Isoäidin jättiruuduista torkkupeitto

Sain viimein valmiiksi jo elokuussa aloittamani virkkuutyön, jota olen tehnyt aina siinä sivussa sukkien ynnä muun ohessa. Alun perin tarkoitus oli neuloa näistä langoista shaali, mutta mieli muuttui kuten niin usein tapahtuu, ja torkkupeitto tuli.

Lankana on lähikaupungin lankakaupasta ostettu ohut villalanka kaksinkertaisena. Alun perin lanka oli vitivalkoista, mutta värjäsin vyyhdet eukalyptuksenlehdillä, sipulinkuorilla, teellä, hennalla ja lopuksi vielä teen ja kurkuman yhdistelmällä, joka tuntuikin antavan kauneimmat keltaisen sävyt tähän kuohkeaan lankaan, johon ei väri oikein tahdo tarttua.

Kuudessa isoäidin jättiruudussa on 30 kerrosta kussakin, virkattu 3,5 mm koukulla. Viimeisimmät kerrokset olivat hiukan puutavia virkata, mutta kyllä se sujui iltapuhteella puoliunessa ja silmät ristissä. Ruudut on yhdistetty toisiinsa viimeisellä kerroksella. Ruudut eivät ole identtisiä keskenään, sillä eri värejä oli eri määriä ja osa oli jo valmiiksi keritty kaksinkertaiseksi. Värit vaihtuvat osittain portaattain, lanka kerrallaan.

Isoissa ruuduissa on tietysti se hyvä puoli, että ei ole tolkutonta ruutujen asettelua ja yhdistämistä ja langanpätkien päättelyä, mutta myös se, että lopputulos on hiukan rauhallisempi varsinkin tällaisilla maanläheisillä sävyillä.

Ensin pelkäsin ettei lanka riitä, kun kaupastakin se loppui, mutta jatkoin silläkin riskillä ja kyllä peitosta riittävän suuri tuli: 115x178 cm ja painoa kertyi 1263 g.

Heti kun sain peiton valmiiksi testasin sen: lämmin on. Pukinkonttiin matkaa hän!

P.S. Tulossa vielä mm. jouluisia sukkia ennen kuin pistän sukkapuikot vähäksi aikaa naftaliiniin.