Peililipasto yhdessä yläkerran makuuhuoneista. |
Lipasto on alun perin ollut ulkopuolelta ruskeaksi maalattu tai petsattu, sittemmin se oli maalattu valkoiseksi. Maalit on aikoinaan poistettu lipeällä ja sen jälkeen lipasto oli käsitelty mehiläisvahalla. Sen seitsemänkymmentä ja risat vuotta lipasto säilyi hyvin Suomen olosuhteissa, mutta Portugalin kosteassa ilmastossa puu täytyy suojata. Mietin maalaamista, mutta vahanpoisto ei houkutellut, ei työmääränsä eikä käytettävien kemikaalien vuoksi.
Kokeilin pienelle alueelle seetripuuöljyä, ja se elävöitti kuivaa puupintaa kummasti. Niinpä levittelin koko lipaston ulkopinnoille öljyä pehmeällä rätillä puun syiden mukaisesti hieroen, sisäpuolen käsittelin mehiläisvahaa sisältävällä huonekaluvahalla, jota toin Espanjan matkalta.
Katsotaanpa taas kuvien kera:
Vasen puoli käsitelty seetriöljyllä, oikea puoli vielä käsittelemättä. Eron huomaa, eikö vaan?
Lipastosta tuli lämpimänsävyinen. Puu on oletettavasti koivua.
Syksyllä lipasto saa vielä uuden öljykäsittelyn, jotta se selviää kostean talven haasteista.
Ovikoristeessa näkyy vielä ripaus valkoista maalia. Ei haittaa - elämän kerrokset saavatkin näkyä.
Alkuperäinen, fasettihiottu peili on selvinnyt ehjänä kaikista muutoista ja myllerryksistä. Kaukaa katsottuna se vääristää peilaajansa kuvaa - pikkutyttönä huvittelinkin pitkillä ja pätkillä peilikuvillani.
Pelargonia kestää muuten leikkokukkanakin monta päivää.
Reilut puoli pikkupulloa seetripuuöljyä riitti niin peililipaston kuin puutarhakaluston käsittelyyn. Se maksoi eurokaupassa tasan euron. Tulen käyttämään sitä Casa Vivassa muidenkin puupintojen suojaamiseen ennen talvea.
P.S. Suomessa juhannus on jo vietetty, mutta Portugalissa São Joãon juhlia vietetään vasta huomenna. Heti aamulla lähdemme Isännän kanssa sardiineja ostamaan, illalla niitä grillataan....
Ompa komea lipasto.
VastaaPoistaKiitos, olen samaa mieltä :-) Ja ihme, että peilikin on selvinnyt ehjänä kaikki nämä vuosikymmenet. Se on taidettu vain hopeoida uudestaan.
Poista