Jalkapalli nimeltä Hjallis

Käden jälki saa näkyä.

Tein taannoin trikookuteesta Salli-jalkapallin (katso täältä!). Salli on hoitanut hyvin tehtäväänsä, mutta nyt syksyn tullen huomasin sen käyneen hiukan viileäksi. Kaipasin tilalle jotain lämpimämpää, jotain, jonka huomaan olisi hyvä jalkansa heittää iltaisin kun olohuoneessa oleilen neuloen.

Taannoin lupasin myös että kun Casa Vivan facebook-sivu saa 100 tykkäystä, kehitän jotain käyttöä viinipullon korkeille. Aika hitaanlaisesti tykkäyksiä kertyi, mutta muutama päivä sitten tämä maaginen rajapyykki täyttyi. Hienoa, mutta apua! sillä olin jo julkaissut ideani korkkien käytöstä oviverhon painona ja pöytäliinapainoina. Yötä päivää mietin mitä nyt keksisi, ja sitten eräänä aamuyönä nämä edellä mainitut tarpeet kohtasivat.

Aloita sivuosan ja pyörylän kiinnittäminen vähän
matkan päässä sivusaumasta, niin voit vielä kaventaa 
sitä jos tuli liian suuri. 

Ratkaisu: teen Sallin tilalle uuden jalkapallin, Hjalliksen. Ja täytän sen viinipullon korkeilla. Korkkihan on lämpöeristeistä parhaimpia. Se tekee pallista myös tukevamman kuin esim. vanu tai vaahtomuovirouhe.

Tuumasta heti toimeen. Leikkasin ystävältä saadusta vahvasta eristekankaasta kaksi pyörylää, joiden halkaisija on 39,5 cm. Apuna käytin roskasäiliön kantta. Mittasin ympäryysmitan (voihan sen laskeakin) ja leikkasin samasta tukevasta kankaasta 20 x 122 cm kokoisen suikaleen. Näistä tulisi jalkapallin sisäosa.

Käytä pyörylän piirtämisen apuna jotain
pyöreää, esim. kantta, tarjotinta, ruukkua...

Seuraavaksi leikkasin päällisen pohjaa varten pyörylän säämiskämäisestä kankaasta, jonka ostin Madridista á 4 e/metri. Sivua ja päälliosaa varten leikkasin pitkän suikaleen ja pyörylän villakankaasta, joka löytyi 10 euron pala portolaisesta kangaskaupasta. Villakankaaseen lisäsin sentin saumavarat.

Ompelin ensin sisäosan sivusuikaleen lyhyen sivun. Sitten harsin kiinni toisen pyörylän ja ompelin ensin suoran tikin, sitten huolittelevan ompeleen. Käänsin työtä niin, että saumat jäivät sisäpuolelle. Sitten harsin kiinni toisen pyörylän ja ompelin sen kiinni niin, että siihen jäi muutaman sentin pituinen täyttöaukko. Koska kangas on hyvinkin tukevaa, ei sitä olisi voinut tässä vaiheessa enää voinut kääntää, joten sauma jäi ulospäin. Ei haittaa.

Täytteeksi kaikki viinipullon korkit mitä löysin (kassillinen), mutta koska palli jäi vielä vähän vajaaksi, lisäsin vielä styroxrakeita, joita sattui olemaan koiranpedin ompelun jäljiltä. Ne samalla pehmentävät korkkeja. Täyttöaukon suljin käsin ompelemalla.

Korkit ovat jo sisällä, styroxrakeet ujutetaan pussin
avulla. 

Päällinen valmistui samaan tapaan: ensin sivusuikaleen lyhyen sivun ompelu, sitten säämiskäisen pohjapyörylän kiinnitys ensin neulaamalla, sitten ompelemalla. Kaikki reunat on huoliteltu purkautumisen estämiseksi.

Sitten piti tuumia hetki. Jäykähköä pallia ei saisi ujutettua mistään pienestä eikä edes kohtuusuurestakaan aukosta päällisen sisälle. Irtopäällisen saisi aikaan ainoastaan laittamalla vetoketjun melkein koko pyörylän matkalle, eikä minulla nyt sattunut olemaan tarpeeksi pitkää vetoketjua. Ratkaisu: Sujautin pallin päällisen sisään, laitoin yläosan päälle kuin kannen ja käänsin yläsauman päärmeet niillä sijoillaan. Ensin kiinnitys nuppineuloin, sitten ompelu käsin lyhyin pistoin. Saa näkyä kuten vaatturin tekemässä takissa. Jos/kun joskus haluan pestä päällisen, puran ompeleen ja pesen ja ompelen sen takaisin paikoilleen. Se ei nimittäin ole mikään iso homma.

