Sohville uusi kevätilme

Olohuoneemme kaksi isoa, kolmenistuttavaa sohvaa ovat peräisin eri asunnoista. Ne ovat malliltaan erilaiset, kuten myös väreiltään. Toinen sohvista on ollut minulla jo yli 10 vuotta, siinä on tukeva runko ja höyhentäytteiset pehmusteet. Siitä en ihan heti luovu. Toinen, Ikean Kivik-sohva on melkein uusi. Molemmat sohvat soveltuvat myös varavuoteiksi.

Jotain piti keksiä sohvien ilmeen yhtenäistämiseksi. Päädyin valkoisiin päällisiin. Maatilalla kun ollaan, se on silkkaa siisteyden surmaa. Pelloilta lentää pölyä, koirat könyävät syliin, syövätpä jotkut talon asukkaat mm. voileipiä sohvalla ja kärpäset, kesän mukana tulevat kärpäset, ja kärpäset tykkäävät valkoisista pinnoista ja merkkaavat ne ikävin tummin pilkuin. Alun alkaen oli siis itsestään selvää, että valkoisten sohvien suojaksi laitetaan vanhat pellavalakanat. Sehän sopii.

Tämä sohva saa joskus vielä uuden mekon. 

Ruutua, raitaa... Kappaleiden keskisauma piilottaa
testipalaan tehdyt merkinnät.

Ikean sohvaan löytyi uusi valkoinen päällinen tarjoushintaan. Kätevää. Suomesta tuotuun selkeälinjaiseen sohvaan ompelin irtopäällisen torilta ostetusta huonekalukankaasta (3 e/m). Sen kutistus vesipesussa oli virhe. Kangas oli käsitelty vettä ja likaa hylkiväksi, ja pesu vain kurtisti sen. Koska päällisen ompelu oli suorien linjojen ansiosta varsin helppoa, teen joskus joutessani uuden päällisen oikeasti vesipestävästä kankaasta. Päällinen on ommeltu ottamalla suoralinjaisten kappaleiden mitat vanhasta päällisestä. Kaavoja ei siis tarvinnut tehdä. Pehmusteissa on toistaiseksi vanhat, terrakotan väriset päälliset piilossa pellavalakanan alla.

Ruutua, raitaa... 

Koska paksut pellavalakanat ovat varsin karkeita, on istuinosissa mukavuuden vuoksi halkaistusta päiväpeitteestä tehty peite. Sen sain alennetulla hinnalla (15 e) portolaisesta kodintekstiilejä myyvästä liikkestä ja vielä pääsiäisaiheisen keittiöpyyhkeen kaupan päälle. Peite olisi voinut olla valkoinen, mutta kun on niitä voileipiä ja koiria... Siniharmaa sietää pienet sotkut valkoista paremmin.

Irtopäällisten kanssa kannattaa huomioida se, että karkeampi kangas kuluttaa pehmeämpää. Jos siis irtopäällinen on karkeampaa kuin alla oleva kangas, kannattaa väliin laittaa jotain suojaksi.

Kaiken kruunaa kuitenkin sohvatyynyjen uudet päälliset. Ne on ommeltu pellavapaloista ja
pellavasekoitepaloista, jotka sain paitatehtaalla työskentelevältä ystävältä (kiitos vielä!). Osan niistä ompeli toinen ystävä syntymäpäivälahjaksi (kiitos vielä!), osan tein itse. Näissä noin 60x60 cm kokoisissa testipaloissa sävyt sopivat toisiinsa ja palojen yhdistely oli hauskaa. Kahta samanlaista tyynynpäällistä ei ole, eikä ole samaa kangasta edes päällisten molemmat puolet, mutta mitä se haittaa? Ei yhtään. Virittämistä oli testipaloihin tehtyjen merkintöjen vuoksi - niiden avulla mitataan kankaan kutistumista. Palapeliä sai paloista siis koota.

Nojatuolin seurana höyhentäytteinen tyyny
ja jalkapalli Hjallis. 

Ruutua, raitaa... 

Päällisissä on pieni läppä kiinnitystä varten. Sen olisi voinut taittaa sisäpuolelle, mutta jätin läpät näkyviin. Vielä olisi voinut leikitellä erivärisillä napeilla, mutta päätin oikaista vähän ja laitoin kaikkiin samanlaiset, yksinkertaisen selkeät napit. Ne on portolaisesta käsityötarvikeliikkeestä ja maksoivat 1,50 e/tusina. Neljä tusinaa ostin ja kaikki napit meni. Ompelukoneen automaattinen napinläpitoiminto oli erinomaisen näppärä.

Koska pellavakangas oli hyvin ohutta, on päälliset vuorattu vanhoista lakanoista leikatulla kankaalla.

Nyt ei enää niin pistä silmään se, että sohvat ovat malliltaan erilaiset. Irtopäälliset ja yhteen sointuvat tyynyt antavat olohuoneelle rennon leppoisan ilmeen.

Kuvausassistentit lakisääteisellä lepotauolla. 

Katso täältä lisää sohvapöydästä, jonka alusta on tehty ikeestä.

P.S. Mitäköhän sitä seuraavaksi ompelisi...? Työhuoneessa tehty kevätsiivous, joten nyt kelpaa surautella siellä.