Luvassa kylmenevää. Ja jotain lämmittävää.

Pasuunakukkapuu on surullinen, "triste".

Muratinlehdet mustuivat.

Portugalissa velloo kylmä ilmamassa, joka painaa lämpötiloja pakkasen puolelle ainakin yöaikaan. Niinpä tänä aamuna Casa Vivan pellot ja puutarha olivat valkeina kuurasta, jota aamuaurinko nopeasti hätisteli tiehensä.

Yöpakkaset tekivät puutarhassa tuhojaan. Kannat ja keltaiset liljat, joiden nimeä en tiedä, tököttävät nyt rumanruskeine lehtineen pitkin pihamuurin laitaa. Myös daaliat kärsivät kylmästä ja pasuunakukkapuut roikottavat lehtiään surullisina. Jopa korkean, kadun ja pellon välisen muurin yllä levittäytyvät muratit ovat saaneet mustaa lehtiinsä. 

Kannat kuihtuivat.

Kaikkien kasvien pitäisi silti selvitä hengissä ja ehkä jopa vähän karaistuneina.

Päiväsaikaan aurinko lämmittää, mutta illalla on ihana kietoa ylleen jättikokoinen neulottu shaali. Mohairlankasekoite on kuohkea ja lämmin, ja isoilla puikoilla nopea neuloa. Tällaisen tekemistä voi sanoa todelliseksi terapiatyöksi, sillä mallineule on helppo eikä kerroksia tarvitse laskea, kavennuksista ja lisäyksistä puhumattakaan. Kautta työn on yhdistetty kahta ohutta lankaa; punaista ja toisensävyistä punaista sekä leveinä raitoina oranssia. Näin shaali saa elävän värin ja ylijäämäkerät hyötykäyttöä.

Mallineuleen opetti minulle meksikolainen Mague.

Pituutta liki 2 metriä, leveyttä 90 cm.
Lankaa hurahti melkein puoli kiloa.

Näin shaali tehdään:

Tee mallitilkku ja laske siitä haluamasi levyiseen shaaliin tarvittava (parillinen) silmukkamäärä. Harjoittele mallitilkussa samalla mallineuletta.

Neulo joka kerroksen viimeisen silmukka nurjana ja nosta jokaisen kerroksen alussa silmukka neulomatta. Näin reunasta tulee siisti. Neulo jokaisella kerroksella 5-7 ensimmäistä ja viimeistä silmukkaa aina oikeina, neuloen silmukka takareunastaan. Näin reunuksesta tulee napakampi.

Neulo alkuun 3-4 kierrosta ainaoikein-neuletta. Aloita sitten mallineule. 5-7 oikeinneulotun reunasilmukan jälkeen neulo 2 seuraavaa silmukkaa takareunastaan yhteen, ota puikolle langankierto langan etupuolelta. Toista yhteenneulottuja silmukoita ja langankiertoja kerroksen loppuun, viimeisenä langankierto ennen reunasilmukoita. Käännä työ ja tee ”nurja” puoli aivan samalla tavalla. Tällä kertaa neulot yhteen edellisen kerroksen langankierron ja sitä seuraavan silmukan. Tarkkaile, että reunasilmukoiden määrä pysyy samana. Jatka niin pitkälle kuin jaksat ja haluat, tee väriraitoja makusi mukaan. Neulo loppuun 3-4 kierrosta ainaoikein-neuletta. Päättele työ ja langanpätkät ja kietaise ihana shaali harteillesi! Ei tarvitse prässätä, ei venytellä muotoihinsa tai mitään muutakaan tylsää.

Tällä mallineuleella syntyy myös kaulahuivi tai kaksi kädenkäänteessä. Jollet usko niin kokeile! 

Casa Viva palaa puikkoihin taas ensi vuoden puolella. Luvassa on lisää keitoksia ja käsitöitä, kierrätystä ja tuunausta. Vilautan vihdoin myös sisustusratkaisujamme; miten lehmä on päätynyt ikeen alle ja mitä tapahtui vintiltä löytyneelle, pulunkakan peittämälle pikkupöydälle. Teemme jotain myös viinipullonkorkeista (mitä, en vielä tiedä) ja käytöstä poistetuista kuumavesipulloista. Yritetään ainakin. 

