Punatulkku-mekko mohairista

Talven tullen tuli tarvetta uudelle, superlämpimälle mekolle. Minullahan on kotosalla päiväsaikaan aina neulemekko päällä. Miksi, no, se nyt vaan on mukavin tietämäni vaate termoleggingsien kanssa. Talossamme ei ole lämmitystä, vain olohuoneessa laitetaan iltaisin takkaan tuli, joten villaa on yllä joskus useammassakin kerroksessa.

Punatulkuksi ristimääni mekkoon ostin lähikaupungin lankakaupasta kirkkaanpunaista mohairlankaa (74 % mohair, 24 % villa, 2 % polyamid). Koska se yksistään oli turhan räikeää, yhdistin lankaan ohutta tummanpunaista mohairsekoitetta, jonka ostin Porvoon Kellarikirppiksestä. Yhdessä langat muodostavat eläväisen sävyn.

Mekko on neulottu helmasta ylöspäin pyörönä, samoin istutetut hihat on neulottu pyörönä yksi kerrallaan. Ainoat saumat ovat siis olka- ja hihapyöriösaumat. Hihojen istutus ei mennyt ihan nappiin tällä kertaa.

Helma lähti liikkeelle 100 silmukalla, vyötärön kohdalla kavensin parit pois. Olisi voinut kaventaa pari silmukkaa enemmänkin.

Hihoissa oli aluksi 28 silmukkaa, lisäsin muutaman silmukan matkan varrella. Lisäyskohdat merkkasin, jotta toiseen hihaan tuli lisäyksiä yhtä paljon ja samoihin kohtiin. Hihat näyttivät aluksi aikamoisilta pitkiltä putkiloilta, mutta loppujen lopuksi pituutta tuli juuri sopivasti pitämään ranteetkin lämpiminä. Ehkä minulla on apinan kädet?


Resorit on neulottu 1 o kiertäen, 1 n. Sillä toivon, ettei se löpsähtäisi ihan pian. Pääntiessä on neulottu muutama kerros sileää, ja se on taitettu nurjalle puolelle löysästi ommellen.

6 mm pyöröpuikoilla neuleesta tuli tiivis, mutta sellaisena superlämmin. Edes tällaisena koleana päivänä, kuten tänään, en tarvitse lisäksi villatakkia, edes ulkona. Lankaa kului 640 g, eli tämä mekko ei ole painolla pilattu. Ja mitäs nämä langat maksoivat? Yhteensä 18,50. Mohairlanka on vanhaa varastoa, jota lankakauppias myy pois huokealla.

Yleensähän mohairia neulotaan suht reiluilla puikoilla, jotta neuleesta tulisi kuohkeaa. Teen kuitenkin juuri päinvastoin, jolloin mohairin karvat sitoutuvat neuleeseen eikä siitä tule ihan niin pörröinen.



Se jännä juttu tässä espanjalais-valmisteisessa mohairissa on, että se ei juurikaan kutita. Eikä nyppyynny. Minulla on nimittäin toinen mekko samasta langasta villaan yhdistettynä.

Mekon neulomista ei muuten tarvitse aristella - se ei juurikaan eroa pitkästä paidasta, ja sileä neule pyörönä edistyy joutuisasti.

P.S. "Batman ja Robin" tunkevat aina kuvauspaikalle.

Maissikeitto meksikolaisittain - Viva elote!

Pääsin toisella Meksikon reissullani maissikeitto eloten makuun. Sitä valmisti kahden kummilapseni isoäiti, ja seurasin vieressä miten maukas keitto valmistui. Voissa ei säästelty, ja keitto tehtiin tuoreesta maissista, mutta myös pakaste- tai tölkkimaissi kelpaa tuoreen puutteessa.

