Auringon kilpailija ja muita värjäystuloksia

Innostuin värjäämään villalankoja löydettyäni lähikaupungin lankakaupasta edullista valkoista villalankaa. Värjäyksessä kiehtoo ehkä eniten lopputuloksen arvaamattomuus, varsinkin kun sitä tekee pitkälti mutu-menetelmällä. Aina ei onnistu, mutta ei lannistuta siitä(kään). Tässä viimeaikaisia värjäilyjäni.

Etualalla olevat ohuen ohuet villalangat on värjätty mustalla ja punaisella teellä. Lopputulos oli aika samansävyinen, punertavanvaalea ja lattea. Mietin josko nämä värjäisi uudestaan. Takana olevat keltaiset kerät on värjätty sipulinkuorilla (100 g kuoria, vähän yli 200 g villaa), ja yllätyin positiivisesti värin voimakkuudesta ja silti luonnollisesta sävystä. Sipulinkuorien jemmaus on taas käynnissä.

Oikealla olevat vaaleammat langat on värjätty eukalyptuksenlehdillä. Niistä tuli jo tehtyä säärystimet Maija Mehiläisen mekon seuraksi (katso tästä!). Nyt tästä yli 600 g lankasatsista pitäisi tehdä villatakki.

Ostin Suomen reissulla hennaa, ja hetkosen mietin laitanko sitä hiuksiin vai lankoihin. Kun kesäaurinko tulee kuitenkin vaalentamaan hiuksia, laitoin hennan lankoihin. En tiedä olisiko kannattanut. Katsoin netistä vain äkkiä ohjeet ja sovelsin niitä vielä vähän, ja metsään meni. Vasemmalla oleva ohut villalanka on värjätty kahteen kertaan ja se on yhtä hailakka kuin teellä värjätyt. Keskellä oleva lanka on äidin lähettämää Aapoa (75 % villa 25 % polyamidi), ja siihen väri tarttui kylmävärjättynäkin vähän paremmin. Kelpaa sukkiin.

Oikealla oleva vyyhti on myös Aapoa ja värjätty mustapapujen liotusliemellä (500 g papuja, 2 l vettä, esipuretettu lanka ja parin päivän liotus). Väristä tuli sinertävänharmaa, ihan kaunis. Kelpaa sekin sukkiin. Papuvärjäystä aion kokeilla toistekin, sillä papuja ei Portugalissa puutu ja laitamme niitä usein ruokiin.

Sitten päästäänkin näihin suorastaan silmääpistäviin lankoihin. Ostin lihakaupasta (myydään siellä muutakin kuin lihaa) punaista elintarvikeväriä, ja vasta kaataessani sitä minipullosta kattilaan huomasin että etiketissä sanottiin amarelo eli keltainen. Liemi näytti niin värittömältä, että kippasin kattilaan koko pullon ja langat perään. Tuli lievästi sanottuna keltainen. Kun vein vyyhdin ulos kuivumaan, vannon että aurinko paineli posket punaisina pilven taakse piiloon.

Punaista siis halusin ja punaista sitten sain. Huolellisempaa etiketin lukua marketissa vaan (encarnado, tosin meillä pohjoisessa sanotaan vermelho). Lorautin veden sekaan ihan vain pikkaisen ja heitin huom. kuivan langan perään (miksi kuiva, no, logiikallani ajatellen se imee väriä tehokkaammin). Ensimmäisenä kastunut vyyhdenosa huudahti slurps! kun se imaisi väriaineen vedestä. Tiputtelin väriä vähän lisää ja sekoittelin. Väri on epätasainen ja juuri niin sen haluankin olevan. Sukkiin menevät nämäkin Aapot.

Summa summarum: elintarvikevärillä saa vahvat värit. Seuraavaksi yritän kuitenkin saada pinkkiä, ja kastelen vyyhden ensin.


P.S. Mustapavuista tuli mm. pihvejä ja burgereita.