Riemukasta vuodenvaihdetta ja upeaa vuotta 2015!

t. Casa Vivan isäntäväki

P.S. Meitä voit seurata myös facebookissa. 

Mitä tuli tehtyä (viilipytyt hätiin)

Casa Vivan viili on maustettu kanelilla
ja oman metsän hunjalla. 

Joulu tuli ja meni, kivaa oli! Mutta nyt… uh ja puh. Karmea olo? Possu pyörii massussa? Närästää ja on ties mitä vaivoja?

Lepyttele vatsaasi viilillä, kotitekoisella. Kukkarosikin tykkää, sillä itse tehtynä viili tulee ostettua edullisemmaksi. Alkuun päästäksesi tarvitset vain maitoa ja – viiliä.

Leppeä viili kotona tehden

0,5 l tuoretta maitoa

1 rkl viiliä siemeneksi (mieluiten "punaista"

Lämmitä maito haaleaksi. Ota kattila liedeltä ja sekoittele siihen ruokalusikallinen viiliä (saa olla vähän enemmänkin). Kaada seos kahteen tai kolmeen matalaan astiaan, ”viilipyttyyn”. Anna seistä huoneenlämmössä, vedottomassa paikassa, seuraavaan päivään liinalla tai talouspaperilla peiteltynä. Älä ravistele tai sekoittele viiliä, vaan anna sen olla ihan vaan omissa oloissaan. Seuraavana päivänä kun seos on jähmettynyt, peitä astiat kelmulla tai kannella ja siirrä jääkaappiin.

Nauti hyvällä omallatunnolla mielesi mukaan maustettuna. Vaikka perinteisesti sokerin ja kanelin kera. Kun viili alkaa käydä vähiin tee uutta, laita siemeneksi taas ruokalusikallisen verran jo tekemääsi viiliä.

Portugalissa viiliä ei tunneta, mutta kokeilin kerran kesähelteillä tehdä jugurttia maustamattomasta kreikkalaisesta jugurtista, ja siitä tuli viiliä. Kokeilenpa joskus uudestaan jos nykyinen, eräältä suomalaiselta saatu viilinsiemen heittää henkensä.

P.S. Kaneli on Suomessa kuulemma pannassa, ja koska en halua saada mitään virastoa niskaani niin pieni varoitus: älkäähän syökö sitä kanelia kilokaupalla vaikka se hyvää onkin. Sama pätee tietysti kaikkiin mausteisiin. 

Pikajoulusiivo - sillä siisti!

Taas joulupaniikki päällä? Ajatuskin siivoamisesta ahistaa tai vähintään väsyttää? Näin siitä selviät:

Laita itsellesi pieni mukillinen glögiä. Sytytä sohvapöydälle kynttilä, istuudu sohvalle ja siemaise glögiä. Rentoudu. Sulje silmät ja kuvittele mielessäsi puhdas, vastasiivottu koti. Simsalabim! Joulusiivous on tehty!

Joulu on mielessä, ei puhtaaksi puunatuissa komeronnurkissa. Kynttilänvalossa villakoiratkaan eivät räyhää. Ota siis rennosti, joulu tulee stressaamattakin. Siitä voit olla varma!

Punaviiniglögi Casa Vivan tapaan:

Laita kattilaan noin 3 dl punaviiniä (kyykkyviini kelpaa hyvin), kanelitanko, kymmenkunta kokonaista neilikkaa, reiluhkosti kardemummansiemeniä ja sokeria ihan silleen reippaasti, vaikkapa melkein puoli desiä. Kuumenna, anna jäähtyä ja siirrä nättiin karahviin. Jollei ole sellaista, laita lasipurkkiin. Anna maustua seuraavaan päivään jos maltat.

Kun sitten teet glögiä, kuumenna kattilassa taas punaviiniä, lisää glögitiivistettä ja sokeria, kuumenna ja heiluttele kattilaa samalla niin, että sokeri liukenee. Kokeilemalla löydät mieleisesi mittasuhteet. Tarjoile pienistä sydänlaseista. Tai jollei ole sellaisia, toisenlaisista.

