Aamiainen ulkona - tammikuussa

Kisu paistattelee auringossa traktorin päällä. 

Tällä viikolla minun oli tarkoitus esitellä sinipuuvärjäyksiäni, mutta en saa ladattua kuvia kamerasta tietokoneelle. Pitää siis ottaa uudet kuvat kännykällä ja käsitellä värisävyt oikeamman näköisiksi. Maaliskuussa saan värkit tietokoneosaajalle, joten silloin ongelma hoituu.

Alkuviikosta ilma oli suomeksi sanottuna karmea. Kova puuskittainen tuuli, joka ulvoi ikkunanraoista sisään ja mökäsi ulkona niin, että kissakin säikähti. Ajoittain kaatosadetta. Kylmää kuin vain tammikuussa voi olla, Portugalissa.

Siksi, kun sunnuntaina saimme aurinkoisen aamun, kannoin aamiaistarjottimeni pihan perälle. Ei siellä lämmin ollut enkä löytänyt edes pipoani, mutta lämpimään mohairshaaliin (katsotaan se joskus) kietoutuneena tarkeni kyllä.

Katso täältä lisää koukkuamalla tehdystä teepannun myssystä.

Yksinkertaisen aamiaisen helmi on vitamiinicocktail. Se tehdään näin: 

Vitamiinicoctail (1 annos)

Vitamiineja! 

Kuori ja leikkaa pieniksi paloiksi noin puolikas porkkana. Pilko joukkoon pätkä inkivääriä. Lisää lohkottu mandariini tai appelsiini (poista siemenet). Purista sitruunalohkosta mehu ja tipauta mukaan nokare hunajaa. Itse laitan vielä teelusikallisen karpalorouhetta. Lisää puolisen desilitraa vettä ja hienonna koko hoito tehosekoittimessa. Kaada lasiin ja kumoa tyhjään massuun.

Kiireisenä työaamuna cocktail valmistuu hiukan nopeammin, jos porkkanan ja hedelmän kuorii dellisenä iltana ja laittaa purkkiin jääkaappiin. Inkivääri on pilkottava ja sitruuna puristettava tuoreeltaan.

Investoin pieneen tehosekoittimeen, jossa saa kätevästi tehtyä annoksen kerrallaan ja osien (2 kpl) pesu sujuu kätevästi.

P.S. Tekeillä on superlämpimät villasukat. Lähiaikoina katsotaan millaiset niistä tuli. Jännittää itseänikin, että tuleeko niistä huovutuksen jälkeen sopivan kokoiset.

Pikkumattoja pirtakangaspuilla

Muistan kun pikkutyttönä istuin mummoni vieressä, kun hän leikkasi matonkuteita ja kutoi niistä räsymattoja. Minäkin sain oman maton sitten kun kasvoin vähän. Haave omista kangaspuista on kulkenut mukana vuosikymmenet, ja lopulta hankin Kromskin pirtakangaspuut päästäkseni kutomisen makuun. Nyt olen kutonut peittoja, mattoja ja shaaleja. Kutominen on valtavan mukavaa, työkin edistyy nopeasti. Pirtapuut ovat siitä kätevät, että loimen voi tehdä joka työlle erikseen. 

Loimen luomisen yhdellä pirralla opettelin täältä. Yhdellä pirralla voi kutoa ns. palttinasidosta, joka sopii shaaleihin, kaulahuiveihin ja peittoihin. Sen sijaan mattoihin se ei sovellu hyvin, matoista tulee löyhiä ja lerppuja. Mattoihin tarvitaankin kaksi pirtaa. Loimen luomisen opettelin täältä (englanninkielinen video). Kahdella pirralla voi kutoa tuplaleveyttä, mutta sitä en ole vielä kokeillut. Työleveytenä näissä minun puissa on 80 cm.

Kutomisessa loimen luominen on työläin vaihe. Mattoja tehdessäni teenkin samantien niin pitkän loimen, että siitä saa kaksi pikkumattoa. Koska pirtani ovat tiuhoja (nr 8), teen loimen vain joka toiseen reikään. Näin loimilanka uppoaa paremmin kudelangan sisään. Kuteen tiivistän kammalla. 

