Työhuoneeseen uusi hyllykkö ja matto

Kankaat siististi lajiteltuina ja
pinoissa. Alahyllyn kenkä-
laatikoissa ompelu- ja askartelu-
tarvikkeita. Koukuissa roikkuu
Milmanda-laukkuja. 

Tunnustan, olen törkeän onnekas: minulla on yksinomaan käsitöille pyhitetty työhuone. Alun perin sen piti olla myös työhuoneeni kirjoittamista varten, mutta kun nettiyhteys siirrettiin olohuoneeseen, ei sen kattavuus riittänyt talon toisessa päädyssä olevaan työhuoneeseen. Kirjoituspaikkani on nyt yläkerrassa, ja alakerrassa, keittiön vieressä olevassa työhuoneessa on ompelukone aina pöydällä surautteluvalmiina.

Mäntyhyllylle uusi ilme

Kuten kaikilla käsityöhulluilla, myös minulla on ihan kohtuulliset varastot lankoja, kankaita ja muita tarvikkeita jne. Kesällä tilanne riistäytyi hiukan käsistä, ja työhuone toimi lähinnä varastona, jonne survouduin sekaan ompelemaan. Kaksi Ikean Expedit-hyllyä ja sekalainen kokoelma laatikoita ei riittänyt pitämään järjestystä yllä. Päätin pistää huoneen järjestykseen ja pistin saman tien toimeksi. Läheisestä rautakaupasta haettiin mäntypuinen perusvarastohylly (20 e), purkki vaaleaa maalia (10 e) ja suti (1 e ja risat). Isäntä pisti akkuporakoneen ensin latautumaan ja sitten töihin, ja kokosimme hyllyn. Pistin sutien, ja kahdessa päivässä ja kahdella maalauskerralla hylly oli saanut eri ilmeen. Huoneen ja tavaroiden järjestelyyn meni vielä melkein yksi päivä.

Puupinta peittyi kahdella
maalikerroksella.
Maalaistalon ison
katoksen alla on
hyvä maalata. 

Kangaspaloista kevyt matto

Sain täällä asuvalta suomalaisystävältä kassillisen kankaita, joille hänellä ei ollut enää käyttöä. Joukossa oli muutama näytepala ripsikangasta, siis sellaista jota usein näkee esim. kattausalustoissa. Päätin heti, että niistä tulee matto. Sommittelin palat, huolittelin reunat nopealla siksakilla ja ompelin ne yhteen 1,5 cm leveällä saumalla, jotka silitin auki. Maton pohjustin torilta ostetulta (3 e/m) tukevalla huonekalukankaalla, josta käänsin leveät päärmeet päällipuolelle. Kulmiin on ommeltu sisäänvedot. Niiden kohdalleen saamisessa oli suurin työ.

Lattialla näytepaloista ommeltu matto.

Yksi Expedit makoilee lattialla, toinen on pystyssä ikkunaseinällä. Mustissa laatikoissa on lankoja. Lisäksi lankoja löytyy Pariisi-aiheisella kankaalla päällystetyistä viinipullolaatikoista. Katso tästä mitä muuta ompelin Pariisi-kankaasta! Tekisi mieli päällystää nuo mustatkin laatikot. Ne ovat turhan synkeitä nyt.

Tänne paistaa aamuaurinko. 

Työpöytä on kierrätysmateriaaleista: alustana vanha retkipöytä, jonka Isäntä maalasi mustaksi. Kanneksi hän keksi marmorilevyn. Korkeus on minulle juuri passeli. Kankaat leikkaan keittiön isolla pöydällä.

Koukkuihin on ripustettu Milmandan juhlalaukkuja sekä pieniä kangaspusseja, joissa useimmin käytettyjä ompelutarvikkeita: kangassakset, vetoketjut, isot ompelulankakelat jne.

Lopputulokseen olen tyytyväinen, vaikka vähän houkuttelisikin ostaa vielä toinen hylly, jotta saisin nyt lattioilla laatikoissa olevat tyynyt yms. tavarat pois lattialta. Isossa talossa on ihmeen vähän säilytystilaa! Tai sitten meillä on paljon tavaraa...

Matto kuvattuna keittiössä. Olisi kai pitänyt silittää se vielä.

P.S. Maalia jäi jäljelle, ja sillä on nyt maalattu vanha tuoli. Kunhan saan sen istuimen verhoiltua, vilkaistaan sitä tarkemmin.