Hyvää Joulua!

P.S. Pyhien jälkeen tehdään taas jotain. En vielä tiedä mitä, mutta jotain kivaa kuitenkin.

Kotitekoiset (helpot) nougatkonvehdit

Paniikki paniikki paniikki? Joulu kohta ovella, ja vielä ei ole lahjaa sille rakkaalle kumminkaimalle tai lempitädille, jolla on kaikkea kaksin verroin – kotona ja kesähuvilalla? Ei enää yhtään tuikkulyhtyä, maljakkoa tai kaulahuivia lisää, mutta jotenkin haluat jouluna muistaa häntä.

Tee kotitekoisia suklaakonvehteja. Sekoittele ainekset lämpimin ajatuksin, kaatele muotteihin, pakkaa valmiit konvehdit pieneen koriin tai vaikkapa kullanväriselle kertakäyttölautaselle, ja pyörittele sellofaaniin. Konvehdit kestävät nopean postituksenkin kunhan pakkaat ne niin, etteivät pääse putoilemaan vuoistaan.

Tee ne näin:

Rouhi suklaa, niin se sulaa helpommin.
Käytä jämäkkää veistä.
Oheinen pikkuveitsi Ikeasta. 

Kotitekoiset nougatkonvehdit (n. 12 kpl)

n. 75 g taloussuklaata tai muuta soveltuvaa suklaata

5-6 tl maitoa

nokare voita

n. 1/2 dl manteleita

reilu 1 tl hunajaa

ripaus kanelia

Leikkaa kokonaiset mantelit veitsellä noin kolmeen tai neljään palaan kukin. Pilko suklaa lastuiksi, laita kuumuutta kestävään kulhoon, lisää maito ja nokare voita. Anna odottaa mikrossa sen aikaa kun paahdat mantelit.

Paahda mantelinpaloja kevyesti kuivalla pannulla (kuparipannu on paras), kunnes ne alkavat tuoksua ja saada hiukan väriä. Lisää hunajaa ja karamellisoi mantelit koko ajan sekoittaen, vältä polttamasta niitä. Pistä mikro päälle kun olet lisännyt hunajan manteleihin, reilu minuutti riittää.

Karamellisoi paahdetut mantelit.
Kuparipannu on tässä paras.

Sekoita kuumennettua suklaata kunnes sen rakenne tasoittuu (kuumenna tarvittaessa lisää), lisää kaneli ja mantelit. Tässä täytyy pitää kiirettä, sillä hunaja kovettuu nopeasti. Sekoita hyvin ja laita suklaata silikonimuotteihin teelusikalla. Käytä tarvittaessa apuna toista lusikkaa.

Anna jäähtyä, pistä tarvittaessa vielä jääkaappiin kovettumaan.

Ole varovainen, sillä sekä suklaa että mantelit kuumenevat paljon!

Ei ole silikonimuotteja? Ei hätää, voit käyttää pieniä foliovuokia. Itse teen suklaat kuitenkin ensin silikonivuoissa ja siirrän ne sitten foliovuokiin, jotta ne on mukavampi syödessä irrotella.

Ei ole tähän hätään foliovuokiakaan? Ei huolta taaskaan. Laita suklaaseosta nokareina leivinpaperin päälle, painele vähän ja anna kovettua.

Mitä kuumempi suklaa, sitä nätimmin se asettuu muotteihin. Älä anna suklaan kuitenkaan kiehua. Konvehtien pintaa voi tarvittaessa kaunistella kuumaan veteen kastetulla lusikalla. Kunpa omatkin rypyt siliäisivät yhtä helposti!

P.S. Konvehteja voi tehdä vähän fiinimmin temperoimalla suklaan. Tämä ohje on nyt kuitenkin helppo ja nopea, sopii aloittelijalle. 

P.P.S. Saa näitä tehdä itsellekin.

Siirrä konvehdit muoteista pikkuvuokiin tai laita seos
suoraan vuokiin.
Unikko-servetti Marimekosta, tietenkin. 