Tällä viikolla sain valmiiksi kaksi mattoa. Ensimmäisen kude on leikattu ystävältä saaduista käytöstä poistetuista tyynyliinoista. Leikkasin niistä ensin saumat pois, sitten ompelin keskenään samanväriset kankaat siksakilla putkeksi, jonka leikkasin yhtenä soirona. Tällä tavalla kuteeseen ei tule ikäviä käännekohtia.  

Toisen maton tein kylpyhuoneeseen. Kude on kaupasta haettua bukleeta - muistathan takavuosien "ihanat" bukleematot! Matosta tuli paksu ja pehmeä, eikä tässä ihan heti näy roskat ja tahrat, joita valitettavasti täällä maatilalla tuppaa kertymään. 

Kudetta jäi vielä toiseen mokomaan, joten ei muuta kuin uutta loimea puihin. 

Kisu köllöttää jalkapalli Hjalliksen päällä. Katso täältä miten pikkurahi tehdään! 

P.S. Naapurini haluaisi myydä ihan oikeat kangaspuut, jotka hänellä on olohuoneessaan. Yritän kovasti vastustaa kiusausta hankkia ne. Ei ole tilaa, aikaa jne. Ja mitä kaikilla niillä matoilla tekisin?!

Uusia aluevaltauksia

 Eräs ystävä löysi sattumalta tänne nukuksissa olleeseen blogiin ja laittoi viestin. Olinkin pohtinut blogin herättelemistä pitkästä aikaa, ja ystävän viestistä sain sopivasti inspiraatiota. Käsitöitä ja kokkaamista en suinkaan ole hylännyt, mutta järjestin itselleni muuta tekemistä sen verran paljon, että jostain piti tinkiä. Asetankin nyt tavoitteeksi tehdä vähintään yhden päivityksen viikossa. Sillä kaikkea jännää on tullut tehtyä... katsotaanpa hiukan. 

Kisu tuli ilmoittamaan, että on ruoka-aika. 

Toteutin pitkäaikaisen haaveen ja hankin kangaspuut. No, pirtapuut, mutta näilläkin saa aikaan vaikka mitä. On kätevää (joskin työlästä) kun voi tehdä loimen joka työlle erikseen, eli voin kutoa vuoroin shaaleja ja mattoja, sen mukaan mitä kulloinkin tekee mieli. Kesällä kudoin ja leikkasin kuteet pihalla, on nimittäin aika roskaista puuhaa.

Parilta ystävältä sain vanhoja lakanoita, niistä tuli mattoja. Vaaleansininen ja -punainen matto olivat kesällä sängyn vieressä tyyliin His and Hers. Kuka sanoi, että sängynvierusmattojen pitäisi olla identtiset?! 

Jämälankojakin sai käyttöön kutomalla niistä mattoja. 

Myös shaaleja ja peittoja on pirtapuistani valmistunut. 

Kutomisen olen opetellut lähinnä Youtube-videoiden avulla ja muutamia niksejäkin on kertynyt. Niistä kerron joskus. 

Kutominen on hurjan mukavaa, suorastaan terapeuttista. 

Sifonkopusero valmistuu nopeasti 
ja on mukava yllä. 

Kesällä innostuin ompelemaan niin pellavaa kuin sifonkia. Jälkimmäisen kanssa on omat kommervenkkinsä. Kerron joskus! 

Pellavasta ompelin vilpoisia housuja, tunikoita, toppeja, mekkoja ja hamosen, kokonaisen garderobin. Ja mikäs oli ommellessa, kun torilta löytyi kakkoslaatuisia pellavalakanoita huokeaan hintaan. 

Osa viime vuoden sukkasadosta. 

Sukkia neulon tasaiseen tahtiin kasvivärjätyistä langoista. Ja kaikki menevät käyttöön! Kerron joskus miten se onnistuu. 

Pastaa pinaatin, paprikan ja
hasselpähkinöiden kera.

Ruokaakin yhä laitellaan, ja syödään myös. Sillä pienellä muutoksella, että lopetin nelijalkaisten lihan syönnin, kanaa ja kalkkunaa syön harvakseltaan. Kehittelen omia kasvisruokiani, kuvassa yksi erityisen maukas pastakastike. Ja koska olen meillä ainoa joka näitä syö, yritän tehdä pieniä annoksia, sinkuillekin sopivia. 

