Mandariinipuun uusi kampaus

Puu teki itselleen jakauksen.

Pistäydytäänpä välillä puutarhan puolelle. Casa Vivassa on laaja, muurin ja rakennusten ympäröimä suojainen sisäpiha. Vielä puolitoista vuotta sitten puutarha kasvoi kainaloon asti heinää ja muuta epämääräistä. Pistimme ensin lammas- ja vuohiviisikon töihin, ja niiden kaluttua kaiken epätoivotun (ja vähän myös toivottua) kasvillisuuden, pisti Isäntä hihat heilumaan ja käänsi maan hartiavoimin. Nyt nurmikkoalueella kasvaa sitä mitä pitääkin: vihreää ruohoa.

Minä puolestani kaivoin maahan kukkasipuleita ja muuta kivaa, mutta esittelen niitä joskus toiste.  Tai pikemminkin niiden tuottamia kukkia. 

Ilmankos sitä oksat notkuu...

Pihan keskellä kasvaa sitruunapuu ja muurin vieressä mandariini. Yhtenä aamuna, kun avasin keittiön ulos vievää ovea, piti hieraista silmiä toistamiseen. Tuuheaan mandariinipuuhun oli ilmestynyt jakaus. Kiirehdin tutkimaan tapausta. Ei, Isäntä ei ollut heilunut oksasaksien kanssa, vaan oksat olivat painuneet hedelmien painosta. Niinpä puun keskellä on nyt leveä vako. Sitä mukaa kun mandariinit kypsyvät, poimimme niitä syötäväksi, joten eiköhän ne oksat pikkuhiljaa oikene.

Pasuunakukkapuu on aurinkoon
päin kallellaan.

Kasvun voima Portugalissa välillä ällistyttää. Valon, lämmön ja kosteuden yhdistelmä saa kasvit rehottamaan. Viime vuonna istutettu, vaivoin viidentoista sentin pituinen pasuunakukkapuun nysä on nyt toista metriä korkea ja kukkii. Minkäköhän kokoiseksi se ensi vuoden aikana ehtii…? 

P.S. Pistäydytään varsinaisen hedelmätarhan puolelle vähän keväämmällä, kun omenat, persikat ja luumut kukkivat...