Pikkutoppi paitakangaspaloista

Valkoisille pikkutopeille on kesäisin aina tarvetta, ne kun käyvät melkein hameen kuin hameen seuraksi kuten myös farkkujen kanssa. Kaupoista en ole löytänyt mieleisiä eikä ole tarviskaan, sillä ompelin pari toppia itse miestenpaitatehtaalla työskentelevältä ystävältä saaduista mallipaloista.

Yhteen toppiin kului 3-4 palaa, ja koska palat ovat erilaisia, piti valikoida tarkkaan toisiinsa sopivat valkoiset kankaat. Ei mahdoton homma.

Topin kaavan piirsin vanhasta mekosta. Etu-ja takakappaleeseen käytin samaa kaavaa sillä erotuksella, että etukappaleeseen lisäsin noin. 3 senttiä leveyttä nappilistaa varten. Takakappale on leikattu kankaan taitetta vasten.

Peruskaavojen piirtäminen valmiista vaatteesta ei ole kovin hankalaa. Yleensä ompelen testikappaleen edukkaammaasta (tai tässä tapauksessahan ne olivat ilmaisia) kankaasta ennen kuin siirryn leikkelemään arvokkaampia kankaita.

Kuvan topissa takakappaleen sain yhdestä palasta, mutta etukappaleet on koottu kahdesta erilaisesta kankaasta. Kappaleita yhdistävässä vaakasaumassa on päällitikkaus. Sekä etu- että takakappaleissa on pienet muotolaskokset. Kovin rintava nainen joutunee turvautumaan muotolaskokseen myös sivusaumassa, mutta meikäläisellä ei tosiaan ole sitä tarvetta.

Käden- ja päätiet on käännetty kapeille päärmeille. Pusero kiinnittyy edestä muutamalla napilla. Nappien väli kannattaa mitoittaa niin, ettei napinläpi osu vaakasauman kohdalle.

Tein myös toisen, vähän pidemmän topin, johon tuli pienet halkiot sivusaumoihin. Kuvaa siitä ei nyt saa tähän, sillä roiskautin puserolle tomaattikastiketta ja se odottelee pesukoneeseen pääsyä.

Topin kaavan piirsin näin: 

Asettelin pöydälle sen vaatteen josta kaavan piirrän ja siloittelin pahimmat rypyt.

Huom. kaavaa ei kannata piirtää trikoovaatteesta, jos aikoo ommella joustamattomasta materiaalista. Trikoo antaa ihan eri tavalla myöten naisellisille muodoille kuin muut kankaat (tämäkin on tullut opittua kantapään kautta).



Asettelin kaavapaperin vaatteen päälle ja piirsin sen avulla kaavan vaatteen puolikkaasta. Tärkeintä on saada käden- ja pääntiet leikattua oikeassa mittasuhteessa. Helmaa voi jatkaa tarpeen mukaan. Vyötäröllä voi slimmata hiukan jos haluaa.

Kaavapaperina on leivinpaperi. Se kestää monetkin kiinnitykset nuppineulalla.

Tässä vaiheessa kannattaa vielä mittanauhan kanssa tarkistaa että sekä rinnan- että lantionympärys riittävät.

Lisää kaavaan tarvittavat merkinnät KT (keskitaka), KE (keskietu) ja taite. Se vähentää riskiä hölmöillä leikkausvaiheessa.

Sitten kaava kankaalle. Takakappaletta varten taitoin nappilistan osuuden kaavasta kaksinkerroin.

Kuten kuvasta näkyy, näissä mallipaloissa on merkintöjä, joilla mitataan mm. kankaan kutistumista pesussa.

Hame on ommeltu kirpputorilta ostetusta pöytäliinasta ilman vuorta, sillä puuvillakangas on sen verran tukevaa. Kaava on piirretty vanhasta hameesta, tietenkin. Täältä näet lisää ohjeita perushameen kaavan piirtämiseen ja ompeluun.

Pistäessäni hametta ensimmäistä kertaa päälle huomasin, että puiden oksat osoittavat alaspäin. Tekevälle sattuu mutta ei se mitään, minun näkövinkkelistä katsottuna ne ovat oikein päin.

P.S. Pienillä muokkauksilla topin kaavasta saa tehtyä kepeän kesämekon kaavan. Siitä lisää lähiaikoina. Pitää ensin päästä nappikauppaan.