Pieniä poimintoja arjesta

Casa Vivassa tehdään muutakin kuin neulotaan sukkia. Tässä kuviin ja kuvateksteihin koottuna pieniä poimintoja arjestamme maatilalla Portugalissa

Vein yhtenä päivänä yhden naapurin possulle pussillisen perunankuoria ja muita vihannesperkeitä. Naapuri antoi minulle muutaman xuxu-hedelmän (laus. chuchu). Ei yhtään hassumpi vaihtokauppa!

Xuxuja laitetaan keittoihin tai perunan ohella muussiin. Muussista tulee mielestäni hiukan kuohkeampaa kuin pelkästä perunasta tehtynä, mutta maussa eroa ei huomaa.

Yhden piikikkään xuxun kävin istuttamassa hedelmätarhalle kameliapuun viereen. Köynnösmäinen kasvi saa sitten kiivetä pitkin puuta, ja hedelmät keräämme maasta kun ne ovat valmiita. Sitten joskus ensi vuonna ehkä.







Talon vieressä olevalta pellolta niitettiin maissi viime viikolla. Hyökkäsin sinne heti puimurin kaikottua seuraavaan kohteeseen ja keräsin muutaman säkillisen puimurin pudottamia maissintähkiä. Kolme säkillistä vein edellä mainitulle naapurille, joka ei silmäleikkauksen vuoksi päässyt itse mukaan talkoisiin. Seuraavana päivänä hän toi meille kassillisen vihanneksia, ja sunnuntaina oli portinripaan ripustettu pieni pussillinen itse kasvatetun possun lihaa. Tällaista on vaihtotalous!

Maissi menee kanojen ruuaksi. Verholehdet pitää ensin repiä irti, sen jälkeen tähkät saavat kuivua auringossa ainakin pari, kolme viikkoa. Sitten jyvät irrotetaan käsin hiertämällä. Meidän kanojen talvieineet (ruohon lisäksi) ovat tässä. Koiratkin rouskuttavat maissia mielellään, ja tämän hetken "kuumin" lelu niillä on muhkea maissintähkä.

Kävin lähikaupungin lankakaupassa, missä uusi omistaja myy vanhaa varastoa suorastaan edulliseen hintaan. Ostin viisi kerää mohairlankaa (75 % mohair, 24 % villa, 2 % polyamidi - näin mohairpitoista lankaa ei taideta ainakaan täällä päin enää tehdä) ja kolme isoa vyyhtiä ohutta valkoista villalankaa. Mohairista on jo aloitettu ison huivin neulominen alati palelevalle Anopille. Valkoisen villan värjään eukalyptuksenlehdillä ja neulon hiljalleen shaalin.

Ai niin, ja langat maksoivat yhteensä alle 20 euroa. Harkitsen ankaraa hamstrausta.



Tein keväällä koukkusiiliksi nimeämäni säilytyspurkin virkkuukoukuille (katso tästä!). Lupasin kertoa myöhemmin ovatko koukut pysyneet koossa. Tässä tänään yllättäen napattu kuva. Pari koukkua on jossain käytössä, mutta kyllä tämä kapistus on ollut kätevä, kun löydän heti hakemani kokoisen koukun. Rahkapurkkiin liimattu kangaskin on pysynyt paikoillaan, ainoastaan kumisesta kuumavesipullosta leikattuun päälliseen raapustetut kokonumerot alkavat haalistua. No, nehän saa kirjoitettua uudelleen.

Taustalla toisen naapurin tuomia kukkia. Hänen puutarhansa kukoistaa hiukka enemmän kuin meidän. Vastalahjaksi hän saa kotitekoisia pipareita, sillä kehittelen nyt taikinaa, jota ei tarvitse vatkata eikä kaulia eikä pursotella eikä mitään muutakaan työlästä. Sen kun sotkee ainekset sekaisin ja tipauttelee taikinaa pellille. Katsotaan lähipäivinä onnistuinko kokeilussani.

Naapurin puutarhassa kukkivat nyt daaliat, krysanteemit ja muutamat muut kauniit kukat. Hänellä on valtavasti myös ruusuja. Ruusujen lisääminenhän tapahtuu täällä siten, että leikataan ruusupuskasta oksa, tökätään se maahan ja pidetään se kosteana. Se lähtee siitä juurtumaan ja kasvamaan. Hortensian kanssa tehdään sama juttu. Kokeillaanpa sitä myös krysanteemin kanssa, sillä naapuri sanoi leikkaavansa kaikki ennen lähtöään talveksi muualle, ja lupasi antaa minulle muutaman oksan.

Taidanpa neuloa hänelle talvilahjaksi sukat...









P.S. Tällaisia nämä auringonlaskut täällä ovat joskus...












Muita puuhailuja: 

Pyykkipojille kori mattovillasta (katso tästä!)







Värjäyskokeiluja (katso tästä!)






Vähän tuhdimpi pannukakku (katso tästä!)