Bacalhau com natas eli turskakiusaus Casa Vivan tapaan

Monen portugalilaisen suosikkiruoka on bacalhau com natas, eli "turskaa kermalla". Ruoka on hiukan vastaavaa kuin suomalainen kiusaus, mutta kermaa ei laiteta tippaakaan ja perunat keitetään puolikypsiksi öljyssä. On siis varsin tuhti ruoka. Me kehitimme siitä hiukan kevyemmän suomalais-portugalilaisen version.

Näin tehdään vähän kevyempi kiusaus:

Turskakiusaus Casa Vivan tapaan (uunivuoallinen):

n. 1,5-2 kg kuorittuja ja viipaloituja tai suikaloituja perunoita
1-2 sipulia suikaloituina
n. 300 g liotettua turskaa (tai lohta, silakoita, kylmäsavuporoa, pekonia, kinkkua...)
suolaa

Kastike:
1 l maitoa
30 g voita tai margariinia
vajaa 1 dl vehnäjauhoja
pari reilua nokaretta sulatejuustoa
suolaa, valkopippuria, muskottipähkinää

Koristeluun: oliiveja

Lado voidellun uunivuoan pohjalle ensin kerros viipaloituja tai suikaloituja perunoita, sitten väliin sipulisuikaleet ja kala/liha. Lado päällimmäiseksi vielä kerros perunoita.

Sulata voi tai margariini kattilassa ja lisää jauhot. Kypsennä niitä hetki ja lisää sitten maitoa vähitellen ja ahkerasti sekoittaen. Kuumenna kiehumispisteeseen ja anna porista pari minuuttia, varo polttamasta pohjaan. Lisää sulatejuustoa ja sekoita kunnes se on kokonaan sulanut. Mausta suolalla,  valkopippurilla ja reilusti muskottipähkinällä.

Kaada kastike perunaseoksen päälle. Sitä saa olla ihan reilusti. Laita vuoka 200-asteiseen uuniin ja kypsennä noin tunti, kunnes perunat ovat kypsiä ja pinta on ruskistunut. Perunasuikaleilla ruoka kypsyy nopeammin, viipaleilla aika riippuu viipaleiden paksuudesta. Viipaloidut perunat eivät kuitenkaan mene niin muhennokseksi kuten suikaleet helposti menevät.

Koristele oliiveilla ja tarjoile salaatin kera.

P.S. Lähden pariksi viikoksi Suomeen ja ilman tietokonetta, joten blogi pitää pienen tauon. Maaliskuun puolivälin jälkeen palataan taas uusin ja keväisin ajatuksin.

Viikon värjäyskokeilut

Alarivi vasemmalta: muratti, poimuhierakka (valk. lanka), poimuhierakka
(harmaa lanka). Keskellä vasemmalta sipulinkuori II, sekalaiset rikkaruohot
ja sipulinkuori I. Ylimpänä keikkuu sipulinkuori III. 

Pohjois-Portugalissa on tällä viikolla ollut varsin keväiset ilmat. Linnut lirkuttavat, ampiaiset pyrkivät sisään avoimista ikkunoista ja ilmassa tuntui ensin vastaniitetyn heinän tuoksu, pari päivää myöhemmin väkevä lannan haju, kun lypsykarjan pitäjä levitteli talven tuotoksia pelloille lannoitteeksi.

Ennen sitä kerkesin kuitenkin käydä peltojen välisellä katvealueella keräilemässä vähän sitä sun tätä värjäyksiä varten. Ensin täytyy kuitenkin todeta, että kuvien lankojen värit on viritetty mahdollisimman alkuperäistä vastaaviksi omalla tietokoneellani, ja olen huomannut, että esim. matkapuhelimella katsoessa värit ovatkin vinksallaan. Ei kai voi mitään.

Aloitin ensin muratilla. Sitä kun kasvaa joka paikassa ja se on varsinainen riesa eli praga. Minne se kyntensä saa, on sitä melkein mahdoton hävittää.

Keitinliemi oli vaisun värinen, mutta soodalisäys vahvisti langan väriä likaisen keltaisesta valjuhkoon lämpimänkeltaiseen. Lanka jäikin vielä vyyhdelle siltä varalta, että päätän värjätä sen uudestaan.



