Yhden koon yösukat

Syksy saapuu, sormia syyhyttää tarttua sukkapuikkoihin? Mutta se kantapää, miten se tehtiinkään..? Ei viitsisi kaivella ohjeita ja alkaa väkertää...?

Ei hätää. Tyydytä luontainen sukankutomisviettisi neulomalla helpot yhden koon yö- eli unisukat. Kuten sairaalasukissa, niissä ei ole kantapäätä, mutta toisin kuin sairaalasukat, ne pysyvät jalassa, sillä ne ovat tyköistuvat eivätkä ne ole vanuttuneet sadoissa pesuissa. Unisukat neulotaan varresta kärkeen yhtenä pötkönä. Tee sen pituiset kuin haluat tai lankaa riittää, itselle tai lahjaksi tai vaikka sekä että! Käytä pehmeää, kutittamatonta lankaa. Nämä unisukat on tehty Novitan Essi-langasta, joka on puuvilla-akryylisekoitusta. Värinvaihdot tapahtuvat langassa vähitellen, joten raidoista tulee "pehmeät". Sukille kertyi pituutta 39 cm.

Yöllä voi olla yllä kevyt silkkinen
hepene, mutta jalkojen pitää pysyä
lämpiminä. Kahden yön jälkeen
kantapää alkaa muodostua
jo ihan itsekseen! 

Näin teet yhden koon yösukat: 

Tarvikkeet: n. 150 g lankaa, 3,5 mm sukkapuikot

Luo 40 silmukkaa. Neulo 2o2n joustinta niin pitkään kuin viitsit. Minä viitsin näissä sukissa neuloa 4 cm, toki se joustin voi olla vähän pidempikin. Neulo sen jälkeen sileää neuletta kunnes sukissa on haluamaasi pituutta sen verran, että pikkuvarvas peittyy. Aloita kavennukset. Helpoimmillaan se tapahtuu näin:

Neulo kullakin puikolla 2o, sen jälkeen kaksi silmukkaa yhteen etureunoistaan. Tee kavennus joka toinen kerros kunnes kullakin puikolla on 5 s jäljellä, sen jälkeen kavenna joka kerros. Kun puikoilla on jäljellä 2 s, katkaise lanka ja vedä se kunkin silmukan läpi. Kiristä ja vedä lanka nurjalle puolelle. Päättele langanpäät. Se on valmis!

Unisukilta vaaditaan monia ominaisuuksia: 
- niiden pitää olla lämpimät
- ne eivät saa hiostaa
- ne pitää saada helposti pois jaloista, jos oltavat peiton alla käyvät liian kuumiksi
- niiden pitää pysyä jalassa vaikka kuinka yöllä kieriskelisi
- ne eivät saa kiristää

Yö saa tulla.

Nämä unisukat ovat niin ihanat, että teen toisetkin, ja mietin josko perhe- ja ystäväpiiristä löytyisi unisukkien kuluttajia... Vanhat sukkani pääsevät elämänkaarensa seuraavaan vaiheeseen - kiillottamaan Casa Vivan ovia ja jalkalistoja.

P.S. Tein taannoin Happy feet -tohvelit (katso tästä!), joiden sisään virkkasin vahvikkeeksi hamppulankaa. Lupasin kertoa miten se suhtautuu konepesuun. Hyvin suhtautuu. Tohveleista tuli vieläkin napakammat, ja ne ovat muuten aivan mainiot sujauttaa jalkoihin suihkun jälkeen.











Vilkaise myös näitä:



Huivi Essi-langasta 












Helppo poncho












Kivasti potkiva chilipyree

Paahdetut kastanjat kotikonstein

Kastanjat menossa uuniin. 

Portugalissa kastanjasesonki on alkamaisillaan. Se huipentuu marraskuussa S. Martinhon eli suomeksi kaiketi Pyhän Martinuksen päivään, jolloin kastanjoita on vaan pakko saada, ihan kuten jouluna turskaa. Perinteisesti kastanjat paahdetaan reiällisessä saviruukussa ja hiilillä, mutta niiden valmistus onnistuu ihan hyvin sähköuunissakin.

