Viikon värjäyskokeilut

Alarivi vasemmalta: muratti, poimuhierakka (valk. lanka), poimuhierakka
(harmaa lanka). Keskellä vasemmalta sipulinkuori II, sekalaiset rikkaruohot
ja sipulinkuori I. Ylimpänä keikkuu sipulinkuori III. 

Pohjois-Portugalissa on tällä viikolla ollut varsin keväiset ilmat. Linnut lirkuttavat, ampiaiset pyrkivät sisään avoimista ikkunoista ja ilmassa tuntui ensin vastaniitetyn heinän tuoksu, pari päivää myöhemmin väkevä lannan haju, kun lypsykarjan pitäjä levitteli talven tuotoksia pelloille lannoitteeksi.

Ennen sitä kerkesin kuitenkin käydä peltojen välisellä katvealueella keräilemässä vähän sitä sun tätä värjäyksiä varten. Ensin täytyy kuitenkin todeta, että kuvien lankojen värit on viritetty mahdollisimman alkuperäistä vastaaviksi omalla tietokoneellani, ja olen huomannut, että esim. matkapuhelimella katsoessa värit ovatkin vinksallaan. Ei kai voi mitään.

Aloitin ensin muratilla. Sitä kun kasvaa joka paikassa ja se on varsinainen riesa eli praga. Minne se kyntensä saa, on sitä melkein mahdoton hävittää.

Keitinliemi oli vaisun värinen, mutta soodalisäys vahvisti langan väriä likaisen keltaisesta valjuhkoon lämpimänkeltaiseen. Lanka jäikin vielä vyyhdelle siltä varalta, että päätän värjätä sen uudestaan.



Seuraavaksi hain pellon laidalta erilaisia tummalehtisiä rikkaruohoja. Kahta, kolmea erilaista. Lisäsin sekaan pari kourallista keltasipulin kuoria. Liemestä tuli vahvan punaruskea, mutta lankaan tuli vaaleankeltainen sävy, Soodalisäys kirkasti väriä ja vei sen hieman oranssiin suuntaan. Tämä kelpaa.






Sitten löysin peltojen välistä varsinaisen (poimu?)hierakkaniityn. Niitä olen sitten käynyt hakemassa muutaman kerran. Valkoiseen lankaan tuli hiemaan vihreään taittava keltainen sävy. Soodalisäys kirkasti taas väriä.

Harmaaseen lankaan tuli kellanvihreä sävy. Tällaista sävyä hainkin eräitä sukkia varten.

Kyseinen kasvi tunnetaan Portugalissa mm. nimellä língua da vaca eli lehmänkieli. Se kuvaa hyvin lehden muotoa ja kokoa. Nyt ne alkavat hiljalleen puskea kukkavartta. Oliko niin, että niistä saisi punaista sävyä...?






Uudet satsit poimuhierakkaa, vas. luonnonvalkoiseen 100 % Escocia-merkkiseen villalankaan, joka on portolaisesta lankakaupasta. Vihreä lanka on, tai siis oli, Menitan harmaata sukkalankaa. Oikeasti sävy on kuvassa näkyvää heleämpi vihreä.

Muutoin pääosa kuvien langoista on 7 veljestä, mukana myös yksi kerä Nallea. 7 veljestä nappaa hyvin väriä mielestäni.

Teen usein "soodatestin" kun olen keittänyt langan ja antanut sen olla liemessä seuraavaan aamuun. Kaadan lientä vähän toiseen purkkiin ja sekoitan siihen pikkaisen soodaa. Leikkaan vyyhden sidontalangoista pätkän ja laitan purkkiin puoleksi tunniksi. Jos sävy on parempi, lisään soodaa kattilaan ja annan vyyhden liota siinä vielä puoli tuntia ennen huuhtelua.

Kuvassa vasemmalla lanka ilman soodaa, oikealla soodalla liotettuna. Sävyssä on selvä ero. Sooda kirkastaa, mutta samalla vie sävyä helposti kellertävään suuntaan.

P.S. Kamelia kukkii valtavasti, odottelen jo kärsimättömänä niiden siemenkotien kypsymistä. Persikkaisia sävyjä tiedossa.