Proteiinia saa pavuista ja maitotuotteista. Toisinaan kasvisruoka saa säväystä fetasta tai mozzarellasta. 

Sinipuu on niin riittoisa värilähde,
että tuntuu ettei lastuista lopu väri ollenkaan. 

Eikä unohdeta värjäämistä, tätä ihanaa touhua johon olen täysin hurahtanut. Viime viikkoina se on tosin jäänyt väkisinkin vähemmälle, sillä on sadellut niin paljon, lankoja ei saa kuivaksi. Ei hätää, kesän aikana kertyneitä lankoja on kyllä lopputalven tarpeiksi. No ok, enemmänkin. 

Puutarhanhoito on jäänyt vähemmälle, eikä se johdu pelkästään ilmoista. Joka paikkaan ei vain repeä. Mutta katsopa tuota kuvassa vasemmalla näkyvää oliivipuuta! Se on kasvanut kokoa. Täältä näet millainen rimpula se oli toukokuussa 2017, kun se istutettiin. Oliiveja se on toistaiseksi tehnyt vain kerran. 

Näillä eväillä ja vähän muillakin lähdetään uuteen vuoteen. Ota blogi tai Casa Vivan Facebook-sivu seurantaan! Hyvää alkanutta vuotta! 

Sinisateen sävyjä

Erilaisia villoja.

Kevät tulla kolisteli Portugaliin, ja läheisen rauniotalon piha täyttyi kukkivasta sinisateesta eli glixiniasta. Se on minun "lupiinini". Olen värjännyt sillä aiemminkin, ja se on ehdottomasti yksi suosikeistani. Korona-ahdistus sai minussa aikaan hillittömän värjäysvimman. Kävin keräämässä kukkia ja liottelin lankoja kunnes langat alkoivat uhkaavasti käydä vähiin.

Päätin kokeilla myös puuvillalankaa. Löytyi muutama kerä pehmoista valkoista puuvillaa, ja ne pääsivät värikylpyyn. Niiden loputtua turvauduin merseroituun lankaan. Sitä ei ollut paljoa jemmassa. Väri kuitenkin tarttui niihin ihan yhtä hyvin kuin villaan, mikä oli positiivinen havainto.

Kaikki kaupat ovat kiinni, ja Suomesta tuomiani sukkalankoja piti säästää myös ruusujen kukintaa varten. Ensimmäiset ovat jo auenneet. Kun pakko oli saada värjätä, pistin muutaman valkoisen kankaanpalan purettumaan ja väriliemeen, osa oli vanhaa kirpputorilta ostettua lakanaa, osa paitakangaspaloja. Tarttuihan väri niihinkin.

Pehmeää puuvillaa. 

Näin värjään sinisateella: 
- langat/kangas puretetaan etukäteen alunalla (puuvillaan runsaammin alunaa kuin villaan)
- tungen riivityt kukinnot kattilaan ja kuumaa vettä päälle, kunnes kukat peittyvät veteen
- sekaan loraus alunavettä, mikä saa värin irtoamaan kukista liemeen
- ensimmäinen vyyhti kukkien päälle ja kevyttä painellusta - se värjäytyy alapuolelta vihreäksi, päällipuolelta vaaleansiniseksi
- seuraavana päivänä otan vyyhdin pois, siivilöin liemen ja laitan uuden langan kuumentamatta lientä, langasta tulee sinivihreää/turkoosia
- soodalisällä saa sähäkän vihreää

Merseroitua puuvillaa.

Pidän epätasaisista eli elävistä sävyistä, ja niitä saa kun kastelee liemeen ensin vain osan materiaalista ja loput myöhemmin. Näin tein myös kankaiden kanssa. Kankaiden värinkestävyydestä ei mitään takeita. Ihan ensi alkuun ompelin laventelipusseja, nehän ovat liinavaatelaatikoiden kätköissä pimeässä.