Casa Vivan hedelmätarhan pieni kastanjapuu on aika kitsas hedelmiensä suhteen, joten yleensä ostamme kastanjat torilta tai kaupasta. Ne maksavat, laadusta riippuen, 2,50 e/kilo ja siitä ylöspäin.

Nämä paahtuivat vähän liikaakin. Pitää siis harjoitella
lisää, ja sehän sopii! 

Ihan tuoreeltaan kastanjat eivät ole parhaimmillaan, vaan niiden pitää antaa kuivua, mielellään auringossa, muutama päivä. Kun kuori antaa painaessa vähän periksi, on kosteutta haihtunut sopivasti.

Näin paahdetaan kastanjat kotikonstein: 

Leikkaa kastanjoiden kuoreen terävällä veitsellä pieni viilto. Se estää kastanjaa "räjähtämästä" kun sisus kuumenee. Laita kastanjat suolapedille uunivuokaan tai -pellille. Kaada päälle vähän vettä, sekoita. Paahda 200-asteisessa uunissa noin tunnin verran. Sekoita ja kääntele välillä.

Kuori lähti helposti. Lautasliina
suojaa kättä kuumalta kastanjalta. 

Kastanjoiden kypsyyttä pitää kokeilla paahtamisen aikana: ota uunista yksi kastanja, riko kuori. Jos se lähtee hyvin irti, kuten myös karvas sisäkuori, on kastanja valmis. Jos se pyristelee vielä vastaan, jatka paahtamista ja kokeile vähän ajan kuluttua uudestaan mutta ole tarkkana; liian kauan paahdetuista kastanjoista tulee kovia ja kuivia.

Syö kastanjat kuumina näin: laita kastanja lautasliinan väliin ja murskaa kuori nyrkillä. Irrota kuoret, myös sisempi kuoriosa, syö. Nam! Kastanjoiden maku on makeahko ja suolainen, aavistuksen verran kanelinen. Kastanjoiden kyytipojaksi sopii täyteläinen punaviini.

Kastanja kasvaa
piikkipallon sisällä.  Pallo
putoaa maahan, se tallataan
rikki ja kastanja poimitaan
talteen. 

P.S. Kastanjoiden kanssa uunissa oli eilen tuoreviikuna-omenapiirakka. Oih tätä makeaa elämää!

Säärystimet Zandrasta

Nämä pääsevät pukinkonttiin. 

Sain keväällä Suomi-tuliaisina pari kerää Zandra-lankaa, sekä harmaata että lilaa. Harmaasta tein huivikkeen, lilaa ostin vielä Suomen reissulla lisää Oulunkylän Lankamaailmasta ja nyt pistin puikot kilisemään ja neuloin pitkät, yli polven vedettävät säärystimet.

Zandra-lanka on pehmeää akryyli/nylon-sekoitusta, joka ei kutita yhtään. Se sopiikin suoraan paljaalle iholle. Sitä oli myös mukava neuloa. Säärystimet valmistuivat neljässä illassa. Jollain silmukkajaolla ja käsialalla lanka muodostaisi varmaan selkeät raidat, nyt niistä tuli pikemminkin viirut, mutta käyhän se näinkin.

Hups, nyt tuli näytettyä
vähän paljasta pintaa.

Näin tehdään helpot ja nopeat säärystimet 

Tarvikkeet: 4 kerää Zandra-lankaa, 3,5 mm sukkapuikot

Luo kahdelle puikolle 60 silmukkaa. Neulo 2o2n joustinta 6 cm, jatka sen jälkeen sileällä neuleella kunnes säärystin on toisen pään resoria vaille haluamasi pituinen. Neulo vielä 2o2n joustinta 6 cm. Päättele langat. Tee toinen samanlainen. Valmista tuli!