Seuraavaksi hain pellon laidalta erilaisia tummalehtisiä rikkaruohoja. Kahta, kolmea erilaista. Lisäsin sekaan pari kourallista keltasipulin kuoria. Liemestä tuli vahvan punaruskea, mutta lankaan tuli vaaleankeltainen sävy, Soodalisäys kirkasti väriä ja vei sen hieman oranssiin suuntaan. Tämä kelpaa.






Sitten löysin peltojen välistä varsinaisen (poimu?)hierakkaniityn. Niitä olen sitten käynyt hakemassa muutaman kerran. Valkoiseen lankaan tuli hiemaan vihreään taittava keltainen sävy. Soodalisäys kirkasti taas väriä.

Harmaaseen lankaan tuli kellanvihreä sävy. Tällaista sävyä hainkin eräitä sukkia varten.

Kyseinen kasvi tunnetaan Portugalissa mm. nimellä língua da vaca eli lehmänkieli. Se kuvaa hyvin lehden muotoa ja kokoa. Nyt ne alkavat hiljalleen puskea kukkavartta. Oliko niin, että niistä saisi punaista sävyä...?






Uudet satsit poimuhierakkaa, vas. luonnonvalkoiseen 100 % Escocia-merkkiseen villalankaan, joka on portolaisesta lankakaupasta. Vihreä lanka on, tai siis oli, Menitan harmaata sukkalankaa. Oikeasti sävy on kuvassa näkyvää heleämpi vihreä.

Muutoin pääosa kuvien langoista on 7 veljestä, mukana myös yksi kerä Nallea. 7 veljestä nappaa hyvin väriä mielestäni.

Teen usein "soodatestin" kun olen keittänyt langan ja antanut sen olla liemessä seuraavaan aamuun. Kaadan lientä vähän toiseen purkkiin ja sekoitan siihen pikkaisen soodaa. Leikkaan vyyhden sidontalangoista pätkän ja laitan purkkiin puoleksi tunniksi. Jos sävy on parempi, lisään soodaa kattilaan ja annan vyyhden liota siinä vielä puoli tuntia ennen huuhtelua.

Kuvassa vasemmalla lanka ilman soodaa, oikealla soodalla liotettuna. Sävyssä on selvä ero. Sooda kirkastaa, mutta samalla vie sävyä helposti kellertävään suuntaan.

P.S. Kamelia kukkii valtavasti, odottelen jo kärsimättömänä niiden siemenkotien kypsymistä. Persikkaisia sävyjä tiedossa.

Lumo-poncho

Sain jo syksyllä postipaketissa kolme 150 gramman jättikerää Novitan Lumo-lankaa. Mietin pitkään mitä siitä tehdä, sillä kolme kerää ei ehkä ihan riittäisi puseroon. Riittäisiköhän se ponchoon?

Riitti se ja vähän jäi lankaa ylikin. Ponchosta tuli reilun kokoinen ja kuohkean lämmin.

Näin tehdään Lumo-poncho: 

Lue koko ohje läpi ennen kuin aloitat.

Luo 6 mm puikoille 80 silmukkaa. Neulo ensin 4 krs aina oikein, siirry sitten sileään neuleeseen ja neulo noin 90 cm pitkä suorakaitale. Päättele silmukat, ei liian kireästi eikä liian löyhästi vaan silleen sopivasti.

Neulo toinen samanlainen suorakaitale. Molempiin kappaleisiin kuluu lankaa hieman toista kerää. Varmista langan vaihtokohdassa, että sävy jatkuu samanlaisena.

Neulo työn aikana molemmat reunat näin: kerroksen ensimmäinen silmukka nostetaan neulomatta ja viimeinen silmukka neulotaan nurin. Näin reunaan muodostuu eräänlainen kanava, joka on tasainen molemmissa reunoissa. Reunasilmukan jälkeen neulotaan 6 silmukkaa ainaoikein takareunoistaan. Se estää sivureunojen rullautumisen.

Yhdistä kappaleet ompelemalla ensimmäisen kappaleen päätelty reuna toisen kappaleen pitkään sivuun niin, että toinen kappale muodostaa ponchon kulman (ks. kuva). Ompele sitten toisen kappaleen päätelty reuna ensimäisen kappaleen pitkään sivuun. Kappaleiden keskelle jää pääntie, joka on valmiiksi huoliteltu reunasilmukoilla.