Olemme olleet enemmän tai vähemmän eristyksissä melkein seitsemän viikkoa, ja tätä jatkuu ainakin toukokuun alkupuolelle. Vähissä olevat värjäyslangat ei tietenkään ole ongelmana kovin vakava. Nettikauppoja tutkin jo, mutta kovin ovat kalliita langat. Jos tilanne äityy oikein tukalaksi, olen yhteydessä suoraan portugalilaistehtaaseen, jonka villoja usein käytän. Sinisateen kanssa värjäysbuumi meni kuitenkin jo ohi, sillä rauniotalon omistaja myrkytytti koko pihan. Suren siellä pörränneiden mehiläisten kohtaloa.

Todennäköisesti sinisade kukkii kesän aikana toistamiseenkin. 

Kankaita. Tekstiilitehtaalta peräisin olevissa testipaloissa on merkintöjä. 

Laventelipusseja. 

P.S. Koronan ansiosta minulla on nyt "lomaa", joten sain vihdoin aikaiseksi blogipäivityksen. Värjännyt olen pitkin talvea ja neulonut lähinnä sukkia, ne ovat melkein kaikki jo maailmalla. Ompelukone on kaivettu talvisäilöstä ja sillä on jo huristeltukin. Ihan ensiksi surautin Isännälle muutamat bokserit ja korjailin vaatteita. Nyt haeskelen seuraavaa inspiraatiota - kankaita on!

Sinisade rauniotalon pihalla. 

Kotitekoiset raviolit ja tuoretomaattikastike

Innostuin tekemään ravioleja, kun suomalaisporukalla olimme tehneet siperialaisia pelmenejä. Ideahan on molemmissa sama: täytettyjä vehnätaikinapalleroita. Tokihan tuoreravioleja ja tortellineja saa kaupastakin, mutta itse tehdyissä säästyy lisäaineilta ja taikinastakin voi tehdä vähän kevyemmän. Käytän tavallisia kaupan vehnäjauhoja, suomalaisista jauhoista en tiedä riittääkö sitko mutta kokeilemalla selviää.

Raviolien täytteenä on fetajuustoa (ricottaa ei ole niissä kaupoissa missä käyn) ja tuoretta basilikaa. Aterian kruunaa tuoretomaattikastike, joka kuvan tapauksessa on tehty oman puutarhan keltaisista kirsikkatomaateista.

Näin tehdään raviolit Casa Vivan tapaan (kahdelle): 

Taikina
3-3½ dl vehnäjauhoja (käytän siis tavallisia kun durumia ei ole saatavilla)
1 muna
2-3 rkl rasvatonta kreikkalaista jugurttia
1 tl suolaa

Täyte
1/3 pkt kreikkalaistyyppistä salaattijuustoa tai fetaa
nippu tuoretta basilikaa
tilkka oliiviöljyä

Tuoretomaattikastike
n. 2-300 g kypsiä tomaatteja paloiteltuna
2 valkosipulinkynttä silputtuna
persiljaa
suolaa, pippuria
ripaus sokeria
oliiviöljyä
tilkka vettä
(chiliä)

Sekoita ensin taikina. Laita kulhoon 3 dl vehnäjauhoja, lisää suola ja muna. Sekoita puukapustalla (voit myös käyttää yleiskonetta taikinakoukulla) ja lisää jugurttia sen verran että taikinaa pystyy työstämään. Siitä pitää tulla kiinteää ja jämäkkää. Jos haluat, voit korvata jugurtin toisella munalla.
Ripottele jauhoja päälle ja laita taikina jääkaappiin tekeytymään.

Valmista sillä välin tomaattikastike. Kuullota valkosipulia kevyesti öljyssä, lisää huuhdotut ja paloitellut tomaatit ja tilkka vettä. Mitkä tahansa tomaatit käyvät kunhan ne ovat kunnolla kypsiä. Myös tölkkitomaatti kelpaa tuoreiden puutteessa. Mausta suolalla, pippurilla ja halutessasi chilillä, lisää ripaus sokeria poistamaan hapokkuutta ja anna poreilla hiljakseen ainakin kymmenen minuuttia. Anna jäähtyä hetki ja soseuta sauvavatkaimella. Koristele lopuksi persiljasilpulla.

Kastikkeen kiehuessa sekoita täyte. Silppua basilikanlehdet kulhoon ja murenna juusto sekaan. Lisää tilkka oliiviöljyä sitomaan täytettä. Sekoita hyvin.