Nämä säärystimet ovat suht solakoille säärille. Lisää tarvittaessa silmukoita. Pituutta näillä on 55 cm, mutta vähempikin riittää. Makuasia. Lankaa jäi jäljelle pari pientä nyssäkkää.

P.S. Kuten kuvista näkyy, meillä päin paistaa aurinko eikä sukkia pahemmin tarvita. Silti sukkapuikot kilisevät taas, saas nähdä mitä niiltä seuraavaksi tipahtaa.

Säärystimet voi laittaa myös ruttuun. 

Sallittu hedelmä - ihana viikuna

Casa Vivan hedelmätarhan kunkku, vanha viikunapuu, putkauttelee nyt hedelmiään tasaiseen tahtiin. Viikuna on jännä puu - se ei varsinaisesti kuki, vaan hedelmänystyt vain putkahtavat oksiin ja alkavat kasvaa. Kukinto taitaa itse asiassa olla hedelmän sisällä. Pampulat alkavat kehittyä keväällä ja kasvavat kesän mittaan. Meidän puumme paras sesonki on nyt syyskuussa.

Kypsät luomuviikunat syödään kuorineen ihan sellaisenaan, terveellisenä jälkiruokana tai välipalana. Ne pesaistaan ja halkaistaan käsin, kurkataan sisälle ettei ole mitään ötiäisiä, ja pistetään poskeen. Ne ovat mainioita myös juustotarjottimella, salaatissa tai grillattuna vaikkapa pihvin lisukkeena. Niistä voi tehdä myös hilloa esimerkiksi hasselpähkinöiden kanssa.

Jotain säilöntätapaa tässä joutunee vielä kokeilemaan, sillä viikunoita on nyt napsittu niin paljon, että kohta niitä putkahtelee puun lisäksi myös korvista, ja eilinen rankkasade taitaa kirjaimellisesti räjäyttää loput hedelmät halki, jollei niitä pian käytetä. Ehkä jonkinlaisen tuoreviikunatortunkin voisi leipaista, hmm hmmm...

P.S. Testasimme Isännän kanssa viikunanlehtien soveltuvuutta hellepäivän asusteeksi Aatamin ja Eevan tapaan. Ei toimi. Lehdet ovat liian pieniä.

Vilkaise myös näitä: 

Kuinka persikka pyydystetään

Kirsikkatomaatti-pekonipasta

Iso kana, pienet munat

Suomi-kekkerit ja saaristolaisleipä

Sinappisilli: sillifileitä paloina, tilliä ja Lidlin sinappia.

Kutsuin viikonloppuna muutaman tutun, lähitienoolla asuvan suomalaisrouvan kyläilemään. Pidimme pienet Suomi-kekkerit, ja pöytään katettiin muun muassa karjalanpiirakoita, kotijuustoa, smetana- ja sinappisilliä kuin myös kylmäsavulohta, hapankorppuja, suolakurkkuja, sienisalaattia ja saaristolaisleipää. Siis Suomessa ihan arkisia juttuja, mutta ulkomailla harvinaisia herkkuja.

Isona apuna suomalaiselle tuttujen ruoka-ainesten löytämisessä ovat täkäläiset ns. Venäjä-kaupat. Niistä löytyy mm. piimää, smetanaa, silliä, suolakurkkuja ja joskus jopa tilliä.

Ken on ulkomailla asunut/asuu, tietää kuinka harvassa voivat olla tutut suomalaiset perinneruuat ja -maut. Pöydässä oli melkein harras tunnelma, kun maistoimme karjalanpiirakkaa ja munavoita.

Jälkiruokana oli passionhedelmäpiirasta, kauralastuja ja jouluista maustekakkua. Niin ja pressopannukahvia.

Kekkerit toteutettiin periaatteella "jokainen tuo jotakin", ja jo kutsussa ehdotin mitä voi halutessaan tuoda, ja kukin ilmoitti mitä paikalle kiikuttaa. Niin kivat oli kemut, että pidämme sellaiset toistekin.

