Jämäkankaista kaikenlaista tarpeellista

Kevään ja kesän mittaan olen ommellut paljon miestenpaitatehtaan testipaloista. Pienistä paloista on jäänyt yli pieniä tilkkuja, joita aloin summamutikassa ommella yhteen. Sitten piti miettiä mitä niistä tekisi. Tässäpä pari ideaa:

Peite kannettavalle tietokoneelle suojaa pölyltä ja katseilta. Se on ommeltu pellavakankaan paloista niin, että lisäsin uuden kangaskaitaleen aina aikaisemmin yhdistettyjen palojen yhteen sivuun. Näin työ kasvoi pikkuhiljaa. Päällitikkaukset ryhdittävät ohutta kangasta.

Peitteelle antaa ryhtiä myös sisälle ommeltu ns. suodatinkankaan pala. Se on tukeva ja sopivan jämäkkä. Vähän tukevampi tukikangas ajaisi saman asian.

Peite on vuorattu raidallisella pellavakankaan palalla.

Tämä meni viemisiksi ystävälle Suomeen.

Itselle tehty läppärin peite on ommeltu hiukan isommista paitakangaspaloista. Molemmat puolet ovat erilaiset ja välissä suodatinkangasta.

Pieni kirjoituspöytä on peritty ja tuli muuttokuorman mukana Suomesta Portugaliin. Se on peräisin helsinkiläisestä antiikkikaupasta ja käsitelty maalinpoiston jälkeen mehiläisvahalla.

Kirjoituspöydällä pieni sekamelska. Pikkutavarat voi tunkea juuttinarusta virkattuun pikkukoriin ja teemukin alustana toimii niinikään juutista virkattu lasinalusta (katso lisää täältä). Käden ulottuvilla pitää olla myös salmiakkia!

Täällä maalla pöly lentää kesäisin, sillä talon vieressä on kuiva laidun. Alun perin ikkunan edessä ollut tulostin alkoi olla kovin tomuinen, joten se sai varsin värikkään tilkuista ommellun päällisen. Voisihan tuo vähän tyylikkäämpikin olla, mutta ajaa asian ja ainakin tuohon upposi aimo läjä tilkkuja.

Tulostin sijaitsee pikkupöydällä, jonka Isäntä maalasi raikkaan valkoiseksi.

Pienen nipun pikkutilkkuja sai upotettua vetoketjupussukkaan. Ompelin ensin kaksi suunnilleen samankokoista tilkkupalaa, kiinnitin vetoketjun yläreunoihin ja ompelin myös vuoren kiinni vetoketjuun. Sen jälkeen leikkasin kappaleet samaan kokoon, ompelin sivusaumat ja alasauman. Lopuksi on ommeltu vuoren alasauma.

Tilkkutöissä on aika tärkeää, että kankaat olisivat samanvahvuisia. Tässä pussukassa ne eivät sattumoisin ole.

Toinen pussukka syntyi denimhenkisistä paloista. Näistä kankaista ompelin ensin essua, hametta, ja kesäkassia (katso täältä!). Pussukan molemmat puolet ovat samanlaiset.

Tuli aika kiva.

Lisää raitaa, tässä jämiä ainakin Seaside-mekosta. Punainen raikastaa sinistä. Ai ettei ole symmetrinen? Pöh, symmetrisyys on tylsää!

Mihin pussukoita voi sitten käyttää? Meikkipusseiksi, pientä käsityötä kuljettamaan tai vaikkapa lentolippujen ja passin säilömiseen matkan aikana.

P.S. Blogitauko johtui siitä, että käväisin Suomessa julkaisemassa kirjan. Pikku kätöseni eivät pelkästään neulo ja ompele, vaan naputtavat myös tekstiä. Katso täältä Portugaliin sijoittuvan, sympaattiseksi sanotun esikoisdekkarini esittely!

Liivimekko pikkutopin kaavaa mukaellen

Muutama päivä sitten esittelin ommellun pikkutopin ja miten siihen sai piirrettyä kaavan valmiista vaatteesta. Nyt jatkojalostin tätä kaavaa helpoksi mekoksi.

Kankaaksi valikoitui paitatehtaan ylijäämäpala, jossa on hiukan denimin henkeä. Kangas on ohuehkoa mutta sen verran tukevaa kuitenkin, että ilman vuorta pärjää.

