Pienen puutuolin suuri muodonmuutos

Vanha tuoli,
kauniit piirteet.

Kaunispiirteinen vanha tuoli, mutta autsh! niin rumassa kunnossa. Mitä sellaisella tehdään? No, kunnostetaan kotikonstein. Uudistetaan ja päästetään kauniit piirteet oikeuksiinsa. Hiotaan, maalataan ja päällystetään. Ei mikään mahdottoman vaikea nakki. Yhtenä päivänä kävin käsiksi työhön.

Ihan ensiksi irrotin istuinosan ja aloin hioa tuolin runkoa, ensin Black&Deckerin Mousella, sitten käsin hiomapaperilla. Siinä oli aika kova työ, sillä tuolissa oli melko tiukkaan uponnut petsipinta, joka ei tahtonut antaa hiekkapaperille periksi. Lisäksi puuaines on kovaa, tummaa puuta, joka muuten on kestänyt vuosikymmenet kostumatta tai saamatta toukkia, mikä on aika harvinaista täällä.

Hionnan ja pesun jälkeen.

Sen verran sain lopulta raaputettua pintaa, että arvelin tavallisen maalin tarttuvan siihen. En malttanut lähteä ostamaan pohjamaalia. Maalasin pestyn ja kuivuneen rungon hiukan valkoisesta poistaittuvalla maalilla, samalla, jolla maalasin ompeluhuoneen hyllykön (katso tästä!). Ensimmäistä kerrosta sutiessa mietin, että mahtaako hommasta tulla yhtään mitään, sillä maali ei meinannut tarttua kiinni, vaan suti vain liukui puun pinnalla. Toisella kerroksella tarttui jo vähän paremmin, ja kolmannella vedolla tumma puu jäi jo peittoon. Maalasin pehmeällä sudilla ja päätin, että siveltimenvedot saavat kyllä näkyä. Käsin se on maalattu, ei millään ruiskulla räiskitty.

Vinkki: maalia ei kannata ohentaa, koska silloin se lähtee vielä herkemmin valumaan. Saatuasi kerroksen maalattua jää vielä vähäksi aikaa passiin ja kuivaa siveltimellä valumaan lähtevät maalinorot.

Aikansa palvelleet pehmusteet.

Maalauskerrosten kuivuessa kävin istuinosan kimppuun. Vanha, kauhtunut ja likainen gobeliinikangas lähti ruuvimeisselin avulla repimällä irti. Alta paljastui kulahtanut villastrasselipehmuste ja vähän olkea.

Uutta vanhan tilalle. Vanu ulottuu
vähän puureunan yli. 

Pehmusteiden alta paljastui terve puukehikko ja rautalankaristikko. Niille ei tarvinnut tehdä mitään, irrottelin vaan ne naulat, jotka lähti suht helpolla irti.

Olisin halunnut pehmustaa istuimen oljella, mutta Isäntä sanoi kirppujen viihtyvän siinä. Pehmustin istuimen siis kahdella vanulevyllä, ja päälliseksi valitsimme kesällä Eurokankaasta ostamani ruutukankaan (katso Suomi-ostokset tästä!), jonka leikkasin mittojen mukaan ja siksakkasin reunat. Isäntä naputteli kangasta pikkunauloilla kiinni, ja totesimme heti, ettei vanu riitä pehmusteeksi. Keskelle istuinta jäi monttu.

Strasselisotkua.

Eikun strasselia hakemaan läheiseen rautakauppaan. Iso pussillinen sotkulankaa maksoi kolmisen euroa. Tungin strasselia vanulevyjen ja rautalankaristikon väliin ja yritin siloitella pahimmat muhkurat. Lopuksi istuinosan alle kiinnitettiin pienillä nauloilla ohut vuorikangas siistimään istuimen ja pitämään strasselisisälmykset paikoillaan.

Takaoikealla vintiltä löytynyt lipasto,

jonka Isäntä kunnosti.

Totta puhuen tällä tuolilla ei ole tarkoituskaan istua. Se on makuuhuoneessa vaatteiden viikkaamista varten yöksi. Ero entiseen verrattuna on aika suuri, vai mitä? Jälkiviisaana näen nyt, että kangas olisi pitänyt laittaa toisinpäin, sillä nyt toisella puoliskolla on tummemmat ruudut. Ehkä kuitenkin teen tälle vielä pienen irtopäällisen. Sellaisen helmallisen. Ja tuohon selkänojaan tekisi mieli maalata pieni ruusu... jos vain osaisin.

Näitä tuoleja olisi vielä viisi lisää... ja pihakatoksen alla samaa sarjaa oleva pöytä, jonka pöytälevy on kosteudesta käpristynyt. Ensi kesänä tehdään sillekin jotain, jollei jo aiemmin.

P.S. Vaikka huonekalujen kunnostus onnistuu näköjään amatööriltäkin, kannattaa arvokalusteiden restaurointi antaa ammattilaisten tehtäväksi.

Vilkaise myös muita puuhailuja:




Pihan perällä lojuneista tikkaista
saatiin kaksi pyyhetelinettä










Pikaehostus vaarin vanhalle peililipastolle












Vinkkejä flunssan välttelyyn