Piipahdus pihan puolelle

Portugalissa kesä jatkuu, joskin aamuisin ilmassa tuntuu yön jäljiltä viileä hengähdys. Aurinko jaksaa kuitenkin lämmittää, niin mieltä, Emännän vanhoja luita kuin maata, joka jaksaa pukata kasvia ja kukkaa. Katsotaanpa mitä pihalla on meneillään.

Kylvin Suomesta tuomani pellavansiemenet kesäkuun puolivälissä. Ne kasvoivat nopeasti ja kukkivat ahkerasti - kuten siemenkodista näkyy. Siemenkodat alkoivat kypsytellä siemeniä ja mennä ruskeiksi, joten leikkasin varret ja laitoin ne vintille kuivumaan. Oletan, että ne muuttuvat vielä keltaisiksi (??). Tämä nippu tuli pussillisesta siemeniä.

Pellavankukka kesti näköjään vain muutaman tunnin ennen kuin terälehdet rapisivat maahan. Seuraavana päivänä kukkia avautui kuitenkin paljon lisää. Kaunis, herkkä kukka.


Autokatoksen päädyssä kasvava (yucca?) palmu kukkii. Puu on aikoinaan istutettu turhan lähelle katosta, joten se onkin joutunut tekemään väistöliikkeen.

En tiedä tuoksuvatko kukat, sillä ne ovat sen verran korkealla, etten nenäni kanssa yllä haistelemaan.

Palmun vieressä reppanalta näyttävä köynnös on passion, joka on nyt antanut satonsa tältä vuodelta ja vetäisee henkeä, ennen kuin alkaa pukata uutta lehteä.




Noin kuukausi sitten ruukkuun kylvetyt korianterit ovat jo käyttökelpoisia. Korianterilla maustetaan useimmiten äyriäisruokia.

Ryytimaan paikka on mietinnässä, sillä nyt se on autokatoksen päädyssä, palmun vieressä, ja katoksen alla. Sileälehtipersiljat ovat kitukasvuisia, ja sitten toisaalta yrtit saavat osansa pakokaasuista silloin (harvoin) kun auto on peruutettu kadulta katokseen. Toisaalta katoksen alta on ollut kätevä hakea yrtit niin pimeällä kuin vesisateessa, joten tuumimisen paikka on edessä.




Toukokuussa ostetut kaksi ahkeraaliisaa ovat jokseenkin eri kaliibeeria. Vaaleanpunainen on kasvanut reheväksi pehkoksi, seassaan vähän valkoista, ja vaaleampi sisar on jäänyt pieneksi. Kolmas kasvi on basilikan sukuinen manjerico, jonka saimme naapurilta juhannuksena. Kuuluu juhannusperinteisiin. Silloin siinä oli pari pientä vartta, nyt se on jo tuuhea. Se on kuitenkin kertakäyttökasvi, eikä varmasti selviä talven yli.


Toista kesäänsä pihalla kasvava pasuunakukkapuu kukkii ahkerasti. Kaikki varret ovat kasvaneet tämän kesän aikana, sillä tammihallat palelluttivat viime kesän ainokaisen varren.

Etualalla kivinen juoma-allas, joka toimii nykyään parin kaktuksen kotina. Näitä ei ole kasteltu koko kesänä.

Kasvimaan ja hedelmätarhan puolella alkaa vähitellen satonsa antaneiden kasvien raivaus kompostiin. Paprikat tekevät vielä satoa, samoin odottelen lanttujen lihomista. Osa niistä vaikuttaa pikemminkin porkkanoilta. Ne olisi varmaan pitänyt istuttaa syvempään. Tein ensin taimikasvatuksen ruukussa.

Kolmas ja viimeisin luumupuu on tänä kesänä jaksanut kypsytellä hedelmiään, kun viime vuonna ne mätänivät kaikki raakoina puuhun. Omenapuista toinen kaatui kovassa tuulessa keväällä, toinen teki vain pikkuiset omenat. Syksyn istutuslistalla onkin uusi omenapuu ja varmaan myös sitruunapuu.

Viikunat ovat myös kypsymässä, katsotaan niitä tarkemmin lähipäivinä.