Valmista tuli parissa tunnissa ja kaikki korkit meni.

Sisuspalli valmis. Ulospäin oleva sauma jää pohjaan. 

Käyttämäni eristekangas on niin tukevaa, etteivät korkit pullistele sen läpi. Vahva huonekalukangas tai muu vastaava ajaa varmasti saman asian. Styroxrakeet pehmentävät pallia eikä korkkien kulmikkuus tunnu. Rakeiden sijaan voi käyttää huopaa tai vanulevyä sisäosan ja päällisen välissä. Päällisen voi myös virkata. Tai sille voi tehdä irtohupun. Kesäksi ehkä Hjalliskin saa uuden paidan.

Tarvikkeet tähän palliin maksoivat siis vain muutaman euron. Jollei oteta huomioon montako viinipulloa piti tyhjentää täytteen eteen...

Päällisen sulkeminen: päärmeiden kiinnitys nuppineuloilla
ja sen jälkeen käsintikkaus. 

Vihreässä villakankaassa on kullanhohtoisia ornamentteja. Alhaalla pilkottaa pohjan säämiskämäinen kangas. Se kestää paremmin lattiakosketusta kuin villakangas.

Koirulit ovat aina lähettyvillä... 

Sopii mainiosti mukavan punaisen, vihreäpilkkuisen nojatuolin eteen. Ja passaa myös käsityökorin oliivinvihreään väriin. Nyt kelpaa jalkoja lepuutella ja sukkia neuloskella.

Vihreää villakangasta jäi vielä. Pitäisiköhän nojatuolille tehdä talvitakki...?


P.S. Tiesitkö, että Portugali on maailman suurin korkintuottajamaa? Täällä kierrekorkki viinipullossa on harvinaisuus.

Nyt ei enää kivilattia hohkaa jalkoihin kylmää. 

Juopot viikunat, figos bêbados

Hedelmätarhamme viikunapuun hedelmät liki kirjaimellisesti räjähtivät käsiin, sillä muutaman päivän sadejakso sai kypsymässä olleet viikunat halkeilemaan. Keittelin niistä parit hillot, laitoin pizzaan ja piirakkaan ja ehdotin Isännälle että tehdään niistä kastike possupihveille. Siinä vaiheessa hän alkoi toppuuttelemaan, ettei nyt sentään niin extremeä aleta kokeilemaan. Laitoin sen päivän viikunat sitten uuniin tykötarpeiden kera mukaellen löyhästi päärynäjälkiruokaa (katso meidän versio täältä), ja näin syntyi

Juopot viikunat, figos bêbados

Tuoreita viikunoita
portviiniä
hunajaa
voita
kanelia

Huuhdo viikunat ja poista niistä kanta. Laita ne sopivan kokoiseen uunivuokaan. Laita jokaisen viikunan päälle vajaa teelusikallinen hunajaa ja nokare voita. Kaada päälle portviiniä niin paljon kuin raaskit, mutta ainakin vajaan desin verran. Täällähän ruuanlaittoon kelpaavaa portviiniä saa jo noin neljällä eurolla/pullo.

Ripottele päälle kanelia. Paista 200-asteisessa uunissa noin 20 minuuttia. Tarjoile vielä lämpimänä kermavaahdon tai vaniljajäätelön kanssa. Käytä myös maukas liemi.

P.S. Kesäisissä keleissä mennään taas, salaatti viihtyy pihalla ruukuissa ja passionhedelmäköynnös alkaa kukkia toistamiseen tänä vuonna. Kiivien kypsymistä odotellaan.

Kolme värimaailmaa: Villiviini 2, Kinuski ja Moottoritie on kuuma

Eräs kyläilemässä ollut ystävä kysyi miksi värjään lankoja kun niitä saa valmiiksikin värjättynä. Selitin, että tavallisia sukkalankoja löytyy yleensä perusväreissä: yhtä tai kahta sävyä sinistä, ruskeaa, harmaata, ehkä kirkkaanpunaista ja sitten valkoista. Sen jälkeen vein hänet katsomaan värjäämiäni lankoja. Ei tarvinnut selittää enempää.