Elote on vähän kuin virtaviivaistettu versio kesäkeitosta; siinä on vain sipulia ja maissia. Varsinainen proteiinipommi, ja sisältäähän maissi myös kuitua. Omaan versioon lisään suurusteeksi hieman vehnäjauhoja, mutta se ei ole välttämätöntä. Keitto on tarkoitettu alkupalaksi, mutta leivän kera siitä saa myös kevyen lounaan. Jos maissin pureskelu ottaa päähän, soseuta keitto sauvasekoittimella.

Näin nopeasti ja helposti keitto tehdään:

Elote-maissikeitto (n. 4 annosta)

400-500 g esikeitettyä maissia (pakaste tai tölkki)
1 pienehkö sipuli silputtuna
30 voita (enemmänkin, jos kehtaat)
7,5 dl maitoa
2-3 rkl vehnäjauhoja
tilkka vettä
suolaa

Sulata voi kattilassa ja kuullota sipuli kevyesti. Lisää maissi ja hauduttele tovi. Älä päästä sipulia palamaan. Lisää maito ja kuumenna kiehumispisteeseen. Lisää vesitilkkaan sekoitetut jauhot, lisää keittoon ja keitä vielä pari minuuttia. Mausta suolalla. Valmista, listo!

P.S. Alkuvuosi on ollut hiljaiseloa, perheessä on ollut surua. Elämän on kuitenkin jatkuttava, joten jatketaan sitä sitten. Lähiaikoina esittelen mm. superlämpimän neulemekon ja merinovillasta neulotun aluspaidan. Jonain kauniina päivänä käyn myös katsomassa löytyisikö pellonlaidalta tai metsästä jotain lankojen värjäämiseen kelpaavaa. Eilen tuli tehtyä myös aika hyviä kasvispihvejä...

Energiset, Pastelliraidat ja Vauhtiviirut

Casa Vivassa aletaan palailla joululomilta ja pedin pohjalta, aattona iski nimittäin flunssa. Se ei kuitenkaan hyydyttänyt sukkapuikkoja Emännän käsissä, pikemminkin päinvastoin, koska ei voinut liehua pitkin pihoja. Katsotaanpa mitä ensin saatiin aikaan:

Energiset-sukissa on keltaisen sävyjä, vähän ruskeaankin vivahtavaa. Raitojen korkeus on 8 kerrosta, molemmissa sukissa samat värit mutta eri järjestyksessä. Vain resori, kantalappu ja kärki ovat samaa väriä molemmissa sukissa että ne pariksi tietää.

Lankana mm. 7 veljestä, 3 mm puikot ja silmukoita 4x13, pienelle naisen jalalle. Langat on värjätty syksyn mittaan pihan ja pellonlaidan kasveista.

Sukkien tarkoitus on antaa energiaa saajalleen, hän sitä nimittäin tarvitsee nyt.

Pastelliraita-sukat ovat saaneet värinsä mm. kameliapuun hedelmäkodista, mustapavuista ja passionhedelmien kuorista. Sukat ovat vaihteeksi keskenään identtiset.

Raitojen korkeus on 2/4/8/12 kerrosta. Ensimmäisen sukan kanssa sävyjä sai vähän sovitella, toisen kanssa sen kun vaan lasketteli menemään. Koska jotkut sävyt ovat lähellä toisiaan, pistin kerät pöydälle siihen järjestykseen mitä niitä käytin, niin ei tarvinnut arpoa.

Raitojen vuoksi luulisi langanpätkien päättelyn olevan tuskallista, mutta eipä ole. Teen sen nimittäin tämän ohjeen mukaan jo neuloessa. Hiukan se erottuu päällipuolella, mutta josko se käytössä oikenisi.

Vauhtiviirut-sukissa on neljää eri keltaista sävyä, viisi kerrosta kutakin vuorotellen harmaan kanssa. Toisessa sukassa raidat ovat päinvastaisessa järjestyksessä.

Miesten reilu koko, 4x14 silmukkaa 3 mm puikoilla. Terää neuloessa tuntui siltä, ettei se koskaan pääty.