Tekemäni saaristolaisleipä sai niin suuren suosion, että laitan reseptin tänne. En muista mistä lehdestä sen olen vuosia sitten napannut, ja pikkaisen olen reseptiä itsekin muokannut. Leipä on helppo tehdä, mutta aikaa se vaatii. Tärkeimmät ainekset olen tuonut Suomesta, mutta niiden loppuessa pitää etsiä korvaavat tuotteet Portugalista.

Pöydän koristeena pellon laidalta haettuja viiniköynnöksen
oksia ja kastanjoita. 

Saaristolaisleipä (2 kpl)

1 l piimää
75 g hiivaa
3 dl tummaa siirappia
3 dl kaljamaltaita
3 dl ruisjauhoja (miel. karkeita)
1 rkl suolaa
12 dl vehnäjauhoja
voiteluun siirappivettä (1 osa siirappia, 2 osaa vettä)

Lämmitä piimä kädenlämpöiseksi. Sekoita joukkoon hiiva niin, että se liukenee kokonaan. Sekoita nesteeseen muut ainekset. Sekoita tasaiseksi taikinaksi esim. puuhaarukalla. Älä vaivaa.

Kaada taikina kahteen isoon, voideltuun leipävuokaan. Anna kohota vedottomassa paikassa, liinalla peitettynä, 2 - 2½ tuntia.

Paista leipiä uunin alatasolla 175 asteessa noin 2 tuntia. Paistamisen puolivälissä valele leipiä siirappivedellä. Jos pinta alkaa osoittaa palamisen merkkejä, laita päälle alumiinifoliokaistale.

Suomalaisherkkuja keskellä portugalilaista maaseutua. 

Kumoa leivät jäähtymään ritilän päälle. Kääri jäähtyneet leivät kelmuun ja laita jääkaappiin pariksi päiväksi, sillä aivan tuoreeltaan leipä ei ole parhaimmillaan. No, kanttipalan voi tietysti nirhaista lämpimältään maistettavaksi, koska tuoreen leivän tuoksua on vaikea vastustaa.

Nauti kohtuudella, sillä saaristolaisleipä voi olla aika tujua massulle. Leipää voi myös paahtaa ja paistaa voissa.


P.S. Kastanja-aika on alkamassa. Jonain päivänä paahdetaan niitä. Näytän sitten, miten.

Vilkaise myös näit:

Ruokaisa pannukakku

Kotiviili

Karhunvatukkasmoothie

Makoisat mustat marjat.
Kulho: Vista Alegre.

Portugalissa ei kovin paljoa kasva marjoja, mutta karhunvatukoita löytyy melkein kaikkialta; teiden ja peltojen laidoilta, hylättyjen talojen puutarhoista tai jopa sisältä, metsänreunoista jne. Se on suorastaan hirviö leviämään ja melkein mahdoton raivata pois. Sillä on hurjat, raapivat piikit, jotka saavat aikaan kipeitä naarmuja ja vertavuotavia haavoja.

Mutta se kasvattaa makoisia marjoja, joissa on flavonoideja. Karhunvatukoita on myös nopea poimia, sillä ne ovat isoja, ja samassa oksassa kasvaa monta marjaa. Muutamalla pikaisella poimintareissulla sainkin tarpeeksi syöntimarjoja ja pakkaseen.

Villi karhunvatukka pilaantuu hyvin nopeasti, joten se onkin parhaimmillaan vastapoimittuna tai viimeistään seuraavana päivänä.

Marjoista on tehty mm. piirasta ja kääretorttua, mutta kaikkein parhaimmalta maistui smoothie:

Koristeena kukkiva minttu.
Ovat kivasti sävy-sävyyn.
Millenium-lasi on ostettu Sokoksesta
noin 15 vuotta sitten. 

Karhunvatukkasmoothie

1 dl karhunvatukoita
1,5 dl maustamatonta kreikkalaista jugurttia
vajaa 1 tl vaniljasokeria
loraus maitoa

Laita ainekset sauvavatkaimen omaan kulhoon ja soseuta nopeasti. Nauti hyvin jäähdytettynä. Halutessasi voit lisätä hiukan sokeria.

