Papupaté

Taannoisesta mustapapuvärjäyskokeilusta (katso täältä!) rohkaistuneena ostin marketista puoli kiloa pieniä kirjavia papuja, jotka Portugalissa tunnetaan nimellä feijão catarino. Googletus tuotti englanninkieliseksi vastineeksi pinto bean, suomeksi ehkä pintopapu. Pistin pavut likoamaan vuorokaudeksi ja totesin, että niistä irtoaa veteen vain rusehtavaa väriä. Hiljattain hankitut villalangat saivat siis jäädä odottamaan toisia värilähteitä.

Papuja kuitenkin keitin tunnin verran, kunnes ne alkoivat pehmetä. Lisäilin niitä ruokiin ja päätin vielä muhentaa niitä leivän päälle laitettavaksi hummuksen tapaan. Tulipas hyvää. Isäntäkin tykkäsi ja kutsui tätä herkkua patéeksi. Tätä teen toistekin. Saattaa hyvinkin olla maailman terveellisin paté. Tai ainakin sardiinipatéesta seuraava.

Papupaté

2 dl keitettyjä pintopapuja (varmasti muunkinlaiset käyvät)
2-3 valkosipulinkynttä
pieni pala chiliä
loraus oliiviöljyä
ripaus karkeaa suolaa

Hienonna pavut lusikan avulla lautaselle. Puserra joukkoon valkosipulinkynnet ja lisää pilkottu chili. Lorauta oliiviöljyä ja ripota vielä hiven suolaa. Sekoita tasaiseksi tahnaksi ja painele seos tarjoiluastiaan.

Tarjoile esim. minipaahtoleipien kanssa alkupaloiksi. Minulle tämä maistuu aamullakin paahdetun leivän kera, tosin minulla onkin Isännän mukaan "omituiset" aamiaistavat.

P.S. Viikonloppuna tekemäni vuokaleipä ei mennyt ihan nappiin, pitää vielä hioa reseptiä.