Kaava on piirretty käyttäen lähtökohtana pikkutopin kaavaa. Lisäsin pituutta ja levensin helmaa kohden, slimmasin hiukan vyötärön kohdalla. Pituuden tarkistin mittaamalla, samoin rinnan- ja vyötärönympäryksen. Sama kaava käy sekä etu- että takakappaleeseen seuraavin muokkauksin:

- etukappaleeseen on lisätty noin 4 cm nappilistaa varten
- etukappaleen pääntietä on avarrettu
- takakappale on olkasaumasta sentin verran pidempi kuin etukappale, näin vaate istuu paremmin hartioilla

Takakappale on leikattu kankaan taitteelta. Kaavan kuva on toisesta mekosta, jossa lisäsin väljyyttä hieman.

Kuten pikkutopissa, myös liivimekossa käden- ja pääntiet on huoliteltu kapeilla päärmeillä. Nappilista on taitettu nurjalle ja tikattu. Käytin valkoista lankaa, se sopii denimin henkeen. Nappilaatikosta löytyi keveitä kannallisia, alumiininharmaita nappeja, ja nehän sopivat tähän mekkoon. Napitus antaa kivasti kävely- ja istumisväljyyttä mekkoon.

Takana on muotolaskokset, etukappaleeseen en laittanut koska kuumalla ilmalla, kuten täällä meillä päin nyt on, väljä vaate on viileämpi.

Nyt kun on tällä harjoitellut, voikin seuraavaksi siirtyä ompelemaan vuorellisen kotelomekon. Siitä sitten kun saadaan kuvia otettua. Ompelutaidot kehittyvät tehdessä!








P.S. Tämän mekon kanssa sopii täydellisesti yhteen aiemmin ompelemani tilava kesäkassi.

Vaatimattomia värejä

Kasvivärjäykseen hurahdettuani on tullut kokeiltua vähän kaikenlaista mitä lähettyviltä löytyy. Läheskään kaikki kasvit eivät anna villalangalle mainittavaa väriä, ei edes keltaista. Alla kooste muutamasta vaatimattomasta värinantajasta, mutta ihan ensiksi jo viime kesänä kokeilemani passionhedelmä, tarkemmin sanottuna sen kuoret.

Alhaalla vas. passionhedelmä I, vieressä II, yllä soodalisäyksellä terästetty III.

Kuten parin viikon takaisessa päivityksessä (katso täältä) tuli todettua, passionhedelmien kuorten antama vaaleanpunainen sävy ei ollut pysyvää sorttia. Siitä ei lannistuta, vaan kokeilin nyt uudelleen. Kuumensin kuoret sisältävää lientä hyvin varovasti ja annoin tekeytyä seuraavaan päivään. Heitin esipuretetun (aluna + vk) vyyhden (valk. 7 veljestä) kuorten sekaan ja lämmittelin taas varovasti. Lanka sai liota vielä seuraavaan päivään ennen huuhtelua. Langasta tuli vaaleanpunaista rusehtavin tehostein.

Seuraavan vyyhden kanssa toimin vastaavalla tavalla. Nyt lanka vivahtaa hiukan lilaan.

Kuoria oli paljon, joten heitin kattilaan vielä 50 g lankaa. Nyt siihen ei enää juuri tarttunut punertavaa väriä, mutta ei hätää. Poistin kuoret ja lisäsin hiukan ruokasoodaa. Hailakan vaaleanpunainen lanka muuttui melkein silmissä vihreäksi. Tässä vaiheessa sitten mokasin. Laitoin huuhdellun langan likoamaan etikkaveteen, kuten usein neuvotaan, ja värit häipyivät. Yön yli asiaa mietittyäni heitin vyyhden vielä tallella olleeseen liemeen, ja simsalabim, se muuttui jälleen vihreäksi. Tästä päättelen, ettei soodalisäyksellä värjättyä lankaa kannatakaan liottaa happamassa etikkavedessä vaan mieluummin huuhteluainevedessä.

Päivänsini ei luopunut väristään. 

Päivänsini kasvaa pellonpientareella isona mattona. Hehkuvansinisten kukkien elo kestää yhden päivän vaan, mutta seuraavana päivänä avautuu lukemattomia uusia kukkia. Keräsin kukkia kattilallisen, kaadoin päälle kuumaa vettä ja annoin hautua. Liemestä tuli vahvan punaista. Jossain vaiheessa lisäsin alunalla ja viinikivellä esipuretetut langat ja annoin olla pari päivää. Kuumensinkin hiukan nähdäkseni onko sillä vaikutusta. Ei ollut. Punainen liemi antoi langalle vaisun värin.

Kokeilin soodaa. Liemi lehahti kirkkaansiniseksi, langanpätkä neonkeltaiseksi. Toiseen liemitilkkaan kokeilin etikkaa. Väri vaihtui vahvan punaiseksi, lankaan sillä ei ollut vaikutusta.