Yhtä hyvin smoothien voi tehdä vadelmista tai mustikoista, jos niitä sattuu olemaan näppärämmin saatavilla, kuten Suomessa todennäköisesti on.

P.S. Kääk! Ompelukoneeni hajosi. Syöttö ei toimi ollenkaan, syöttölevyt eivät nouse tarpeeksi ylös. Joudun siis kiikuttamaan Singerini korjaamoon. On vähän kädetön olo.

Työhuoneeseen uusi hyllykkö ja matto

Kankaat siististi lajiteltuina ja
pinoissa. Alahyllyn kenkä-
laatikoissa ompelu- ja askartelu-
tarvikkeita. Koukuissa roikkuu
Milmanda-laukkuja. 

Tunnustan, olen törkeän onnekas: minulla on yksinomaan käsitöille pyhitetty työhuone. Alun perin sen piti olla myös työhuoneeni kirjoittamista varten, mutta kun nettiyhteys siirrettiin olohuoneeseen, ei sen kattavuus riittänyt talon toisessa päädyssä olevaan työhuoneeseen. Kirjoituspaikkani on nyt yläkerrassa, ja alakerrassa, keittiön vieressä olevassa työhuoneessa on ompelukone aina pöydällä surautteluvalmiina.

Mäntyhyllylle uusi ilme

Kuten kaikilla käsityöhulluilla, myös minulla on ihan kohtuulliset varastot lankoja, kankaita ja muita tarvikkeita jne. Kesällä tilanne riistäytyi hiukan käsistä, ja työhuone toimi lähinnä varastona, jonne survouduin sekaan ompelemaan. Kaksi Ikean Expedit-hyllyä ja sekalainen kokoelma laatikoita ei riittänyt pitämään järjestystä yllä. Päätin pistää huoneen järjestykseen ja pistin saman tien toimeksi. Läheisestä rautakaupasta haettiin mäntypuinen perusvarastohylly (20 e), purkki vaaleaa maalia (10 e) ja suti (1 e ja risat). Isäntä pisti akkuporakoneen ensin latautumaan ja sitten töihin, ja kokosimme hyllyn. Pistin sutien, ja kahdessa päivässä ja kahdella maalauskerralla hylly oli saanut eri ilmeen. Huoneen ja tavaroiden järjestelyyn meni vielä melkein yksi päivä.

Puupinta peittyi kahdella
maalikerroksella.
Maalaistalon ison
katoksen alla on
hyvä maalata. 

Kangaspaloista kevyt matto

Sain täällä asuvalta suomalaisystävältä kassillisen kankaita, joille hänellä ei ollut enää käyttöä. Joukossa oli muutama näytepala ripsikangasta, siis sellaista jota usein näkee esim. kattausalustoissa. Päätin heti, että niistä tulee matto. Sommittelin palat, huolittelin reunat nopealla siksakilla ja ompelin ne yhteen 1,5 cm leveällä saumalla, jotka silitin auki. Maton pohjustin torilta ostetulta (3 e/m) tukevalla huonekalukankaalla, josta käänsin leveät päärmeet päällipuolelle. Kulmiin on ommeltu sisäänvedot. Niiden kohdalleen saamisessa oli suurin työ.

Lattialla näytepaloista ommeltu matto.

Yksi Expedit makoilee lattialla, toinen on pystyssä ikkunaseinällä. Mustissa laatikoissa on lankoja. Lisäksi lankoja löytyy Pariisi-aiheisella kankaalla päällystetyistä viinipullolaatikoista. Katso tästä mitä muuta ompelin Pariisi-kankaasta! Tekisi mieli päällystää nuo mustatkin laatikot. Ne ovat turhan synkeitä nyt.

Tänne paistaa aamuaurinko. 

