Kasviväreistä ja niiden kestävyydestä

Vas. sukan oikea puoli, oik. nurja puoli. 

Värjäsin hiljattain isohkon määrän villalankaa ylikypsillä ja puolimädillä luumuilla, ja aprikoin värin kestävyyttä. Joskushan kasveilla värjätyt langat voivat ajan mittaan haalistua, varsinkin auringossa. Kaivoinkin esiin viime kesänä ja syksynä värjäämiäni lankoja ja vertailin hieman. Huom. tässä on esimerkkejä niistä langoista, joiden väri on muuttunut. Suurimmassa osassa ei ole silmin havaittavaa muutosta.

Ensimmäisenä kermesmarja, joka antaa vahvan violetin/viininpunaisen sävyn. Marjoista yleensä sanotaan, ettei niiden antama väri kestä. Ei kestänyt kermesmarjankaan. Talven aikana ahkerasti käyttämäni sukat haalistuivat ihan silmissä. Ne saivat aurinkoa ja pari pesua pyykkisaippualla. Kahdesta värjäyserästä toinen lanka haalistui enemmän; siinä oli pohjalla kahvilla värjätty lanka, ja kahvista on varmasti jäänyt lankaan rasvaa.

Nurjalla puolella väri on vahvempi, mutta haalistunut silti alkuperäisestä. Myös kerällä päivänvalossa olleet langat menettivät väriään. Langat on esipuretettu etikalla erään englantilaisen ohjeen mukaan.



Ja tässä sukat alkuperäisessä värissään. Ero vajaassa vuodessa on huomattava.

Sinänsä tuo haalistuminen ei ainakaan minua haittaa. Ja tulihan toiseen sukkaan jo reikäkin... Sen vielä paikkaan, mutta sitten kun sukat kuluvat puhki, ne pääsevät uusiokäyttöön vaikkapa jalkalistojen pyyhintään.

Toisena esimerkkinä eri värjäyseriä mustapavulla. Kaikkein sinisin sävy on pitänyt pintansa, mutta vaaleammat kakkos- ja kolmoserät ovat harmaantuneet entisestään. Tosin niissä ei lähtökohtaisestikaan ollut vahvaa sävyä. Taisi olla liian vähän papuja ja liikaa lankaa.

Sittemmin olen värjännyt mustapavulla lisää, katso vaikka täältä.

Kolmantena esimerkkinä tumman passionhedelmän kuoret. Niistä sai ensimmäisenä sävynä heleän vaaleanpunaisen, joka kuukausien mittaan vaaleni hempeämmäksi. Lanka on itse asiassa jäänyt käyttämättä, koska sävy oli liiankin pinkki (katso alkuperäiset sävyt täältä) ja vaikea yhdistää muihin lankoihin. Nyt se kelpaa.

Soodalisäyksellä aikaansaatu mintunvihreä näyttää kuvassa harmaammalta kuin mitä se on. Se on pitänyt sävynsä vaaleanpunaista paremmin. Muutenkin olen ollut havaitsevinani, että soodalla aikaansaadut sävyt ovat kestävämpiä.

Passionhedelmän kuorilla värjäilen tänäkin kesänä kunhan ne tuosta kypsyvät, ja teen siitä suosiolla vihreää.

Neljännessä esimerkissä vasemmalla kamelian siemenkodista saatu väri, joka ennen oli mielestäni enemmän aprikoosiin taittava (katso täältä), nyt vaaleanruskea. Kameliaa kokeilen tänä vuonna uudestaan kunhan siemenkodat kypsyvät ja tippuvat maahan.

Kuvassa keskimmäisenä "punertavasta pihakukasta" saatu vaaleanpunainen, joka on vaalentunut ajan myötä. Se on värjätty kasvin varsilla ja kukinnoilla. Pelkillä kukinnoilla tuli vahva keltainen (kuvassa oikealla), ja se on on pitänyt pintansa.

Sinänsä värien haalistuminen on mielestäni ihan normaalia "vanhenemista", rypistytäänhän me ihmisetkin, ei kukaan eikä mikään pysy käytössä uudenveroisena. Myös teollisesti värjätyt langat ja kankaat menettävät väriään auringossa ja pesujen myötä. Lankojen värjääminen on hauskaa ja mielenkiintoista, ja ajan myötä mahdollisesti tapahtuvaan sävyjen muutokseen suhtaudun luonnollisena osana koko prosessia.

P.S. Viime aikoina olen pistellyt värikattilaan ihmekukkaa, päivänsineä ja keltaista passionhedelmää. Niistä lisää toisella kertaa.