Palapöytäliina paitakankaista

Aurinkoisina aamuina aamiaisen voi nauttia ulkona.

Kuten jokin aika sitten kerroin, sain kaksi kassillista iiiihania kangaspaloja, miestenpaitojen pesupaloja. Tehtailin niistä ensin kauppakasseja (katso täältä!). Jo kankaita läpikäydessäni pistin erikseen sinivalkoiset kangaspalat. Mitä niistä voisi tehdä? Sininen ei ole oikein suosikkivärini tällä hetkellä.

Pienen hetken tuumittuani päätin tehdä kangaspaloista sinivalkoisen pöytäliinan. Ei kun sakset käteen ja leikkaamaan. Pesupaloissa on tehtaan merkintöjä, joten ne piti leikellä pois. Kustakin kangaspalasta sai neljä palaa. Sommittelin palat sängyn päällä niin, että raidat vierekkäisissä paloissa menivät eri suuntiin. Väliin tuli myös yksivärisiä paloja.

Liinassa isänmaalliset värit. 

Yhdistin palat toisiinsa kaistale kerrallaan. Ennen palan liittämistä surautin sen reunat siksakilla. Palat liitin suoralla ompeleella noin 1 sentin päähän reunasta.

Kun kaistaleet olivat ommeltu, silitin saumavarat auki. Tulee huomattavasti siistimpää jälkeä sillä tavalla. Sitten yhdistin kaistaleet toisiinsa liinaksi, ja silitin taas saumavarat auki.

Mutta entä reuna? Miten se siistitään? Vinonauhaa? Ei, hermot menee. Vinonauha ja minä emme sovi samalle ompelukoneelle, huomasin sen jo nuorena tyttönä opetellessani tekemään trikoovaatteita ja patalappuja.

Entä jos vain kääntäisi reunat päärmeelle? Äääh, tylsäääää.

Päädyin kiinnittämään reunaan ihan suorat, valkoiset kangaskaistaleet vanhasta verhokankaasta sivu kerrallaan. Neulasin ne vain kiinni ja ompelin suoran ompeleen. Ei mennyt hermot, ja valmista tuli aika äkkiä. Tästä keveästä liinasta tuli juuri sopiva pihalla olevalle pöydälle.

Kangaspaloista sai vielä leikattua muutaman sentin levyisiä suikaleita. Niistä pikkuliina? Yhdistin suikaleet kiinni huolittelevalla ompeleella, käänsin kaksinkerroin ja taitoin reunan sisäänpäin ja ompelin päälle suoran ompeleen. Siitä sai leipäkori uuden kesäliinan.

P.S. Vähän nuo kangaspalat ryppyilevät, sillä niissä on jonkin verran elastisuutta. Ei haittaa. Elämässäkin on aina vähän ruttuja.