Työpöytä on kierrätysmateriaaleista: alustana vanha retkipöytä, jonka Isäntä maalasi mustaksi. Kanneksi hän keksi marmorilevyn. Korkeus on minulle juuri passeli. Kankaat leikkaan keittiön isolla pöydällä.

Koukkuihin on ripustettu Milmandan juhlalaukkuja sekä pieniä kangaspusseja, joissa useimmin käytettyjä ompelutarvikkeita: kangassakset, vetoketjut, isot ompelulankakelat jne.

Lopputulokseen olen tyytyväinen, vaikka vähän houkuttelisikin ostaa vielä toinen hylly, jotta saisin nyt lattioilla laatikoissa olevat tyynyt yms. tavarat pois lattialta. Isossa talossa on ihmeen vähän säilytystilaa! Tai sitten meillä on paljon tavaraa...

Matto kuvattuna keittiössä. Olisi kai pitänyt silittää se vielä.

P.S. Maalia jäi jäljelle, ja sillä on nyt maalattu vanha tuoli. Kunhan saan sen istuimen verhoiltua, vilkaistaan sitä tarkemmin.

Piipahdus pihan puolelle

Portugalissa kesä jatkuu, joskin aamuisin ilmassa tuntuu yön jäljiltä viileä hengähdys. Aurinko jaksaa kuitenkin lämmittää, niin mieltä, Emännän vanhoja luita kuin maata, joka jaksaa pukata kasvia ja kukkaa. Katsotaanpa mitä pihalla on meneillään.

Kylvin Suomesta tuomani pellavansiemenet kesäkuun puolivälissä. Ne kasvoivat nopeasti ja kukkivat ahkerasti - kuten siemenkodista näkyy. Siemenkodat alkoivat kypsytellä siemeniä ja mennä ruskeiksi, joten leikkasin varret ja laitoin ne vintille kuivumaan. Oletan, että ne muuttuvat vielä keltaisiksi (??). Tämä nippu tuli pussillisesta siemeniä.

Pellavankukka kesti näköjään vain muutaman tunnin ennen kuin terälehdet rapisivat maahan. Seuraavana päivänä kukkia avautui kuitenkin paljon lisää. Kaunis, herkkä kukka.


Autokatoksen päädyssä kasvava (yucca?) palmu kukkii. Puu on aikoinaan istutettu turhan lähelle katosta, joten se onkin joutunut tekemään väistöliikkeen.

En tiedä tuoksuvatko kukat, sillä ne ovat sen verran korkealla, etten nenäni kanssa yllä haistelemaan.

Palmun vieressä reppanalta näyttävä köynnös on passion, joka on nyt antanut satonsa tältä vuodelta ja vetäisee henkeä, ennen kuin alkaa pukata uutta lehteä.




Noin kuukausi sitten ruukkuun kylvetyt korianterit ovat jo käyttökelpoisia. Korianterilla maustetaan useimmiten äyriäisruokia.

Ryytimaan paikka on mietinnässä, sillä nyt se on autokatoksen päädyssä, palmun vieressä, ja katoksen alla. Sileälehtipersiljat ovat kitukasvuisia, ja sitten toisaalta yrtit saavat osansa pakokaasuista silloin (harvoin) kun auto on peruutettu kadulta katokseen. Toisaalta katoksen alta on ollut kätevä hakea yrtit niin pimeällä kuin vesisateessa, joten tuumimisen paikka on edessä.




Toukokuussa ostetut kaksi ahkeraaliisaa ovat jokseenkin eri kaliibeeria. Vaaleanpunainen on kasvanut reheväksi pehkoksi, seassaan vähän valkoista, ja vaaleampi sisar on jäänyt pieneksi. Kolmas kasvi on basilikan sukuinen manjerico, jonka saimme naapurilta juhannuksena. Kuuluu juhannusperinteisiin. Silloin siinä oli pari pientä vartta, nyt se on jo tuuhea. Se on kuitenkin kertakäyttökasvi, eikä varmasti selviä talven yli.