Papu-chouriço -pata, Favas com Chouriço

Jouluruokaähkyä odotellessa syödäänpä jotain ihan muuta. Portugalissa pavut ovat perusruokaa. Terveellisyydessään ne ovat liki vertaansa vailla, ja täältä löytyykin papuja niin montaa lajia, ettei taida Casa Vivan emännän sormet riittää laskemaan. Kesällä kasvatamme niitä  talon omalla kasvimaalla, talvella turvaudutaan toripapuihin. Käyttötapoja on monia; papuja laitetaan keittoihin, keitetyn riisin sekaan, lisukkeeksi chouriço-makkaralla höystettynä tai keitettynä muiden vihannesten kanssa. 

Isäntä laitteli sunnuntailounaaksi tätä Alentejon alueen tuhtia papupataa, joka vei kielen mennessään. Oli niin hyvää, että toivottavasti tätä saadaan pian uudestaan!

Mmmmm mikä tuoksu!

700 g fava-pakastepapuja

puolikas mustaa chouriço-makkaraa viipaleina

1 tavallinen liha-chouriço (chouriço de carne) viipaleina

200 g suikaloitua pekonia

100 g ilmakuivattua kinkkua

1 sipuli kuutioituna

4 valkosipulinkynttä silputtuna

1 iso tomaatti kaltattuna ja kuutioituna

2 porkkanaa viipaleina

1,5 dl kuivaa valkoviiniä

0,5 l vettä

2 laakerinlehteä

piripiriä eli chiliä maun mukaan

(korianteria)

Sunnuntailounaalla pöytään katetaan
vanhat maisemalautaset ja venäläiset
kristallilasit. Paistinpannu kansineen Ikeasta,
usein myös läsnä sunnuntailounaalla.

Kuumenna tilava paistinpannu, laita mustan chouriçon viipaleet pannulle kuumenemaan muutamaksi minuutiksi niin, että rasva alkaa sulaa. Lisää sipuli, valkosipuli, chili ja laakerinlehdet. Voit käyttää chilikastiketta tai tuoretta chiliä. Anna sipulin kuullottua. Lisää loput chouriçot, pekoni ja kinkku sekä tomaatti. Anna hautua viitisen minuuttia. Lisää porkkanat, pavut, vesi, viini ja korianteri. Käytä mieluiten tuoretta korianteria, mutta kyllä korianterinsiemenetkin käy. Maku on eri mutta silti hyvä. Anna hautua kannen alla kunnes pavut ja porkkanat  ovat pehmeitä, eli noin 15-20 minuuttia.

Tarjoile kuivaksi keitetyn riisin kanssa. Tästä annoksesta riittää noin 4-5 hengelle. Ohje voi vaikuttaa mutkikkaalta monine aineksineen, mutta ei oikeasti ole sitä. 

Tuoreita tai pakastettuja fava- eli härkäpapuja voi olla vaikea löytää Suomesta mutta hätätapauksessa ne voi korvata tavallisilla pakastepavuilla. Niille riittää muutaman minuutin kypsennysaika. Siitä tulee vähän eri ruoka, mutta milloinkas ruokaohjeita ei sovellettaisi sen mukaan mitä saatavilla on. 

Portugalilaisia chouriço-makkaroita voi kysyä Juustokauppa Miguelista Helsingin Hietalahden kauppahallista. 

P.S. Ai miksi mainitsin erikseen, että kuivaksi keitetyn riisin kanssa? Siksi, koska jotkut ruuat nautitaan sellaisen riisin kera, jossa on vielä keitinlientä mahdollisine mausteineen. Se on arroz malandro, tosivapaasti käännettynä lurjusriisi ja miksi nimi on sellainen en tiedä, mutta koitetaan ottaa selvää. 

Pumpulia ja punaisia sydämiä

Pumpulihiutaleita ikkunassa.

