Virkattu vetoketjupussukka

Pienelle vetoketjulliselle pussukalle löytyy aina käyttöä käsilaukussa. Pussukan sovittaminen vetoketjuun ei ole vaikeaa, kun  tehdään toisin päin eli sovitetaan vetoketju pussukkaan. Lankana on Novitan ihana Cocos, jossa on pikkaisen metallin kimallusta. Silleen sopivasti blingiä. 3 mm virkkuukoukulla tuli napakkaa jälkeä, jota oli kyllä hiukan työläs virkata.

Näin näppärästi käy pussukan (lev. 17,5 cm, korkeus 12 cm) teko:

Virkkaa ensin 35 ketjusilmukkaa. Virkkaa 1. kerros kiinteitä silmukoita kunnes tulet ketjusilmukkarivin loppuun, jolloin virkkaa viimeiseen silmukkaan 5 kiinteää silmukkaa. Näin pääset pyörähtämään työn toiselle puolelle. Virkkaa kiinteitä silmukoita nyt ketjusilmukoiden toiselle puolelle ja virkkaa samalla langan aloituspää kiinteiden silmukoiden sisään, niin säästyt tylsältä päättelyltä.

Seuraavassa päässä virkkaa jälleen 5 kiinteää silmukkaa ja jatka kiinteillä silmukoilla työn toiselle puolelle.

Seuraavalla kierroksella lisää molempiin päihin 2 silmukkaa. Virkkaa niiden väliin 1 kiinteä silmukka. Nyt sinulla on pussukalle pohja.

Jatka virkkaamalla spiraalina kiinteitä silmukoita kunnes pussukka on haluamasi kokoinen (tai lanka loppuu). Lopeta työ piilosilmukalla ja katkaise lanka. Jätä langanpää pitkäksi, sillä sitä käytetään vetoketjun kiinnittämiseen.



Mittaa vetoketjulle sopiva pituus pussukan yläreunassa, merkkaa kohta. Pituutta kannattaa laittaa hieman reilummin kuin mitä kuvassa on merkattu.





Ompele vetoketjuun koneella (tai käsin, jollei ole konetta) tiuhaa siksakkia vetoketjun kiinnittämiseksi. Jos sinulla on terävät pihdit, voit myös avata vetoketjun päässä olevan metallikiinnikkeen ja siirtää sen sopivaan paikkaan ja taivuttaa piikit taas kiinni. Näin tehdään vetoketjut mittojen mukaan paikallisessa käsityötarvikeliikkeessä. Sieltä saa muuten vetoketjuja penkomiskorista 20 sentillä. Olen hiukan hamstrannut.






Kiinnitä vetoketju pienin pistoin pussukan yläreunaan loppulangalla ja hoikahkolla parsinneulalla. Pistot näkyvät sisäpuolella, mutta ulkopuolella ne hukkuvat virkkauspinnan joukkoon.

Ompelin loppupäätä pieneltä matkaa kiinni. Vetskari olisi saanut olla ihan hiukan pidempi.

Kiinnitin pussukkaan tuollaisen lenkkijutun, jolla sen saa riippumaan vaikka kaulanauhaan.

Vuorenkin halusin, ja sen kanssa oli eniten väkertämistä. Leikkasin vuoren pussukan mukaan naftiksi, mutta kyllä sitä silti sai vielä kaventaa vähän. Yläreunoihin huolittelu ja sivusaumojen ompelu, ja sitten kiinnitys käsin ompelemalla. Ompelin vielä vähän matkan päähän reunasta toisen kierroksen huomaamattomia pistoja, jotta vuori ei lumpsahtaisi vetoketjun väliin.

Sen verran kiva tuli, että taidan tehdä toisenkin. Lankaa kului alle 50 g, joten pääsinpä eroon yhdestä jämälankakerästä.

Kylläpäs kamera, tai sitten tietokone, vääristää värejä. Oikeasti värisävyt ovat hillitymmät, mutta enpä nyt alkanut virittämään värejä kohdalleen näytöllä.


P.S. Joko seuraat Casa Vivan kepeää kesäjatkista? Ensimmäinen osa löytyy täältä, toinen osa julkaistaan vielä tänään.