Toista kesäänsä pihalla kasvava pasuunakukkapuu kukkii ahkerasti. Kaikki varret ovat kasvaneet tämän kesän aikana, sillä tammihallat palelluttivat viime kesän ainokaisen varren.

Etualalla kivinen juoma-allas, joka toimii nykyään parin kaktuksen kotina. Näitä ei ole kasteltu koko kesänä.

Kasvimaan ja hedelmätarhan puolella alkaa vähitellen satonsa antaneiden kasvien raivaus kompostiin. Paprikat tekevät vielä satoa, samoin odottelen lanttujen lihomista. Osa niistä vaikuttaa pikemminkin porkkanoilta. Ne olisi varmaan pitänyt istuttaa syvempään. Tein ensin taimikasvatuksen ruukussa.

Kolmas ja viimeisin luumupuu on tänä kesänä jaksanut kypsytellä hedelmiään, kun viime vuonna ne mätänivät kaikki raakoina puuhun. Omenapuista toinen kaatui kovassa tuulessa keväällä, toinen teki vain pikkuiset omenat. Syksyn istutuslistalla onkin uusi omenapuu ja varmaan myös sitruunapuu.

Viikunat ovat myös kypsymässä, katsotaan niitä tarkemmin lähipäivinä.

P.S. Pellon laidalta löytyi villiintynyt viiniköynnös. Poimin muutaman lehden ja tein viininlehtikääryleitä. Tuli ihan hyviä, mutta ensi kerralla täytyy tehdä ne nuoremmista lehdistä. Sen verran kuituisia olivat nyt. Huh.

Pehmeät posket ja persikka-rahkapiiras

Aika terveellistä: hedelmiä ja maitotuotteita. 

Muutama päivä sitten saimme kokea varsinaisen persikkabuumin. Kolmas persikkapuu kypsytteli hedelmiä pikavauhtia, tosin tuuli tiputti osan maahan ennen kuin ne ehtivät kunnolla kypsyä. Niitä keinokypsyttelin pannulla portviinin kera, ks. ohje täältä.

Osan persikkamössöstä pistin pakkaseen odottelemaan syksyn jälkiruokia. Ensimmäisenä kokeilin persikka-rahkapiirasta. Tuli aika namia, vaikka henk. koht. pidänkin enemmän passionhedelmäpiiraasta. Isäntä tilasi seuraavaksi persikkajäädykettä. Mites se sellainen nyt tehtiinkään, hmmm....

Näin tehdään persikka-rahkapiiras: 

150 g digestive-keksimurua
75 g voita tai leivontamargariinia
n. 2 dl persikkasosetta, portviinin kera kypsennettyä tai ilman
4 kukkurallista lusikallista rasvatonta rahkaa
1/2 tlk kondensoitua maitoa (condensed milk)
15 g liivatejauhetta
tilkka vettä

Vuoraa pieni irtopohjavuoka tai piirasvuoka leivinpaperilla.
Sulata voi/margariini ja sekoita se keksimurujen sekaan. Painele seos vuuan pohjalle ja reunoille.
Soseuta kuoritut, paloitellut ja portviinissä muhennetut persikat esim. sauvavatkaimella. Lisää joukkoon rahka. Sekoita liivatejauhe vesitilkkaan, jos ei liukene kunnolla, kuumenna sitä kondensoidun maidon seassa esim. mikrossa. Lisää seos rahka-persikkaseokseen ja sekoita hyvin. Kaada seos keksimurupohjan päälle, tasoita. Laita jäähtynyt piiras jääkaappiin muutamaksi tunniksi.

Tein samalla reseptillä myös karhunvatukkapiirasta, mutta siitä tuli hiukan erikoisen näköinen ja makuinen. Vadelmista saisi varmasti hyvän, kuin myös mustikoista. Kokeilemalla löytää omat suosikkinsa!

P.S. Keittiön puolelta tulossa karhunvatukkasmoothie, mutta muutakin on tekeillä, mm. hyllykkö työhuoneeseen... lähdenkin kohta taas maalaushommiin.