Vaivaa taikinaa jauhotetulla alustalla, puserra sitä ja taita se kahtia useaan kertaan niin että sitko tulee kunnolla esiin. Lisää samalla jauhoja niin että taikina pysyy jämäkkänä. Kun taikina on tarpeeksi tönkköä ja sitkasta, jaa se kahtia. Kauli puolet taikinasta jauhoja apuna käyttäen niin ohueksi kuin uskallat. Ota pienellä pyöreällä muotilla lättyjä, laita lätylle teelusikallisen verran täytettä ja toinen lätty päälle. Sulje reunat haarukalla ja laita leivinpaperin päälle odottamaan. Jatka näin kunnes taikina loppuu. Leikkuujämät voi vielä yhdistää ja kaulita uudestaan.

Keitä ravioleja suolalla maustetussa vedessä 4-5 minuuttia. Keittoaika riippuu taikinan paksuudesta - mitä paksumpi, sen pidempi keittoaika. Pidä raviolit kuumina ja tarjoile kuuman tomaattikastikkeen kera.

P.S. Kovin työläältä raviolit voivat ensi hätään vaikuttaa, mutta kun niitä on pari kertaa tehnyt, se sujuu jo melkein itsestään. Pastakoneen hankkimista harkitsen, kunhan jostain sellaisen löydän.
P.P.S. Kuvassa on vain osa ohjeen annoksesta.

Pätkävärjäyskokeiluja

Ruusua ja punajuurta.

Viimeisin villitykseni värjäysrintamalla on villalankojen pätkävärjääminen. Tuloksia esittelinkin jokin aika sitten, katso villasukkien villit raidat täältä. Pätkävärjäys on sinänsä hauskaa, että lopputulos on aina yllätys, usein positiivinen, ja siinä voi hyödyntää pienetkin määrät värilähdettä. Esimerkiksi jo 3-4 ruusun terälehdillä saa värjättyä osan vyyhdistä.

Ruusua (lila) ja ihmekukkaa (punainen).
Vyyhti vielä märkä, värit vaalenevat
langan kuivuessa. 

Ruusun terälehdillä värjätessä laitan tuoreet terälehdet purkkiin ja kaadan päälle kuumaa vettä sekä lorauksen alunavettä. Alunalla esipuretetun langan lisään liemeen heti perään ja annan olla vähintään seuraavaan päivään. Punaisista ruusuista saa heleän lilaa lankaa tai vähän lämpimämpää sävyä, soodalla terästettynä petrolinvihreää tai sinertävää.

Kun terälehtiä on saatavilla lisää, laitan ne vanhaan liemeen, kuumennan liemen mikrossa, lorautan pikkaisen alunavettä ja kastelen liemeen toisen osan vyyhdistä. Näin samaa lientä voi jatkaa hyvin parikin viikkoa. Se alkaa lopulta käymään, mutta ei se haittaa, kunhan pitää huolen siitä ettei lanka pääse homehtumaan.

Punaisella ihmekukalla olen aiemmin saanut vaatimattomia värejä kun käytin kuivuneita kukkia ja koko kasvia, mutta nyt toimin sen kanssa kuten ruusun terälehtien kanssa. Keräsin puskasta kukinnan lopettaneet kukat, kuumaa vettä päälle (ei alunavettä kuitenkaan) ja esipuretettu lanka sekaan. Siitä tulee punaista/roosaa/vaaleanpunaista. Liemestä nostettu lanka kannattaa huuhtaista, niin sävy pysyy puhtaampana.

Puskasta saa joka päivä poimia uuden satsin kukkineita kukkia. Värinkestosta ei mitään tietoa, aika näyttää, mutta ainakin nyt tuo väri on hulppea.

Ihmekukasta punaista.
Litran jugurttipurkit ovat käteviä pätkävärjäyksessä.

Punajuurellakin voi pätkävärjätä, mutta lientä ei kuumenneta välillä. Tämän kerän värit on saatu punajuuresta ja ruususta, vyyhdistä oli pätkät kahdessa eri purkissa aina samaan aikaan. Punajuuren väri voimistui mitä enemmän aikaa kului, kun liemi alkoi käydä. En huuhdellut värjättyä osaa langasta, vaan se sai kuivahtaa ja samalla väri voimistui. Tarkkana saa olla ettei lanka pääse homehtumaan.