Nämä sukat osaltaan myös selittävät miksi värjääminen innostaa. Näissä on käytetty neljää eri sävyä, mutta kaikki väri on peräisin villiintyneen viiniköynnöksen lehdistä, seassa hiukan elämänlankaa. Neljä eri värjäyserää ja myös hieman eri tekniikoita, mm. yksi erä pätkävärjäten, mikä selittää osan raidoista. Vihreästä langasta tuli elävää, väri ei ole tylsän tasainen. Keltaiset puolestaan ovat lämpimiä sävyjä ja piristävät hillitympää vihreää.

Tältä näyttää Villiviini 2, naisten kokoa. Lankana Aapo. Pääsevät pukinkonttiin.

Villiviini 1 miehelle löytyy täältä.



















Kinuski-sukkien päävärinä on hennalla värjätty lanka. Yksistään se olisi lattea, mutta lisäväriä tuovat mm. passionhedelmän kuori, elämänlanka ja kameliapuun hedelmäkodat. Lankana Aapoa ja jotain muuta.

Kavennan jalkateräosuutta yleensä varteen nähden. Näin sukat saa halutessaan vedettyä kapealahkeisten housujen päälle, ja jalkaterä on kuitenkin hyvin istuva.

Kärjissä keltainen valopilkku.

Pukinkonttiin menevät nämäkin.








Moottoritie on kuuma
Pikavilkaisulla näyttää mustavalkokuvalta, mutta kyllä tässä väriä on, joskin hillitysti. Värit on saatu mustapavusta, kahvista (harmaaseen lankaan) ja pellonlaidan rikkaruohosta. Väljä miesten koko ja lankana ainakin Aapoa ja Seitsemää veljestä. Langan vahvuus hieman vaihtelee siitä syystä.

Mistä sukkien nimi? Se nyt vaan juolahti mieleen näistä asfalttisista värisävyistä.

Pukinkonttiin matkaavat myös nämä sukat.


Langat olen päätellyt kätevästi neulomisen yhteydessä, kuvallinen ohje löytyy täältä.

Kolmet eri sukat, kolme erilaista värimaailmaa, kaikki peräisin kasveista. Siinäpä syitä värjätä itse lankoja!

P.S. Seuraavaksi neulon sukat ihan vain itselleni.

Maukas punakaalipiirakka

Keittelin muutama päivä sitten kilon punakaalin. Siitä on moneksi. Ensin tein maukasta punakaalihöystöä, sitten vielä punakaalipiirakkaa. Salaatin kanssa piirakasta saa ruokaisan aterian, mutta se sopii mainiosti myös pieneksi välipalaksi, lanche,  joita Portugalissa on tapana syödä lounaan ja illallisen välissä.

Keitinliemikään ei mennyt hukkaan. Siitä sai villalanka kauniin lilan värin.

Punakaalipiirakka (n. uunipellillinen)

Rahkavoitaikina:
250 g maitorahkaa
250 g voita tai leivontamargariinia
4 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

Täyte:
½ kg punakaali suikaloituna ja keitettynä
½ farinheira-makkara viipaleina tai 100 g pekonia suikaleina
1 sipuli silputtuna
2 valkosipulinkynttä silputtuna
loraus valkoviiniä
liraus oliiviöljyä
nokare voita
suolaa
(maustepippuria)

voiteluun munaa

Valmista ensin rahkavoitaikina: sekoita pehmeä rasva ja maitorahka keskenään. Lisää vehnäjauho-leivinjauheseos ja sekoita tasaiseksi. Muotoile taikinasta pötkylä ja laita se esim. pakastepussiin tai kelmun sisään, ja laita se jääkaappiin lepäilemään.

Kuumenna oliiviöljy ja voinokare tilavassa paistinpannussa. Lisää sipuli ja valkosipuli, kuullota hetken aikaa. Lisää makkara tai pekoni ja paista kevyesti. Jauhoinen farinheira-makkara lähestulkoon sulaa pannulla. Se samalla hiukan suurustaa täytettä ja antaa makua.

Lisää keitetyt punakaalisuikaleet ja kuullota niitäkin hetki. Lisää loraus valkoviiniä ja suola, anna täytteen hautua pannulla muutama minuutti. Tarkista maku. Farinheiran kanssa ei välttämättä muita mausteita tarvitse, mutta pekonin kanssa ripaus maustepippuria antaa varmasti hyvän säväyksen.

