Uusia aluevaltauksia

 Eräs ystävä löysi sattumalta tänne nukuksissa olleeseen blogiin ja laittoi viestin. Olinkin pohtinut blogin herättelemistä pitkästä aikaa, ja ystävän viestistä sain sopivasti inspiraatiota. Käsitöitä ja kokkaamista en suinkaan ole hylännyt, mutta järjestin itselleni muuta tekemistä sen verran paljon, että jostain piti tinkiä. Asetankin nyt tavoitteeksi tehdä vähintään yhden päivityksen viikossa. Sillä kaikkea jännää on tullut tehtyä... katsotaanpa hiukan. 

Kisu tuli ilmoittamaan, että on ruoka-aika. 

Toteutin pitkäaikaisen haaveen ja hankin kangaspuut. No, pirtapuut, mutta näilläkin saa aikaan vaikka mitä. On kätevää (joskin työlästä) kun voi tehdä loimen joka työlle erikseen, eli voin kutoa vuoroin shaaleja ja mattoja, sen mukaan mitä kulloinkin tekee mieli. Kesällä kudoin ja leikkasin kuteet pihalla, on nimittäin aika roskaista puuhaa.

Parilta ystävältä sain vanhoja lakanoita, niistä tuli mattoja. Vaaleansininen ja -punainen matto olivat kesällä sängyn vieressä tyyliin His and Hers. Kuka sanoi, että sängynvierusmattojen pitäisi olla identtiset?! 

Jämälankojakin sai käyttöön kutomalla niistä mattoja. 

Myös shaaleja ja peittoja on pirtapuistani valmistunut. 

Kutomisen olen opetellut lähinnä Youtube-videoiden avulla ja muutamia niksejäkin on kertynyt. Niistä kerron joskus. 

Kutominen on hurjan mukavaa, suorastaan terapeuttista. 

Sifonkopusero valmistuu nopeasti 
ja on mukava yllä. 

Kesällä innostuin ompelemaan niin pellavaa kuin sifonkia. Jälkimmäisen kanssa on omat kommervenkkinsä. Kerron joskus! 

Pellavasta ompelin vilpoisia housuja, tunikoita, toppeja, mekkoja ja hamosen, kokonaisen garderobin. Ja mikäs oli ommellessa, kun torilta löytyi kakkoslaatuisia pellavalakanoita huokeaan hintaan. 

Osa viime vuoden sukkasadosta. 

Sukkia neulon tasaiseen tahtiin kasvivärjätyistä langoista. Ja kaikki menevät käyttöön! Kerron joskus miten se onnistuu. 

Pastaa pinaatin, paprikan ja
hasselpähkinöiden kera.

Ruokaakin yhä laitellaan, ja syödään myös. Sillä pienellä muutoksella, että lopetin nelijalkaisten lihan syönnin, kanaa ja kalkkunaa syön harvakseltaan. Kehittelen omia kasvisruokiani, kuvassa yksi erityisen maukas pastakastike. Ja koska olen meillä ainoa joka näitä syö, yritän tehdä pieniä annoksia, sinkuillekin sopivia. 

Proteiinia saa pavuista ja maitotuotteista. Toisinaan kasvisruoka saa säväystä fetasta tai mozzarellasta. 

Sinipuu on niin riittoisa värilähde,
että tuntuu ettei lastuista lopu väri ollenkaan. 

Eikä unohdeta värjäämistä, tätä ihanaa touhua johon olen täysin hurahtanut. Viime viikkoina se on tosin jäänyt väkisinkin vähemmälle, sillä on sadellut niin paljon, lankoja ei saa kuivaksi. Ei hätää, kesän aikana kertyneitä lankoja on kyllä lopputalven tarpeiksi. No ok, enemmänkin. 

Puutarhanhoito on jäänyt vähemmälle, eikä se johdu pelkästään ilmoista. Joka paikkaan ei vain repeä. Mutta katsopa tuota kuvassa vasemmalla näkyvää oliivipuuta! Se on kasvanut kokoa. Täältä näet millainen rimpula se oli toukokuussa 2017, kun se istutettiin. Oliiveja se on toistaiseksi tehnyt vain kerran. 

Näillä eväillä ja vähän muillakin lähdetään uuteen vuoteen. Ota blogi tai Casa Vivan Facebook-sivu seurantaan! Hyvää alkanutta vuotta!