!

Pinjassa on se hyvä puoli, että sen neulaset eivät varise. Eikä sitä tarvitse kastella. Sen kun tökkää puun sopivaan astiaan - tässä tapauksessa leijonanpääkoristeinen sateenvarjoteline - ja suoristaa sen. Tarvittaessa astian voi täyttää hiekalla. Joulun jälkeen neulaset ovat vielä ihan vihreitä, ja kaikki tallella. Siis ne, joita koirat eivät ole nyhtäneet pureskeltavakseen.

Ystävän lämmin sydän. 

Poika koristeli kuusen, ripusteli siihen pallot ja huopakankaasta leikatut sydämet sydänsateeksi. Laitteli pienet tuikkivat valot, sillä kynttilöitä ei näille oksille mahdu.

Sataa sydämiä...

Kuuseen ripustettiin myös ystävän joulukorttien mukana vuosien mittaan tulleet virkatut koristeet ja mieltä lämmittävä huopasydän.
















Joulukoristeita on toki muuallakin. Myös pellonpuoleisessa olohuoneen ikkunassa "sataa" vanulla täytettyjä huopasydämiä, kadunpuolella ystävän virkkaamat lumihiutaleet.

Jos Casa Vivassa tontut kurkkivat ikkunoista sisään, ne näkevät lankajoulupukin kurkkimassa ikkunasta ulos. Pukki on tullut Suomesta joulupaketin mukana.

Vielä on joulukoristeita jemmassa, laittelen niitä esille siivouksen edetessä. Suomessa asuessani laittelin joulukoristeet vasta joulusiivouksen jälkeen, aatonaattona tai aattona. Nyt voinen olla tyytyväinen siihen, että olen kerrankin ajoissa liikkeellä. No, paitsi että ison talon joulusiivous on vielä vähän vaiheessa...

P.S. Lankahässäkkäpallojen kuivuminen kestää... niitä odotellessa tuli tehtyä etuoveen joulukranssi. Siitä vähäsen seuraavaksi.

Sydän rutussa

Tulin ostaneeksi hiukan huonoa muotoiluvaahtoa. Halpaa se oli tietty, mutta ei siitä juuri ole hiuskuontalon asettelemiseen. Piti siis keksiä sille jotain muuta käyttöä.

Muistin nähneeni jossain ohjevideon hauskaan langasta tehtyyn lampunvarjostimeen. Aikamoisen sottaista puuhaa se vaan näytti olevan, kun liimaan kastettua lankaa kieriteltiin pallon ympärille. There must be a better way, ajattelin silloin.

Sitten sain idean. Otetaan ilmapallo, levitetään siihen muotoiluvaahtoa ja pyöritellään ympärille kuivaa lankaa. Katsotaanpa miten sitten kävi...








Muotoiluvaahdon levitys sydämen muotoiseen ilmapalloon. Näyttää ihan partavaahdolta, mutta toivon mukaan tämä sisältää sen verran kiinnitysainetta, että pallon ympärille saa leviteltyä puuvillalankaa ja että se pysyykin siinä.

Kyllä, muotoiluvaahto auttaa pitämään langan paikoillaan. Joten kuten. Vaahto haihtuu aika nopeasti, mutta sitä voi lisätä pitkin matkaa. Huom. kyllä tässäkin saa itsensä sotattua, mutta muotoiluvaahto on paljon helpompi pestä pois kuin liima.

Pyörittelin lankaa tiheäksi hässäkäksi toivoen samalla sydämeni pohjasta, ettei ilmapallosydän puhkea. Sitten levitin langoille maalipensselillä reilusti liima-vesiseosta ja laitoin sydämen kuivumaan purkin päälle. Liiman kuivuttua käänsin koko hoidon ja levitin seosta vielä toiselle puolelle. Voisi sen varmaan tehdä kerrallakin valmiiksi.

Huom. tässä vaiheessa ilmapallo on vielä pullea ja sydän muhkea.







Ups. Taisin tehdä liian vahvan liimaseoksen. Se on nyt kuivunut, mutta jätti valkoiset "rähmät".

Lisäksi pallosta alkoi kesken kuivumisen valua hiljalleen ilmat pihalle. Se veti sydäntä ruttuun. Äääh! Ei tässä näin pitänyt käydä.

Eipäs lannistuta. Liiman kuivuttua kunnolla puhkaisin pallon, ja se kutistui pikku mytyksi, jonka ongin virkkuukoukulla pois sopivasta raosta.

Ei auttanut muuta kuin spraymaalata sydän punaiseksi. Pari maalauskerrosta ja johan lähti sydän sykkimään! Pieni ruttuisuuskaan ei haittaa yhtään, päinvastoin, se antaa sydämelle sopivasti rosoisuutta.

Isäntä ehdotti, että ripustetaan sydän yhteen alakerran ikkunoista, niin ohikulkijatkin näkevät sen. Tämän voinee tulkita siten, että ruttusydän sai hyväksynnän!

P.S. Ensi kerralla koristellaan kotia lisää jouluasuun. Lankahässäköitäkin on luvassa lisää tuonnempana.





Vielä ehtii jouluksi: 



Sisustuskori ommellen










Tossukat isoäidinneliöistä




Nougat-konvehteja itselle tai lahjaksi