Lumikki ja seitsemän pientä käsityötä

Huh, Casa Vivan tonttu Emäntä tarvitsee kohta sormienoikaisijaa, sillä neulottu on sormet mutkalla ja vähän virkattukin. Katsotaanpa mitä on saatu aikaan...

Lumikki-sukissa on etuosassa yksinkertainen pitsineule, joka on mukaeltu pitsineuletakin mallineuleesta. Lanka on pehmoista villaa, jota olen ostanut lähikaupungin lankakaupasta jo vyyhtitolkulla. Ja haen muuten huomenna lisää.

Kuvausalustana Salli, Jalkapalli.

Neuloin samasta langasta yksinkertaiset lenkkilapaset. Olisi ollut kiva tehdä kirjoneulelapaset, mutta ajanpuutteen vuoksi oli pakko vähän oikaista. Ehkä nämä saavat vielä kuitenkin seuraa vähän isommista päällilapasista, sillä kaksinkertaisinahan lapaset lämmittävät eniten.

Lapasilla ei Portugalissa ole juuri käyttöä, joten nämä, kuten sukatkin, pääsivät pukinkonttiin.








Pari virkattua pikkupussukkaa ovat saaneet koristeraidan pörrölangasta. Näitä ei ole virkattu vetoketjusta lähtien, vaan aloitettu pohjasta soikeana spiraalina, ja lopuksi ylipitkä vetoketju on ommeltu kiinni ja katkaistu.

Pinkin pussukan kanssa tuli todettua, ettei metallinen vetoketju oikein sovi tähän tarkoitukseen.

Maljakossa kamelioita hedelmätarhan isosta kameliapuusta. Se kukkii valtavasti nyt talvella. Kovin montaa päivää kukat eivät maljakossa kestä, mutta ei se mitään, niitä voi hakea lisää.

Laventelipussit on ommeltu ystävältä saadusta jämäkankaasta, joka on ohuen ohutta puuvillaa. Pussit suljetaan organza-nauhalla.

Casa Vivan parikesäinen laventelipensas tuotti kukintoja vajaan litran verran. Parin vuoden kuluttua odotettavissa on moninkertainen sato, sillä laventelia on lisätty pistokkaista.







Damaskit pienelle ballerinalle on neulottu silmät ristissä sileänä neuleena ilman resoria, mutta yläreunassa on reikärivi organza-nauhaa varten. Lanka on pehmeää akryyliä, joka on saatu ballerinan isoäidiltä.



Pikkupojan sukat ovat puhdasta villaa. Harmaa raita kärjessä rikkoo vihreiden raitojen monotonisuutta.





Casa Vivan pääovea koristaa yksinkertainen sydänkranssi. Sisuksena on kaksinkertainen kierros vahvaa rautalankaa ja paksua köyttä, päälle on pyöritelty huopasuikaleita. Vielä kieputettu punaista helminauhaa, joka on takapuolella ommeltu kiinni huopaan muutamalla pistolla. Rusetti ja ripustuslenkki paljettikoristeista organza-nauhaa. Pikkaisen vielä kultakimallusta pintaan, kiinnitys hiuslakalla. Saas nähdä kestääkö sateet.

Huopasuikaleet on leikattu kankaasta, joka edellisessä asunnossani oli pöytäliinan alla antamassa vähän lämpöeristystä kivipöytään. Nyt sitä ei ole tarvittu siihen tarkoitukseen, joten huopa pääsee pikkuhiljaa uusiokäyttöön.

"Onks tää mulle?"

Kysäisin Isännältä, että mitä kranssiin vielä laittaisi, ja hän tuumi, että tarvitseeko siihen mitään lisätä. Yksinkertainen on kaunista.

EDIT eli lisätty jälkeenpäin: Oli ihan unohtua. Pikku "Robin" sai peitteen ylijäämälangoista virkatusta jättikokoisesta isoäidinruudusta. Vanha fleece-peitto on pureskeltu rei'ille, mutta tähän ei ole hampailla tartuttu.

P.S. Huomenna olisi hyvä käydä ostamassa pieni kinkku. Aattona syömme portugalilaista jouluruokaa, joulupäivänä suppean version suomalaisesta. Saaristolaisleipä (katso resepti!) on uunissa ja kohta taidan lämmittää vähän glögiä (katso resepti!). Mukavaa joulun odotusta!