Anna täytteen jäähtyä hetken aikaa.

Jaa rahkavoitaikina kahteen osaan ja kauli niistä toinen levyksi leivinpaperin päällä jauhoja apuna käyttäen. Laita täyte taikinalevyn päälle, jätä reunat kuitenkin vapaiksi ja voitele ne kevyesti vatkatulla kananmunalla. Kauli loput taikinasta toisen leivinpaperin päällä ja kumoa se kanneksi piirakalle. Painele reunat kiinni haarukan avulla ja pistele kanteen muutamia reikiä.

Voitele piirakka ja paista se 200 asteessa noin 20-30 minuuttia, kunnes se on kauniin kullankeltainen. Tarjoile raikkaan salaatin kanssa.

Rahkavoitaikinan ohje on peräisin Valion sivuilta. Taikina sopii mainiosti myös makeisiin leivonnaisiin.

P.S. Apua apua, olen luvannut ideoida uutta käyttöä viinipullonkorkeille kunhan Casa Vivan facebook-sivulla on 100 tykkäystä. Niitä on nyt 97, joten koitan tässä kuumeisesti loihtia korkeista jotain uutta ja käytännöllistä. Niitähän olemme jo laittaneet oviverhon painoksi sekä pöytäliinapainoihin.

Hedelmäisiä sävyjä

Passionhedelmän kuori I

Lankojen värjääminen on kiinnostavaa. Lopputuloksesta ei aina tiedä, usein se yllättää. Jännää on myös miten eri lisäaineilla on vaikutusta. Itse käytän puretukseen vain alunaa tai etikkaa ja lisänä joskus ruokasoodaa. Katsoin kyllä kyläkaupassa kidesoodapussia, mutta siinä oli niin monta pääkallonkuvaa kyljessä, että jäipä sinne. Käytän siis ruokasoodaa, jota ostin venäläismarketista Portosta puolen kilon paketin eurolla.

Passionhedelmän kuori II, soodalisäys

Sooda nostaa liemen emäksisyyttä. Myös normaalilla pulveripesuaineella on sama vaikutus, joskin lievempi. Kokeilin tätä viininlehdillä värjäämisen yhteydessä. Pulveripesu kirkasti vihertävää väriä, soodalisäys liemeen teki langasta lämpimän
keltaista.

Sooda muuttaa punertavat värit vihreiksi tai keltaisiksi. Sen sain todeta värjätessäni passionhedelmän kuorilla. Ensimmäinen väri on vaaleanpunainen, soodalisäys sai aikaan mintunvihreää. Samasta liemestä. Ei oikein mahdu kaaliini, vaan mahtuu ehkä sittenkin. Se on se emäksisyys.

Siksi kasvivärjätyt langat pitäisikin pestä ph-neutraalilla pesuaineella. Ei se väri lähde tavallisella pulverilla, mutta voi muuttua. Teen pesutestin solmimalla sukan eri langoista kaksi lankaa. Toista liotan pulverivedessä jonkin aikaa, toinen jää vertailukohteeksi. Ero on huomattava, mutta eivät muuttuneet sävyt yhtään hullumpia ole nekään. Etikkahuuhtelu ei näyttäisi juuri vaikuttavan asiaan.

Ulompana pesty lanka, sisempi lanka on alkuperäinen. 

Aina sooda ei suinkaan vaikuta lopputulokseen, mutta usein testaan sitä pienellä langanpätkällä jos ensimmäinen väri on vaisu. Eihän siinä mitään menetäkään.

Kamelian hedelmäkota...

Kaunis kamelia

Kun aloin värjäyksestä innostua, aloin katsella vähän kaikkia kasveja "sillä silmällä". Mitä miettii värjäri kun näkee kameliapuun auenneita hedelmäkotia? "Saisikohan tuosta väriä irti", tietenkin. Pitihän sitä kokeilla. Keräsin kaikki kodat mitä löysin ja keitin vähän aikaa. Liemi oli rusehtavaa. Poistin kodat ja keittelin vielä lankaa vähän aikaa. Lopputulos hennon aprikoosimaista. Ei yhtään huono.