Päättele langanpäät ja sinulla on poncho. Tarvittaessa höyrytä aloitusreunoja varovasti rullautumisen välttämiseksi.

Vyötteen ohjeessa puikkosuosituksena on 7, mutta käytin ohuempia puikkoja, kuten yleensäkin Novitan langoissa. Jäljestä tulee tasainen eikä liian "lörppä".

Suorakaitaleiden leveys on noin 55 cm, ja sillä saa ponchon, joka riittää minuakin isommalle naiselle. Jos haluat pienemmän ponchon, neulo vähemmillä silmukoilla ja lyhyemmät kappaleet. Liian pitkillä kappaleilla pääntiestä tulee niin iso, että poncho humahtaa nilkkoihin. Tuli nimittäin kokeiltua.

Aikaa tämän ponchon neulomiseen meni muutama ilta sekä yksi sateinen sunnuntai. Aika joutuisasti siis valmistui eikä paljoa tarvinnut päätä vaivata neulomisen kanssa, vaan sai pohtia muita asioita.

Vielä olisi jäljellä kolme kerää sinisävyistä Lumoa, jotka tulivat joulupaketissa. Mitäköhän siitä tekisi...?




P.S. Kuvausavustajat riensivät heti paikalle...

Kikherne-maissipihvit

Aina välillä yritän tuputtaa Isännälle kasvisruokia. Joskus hän jopa pitää niistä. Pikkuhiljaa olen ujutellut ruokaan myös tuoretta inkivääriä. Jonkin lukemani artikkelin mukaan se on kuin lääke miltei vaivaan kuin vaivaan. 

Tällä kertaa kasvispihveihin laitettiin kikherneitä, maissia ja inkivääriä. Makunystyröille uusi makuelämys. 

Kikherne-maissipihvit (3-4 annosta)

n 400 g esikeitettyjä kikherneitä

n. 300 g maissia (pakaste tai säilyke)

1 pieni sipuli silputtuna

1 kananmuna

½ dl korppujauhoja

pala inkivääriä raastettuna

chiliä maun mukaan

suolaa, valkopippuria

nokare voita ja oliiviöljyä paistamiseen

Hienonna kikherneet ja sulat maissit monitoimikoneella tai tehosekoittimella. Kaada seos taikinakulhoon ja lisää muut ainekset. Anna levätä hetki. 

Muotoile taikinasta kaksin käsin pieniä pihvejä ja paista ne miedolla lämmöllä molemmin puolin, kunnes ne saavat vähän väriä. Käännä varovasti, etteivät pihvit hajoa. 

Tarjoile keitetyn riisin ja salaatin kera. Lisukkeena maistuu myös raikas jugurttikastike, joka on maustettu puserretulla valkosipulinkynnellä ja ripauksella suolaa ja sokeria. 

Kasvispihveistä saat myös oivan välipalan paahtoleivän päällä. 

P.S. Nyt on aika tehdä mandariinihilloa, sillä kypsät hedelmät alkavat putoilla puista. 

Punatulkku-mekko mohairista

Talven tullen tuli tarvetta uudelle, superlämpimälle mekolle. Minullahan on kotosalla päiväsaikaan aina neulemekko päällä. Miksi, no, se nyt vaan on mukavin tietämäni vaate termoleggingsien kanssa. Talossamme ei ole lämmitystä, vain olohuoneessa laitetaan iltaisin takkaan tuli, joten villaa on yllä joskus useammassakin kerroksessa.

Punatulkuksi ristimääni mekkoon ostin lähikaupungin lankakaupasta kirkkaanpunaista mohairlankaa (74 % mohair, 24 % villa, 2 % polyamid). Koska se yksistään oli turhan räikeää, yhdistin lankaan ohutta tummanpunaista mohairsekoitetta, jonka ostin Porvoon Kellarikirppiksestä. Yhdessä langat muodostavat eläväisen sävyn.

Mekko on neulottu helmasta ylöspäin pyörönä, samoin istutetut hihat on neulottu pyörönä yksi kerrallaan. Ainoat saumat ovat siis olka- ja hihapyöriösaumat. Hihojen istutus ei mennyt ihan nappiin tällä kertaa.