Casa Viva alkaa hiljalleen sonnustautua jouluasuun. Olohuoneen pellonpuoleiseen ikkunaan on lavastettu lumisade, pääoveen ripustettu havukoriste. Tonttuemäntä, tai emäntätonttu, ihan kummin päin vaan, väkersi viikonloppuna viimeiset Suomeen lähteneet lahjat, yhtä lukuun ottamatta. Viime päivien aikana on valmistunut kaulaliinaa ja pipoa, juhlalaukkua ja suklaakonvehteja. Lahjoja on kääräisty joulupaperin sijasta säkkikankaaseen ja muuttokuorman suojapahvien sisältä löytyneeseen punaiseen silkkipaperiin (kiitos, Pegasus Moving!).

Ovikoristeen ainekset haettiin omasta metsästä. Ja vähän naapurinkin. Pinjanoksan seuraksi sidoin siimalla australiapuun vihreitä oksia. Käpyihin kiinnitin kultakiteitä liimalla, pinnalle vielä muutama suihkaus halpaa hiuslakkaa ettei kulta lähde sateen mukana karkuun. No, katsotaan miten käy. Punainen, paljettikoristeinen rusetti koristeen kaulaan ja se on siinä. Ja se on vielä siinä, ovessa, vaikka Isäntä arveli koristeen lähtevän jonkun ohikulkijan matkaan.

Ai miksi ovessa näkyy teippiä? No, kun täällä sataa talvella, sataa kunnolla, ja vesi tunkee sisälle eteisaulaan asti. Ovessa on nyt talvisuojus, sillä käytämme itse aina pihanpuoleisia ovia. 

P.S. Tällä viikolla pistetään vielä papupata porisemaan ja tehdään lisää suklaakonvehteja. Tässähän alkaa hiljalleen tulemaan ihan strömsömäinen olo... 

Viimejouluisessa konvehtirasiassa on nyt kotitekoiset
konvehdit. Säkkikangaskääre on sidottu pellavalangalla,
koristeena pari huopasydäntä. 

Iättömät isoäidin neliöt (ja muuta kivaa)

Rautainen kynttilänjalka Ikeasta, pannun-
alunen Tallinnasta. Suolamylly Bodumin
ja virkattu pikkukori Casa Vivan
emännän tekemä, kuin myös
appelsiiniaiheiset kattausaluset. 

Kaikkihan tiedämme isoäidin neliöt, joista mummimme ja mummomme ovat koonneet komeita torkkupeittoja ja maailmankuulut muotisuunnittelijat värikkäitä vaatteita. Neliöitä on helppo ja hauska tehdä, mutta kokonaisen torkkupeiton kokoamisessa on kova homma.

Aloita helpommasta; virkkaa patalappupari. Puuvillalangasta virkattuna ne ovat kestävät ja helposti pestävät. Vähän paksummasta villalangasta virkkaat nopeammin, vaikkapa vielä jouluksi. Virkkaa neliölle tausta pylväillä ja kiinnitä palat yhteen virkkaamalla. Taustan ansiosta ei pala näpit vaikka ottaisit kuuman vuuan uunista (pidä reikäpuoli vuokaan päin).

Mustat patalaput lähtevät joulupaketissa mustavalkoiseen keittiöön Suomeen. Ne on virkattu merseroidusta portugalilaisesta puuvillasta. Niissä ei taatusti näy pienet tahrat!

Pastellisävyinen patalappu on virkattu suomalaisesta merseroimattomasta puuvillasta. Valitettavasti sitä ei taida enää olla saatavilla. Patalappuja saa kyllä Casa Vivasta.

Ohjeet isoäidin neliöille löytää vaikkapa Novitan sivuilta.


Ohuesta villasta neulotut damaskit lämmittävät niin tekijän mieltä kuin saajan sääriä. Pituutta niillä on niin reilusti, että ne voi vetää polvien ylikin. Palmikoilla ja nypyillä koristellut säärystimet eivät valmistu ihan parissa illassa, mutta aika nopeasti kuitenkin.

Lanka on portolaisesta lankakaupasta ostettua pehmeää villaa.