Ruusu ja punajuuri. 

Minäkin pääsin kokeilemaan lupiininkukilla värjäämistä kesäkuussa käytyäni Suomessa. Vihreää tuli, mutta tuli myös himottua turkoosia. Yllätyin lupiininkukkien riittoisuudesta, muutamalla litralla kukkia sai väriä moneen vyyhteen.

Lupiinia ja punajuurta.

Jossain vaiheessa väri alkoi kuitenkin ehtyä, ja yksi vyyhti jäi vähän vajaaksi. Laitoin loppupätkän punajuuriliemeen kahdessa eri erässä. Pinkki ja vaalea vihreä sopivatkin kivasti yhteen, sukista tuli kuin karamelli. Raidat muodostuvat pätkävärjätystä langasta itsestään.

Pidän epätasaisista, elävistä väreistä. Alla olevissa sukissa on kolmea eri värjäyserää ja näissäkin sukissa raidat tulevat suoraan langasta.

P.S. Hauska nähdä millaisia sukkia saa aikaan pätkävärjättyjen lankojen jämistä!

Lupiinia ja sinisadetta. 

Tilkkupeitteitä paitakangaspaloista

Vuosi sitten meille ilmestynyt Kisu viihtyy yläkerran työtilassani. Se ottaa siellä usein päikkärit niin aamu- kuin iltapäivällä, joskus se pötköttää siellä iltaan saakka. Hömelö olin ja annoin sille lämmikkeeksi muhkean villatakkini (katso täältä). Se on lämpimin mitä omistan, mutta raglanhihojen vuoksi se valuu olkapäiltä ja sitä joutuu koko ajan kiskomaan ylös. Kisu saa pitää takin, teen itselleni uuden.

Kisulla on tapana polkea ja purra villatakkia alkaessaan nukkumaan. Kynnet ulottuvat takin lävitse päiväpeitteeseen, joten sen pelastamiseksi päätin ommella tilkkupeitteen kissan makuualustaksi. Kankaina käytin miesten paitakangaspaloja: ylijäämiä kauppakassien (katso täältä) ompelusta sekä puhki pidetyistä boksereista pelastetut palaset. Kokosin kutakuinkin samankokoiset palat ja liitin ne yhteen. Osa paloista on yhtä ja samaa kangasta, osa luiskista ommeltuja. Koko hoito on vuorattu vanhalla lakanakankaalla.

Kisu tykkää ja minäkin, tämä peite on helppo putsata ravistelemalla ikkunasta. Työpisteeni sijaitsee tässä sängyllä ja Kisu pitää usein seuraa, nytkin pötköttää tuossa vieressä.

Sohvapeite

Pieniä kangaspaloja oli kertynyt aikamoinen läjä ja jonkin päähänpiston vuoksi aloin yhdistää niitä paloiksi. Sen kummemmin en sommitellut värejä - miestenpaitakankaat näyttävän sointuvan hyvin yhteen ihan itsestäänkin. Kunhan valitsin aina sellaisen palan joka oli sopivan pituinen ko. kohtaan zero waste -periaatteella. 

Paloista tuli tukevia kun ompelin tilkut kiinni valkoiseen pohjakankaaseen. Niitäkin oli iso pino jemmassa, sillä saan näitä testipaloja miestenpaitatehtaassa työskentelevältä ystävältä. Lopuksi silitin palat ja leikkasin ne leveyssuunnassa saman kokoisiksi, korkeus vaihtelee. Sitten ompelin palat luiskiksi jotka yhdistin. Vuoreksi tuli taas lakanakangasta.

Siitä tuli sohvalle vain tekemisen vaivan maksanut peite, joka on siivouspäivänä helppo ravistella puhtaaksi. Maatilalla kun vaatteiden mukana kulkeutuu oljenpätkää sun muuta myös sohvalle. Valkoisilla sohvilla on suojana vanhat pellavalakanat, mutta niiden irrotus ja laittaminen takaisin paikalleen on oma operaationsa.

Katso  lisää kuvia pellavakangaspaloista tehdyistä tyynynpäällisistä täältä!

Tilkuista on tullut tehtyä muutakin, mutta katsotaan niitä toisella kertaa. Kesä on hyvää aikaa ommella!