Munakoiso-suppilovahverogratiini

Pullistelevatko kaapit syksyn satoa, kuivattuja suppilovahveroita? Ai että on vielä viimevuotisiakin? No tässä yksi helppo ja herkullinen ohje niiden vähentämiseksi. Sopii kala- ja liharuokien lisukkeeksi tai pekonilla höystettynä vaikkapa pääruuaksikin.

2 keskikokoista munakoisoa

1½ dl kuivattuja suppilovahveroita

puolikas sipuli silputtuna

loraus kermaa

1½ dl gratinointiin sopivaa juustoraastetta

suolaa ja pippuria maun mukaan

oliiviöljyä paistamiseen

Pese munakoisot ja viipaloi ne pituussuuntaan. Ripottele leikkauspinnoille suolaa ja jätä ne makoilemaan lautaselle puoleksi tunniksi. Tämä ”itkettäminen” poistaa munakoisoista kitkerän maun.

Laita suppilovahverot likoamaan vesitilkkaan. Tällä välin voit touhuta jotain muuta. Kun munakoisot ovat itkunsa itkeneet, kuivaa viipaleet talouspaperilla ja paista ne oliiviöljyssä paistinpannussa molemmin puolin kunnes ne alkavat saada vähän väriä. Oliiviöljyn kanssa ei saa pihistellä. Laita puolet viipaleista uunivuokaan, jätä toinen puoli sivuun odottamaan. Kuullota pannussa sipuli, lisää valutetut sienet ja tilkka liotusnestettä. Mausta suolalla ja pippurilla ja anna porista hetken aikaa. Lisää loraus kermaa, sekoita hyvin, kuumenna ja levitä seos uunivuokaan munakoisoviipaleiden päälle. Lisää loput munakoisot ja lopuksi juustoraaste. Gratinoi 200-asteisessa uunissa noin 15 minuuttia tai kunnes juusto on saanut vähän väriä. Syö ja nauti!

Haluat välttää kolesterolia ja juustoa? Ei hätää. Laita juustoraasteen sijasta munakoisojen päälle korppujauhoja ja ripottele reilusti oliiviöljyä. Gratinoi kunnes alkaa olla kullankeltaista, mutta vältä polttamasta.

Ei ole suppilovahveroita? No ei se mitään. Laita gratiinin täytteeksi sipulin lisäksi kypsää, kuutioitua tomaattia ja ryöpättyä pinaattia. Tai mitä nyt sattuu kaapista löytymään.

P.S. Ruokakuvaus on Casa Vivassa erittäin haasteellista. Siinä vaiheessa kun kuuma ruoka kannetaan pöytään, on väki yleensä jo odottamassa veitset ja haarukat kätösissä ja hyvän ruokahalun kanssa. Tässä kuvassa siis se mitä ehdin  evakuoida kuvausta varten ennen kuin gratiini katosi niin sanotusti parempiin suihin.