Lankakorista löytyneet pari mohairlangan kerää riittivät sopivasti minishaaliin. Yhdistin hennonsiniseen mohairiin harmaata lankaa, jossa on vähän kimalletta mukana. Isoilla puikoilla pitsineule valmistuu nopeasti. Shaalin kiinnitys käy napilla tai rintaneulalla, joita saa vaikkapa Bijoux Brigittestä. Tämän hartialämmittäjän pidän itse, ja se on tarpeeseen!





P.S. Kyllä Casa Vivassa muutakin tehdään kuin virkataan ja neulotaan. Seuraavaksi askarrellaan vähän joulukoristeita, ja eiköhän viikonloppuna meidän kokit kokeile taas tehdä jotain uutta ruokaa. Nyt lähden tekemään kotoista kaalipataa.

Pientä pukinkonttiin

Joulu lähestyy, on kiire kiire kiire, ja vielä pitäisi keksiä jotain pientä lahjaa pukinkonttiin? Tässä pari helposti toteutettavaa pikkulahjaa.

Lasinaluset huopakankaasta

Jos tiskikone on aina täynnä laseja ja astiakaappi tyhjä niistä, niin surauta omalle perheelle ja lahjaksi nimikoidut lasinaluset huopakankaasta. Näin sama lasi pysyy käytössä koko päivän, säästyy tiskiä ja hiukan myös luontoa. Lasinalunen käy myös lasinpäällysestä, eivätkä ötökät pääse lasiin. Käytä eri henkilöille eri värejä, niin jokainen tunnistaa omansa myös väristä.

Millenium-lasit on ostettu
Sokoksesta vuonna 1999.

Näin se tehdään: Piirrä huopakankaaseen suutarinliidulla tai tylpällä lyijykynällä sopivan kokoinen pyörylä. Leikkaa ja piirrä siihen etunimen ensimmäinen kirjain. Ompele kirjain laakaompeleella ja reunus siksakilla tai huolittelevalla reunaompeleella. Päättele langat. Valmis!

Kirjaimet ja reunat voi ommella myös käsin kirjontalangalla tai ohuella villalangalla. Olisin tehnyt niin, mutta en löytänyt mistään terävää parsinneulaa. Ompelukone on onneksi niin kookas, että se löytyy jopa "ompeluateljeeni" sekamelskasta. 

Pellavaiset pikkupussukat

Pellavakankaan jämäpaloista voi ommella pieniä tuoksupusseja. Päärmää yläreunat, ompele sivusaumat huolittelevalla ompeleella niin kangas ei lähde purkautumaan. Täytä potpourriseoksella ja sulje pussit organzanauhalla tai satiininauhalla. Pikkupussiin voi sujauttaa myös tuoksusaippuan tai jotain muuta pientä ja antaa lahjaksi. Oikein ahkera koristelee pussukan kirjoen, mutta nätti se on näinkin. Yksinkertainen on aina kaunista. 

P.S. Minun lasini ei ole puoliksi tyhjä vaan puoliksi täynnä. Entä sinun lasisi? 

Upeat, käsinkirjotut tyynyliinat ovat
Isännän isoäidin käsialaa. 

Pellavapussissa tuoksuu oman puutarhan laventeli. 

Mandariinipuun uusi kampaus

Puu teki itselleen jakauksen.

Pistäydytäänpä välillä puutarhan puolelle. Casa Vivassa on laaja, muurin ja rakennusten ympäröimä suojainen sisäpiha. Vielä puolitoista vuotta sitten puutarha kasvoi kainaloon asti heinää ja muuta epämääräistä. Pistimme ensin lammas- ja vuohiviisikon töihin, ja niiden kaluttua kaiken epätoivotun (ja vähän myös toivottua) kasvillisuuden, pisti Isäntä hihat heilumaan ja käänsi maan hartiavoimin. Nyt nurmikkoalueella kasvaa sitä mitä pitääkin: vihreää ruohoa.

Minä puolestani kaivoin maahan kukkasipuleita ja muuta kivaa, mutta esittelen niitä joskus toiste.  Tai pikemminkin niiden tuottamia kukkia. 

Ilmankos sitä oksat notkuu...