Muitakin kokeiluja mm. puutarhakasveilla on tullut tehtyä. Niistä lisää kun saan langat kuiviksi ja kuvattua. Harmaita hiuksia aiheuttaa nyt vain eräs villalanka, joka ei tahdo ottaa väriä itseensä ollenkaan. Ja olen vielä hamstrannut sitä laatikollisen verran.

... ja väri jonka se antoi. 

P.S. Itse värjätyistä langoista on todella kiintoisaa neuloa sukkia. Näytteitä tulossa!

Punakaalihöystö makkararuualle

Aina silloin tällöin tekee mieli makkaraa ja perunamuussia. Tällä kertaa tyydytimme makkaranhimoa perinteisillä raakamakkaroilla, joita myydään valmiina. Ne ovat vähän kuin pitkiä nakkeja ja aika lötköjä. Yleensä ne kypsennetään grillaamalla, mutta nyt Isäntä ei jaksanut alkaa virittämään tulia grilliin, joten hän paistoi makkarat. Hyvää tuli niinkin.

Makkaroiden lisukkeeksi sopii mainiosti punakaalihöystö. Kaalia sattuu nyt nimittäin olemaan, sillä keitin kilon kerän ja käytin keitinliemen villalangan värjäykseen. Katsotaan mitä siitä tulee kunhan on valmista. Mutta höystö tehtiin näin:

Punakaalihöystö: 

1/4 kilon esikeitetystä, suikaloidusta punakaalista
6 viipaletta chouriço-makkaraa kuutioituna
3 valkosipulinkynttä pieninä paloina
loraus valkoviiniä
loraus oliiviöljyä
nokare voita
(suolaa)

Kuumenna oliiviöljy ja voi paistinpannulla. Lisää chouriço-kuutiot ja valkosipuli. Pyörittele niitä pannulla hetki. Valkosipuli saa hieman paahtua, niin se antaa hyvän maun.

Lisää esikeitetyt punakaalisuikaleet, kuumenna. Lisää loraus valkoviiniä ja hauduta vielä hetki. Mausta halutessasi suolalla, mutta se ei ole välttämätöntä.

Chouriçon voit korvata esimerkiksi pekonikuutioilla.

Tarjoile punakaalihöystö makkaroiden ja perunamuussin kera. Se sopii mainiosti myös muiden liharuokien lisukkeeksi.

P.S. Vielä on jäljellä puolet punakaalista. Saisikohan siitä piirakkaa...

Puutarhan loppurutistus ennen syksyä

Aina silloin tällöin on ollut tapana laitella tänne puutarhakuulumisia. Vaikka meillä päin yhä mennään Suomen mittakaavan mukaan kesäisissä keleissä, alkaa pientä syksyn aavistusta olla jo ilmassa. Hedelmäsatoa on korjattu lajia kerrallaan, nyt on viikunoiden aika ja kiivejä odotellaan. Pari vihoviimeistä passionhedelmää roikuskelee vielä köynnöksissä. Saatuaan tämän urakan valmiiksi köynnökset alkavat taas pukkaamaan uutta oksaa ja lehteä - ja kukkaa. Keväällä saataneen toinen, tosin vähän hippamampi sato.

Kosmoskukatkin kukkivat jo toista kertaa, ja edelliskertaa runsaammin. Olin jo välillä vähällä leikata ne pois mutta jätin kuitenkin, ja se kannatti. Ne ovat muuten tehokkaita siementämään ja leviämään, pieniä alkuja putkahtelee esiin siellä täällä. Tosin voi olla että talven kylmät yöt tekevät niistä selvää. No, se jää nähtäväksi. Otan kaiken varalta siemeniä talteen ensi kesää varten, sillä kosmoskukat ovat jotenkin niin herkän ihania. Tai ihanan herkkiä.

Torilta ostettu chilitaimi osoittautui aika kummaksi. Hedelmät ovat aluksi valkoisia, sitten ne muuttuvat violeteiksi ja lopulta punaisiksi, jos siihen asti ehtivät ennen pataan joutumista. Aika riittoisia nämä kyllä ovat, pieni pala riittää kerrallaan.

Viime vuonna tein chilipyreetä, mutta tänä vuonna kaksi kolmesta ostamastani chilitaimesta osoittautui pikkupaprika pimento padrãoksi, joten niitä on saatu syödä yllin kyllin sillä ostinhan niitä taimia muutenkin. No, viimevuotista chilipyrettä on vielä jäljellä, on sekin aika riittoisaa.