P.S. Pellon laidalta löytyi villiintynyt viiniköynnös. Poimin muutaman lehden ja tein viininlehtikääryleitä. Tuli ihan hyviä, mutta ensi kerralla täytyy tehdä ne nuoremmista lehdistä. Sen verran kuituisia olivat nyt. Huh.

Pehmeät posket ja persikka-rahkapiiras

Aika terveellistä: hedelmiä ja maitotuotteita. 

Muutama päivä sitten saimme kokea varsinaisen persikkabuumin. Kolmas persikkapuu kypsytteli hedelmiä pikavauhtia, tosin tuuli tiputti osan maahan ennen kuin ne ehtivät kunnolla kypsyä. Niitä keinokypsyttelin pannulla portviinin kera, ks. ohje täältä.

Osan persikkamössöstä pistin pakkaseen odottelemaan syksyn jälkiruokia. Ensimmäisenä kokeilin persikka-rahkapiirasta. Tuli aika namia, vaikka henk. koht. pidänkin enemmän passionhedelmäpiiraasta. Isäntä tilasi seuraavaksi persikkajäädykettä. Mites se sellainen nyt tehtiinkään, hmmm....

Näin tehdään persikka-rahkapiiras: 

150 g digestive-keksimurua
75 g voita tai leivontamargariinia
n. 2 dl persikkasosetta, portviinin kera kypsennettyä tai ilman
4 kukkurallista lusikallista rasvatonta rahkaa
1/2 tlk kondensoitua maitoa (condensed milk)
15 g liivatejauhetta
tilkka vettä

Vuoraa pieni irtopohjavuoka tai piirasvuoka leivinpaperilla.
Sulata voi/margariini ja sekoita se keksimurujen sekaan. Painele seos vuuan pohjalle ja reunoille.
Soseuta kuoritut, paloitellut ja portviinissä muhennetut persikat esim. sauvavatkaimella. Lisää joukkoon rahka. Sekoita liivatejauhe vesitilkkaan, jos ei liukene kunnolla, kuumenna sitä kondensoidun maidon seassa esim. mikrossa. Lisää seos rahka-persikkaseokseen ja sekoita hyvin. Kaada seos keksimurupohjan päälle, tasoita. Laita jäähtynyt piiras jääkaappiin muutamaksi tunniksi.

Tein samalla reseptillä myös karhunvatukkapiirasta, mutta siitä tuli hiukan erikoisen näköinen ja makuinen. Vadelmista saisi varmasti hyvän, kuin myös mustikoista. Kokeilemalla löytää omat suosikkinsa!

P.S. Keittiön puolelta tulossa karhunvatukkasmoothie, mutta muutakin on tekeillä, mm. hyllykkö työhuoneeseen... lähdenkin kohta taas maalaushommiin.

Koukuttu kassi ja onnistumisen iloa

Kerroin jokin aika sitten koukkuamiskokeiluistani ja vinksahtaneesta kassista. Pistin purkaen ja aloitin alusta, tällä kertaa pyörökoukulla ja kahdella lankakerällä, kuten eräässä virkkausryhmässä laitetussa youtube-linkissä neuvottiin. Kiitos linkin laittamisesta, sympaattinen Rouva N.N., jonka nimeä en enää muista!

Nyt sain aikaiseksi saumatonta, suljettua neulosta, muutoin samalla tiiviillä tekniikalla kuin mitä ensimmäisessä versiossa käytin. Pinta näyttää hiukan suomuiselta käärmeennahalta. Nauhamainen, ihan silleen pikkaisen kimalteleva lanka sopii tähän täydellisesti. Tämä koukkuamistekniikka on hidasta tehdä, mutta vaivan arvoinen; lopputulos yllätti omatkin odotukset. Tämä laukku on ihana, vaikka itse sanonkin.

Laukkujen valokuvaus on vaan osoittautunut yllättävän haasteelliseksi.



Koska laukkuja en ihan pelkästään omaan käyttöön ja huvikseni tee, päätyi tämäkin laukku myyntiin Galleria Milmandaan. Facebookin käsityöryhmien lukijoille lupaan alennusta kiitokseksi innostavista töistänne!

P.S. Tällä viikolla on ollut viileää, joten kävin eilen lankakaupassa ostamassa punavalkoista villatakkilankaa. Lähipäiviksi on luvassa hellettä, mutta eipä se estä puikkoja kilisemästä!