Pihan keskellä kasvaa sitruunapuu ja muurin vieressä mandariini. Yhtenä aamuna, kun avasin keittiön ulos vievää ovea, piti hieraista silmiä toistamiseen. Tuuheaan mandariinipuuhun oli ilmestynyt jakaus. Kiirehdin tutkimaan tapausta. Ei, Isäntä ei ollut heilunut oksasaksien kanssa, vaan oksat olivat painuneet hedelmien painosta. Niinpä puun keskellä on nyt leveä vako. Sitä mukaa kun mandariinit kypsyvät, poimimme niitä syötäväksi, joten eiköhän ne oksat pikkuhiljaa oikene.

Pasuunakukkapuu on aurinkoon
päin kallellaan.

Kasvun voima Portugalissa välillä ällistyttää. Valon, lämmön ja kosteuden yhdistelmä saa kasvit rehottamaan. Viime vuonna istutettu, vaivoin viidentoista sentin pituinen pasuunakukkapuun nysä on nyt toista metriä korkea ja kukkii. Minkäköhän kokoiseksi se ensi vuoden aikana ehtii…? 

P.S. Pistäydytään varsinaisen hedelmätarhan puolelle vähän keväämmällä, kun omenat, persikat ja luumut kukkivat... 

Munakoiso-suppilovahverogratiini

Pullistelevatko kaapit syksyn satoa, kuivattuja suppilovahveroita? Ai että on vielä viimevuotisiakin? No tässä yksi helppo ja herkullinen ohje niiden vähentämiseksi. Sopii kala- ja liharuokien lisukkeeksi tai pekonilla höystettynä vaikkapa pääruuaksikin.

2 keskikokoista munakoisoa

1½ dl kuivattuja suppilovahveroita

puolikas sipuli silputtuna

loraus kermaa

1½ dl gratinointiin sopivaa juustoraastetta

suolaa ja pippuria maun mukaan

oliiviöljyä paistamiseen

Pese munakoisot ja viipaloi ne pituussuuntaan. Ripottele leikkauspinnoille suolaa ja jätä ne makoilemaan lautaselle puoleksi tunniksi. Tämä ”itkettäminen” poistaa munakoisoista kitkerän maun.

Laita suppilovahverot likoamaan vesitilkkaan. Tällä välin voit touhuta jotain muuta. Kun munakoisot ovat itkunsa itkeneet, kuivaa viipaleet talouspaperilla ja paista ne oliiviöljyssä paistinpannussa molemmin puolin kunnes ne alkavat saada vähän väriä. Oliiviöljyn kanssa ei saa pihistellä. Laita puolet viipaleista uunivuokaan, jätä toinen puoli sivuun odottamaan. Kuullota pannussa sipuli, lisää valutetut sienet ja tilkka liotusnestettä. Mausta suolalla ja pippurilla ja anna porista hetken aikaa. Lisää loraus kermaa, sekoita hyvin, kuumenna ja levitä seos uunivuokaan munakoisoviipaleiden päälle. Lisää loput munakoisot ja lopuksi juustoraaste. Gratinoi 200-asteisessa uunissa noin 15 minuuttia tai kunnes juusto on saanut vähän väriä. Syö ja nauti!

Haluat välttää kolesterolia ja juustoa? Ei hätää. Laita juustoraasteen sijasta munakoisojen päälle korppujauhoja ja ripottele reilusti oliiviöljyä. Gratinoi kunnes alkaa olla kullankeltaista, mutta vältä polttamasta.

Ei ole suppilovahveroita? No ei se mitään. Laita gratiinin täytteeksi sipulin lisäksi kypsää, kuutioitua tomaattia ja ryöpättyä pinaattia. Tai mitä nyt sattuu kaapista löytymään.

P.S. Ruokakuvaus on Casa Vivassa erittäin haasteellista. Siinä vaiheessa kun kuuma ruoka kannetaan pöytään, on väki yleensä jo odottamassa veitset ja haarukat kätösissä ja hyvän ruokahalun kanssa. Tässä kuvassa siis se mitä ehdin  evakuoida kuvausta varten ennen kuin gratiini katosi niin sanotusti parempiin suihin.