Olemme ihastuneet kovasti tuoreen korianterin makuun, ja sitä laitetaan moneen ruokaan. Korianteria on helpoin kasvattaa ruukussa. Silloin sitä ei sekoita niin helposti rikkaruohoihin, joista joillakin on aika samanlaiset lehdet.

Parhaimmillaan korianteri on tällaisena kuin kuvassa näkyy. Sitten kun se venähtää pituutta ja kasvattaa hontelommat lehdet ja alkaa kukkia, maku muuttuu vähemmän kivaksi.

Kolmannet istuttamani salaatintaimet lähtivät kasvamaan hitaanpuoleisesti, mutta virkistyivät sitten. En ole koskaan nähnyt näin tummaa salaattia. Se on melkein mustaa. Sivussa kurkistelee lyhtykirsikka. Niitä on pari muutakin, joista suurin aloittelee toista kukintaa.

Istutin salaattia vielä viikko sitten ruukkuihin lämpimälle seinustalle, ja suunnitelmissa on suojata ne ilmojen viiletessä vanhoilla ikkunoilla.

Hedelmätarhan puolella on aika hiljaista viikunapuuta lukuun ottamatta, ja kurpitsakin putkauttelee vielä tällaisia keiloja. Yhdestä kurpitsasta saa kepeästi keiton kolmelle.

Taimet esikasvatin ostokurpitsasta talteen otetuista siemenistä ennen hedelmätarhalle istuttamista. Koko kesän näitä on saanut kastella. Nyt ei enää oikein jaksaisi.


Sain naapurilta tällaisen kukan taimia. Se muistuttaa samettiruusua sekä kukaltaan että hajultaan, mutta kasvaa aikamoisen korkeaksi. Kaunis väripilkku se on kuitenkin puutarhassa, ja jos siinä on yhtään samettiruusun "vikaa", niin se auttaa myyrien pitämisessä loitolla. Eipä ole muuten vähään aikaan näkynyt uusia kumpuja kesän aikana kuivettuneella nurmikolla.

Napsin eilen kuivahtamassa olevia kukintoja ja keittelin niitä. Liemessä on nyt likoamassa pieni vyyhti lankaa, ja lupaavalta näyttää... katsotaan lopptulosta jonain päivänä.

Tälle pikku energiapakkaukselle riittää virikkeitä isolla sisäpihalla. Kuvassa se on vainunnut sisiliskon ja lipoilee huuliaan. Yhtenä päivänä se löysi lavandariasta (pyykinpesuhuone) ison sudenkorennon. Se jahtaa väsymättömällä innolla myös varpusia ja hiiriä.

P.S. Viikunoista tein sekä hilloa että viikunapiiraan. Vaniljakastikkeen kanssa se oli varsin maukasta. Nam.

Raitasukan ratkiriemukkaat langanpäät

Vuosi sitten innostuin pitkästä aikaa neulomaan sukkia ja tänä syksynä (vaikka aika kesäisissä keleissä täällä Portugalissa vielä mennäänkin) värjäämään sukkalankoja. Värjään pieniä eriä, vain 25/50/100 g kerrallaan kokeillessani kaikenlaista kasvia mitä pellonlaidalta ja puutarhasta löytyy. Tämä tietää sitä, että sukissa on paljon raitoja. Ja raidat tietävät sitä, että sukissa on paljon pääteltäviä lankoja.

There must be a better way! älähdin hiljaa mielessäni kun päättelin syksyn ensimmäisiä sukkia. Tiedän, netissä pyörii videoita erilaisista päättelytekniikoista, mutta kun en jaksa tai oikein ehdikään kauheasti surffailla netissä (se aika on pois sukkien neulonnasta), niin kehitin ihan omin päin tavan päätellä langat neuloessa. Ei tämä varmasti mikään uusi keksintö ole, mutta jaan tämän nyt kuitenkin kanssaneulojille koska ei sitä koskaan tiedä, joku saattaa nähdä tämän konstin ensimmäistä kertaa.

Katsotaanpa kuvien kanssa miten päättely tapahtuu: 



1. Vaihtaessasi väriä neulo puikon ensimmäinen silmukka uudella värillä (tässä punainen).

2. Vedä sen jälkeen edellisen värin (tässä vihreä) pääteltävä langanpää uuden, neulottavan langan ja sen langanpään välistä.

