perjantai 2. syyskuuta 2016

Keltaista kaikesta

Palasin reilu viikko sitten Suomesta matkalaukussani sienten lisäksi muutama kerä vaaleaa sukkalankaa. Iski heti into värjätä niitä, ja ryhdyinkin toimeen. Katsotaan kuvien kera mitä kaikkea tuli... Lankana kaikissa Novitan 7 veljestä.

Viininlehtivärjäyskokeilun (katso täältä!) vauhdittamana kokeilin yhdistää viininlehtiä ja elämänlankaa suhteella 50/50, kaksi 50 g vyyhteä. Keitin, puretin alunalla ja annoin kattilan olla lämmössä (=auringossa) seuraavaan päivään. Lopuksi heitin sekaan ruokasoodaa kun ei muunkaanlaista ollut, mutta toiselle vyyhdille vain osaksi. Vihertävänkeltainen väri kirkastui soodalla.






Sitten pelkkää viininlehteä ja lopuksi kirkastus soodalla. No tuli kirkasta. Keltaista. Olisihan siitä voinut tulla vihreääkin, tai sitten ei. Ero on huomattava verrattuna pulveripesuun.



Entäs pelkkä elämänlanka eli karhunköynnös? Sitä kasvaa isoina mattoina pellonlaidalla, se on rikkaruohoista jokseenkin tehokkaimmasta päästä tukahduttamaan muut kasvit alleen. Sillehän olisi hyvä löytää hyötykäyttöä vaikka värjäyksessä. Ja mikä ettei, väristä tuli lämpimän keltainen. Myös vyyhteä pidelleet puuvillalangat värjäytyivät hyvin.










Mintusta luulisi saavan mintunvihreää, joohan? No ei saa. Siitä(kin) saa keltaista. Ihan heleänkeltaista.

Ainakin luulen tämän traktoripolulla kasvavan rikkaruohon olevan villiminttua. Se tuoksuu mintulle ja kukat näyttävät ihan samanlaisilta kuin mitä pihalla kasvattamani mintun kukat, jotka myöskin kukkivat parhaillaan.

Keittäessä mintun olisi luullut raikastavan ilmaa kummasti, mutta itse asiassa katkusta tuli mieleen pahimmatkin pakokaasut. Tätä en ehkä tee toiste.




Sain eräältä naapurilta kukantaimia, ja pihalle nousi tällaisia tummanpunervia kasveja. Kuvassa on vain pieni sivutupsu korkeasta kasvista.

Haa, ajattelin heti, tästähän pitäisi saada punaista väriä. Juu, sai. Liemi oli kauniin helakan punaista. Lanka ei. Se on voimakkaan keltaista. Nyt odottelen kieli pitkänä, että loputkin näistä kasveista saa korjata pois syksyn tullen. Ja käyn muuten kysymässä liikeneekö naapuriltakin. Voin jopa kitkeä ne hänen puolestaan, sen verran paljon pidän tästä väristä.

Kaikkien näiden keltaisten jälkeen olisi kiva saada jotain vihreää. Miten olisi tulipunaisen kannan punertavanvihreät lehdet? Perkasin rehottamaan päässeen kannapenkin ja valkkasin parhaimmat lehdet kattilaan. Ei tullut vihreää, ei. Tuli keltaista. Tuskin nyt oikeasti muuta odotinkaan.

Tämä vaatimattoman keltainen lanka saattaa päästä vielä uuteen väriliemeen. Tämä vähän niin kuin kalpenee noiden muiden rinnalla.









Tässä koko keltainen konkkaronkka.

Näin kasveilla värjätessä väkisinkin pujahtaa välillä mieleen ajatus niiden mahdollisesta allergisoivuudesta. Testaan ensin omin käsin neuloessa ja neuvon sukkien saajia käyttämään alla tavallista sukkaa. Niinhän sitä yleensä muutenkin tehdään.


Lopuksi päätin pelata varman päälle. Mustapapujen liotusliemestä ei millään voi tulla keltaista lankaa, eihän? Puoli kiloa kuivattuja papuja, kaksi litraa vettä, 50 + 50 g alunalla esipuretettua lankaa. Ei tullut keltaista. Tuli sinistä ja siniharmaata. Huh helpotusta.



Trendiväri tämän syksyn sukissa tulee siis olemaan keltainen. Olkoon niin sitten. Mutta keltaista villatakkia en itselleni tee, joten ne langat pitää värjätä jollain muulla. Millä, no, katsotaan tuonnempana.

P.S. Mustapavuista tein muun muassa mustapaputahnaa, joka olikin aika hyvää. Kannattaa kokeilla!

2 kommenttia :

  1. Keltanenhan on hyvä sukkaväri tänne pimeään talveen, edes vähän aurinkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on ihan totta! Säilön siis vähän Portugalin aurinkoa lähetettäväksi Suomen talveen :-)

      Poista