Ilmiselvästi päivänsinessä näyttäisi väriainesta kuitenkin olevan, kunhan vain keksisi miten sen saa tarttumaan lankaan. Ph-muutoksille se on herkkä. Kokeilut jatkuvat, materiaalista ei ainakaan ole pulaa. Tämä vyyhti päätyi uudelleenvärjäykseen. Lanka on 100 % villaa nimeltään Escocia.

Kehäkukan "keltainen".

Pihallamme kasvoi talvella valtavasti keltaista kehäkukkaa. Sitä kuulemma käytetään värjäykseen, mutta en tiedä miten. Asiaa kummemmin tutkimatta heitin kattilaan kukintoja, osa jo vähän kuivahtaneita, ja langan perään alunan kera. Onhan tämä ihan nätti luonnonvalkoinen sävy, mutta suoraan sanottuna hailakka.

Taisin viime syksynä tykästyä liikaa saamiini hehkuvankeltaisiin sävyihin?

Lankana jälleen Escocia ja vielä mietin tämän vyyhden kohtaloa.

Ihmekukasta ihme väri.

Pihallamme kasvaa myös ihmekukkaa isona puskana. Siinähän on vahvan aniliininpunaiset kukat, jotka illan edetessä alkavat levittää ilmaan myös ihanaa tuoksua. Viime kesänä kukinnan loputtua katkoin oksat kattilaan ja lankaa perään. Tulos oli hyvin hailakka luonnonvalkoinen.

Tänä vuonna lähestyin kohdetta eri strategialla. Keräsin kukintoja aikani ja pistin ne kattilaan kuuman veden kanssa. Totta kai punaisista kukista tulee punainen liemi. Tietenkään langasta ei tule. Siitä tuli kullankeltainen (en enää muista laitoinko soodaa vai en). Eiköhän tälle käyttöä löydy jonkin torkkupeiton nurkassa. Lankana jälleen Escocia.

Kärsimyshedelmän tuskastuttavan vaatimaton väri. 

Suuntasin katseen sitten pihan perälle. Siellä kasvaa nimittän keltaista kärsimyshedelmää niin runsain mitoin, että köynnöskasvi on muodostanut verhon katoksen ja pyykinkuivausalueen välille. Se kurottelee myös pitkin pyykkinaruja, vaikka aina välillä yritän hätistellä sitä tiehensä. Keltaisten hedelmien kypsyttyä keräsin niitä kattilallisen. Pidin kuumana jonkin aikaa ja annoin muhia seuraavaan päivään, jolloin heitin sekaan esipuretetun langan (valkoinen 7 veljestä). Liemi oli vahvan oranssia, langasta tuli pikkaisen aprikoosiin vivahtava. En kerrasta uskonut, joten kokeilin vielä luonnonvalkoisella 7 veljeksellä. Sävy ihan yhtä mitätön. Sinänsä ihan kiva väri, mutta nyt kun on sukkalangasta kyse, niin voisihan sukissa hiukan iloitella väreillä. Näiden vyyhtien kohtalo on siis vielä avoin.

Persikasta vähäinen väri. 

Kuten pari viikkoa sitten luumuja, niin nyt meillä on yllinkyllin persikoita. Puuta ei ole ruiskutettu millään torjunta-aineilla, ja sen huomaa. Hedelmät alkavat mennä pilalle kivestä lähtien ja navakka tuuli tiputtelee niitä maahan ennen kuin ne ehtivät edes kypsyä. Pelastan sen mitä voin paloittelemalla hyvät kohdat kattilaan ja hauduttamalla hetken. Siten ne käyvät mainiosti jälkiruokien valmistamiseen.

Enpä olisi kokeileva lankakokki jollen olisi kokeillut värjätä lankaa persikoiden perkuutähteillä. Keittelin sössöä hetken miedolla lämmöllä ja annoin tekeytyä seuraavaan aamuun ennen langan (luonnonvalk. 7 veljestä, esipuretus aluna+vk) lisäystä siivilöityyn liemeen. Liemi oli aika inhan niljakasta ja hajukaan ei ollut mitenkään persikkainen vaan suorastaan äitelä.

Ihan hyvällä tahdolla langassa voi nähdä vivahduksen persikkaan. Näin pliisusta langasta en sukkia kuitenkaan ala tekemään.

Muita kitsaita värinantajia on (silloin kun käytetään alunapuretusta) muun muassa punaisen kannan lehdet ja varret, päivänsinen lehdet ja varret, vuorenkilpi (raudalla taitaa saada vihreää), mandariininkuoret, muratinlehdet.

