Vaatimattomia värejä

Kasvivärjäykseen hurahdettuani on tullut kokeiltua vähän kaikenlaista mitä lähettyviltä löytyy. Läheskään kaikki kasvit eivät anna villalangalle mainittavaa väriä, ei edes keltaista. Alla kooste muutamasta vaatimattomasta värinantajasta, mutta ihan ensiksi jo viime kesänä kokeilemani passionhedelmä, tarkemmin sanottuna sen kuoret.

Alhaalla vas. passionhedelmä I, vieressä II, yllä soodalisäyksellä terästetty III.

Kuten parin viikon takaisessa päivityksessä (katso täältä) tuli todettua, passionhedelmien kuorten antama vaaleanpunainen sävy ei ollut pysyvää sorttia. Siitä ei lannistuta, vaan kokeilin nyt uudelleen. Kuumensin kuoret sisältävää lientä hyvin varovasti ja annoin tekeytyä seuraavaan päivään. Heitin esipuretetun (aluna + vk) vyyhden (valk. 7 veljestä) kuorten sekaan ja lämmittelin taas varovasti. Lanka sai liota vielä seuraavaan päivään ennen huuhtelua. Langasta tuli vaaleanpunaista rusehtavin tehostein.

Seuraavan vyyhden kanssa toimin vastaavalla tavalla. Nyt lanka vivahtaa hiukan lilaan.

Kuoria oli paljon, joten heitin kattilaan vielä 50 g lankaa. Nyt siihen ei enää juuri tarttunut punertavaa väriä, mutta ei hätää. Poistin kuoret ja lisäsin hiukan ruokasoodaa. Hailakan vaaleanpunainen lanka muuttui melkein silmissä vihreäksi. Tässä vaiheessa sitten mokasin. Laitoin huuhdellun langan likoamaan etikkaveteen, kuten usein neuvotaan, ja värit häipyivät. Yön yli asiaa mietittyäni heitin vyyhden vielä tallella olleeseen liemeen, ja simsalabim, se muuttui jälleen vihreäksi. Tästä päättelen, ettei soodalisäyksellä värjättyä lankaa kannatakaan liottaa happamassa etikkavedessä vaan mieluummin huuhteluainevedessä.

Päivänsini ei luopunut väristään. 

Päivänsini kasvaa pellonpientareella isona mattona. Hehkuvansinisten kukkien elo kestää yhden päivän vaan, mutta seuraavana päivänä avautuu lukemattomia uusia kukkia. Keräsin kukkia kattilallisen, kaadoin päälle kuumaa vettä ja annoin hautua. Liemestä tuli vahvan punaista. Jossain vaiheessa lisäsin alunalla ja viinikivellä esipuretetut langat ja annoin olla pari päivää. Kuumensinkin hiukan nähdäkseni onko sillä vaikutusta. Ei ollut. Punainen liemi antoi langalle vaisun värin.

Kokeilin soodaa. Liemi lehahti kirkkaansiniseksi, langanpätkä neonkeltaiseksi. Toiseen liemitilkkaan kokeilin etikkaa. Väri vaihtui vahvan punaiseksi, lankaan sillä ei ollut vaikutusta.

Ilmiselvästi päivänsinessä näyttäisi väriainesta kuitenkin olevan, kunhan vain keksisi miten sen saa tarttumaan lankaan. Ph-muutoksille se on herkkä. Kokeilut jatkuvat, materiaalista ei ainakaan ole pulaa. Tämä vyyhti päätyi uudelleenvärjäykseen. Lanka on 100 % villaa nimeltään Escocia.

Kehäkukan "keltainen".

Pihallamme kasvoi talvella valtavasti keltaista kehäkukkaa. Sitä kuulemma käytetään värjäykseen, mutta en tiedä miten. Asiaa kummemmin tutkimatta heitin kattilaan kukintoja, osa jo vähän kuivahtaneita, ja langan perään alunan kera. Onhan tämä ihan nätti luonnonvalkoinen sävy, mutta suoraan sanottuna hailakka.