Suorastaan himoittavan hyvä passionhedelmäpiiras

Kypsät passionhedelmät ovat tummia, ja parhaimmillaan
ne ovat kun ne alkavat vähän rypistyä.
Eikös sama päde myös naisiin?

Casa Vivan kaksi parikesäistä passionhedelmäköynnöstä tuottivat tänä vuonna ihan mukavasti satoa. Hedelmiä on riittänyt syötäväksi ja vähän myös säilöttäväksi. Ensimmäistä kertaa eläissäni kokeilin myös piiraan tekemistä ilman uunia, keksinmuruista. Ei ollut vaikeaa.

Yleensä keksimurupiiraat tehdään kai irtopohjavuokiin, mutta minulla ei sellaista ole enkä siihen hätään lähtenyt kaupasta hakemaan, joten vuorasin tavallisen piirasvuoan leivinpaperilla ja levittelin pohjan ja täytteen siihen. Jähmettyneen piiraan sai helposti siirrettyä tarjoiluvadille.

Piiras maittoi kaikille pöydän ympärille kerääntyneille, ja kiikutin sitä myös naapuriin, jolta sain pari passionköynnöksen tainta lisää. Eläköön vaihtotalous!

Ei järin himoittavan näköinen, mutta maku
kompensoi vaatimatonta ulkonäköä.

Näin tehdään passionhedelmäpiiras:

Pohja:
200 g digestive-keksejä
100 g voita tai margariinia
Täyte:
n. 300 g passionhedelmiä
1 tlk kondensoitua maitoa (löytyy hyvinvarustetuista marketeista nimellä condensed milk)
n. 1 dl maustamatonta kreikkalaista jugurttia
4 liivatelehteä
n. 1/2 dl maitoa

Vuoraa piirasvuoka tai irtopohjainen kakkuvuoka leivinpaperilla.
Murustele keksit taikinakulhoon, käytä apuna vaikkapa morttelin nuijaa. Sulata rasva ja sekoita se keksimurujen joukkoon. Painele muru-rasvaseos vuoan pohjalle tasaiseksi massaksi.

Halkaise passionhedelmät ja irrota hedelmäliha lusikalla isohkoon kulhoon.
Liota liivatelehtiä kylmässä vedessä pakkauksen ohjeen mukaisesti.

Sekoita hedelmäsoseen joukkoon kondensoitu maito ja jugurttia sen verran, että seoksesta tulee sopivan raikasta. Kondensoitu maito on ainakin Portugalissa tosi makeaa. Kannattaa siis maistaa välillä ja lisätä jugurttia maun mukaan.

Lämmitä maitoa vähän. Puristele liivatelehdet kuiviksi ja lisää ne maitoon, sekoita kunnes liukenevat siihen. Lisää seos täytteeseen ja sekoita hyvin. Kaada täyte pohjan päälle ja tasoita. Laita jääkaappiin muutamaksi tunniksi, kunnes sekä täyte että pohja ovat jähmettyneet hyvin. Nauti varoen, sillä tämä herkku voi viedä kielen mennessään!

P.S. Keksimurupiiraskokeilut ovat jatkuneet. Tulossa persikka-rahkapiiras!

Kuinka persikka pyydystetään (ja kypsytetään)

Hedelmätarhassa kolmaskin persikkapuu alkoi kypsytellä satoaan. Pulmana oli vain se, miten saisimme hedelmät vanhasta, monen metrin korkuisesta puusta alas. Tikkaita ei lähelle saa viikunapuun ja kanojen sadekatoksen takia.

Kaukaiset persikat.

Isäntä tuumi asiaa, ja oli pian kokoamassa persikankorjuuvälinettä. Leikattu limupullo kiinni tikunnokkaan, ja sitten puuta sohimaan.

Aika hyvin se toimi, mutta muovipullo osoittautui liian pehmeäksi. Nyt ollaan odoteltu iltapäivisin puhuroivan navakan tuulen tiputtavan persikat puusta, ja korjataan ne maasta. Pulmana tosin oli se, että maahan tipahtaessaan ne kolhiintuvat ja pilaantuvat nopeasti, vaikka olisivat vielä vähän raakojakin.

Persikka purkissa.

