Sadonkorjaajan juhlaa

Kerroin huhtikuun alussa kasvimaan kevätpuuhista. Silloin istutimme ostotaimia. Salaattia päästiin käyttämään jo huhtikuun lopulla, ja nyt kasvimaalta saadaan myös kurkkua, papuja ja pieniä makoisia paprikoita, pimentos padrão. Katsotaanpa taas kuvien kanssa.

Papuja, avomaankurkkuja, salaattia ja kesäkurpitsaa, taustalla vielä parin sortin paprikoita. Kyllä tuo musta muovikangas vaan on mainio rikkaruohoja vastaan. Vasemmalla voinee arvata missä kohtaa kangas loppuu...

Hedelmätarhalla rehottava heinä alkaa kukkia. Se on siis niitettävä ensi tilassa. Äääähhh... Saisikohan jostain pari vuohta lainaan?

Kesäkurpitsantaimet sekoittuivat kurkuntaimiin ja päätyivät liian ahtaaseen paikkaan. Pieniä pampunalkuja on paljon, mutta nihkeästi näyttävät kartuttavan kokoa. Pitäisikö lehtiä katkoa että itse kurpitsat saisivat enemmän valoa?










Salaatinkerät ovat jääneet jokseenkin altavastaajan rooliin kesäkurpitsan tiukassa syleilyssä. Salaatti on kasvanut niin paljon, että uloimpia lehtiä karsitaan ja syötetään kanoille. Ne tykkäävät.

Coração de Boi -tomaatit ("härän sydän") ovat puolitoistametrisiä ja tomaatteja alkaa hiljalleen tulla. Juurella elelee valtavan kokoinen sammakko (rupisellainen?), siksi jätin kitkiessä osan rikkaruohoista sammakolle suojaksi.

Suomessa ollessani kävin Keravan nuorisovankilan taimitarhalla, ja siellä oli myös tätä samaa pihvitomaattilajiketta.










Portugalilainen kurkku on kuin suomalaisen kasvihuonekurkun ja avomaankurkun yhdistelmä. Se pitää kuoria, sillä kuori voi aiheuttaa vatsavaivoja. Maku on makoisa, ei yhtään vetinen.

Nam nam nam! Pimentos padrão -paprikat ovat parhaimmillaan pikkurilliäkin pienempinä. Nämä alkupalat paistetaan kevyesti oliiviöljyssä, suolalla ja valkosipulilla maustettuina, ja syödään sormin.

Pikkupaprika kasvaa kukasta korjuukypsäksi muutamassa päivässä.















Kasvimaan uusin tulokas, mamuraparperi. Kiitos kälylleni Aijalle ja hänen sisarelleen Astalle, joka järjesti minulle raparperintaimia aikaisin eräänä lauantaiaamuna! Tykkäisivätköhän taimet lehmänlannasta...?

Tiedän, tiedän, ei taimia saisi viedä maasta toiseen, mutta pahempiakin rikoksia on. Pakko myöntää että vähän sydäntä kylmäsi kun Lissabonissa lentokonetta vastassa oli poliisiauto. Raparperia on kuulemma Portugalissakin, mutta sitä on vaikea löytää.

Kurkistetaanpa vielä puutarhan puolelle. Näytin taannoin yllätyskukan nuppua, jonka avautumista seurattiin Casa Vivan facebook-sivuilla. Nyt se on saanut sisaristaan seuraa, ja niitä ei ole ihan vähän. Nämä kukkivat koko kesän ja syksyn aina talven hallaöihin saakka. Kukkavarsi senkuin pitenee vaan.

En liene kovin väärässä, jos veikkaan että kyseessä on jokin kannalajike. En ole nähnyt tätä täplikästä lajia muualla Portugalissa, mutta yllättäen näitä oli Helsingissä isoissa ruukuissa Kolmen Sepän patsaan lähettyvillä. Kukat olivat tosin paljon pienempiä.



Isäntä istutti viime vuonna hortensioita, ja nyt ne alkavat kukkia. Tästäkin kasvaa vielä iso pensas.


Daaliat ovat lumpsahtaneet kukkimaan parin viikon poissaoloni aikana, gladioluksetkin ovat aloittelemassa. Hehkuva pelargonia etualalla lepäili talven, jotta jaksaa nyt kukkia. Muuria ei maalata, se saa olla vähän sammaleinen ja patinoitunut. Se erottaa laatoitetun piha-alueen vähän ylempänä sijaitsevasta nurmikosta.









P.S. Lähiaikoina huolletaan isoisän perua olevaa vanhaa, vanhaa peililipastoa, joka tuli viimeisen muuttokuorman mukana Suomesta.