P.S. Tällä hetkellä kattilassa muhii punaiseksi pihakukaksi ristimäni kasvi, joka erään suomalaistuttavan avulla sai oikean nimenkin: amaranthus eli revonhäntä. Sen yhtä lajimuotoa hopi-intiaanit ovat käyttäneet värjäykseen ja saaneet pinkkiä. Katsotaan keretessäni mitä siitä täällä saadaan.

Pikkutoppi paitakangaspaloista

Valkoisille pikkutopeille on kesäisin aina tarvetta, ne kun käyvät melkein hameen kuin hameen seuraksi kuten myös farkkujen kanssa. Kaupoista en ole löytänyt mieleisiä eikä ole tarviskaan, sillä ompelin pari toppia itse miestenpaitatehtaalla työskentelevältä ystävältä saaduista mallipaloista.

Yhteen toppiin kului 3-4 palaa, ja koska palat ovat erilaisia, piti valikoida tarkkaan toisiinsa sopivat valkoiset kankaat. Ei mahdoton homma.

Topin kaavan piirsin vanhasta mekosta. Etu-ja takakappaleeseen käytin samaa kaavaa sillä erotuksella, että etukappaleeseen lisäsin noin. 3 senttiä leveyttä nappilistaa varten. Takakappale on leikattu kankaan taitetta vasten.

Peruskaavojen piirtäminen valmiista vaatteesta ei ole kovin hankalaa. Yleensä ompelen testikappaleen edukkaammaasta (tai tässä tapauksessahan ne olivat ilmaisia) kankaasta ennen kuin siirryn leikkelemään arvokkaampia kankaita.

Kuvan topissa takakappaleen sain yhdestä palasta, mutta etukappaleet on koottu kahdesta erilaisesta kankaasta. Kappaleita yhdistävässä vaakasaumassa on päällitikkaus. Sekä etu- että takakappaleissa on pienet muotolaskokset. Kovin rintava nainen joutunee turvautumaan muotolaskokseen myös sivusaumassa, mutta meikäläisellä ei tosiaan ole sitä tarvetta.

Käden- ja päätiet on käännetty kapeille päärmeille. Pusero kiinnittyy edestä muutamalla napilla. Nappien väli kannattaa mitoittaa niin, ettei napinläpi osu vaakasauman kohdalle.

Tein myös toisen, vähän pidemmän topin, johon tuli pienet halkiot sivusaumoihin. Kuvaa siitä ei nyt saa tähän, sillä roiskautin puserolle tomaattikastiketta ja se odottelee pesukoneeseen pääsyä.

Topin kaavan piirsin näin: 

Asettelin pöydälle sen vaatteen josta kaavan piirrän ja siloittelin pahimmat rypyt.

Huom. kaavaa ei kannata piirtää trikoovaatteesta, jos aikoo ommella joustamattomasta materiaalista. Trikoo antaa ihan eri tavalla myöten naisellisille muodoille kuin muut kankaat (tämäkin on tullut opittua kantapään kautta).



Asettelin kaavapaperin vaatteen päälle ja piirsin sen avulla kaavan vaatteen puolikkaasta. Tärkeintä on saada käden- ja pääntiet leikattua oikeassa mittasuhteessa. Helmaa voi jatkaa tarpeen mukaan. Vyötäröllä voi slimmata hiukan jos haluaa.

Kaavapaperina on leivinpaperi. Se kestää monetkin kiinnitykset nuppineulalla.

Tässä vaiheessa kannattaa vielä mittanauhan kanssa tarkistaa että sekä rinnan- että lantionympärys riittävät.

Lisää kaavaan tarvittavat merkinnät KT (keskitaka), KE (keskietu) ja taite. Se vähentää riskiä hölmöillä leikkausvaiheessa.

Sitten kaava kankaalle. Takakappaletta varten taitoin nappilistan osuuden kaavasta kaksinkerroin.

Kuten kuvasta näkyy, näissä mallipaloissa on merkintöjä, joilla mitataan mm. kankaan kutistumista pesussa.

Hame on ommeltu kirpputorilta ostetusta pöytäliinasta ilman vuorta, sillä puuvillakangas on sen verran tukevaa. Kaava on piirretty vanhasta hameesta, tietenkin. Täältä näet lisää ohjeita perushameen kaavan piirtämiseen ja ompeluun.

Pistäessäni hametta ensimmäistä kertaa päälle huomasin, että puiden oksat osoittavat alaspäin. Tekevälle sattuu mutta ei se mitään, minun näkövinkkelistä katsottuna ne ovat oikein päin.

P.S. Pienillä muokkauksilla topin kaavasta saa tehtyä kepeän kesämekon kaavan. Siitä lisää lähiaikoina. Pitää ensin päästä nappikauppaan.