Taisin viime syksynä tykästyä liikaa saamiini hehkuvankeltaisiin sävyihin?

Lankana jälleen Escocia ja vielä mietin tämän vyyhden kohtaloa.

Ihmekukasta ihme väri.

Pihallamme kasvaa myös ihmekukkaa isona puskana. Siinähän on vahvan aniliininpunaiset kukat, jotka illan edetessä alkavat levittää ilmaan myös ihanaa tuoksua. Viime kesänä kukinnan loputtua katkoin oksat kattilaan ja lankaa perään. Tulos oli hyvin hailakka luonnonvalkoinen.

Tänä vuonna lähestyin kohdetta eri strategialla. Keräsin kukintoja aikani ja pistin ne kattilaan kuuman veden kanssa. Totta kai punaisista kukista tulee punainen liemi. Tietenkään langasta ei tule. Siitä tuli kullankeltainen (en enää muista laitoinko soodaa vai en). Eiköhän tälle käyttöä löydy jonkin torkkupeiton nurkassa. Lankana jälleen Escocia.

Kärsimyshedelmän tuskastuttavan vaatimaton väri. 

Suuntasin katseen sitten pihan perälle. Siellä kasvaa nimittän keltaista kärsimyshedelmää niin runsain mitoin, että köynnöskasvi on muodostanut verhon katoksen ja pyykinkuivausalueen välille. Se kurottelee myös pitkin pyykkinaruja, vaikka aina välillä yritän hätistellä sitä tiehensä. Keltaisten hedelmien kypsyttyä keräsin niitä kattilallisen. Pidin kuumana jonkin aikaa ja annoin muhia seuraavaan päivään, jolloin heitin sekaan esipuretetun langan (valkoinen 7 veljestä). Liemi oli vahvan oranssia, langasta tuli pikkaisen aprikoosiin vivahtava. En kerrasta uskonut, joten kokeilin vielä luonnonvalkoisella 7 veljeksellä. Sävy ihan yhtä mitätön. Sinänsä ihan kiva väri, mutta nyt kun on sukkalangasta kyse, niin voisihan sukissa hiukan iloitella väreillä. Näiden vyyhtien kohtalo on siis vielä avoin.

Persikasta vähäinen väri. 

Kuten pari viikkoa sitten luumuja, niin nyt meillä on yllinkyllin persikoita. Puuta ei ole ruiskutettu millään torjunta-aineilla, ja sen huomaa. Hedelmät alkavat mennä pilalle kivestä lähtien ja navakka tuuli tiputtelee niitä maahan ennen kuin ne ehtivät edes kypsyä. Pelastan sen mitä voin paloittelemalla hyvät kohdat kattilaan ja hauduttamalla hetken. Siten ne käyvät mainiosti jälkiruokien valmistamiseen.

Enpä olisi kokeileva lankakokki jollen olisi kokeillut värjätä lankaa persikoiden perkuutähteillä. Keittelin sössöä hetken miedolla lämmöllä ja annoin tekeytyä seuraavaan aamuun ennen langan (luonnonvalk. 7 veljestä, esipuretus aluna+vk) lisäystä siivilöityyn liemeen. Liemi oli aika inhan niljakasta ja hajukaan ei ollut mitenkään persikkainen vaan suorastaan äitelä.

Ihan hyvällä tahdolla langassa voi nähdä vivahduksen persikkaan. Näin pliisusta langasta en sukkia kuitenkaan ala tekemään.

Muita kitsaita värinantajia on (silloin kun käytetään alunapuretusta) muun muassa punaisen kannan lehdet ja varret, päivänsinen lehdet ja varret, vuorenkilpi (raudalla taitaa saada vihreää), mandariininkuoret, muratinlehdet.

P.S. Tällä hetkellä kattilassa muhii punaiseksi pihakukaksi ristimäni kasvi, joka erään suomalaistuttavan avulla sai oikean nimenkin: amaranthus eli revonhäntä. Sen yhtä lajimuotoa hopi-intiaanit ovat käyttäneet värjäykseen ja saaneet pinkkiä. Katsotaan keretessäni mitä siitä täällä saadaan.