Tällä kertaa Emäntä laitteli aivonystyrät töihin. Raakoja persikoitahan ei syö kukaan, joten niitä on keinokypsytelty portviinin ja hunajan voimin. Paloitellut persikkapalat pannuun, loraus portviiniä (tawny, mutta toki rubykin käy) ja lusikallinen hunajaa. Pyöritellään ja keitellään muutama minuutti. Makoisiksi muhentuneet persikat käyvät vaikkapa jäätelön seuraksi tai mansikoiden ja kermavaahdon kanssa. Tänä iltana on jälkiruuaksi luvassa persikka-rahkatorttua. Ohje tulee tuonnempana, jos tämä itsekehitelty leivonnainen osoittautuu hyväksi.

Yksi kanoista pyöräytti kumman minimunan.

P.S. Myös muuta kesän satoa on korjattu: jättitomaatteja ja villejä karhunvatukoita. Niistä lisää tuonnempana.




Persikat pannussa.

Pihvitomaattikastike mustekalalle tai ihan vaan kalalle

Sahrami antaa väriä, makua ja tuoksua.... mmmmm.... 

Casa Vivan coração de boi -pihvitomaatit ovat kasvaneet tänä vuonna antaumuksella. Monena päivänä puskista on saanut noukkia pullukoita tomaatteja, joiden on annettu jälkikypsyä keittiössä. Kiirettä saa pitää, sillä ne kypsyvät yllättävän nopeasti. Tomaatteja onkin annettu jo vähän muillekin ja niitä on myös pakastettu kokonaisina. Silloin niistä voi tehdä syksyn mittaan kastikkeita vaikka pota-mustekalalle, jota myydään valmiiksi paloiteltuna. Sen maku on mieto ja ruotoja ei tietenkään ole.

Tomaattikastike käy hyvin myös vaalealle pakastekalalle, kalaa se on sekin. Se sopii myös broileripihvien tai rintafileiden sulostuttajaksi.

Näin tehdään pihvitomaattikastike (2 annosta): 

Mustekalasuikaleet ruskistumassa. 

n. 400-500 g pakastettua mustekalaa
n. 1 kypsä pihvitomaatti (n. 300-400 g)
1 pieni sipuli silputtuna
pätkä kesäkurpitsaa kuutioituna
2 valkosipulinkynttä silputtuna
sileälehtipersiljaa (käy kurttulehtinenkin)
loraus kuivaa valkoviiniä
oliiviöljyä paistamiseen
suolaa
ripaus sokeria
hippusellinen sahramia

Sulata mustekala, halkaise palat vähän ohuemmiksi, kuivaa talouspaperilla. Jos käytät pakastekalaa, sulata ja kuivaa fileet.

Ruskista mustekalaa kevyesti oliiviöljyssä. Jos käytät kalaa, ota ruskistetut fileet pois pannusta kastikkeen teon ajaksi, ja lisää ne lopuksi valmiiseen kastikkeeseen lämpenemään hetkeksi. Lisää sipuli ja valkosipuli, pyörittele hetki pannulla. Lisää kesäkurpitsakuutiot. Huuhtele ja paloittele tomaatti, lisää pannulle. Lorauta sekaan valkoviiniä, mausta suolalla, sokerilla ja sahramilla. Sekoita hyvin ja kuumenna. Anna hautua hiljalleen 10-15 minuuttia, mielellään kannen alla. Sekoita välillä.

Koristele silputulla persiljalla ja tarjoile irtonaiseksi keitetyn riisin ja salaatin kera.

Chilin ystävä lisää kastikkeeseen tuoretta chiliä tai chilipyreetä.

Huom: voin välittää espanjalaisvalmisteista sahramia. Pakkauksessa on 4 kpl 0,4 mg pussia jauhettua sahramia, hinta postituskuluineen on 6,50. Puolikkaalla pussillisella maustaa em. mustekala-aterian, kokonaisella puolen litran pullataikinan. Niin ja pussillisella värjää myös noin 100 g (varmaan enemmänkin) villaa kauniin vaaleankeltaiseksi. Laita viestiä osoitteeseen casavivaportugal.pt@gmail.com tai Casa Vivan facebook-sivun kautta!  

P.S. Keittiöosastolla tulossa kielet mykistävä jälkiruoka: passionhedelmätorttu. Niin hyvää ettei sanotuksi saa muuta kuin mmmmmm!

Vilkaise myös näitä: 

Caldeirada de lulas eli lula-mustekalapata

Keitettyä kalaa ja vihanneksia