3. Nosta pääteltävä langanpää neulottavan langan yli oikealle. Neulo seuraava silmukka. Kiristä pääteltävää lankaa.

Toista kohta 3. vielä 1-2 kertaa, aina kiristäen pääteltävää lankaa kevyesti.

Langankierrot sitovat pääteltävän langan niin, ettei sillä neulottu viimeinen silmukka lähde suurenemaan.

4. Tämän jälkeen nosta pääteltävä lanka neulottavan langan yli vasemmalle. Neulo yksi silmukka.

6. Sitten nosta pääteltävä lanka neulottavan langan yli oikealle. Neulo seuraava silmukka.

Jatka näin, nostaen pääteltävää lankaa neulottavan langan yli vuoroin vasemmalle ja oikealle, muutaman silmukan ajan tai puikon loppuun.

Nyt voit katkaista langanpään, mutta siltä varalta että syystä tai toisesta päädyt purkamaan työtä, kannattaa langanpäät katkaista vasta lopuksi.

Vaihtokohtaa ei juuri erota, mutta toki sen tuntee, että siellä toinen lanka kulkee. Siitä ei pääse mihinkään, että siellä on vähän matkaa ylimääräinen lanka.








Ja nurjalla puolella se näyttää tältä.

7. Neulottuasi kierroksen loppuun tee samoin neulottavan langan pääteltävän pätkän kanssa. Neulo kuitenkin ensin puikon ensimmäinen silmukka, ettei siihen kohtaan jää reikää.

Ks. kuvassa keltaisen ja vihreän vaihtokohta. Langanjuoksuja ei nurjallakaan juuri huomaa.

Näin helposti se käy, eikä raitojen teko eikä varsinkaan lankojen päättely ahdista yhtään niin paljon kuin ennen.

P.S. Kuvaamisessa oli vähän haasteita: pitelin työtä vasemmalla kädellä ja oikeassa kädessä puolitoistakiloista kameraa. Pikkaisen sai jumpata.

Pussukoita, pussukoita

Tein kesällä pari pikkupussukkaa (katso ohjeita tästä ja tästä) ja jotenkin jäi se vaihde muutamaksi päiväksi päälle. Tein niitä lisää. Samalla tuli harjoiteltua vetoketjun ja vuoren kiinnittämistä valmiiseen pussukkaan. Nyt alkaa sujua. Vetoketjua ei kannata ommella ihan ketjun vierestä kiinni vaan muutaman millin päästä, samoin vuori, niin silloin ketju aukeaa ja sulkeutuu sujuvasti.

Katsotaanpa tuotoksia: 

Pinkki nyppysydänpussukka on soma, vaikkei olekaan oma! Tämä meni tuliaisiksi veljentytölle. Viimeistelyä vaille on pari vastaavaa pussukkaa. Lankana on Novitan Miami, jota on kiva virkata. Ohje nyppysydämen tekemiseen löytyy täältä. Vuorikankaana on vaaleanpunavalkoista pepitaruutua.

Valkoisessa pussukassa on hitunen hopean kimallusta ja pienet kukat hopealangasta. Langat ovat portugalilaisia virkkauslankoja. Toisessa sivussa metallinen nipsu, jolla pikkupussukan saa kiinnitettyä vaikkapa avainhihnaan.

Oranssi pussukka on Novitan Cocosta, joka on erittäin kestävä lanka. Siinäkin on hiukan metallin hohdetta seassa. Hiukan tämä pussukka kaipaisi kylkeensä värin lisäksi muuta piristystä, mutta mitä? Vuori ei harmi kyllä näy, sillä se on kaunista portugalilaista kaakelikuviokangasta.




Harmaanvihreänsinertävänkirjava pussukka on oma suosikkini. Tämä on myös kaikista suurin - tein niin pitkälle että tuli käytettyä koko jämälanka. Eloisasta kuviosta huolimatta tämä on aika tyylikäs, ja siksi sai vuoren hillityn vaaleasta kankaasta.

Lankana tässäkin Novitan Cocos.

Pussukoita voisi tehdä lisääkin, mutta mistä jämälankoja? Aika tehokkaasti on tullut käytettyä puuvillaiset ja sekoitelangat. Ja toiseksi, mitä näillä kaikilla teen....?

P.S. Nyt minulla on päällä sitten sukanneulontavaihde. Neljäs pari valmistui tänään ja jo katselin lankoja seuraavia varten.