Isompia projekteja

Saatuani valmiiksi Lumikki-shaalin en osannut oikein ryhtyä mihinkään uuteen neule- tai virkkuutyöhön. Tein välitöinä vetoketjupussukoita, kuten esimerkiksi Sydän nypyillä -pussukan, mutta yhä olin vailla inspiraatiota tehdä vaikkapa virkattua toppia tai kesäistä neuletakkia. Jotenkin ihan huomaamatta olen kuitenkin viime päivinä laittanut alulle monta isoa projektia. Vilkaistaanpa niitä nyt heti alkuvaiheissa, sillä niiden valmiiksi saamisessa voi vierähtää muutama tovi.

Neulotaan...

Itsevärjätyistä langoista tein jo aika pitkälle shaalia, mutta totesin sen sitten liian lerpuksi. Purin koko hoidon ja aloitin alusta ohuemmilla puikoilla. Nyt tulee sellaista mitä pitääkin. Tätä neuloskelen samalla kun käyn läpi ja parantelen tekstiä, jolla on pituutta nyt 200 aanelosta. Eräänlainen projekti sekin. Helpon mallineuleen neulominen auttaa keskittymään ja syventymään tekstiin.

Virkataan... 

Koukutaan... 

Aika kauan olen suunnitellut olohuoneeseen ruokapöydän alle uutta mattoa. Mutta miten? Vaihtoehdot ovat pyörineet mielessä ja olin jo päättänyt ommella maton perinteisellä Arraiolos-tekniikalla. Yhtenä aamuna päähän juolahti että mitäpä jos maton virkkaisi mattolangasta, ruutuja eri väreissä. Tuumasta toimeen ja eka pala valmistui tänään terveyskeskuksen odotushuoneessa. En tiedä onko tämä yhtään hyvä idea, katsotaan. Yhteen ruutuun upposi lankaa kokonainen keltainen kerä. Kokoa matolla saisi olla melkein 2x3 metriä. Arraiolos-mattoverkko siihen maksaisi muistini mukaan 60 euroa, ja sillä rahalla saa jo aika paljon mattolankaa. Tätä virkkailen pikkuhiljaa kun on hetki aikaa muiden askareiden välissä.


Pikkuhiljaa etenee myös koukkuamalla toteutettava Milmanda-laukku. Hidasta on, hidasta on, mutta tunisialaisen virkkauksen pintastruktuuri on kaunista ja jämäkkänä se sopii hyvin käsilaukkuun.

Tätä virkkailen tai koukkuilen iltaisin illallisen jälkeen, jos jaksan. Siinä yksi syy hitaaseen etenemiseen. Muutenhan laukku olisi jo valmis. Juu juu, hyvissä suunnitelmissa ainakin.

Ommellaan...

Ystävältä saadut paitakankaiden pesupalat hupenevat kovaa vauhtia. Kesäkuussa kun suomalaisrouvia kävi kylässä, sai kukin paitakankaista ommellun kauppakassin mukaansa. Nekin siis hupenivat. Nyt ompelen kasseja lisää mm. viemisiksi kohtapuoliin koittavalle Suomen matkalle. Kahdesta pesupalasta saa yhden kassin, pitää vaan valita toisiinsa sopivat kankaat. Aika sinivoittoisia nämä miesten paitakankaat ovat. Missä punainen ja pinkki??

Kasseja ompelen hetken aikaa aamupäivisin ennen Anopin heräilyä, edellisenä iltana leikatuista paloista.

Ja kirjovirkataan. 

Ja tämä on viimeaikaisista älynväläyksistä voitokkain. Siis tod.näk. pölhöin. En ole kirjovirkkausta pahemmin harrastanut, joten täytyyhän sitä kokeilla. Kuvio tulee tuon alla näkyvän ruutupiirroksen mukaan, alareunaan olen toistaiseksi saanut aikaiseksi pari riviä tekniikan harjoittelua. Kai sitä olisi voinut jollain helpommallakin mallilla aloittaa, mutta nielaistaan nyt riittävän iso pala kun kerran hommaan ryhdyttiin.

Tästäkin on tarkoitus tulla Milmanda-laukku ja hyvänä suunnitelmana oli virkata tätä illansuussa pihan puolella sitten kun päivän muut työt on tehty ja on hetki aikaa "olla vaan ja rentoutua". En vaan ole ehtinyt. Illansuussa aika vierähtää nimittäin kastelupuuhissa. Eilen tosin satoi, ensimmäistä kertaa pariin kuukauteen.

Kuten näkyy, normipäivänä teen erilaisia käsitöitä pitkin päivää siinä sivussa. Se on mahdollista, kun itse päättää aikatauluistaan eikä ole säännöllisessä palkkatyössä. Se näkyy toki tulopuolella, mutta kuten hyvin tiedämme, ei se ole ne suuret tulot vaan pienet menot.


P.S. Ilta-Sanomien viikonlopun Plus-liitteessä on kuvaamani ja kirjoittamani artikkeli pyhiinvaelluksesta Santiago de Compostelaan. Kyllähän minä töitäkin teen.