Helma lähti liikkeelle 100 silmukalla, vyötärön kohdalla kavensin parit pois. Olisi voinut kaventaa pari silmukkaa enemmänkin.

Hihoissa oli aluksi 28 silmukkaa, lisäsin muutaman silmukan matkan varrella. Lisäyskohdat merkkasin, jotta toiseen hihaan tuli lisäyksiä yhtä paljon ja samoihin kohtiin. Hihat näyttivät aluksi aikamoisilta pitkiltä putkiloilta, mutta loppujen lopuksi pituutta tuli juuri sopivasti pitämään ranteetkin lämpiminä. Ehkä minulla on apinan kädet?


Resorit on neulottu 1 o kiertäen, 1 n. Sillä toivon, ettei se löpsähtäisi ihan pian. Pääntiessä on neulottu muutama kerros sileää, ja se on taitettu nurjalle puolelle löysästi ommellen.

6 mm pyöröpuikoilla neuleesta tuli tiivis, mutta sellaisena superlämmin. Edes tällaisena koleana päivänä, kuten tänään, en tarvitse lisäksi villatakkia, edes ulkona. Lankaa kului 640 g, eli tämä mekko ei ole painolla pilattu. Ja mitäs nämä langat maksoivat? Yhteensä 18,50. Mohairlanka on vanhaa varastoa, jota lankakauppias myy pois huokealla.

Yleensähän mohairia neulotaan suht reiluilla puikoilla, jotta neuleesta tulisi kuohkeaa. Teen kuitenkin juuri päinvastoin, jolloin mohairin karvat sitoutuvat neuleeseen eikä siitä tule ihan niin pörröinen.



Se jännä juttu tässä espanjalais-valmisteisessa mohairissa on, että se ei juurikaan kutita. Eikä nyppyynny. Minulla on nimittäin toinen mekko samasta langasta villaan yhdistettynä.

Mekon neulomista ei muuten tarvitse aristella - se ei juurikaan eroa pitkästä paidasta, ja sileä neule pyörönä edistyy joutuisasti.

P.S. "Batman ja Robin" tunkevat aina kuvauspaikalle.

Maissikeitto meksikolaisittain - Viva elote!

Pääsin toisella Meksikon reissullani maissikeitto eloten makuun. Sitä valmisti kahden kummilapseni isoäiti, ja seurasin vieressä miten maukas keitto valmistui. Voissa ei säästelty, ja keitto tehtiin tuoreesta maissista, mutta myös pakaste- tai tölkkimaissi kelpaa tuoreen puutteessa.

Elote on vähän kuin virtaviivaistettu versio kesäkeitosta; siinä on vain sipulia ja maissia. Varsinainen proteiinipommi, ja sisältäähän maissi myös kuitua. Omaan versioon lisään suurusteeksi hieman vehnäjauhoja, mutta se ei ole välttämätöntä. Keitto on tarkoitettu alkupalaksi, mutta leivän kera siitä saa myös kevyen lounaan. Jos maissin pureskelu ottaa päähän, soseuta keitto sauvasekoittimella.

Näin nopeasti ja helposti keitto tehdään:

Elote-maissikeitto (n. 4 annosta)

400-500 g esikeitettyä maissia (pakaste tai tölkki)
1 pienehkö sipuli silputtuna
30 voita (enemmänkin, jos kehtaat)
7,5 dl maitoa
2-3 rkl vehnäjauhoja
tilkka vettä
suolaa

Sulata voi kattilassa ja kuullota sipuli kevyesti. Lisää maissi ja hauduttele tovi. Älä päästä sipulia palamaan. Lisää maito ja kuumenna kiehumispisteeseen. Lisää vesitilkkaan sekoitetut jauhot, lisää keittoon ja keitä vielä pari minuuttia. Mausta suolalla. Valmista, listo!

P.S. Alkuvuosi on ollut hiljaiseloa, perheessä on ollut surua. Elämän on kuitenkin jatkuttava, joten jatketaan sitä sitten. Lähiaikoina esittelen mm. superlämpimän neulemekon ja merinovillasta neulotun aluspaidan. Jonain kauniina päivänä käyn myös katsomassa löytyisikö pellonlaidalta tai metsästä jotain lankojen värjäämiseen kelpaavaa. Eilen tuli tehtyä myös aika hyviä kasvispihvejä...