Perussukan ei siis tarvitse olla väritön ja tylsä! Keltaisen eri sävyt antavat sukille lämmintä väriä ja käyttäjilleen iloa.

P.S. Neulaisin mekonkin, tai ainakin melkein, sillä lanka loppui toisen hihan pyöriössä enkä flunssan takia ole päässyt kaupunkiin hakemaan lisää. Se on ensi viikon ohjelmassa.

Hitukeitto vihanneksista

Onko sinunkin mielestäsi kotoinen makkarakeitto parhaimmillaan seuraavana päivänä, lämmitettynä, kun juurekset hajoavat hitusiksi ja tekevät liemestä sakean ja maukkaan? Makoisan hitukeiton voi tehdä myös ihan vartavasten ja ilman makkaraa. Korvaat sillä vihannessosekeiton, ja sauvavatkaimen - portugaliksi muuten varinha mágica eli taikasauva - sijasta käytät soseutukseen muussinuijaa ja muskeleitasi.

Keittoon käy melkein mitkä vaan vihannekset, juurekset ja esikeitetyt pavut. Käytä sitä mitä kaapista löytyy ja vaihtele kombinaatioita. Tässä yksi esimerkki:

Hitukeitto Casa Vivan tapaan (n. neljälle)

4 keskikokoista perunaa, jauhoinen lajike
1-2 porkkanaa
1 keskikokoinen sipuli
1-2 valkosipulinkynttä
pala kurpitsaa tai kesäkurpitsaa
pala kaalia ja/tai kukkakaalia
esikeitettyjä valkopapuja niin paljon kuin sielu sietää
oliiviöljyä
suolaa, pippuria
(1 liemikuutio)
n. 1 l kiehuvaa vettä
persiljaa silputtuna

Kuori ja siivuta kasvikset. Kuumenna oliiviöljy kattilassa ja kuullota sipuli- ja valkosipuliviipaleet kevyesti. Lisää kasvikset papuja lukuun ottamatta ja kiehuvaa vettä niin paljon, että kasvikset juuri ja juuri peittyvät. Kaalista irtoaa keittäessä nestettä. Jos harrastat liemikuutioita, lisää tässä vaiheessa sellainen tai hiukan suolaa. Keitä kymmenisen minuuttia, kunnes kasvikset ovat kypsiä. Lisää pavut ja kuumenna vielä kunnolla.

Siirrä kattila syrjään liedeltä. Hienonna kasvikset muussinuijalla eli perunasurvoimella mahdollisimman hienoksi. Pienet sattumat eivät haittaa, päinvastoin. Sattumat maustavat elämääkin kivasti. Tarkista maku ja viimeistele keitto pippurilla ja persiljasilpulla. Tarjoile vaikkapa lämpimien juustoleipien kanssa.

Eri variaatioita keitosta saat lisäämällä sipulien ohella hiukan pekonikuutioita tai mausteista makkaraa, tai loppuvaiheessa sulatejuustoa tai lorauksen kermaa. Tai kokeile maustaa keitto kurkumalla tai tuoreella timjamilla tai muulla mieliyrtillä.

P.S. Kuuma keitto lämmittää kylmänä päivänä, kuten tänään. Lämpötila meillä päin 12 asteen tienoilla, mutta ilmankosteus tekee siitä vielä kylmemmän tuntuista. Talvi se on nyt täällä Portugalissakin.

Joulusukat joulupukin muorille ja pikkutontulle

Näiden sukkien lähtökohtana oli punaisesta mekosta yli jäänyt kerällinen mohair-villasekoitelankaa, hieman reilut 100 g. Lanka on peräisin lähikaupungin lankakaupasta ja se on vanhaa varastoa. 100 % villalanka on kaksinkertaisena ja lisäksi on 90-prosenttista mohairlankaa, joten nämä sukat ovat Lämpimät.

Olin epävarma langan riittävyydestä, joten sain ajatuksen tehdä reunuksen valkoisesta pörrölangasta kaksinkertaisena. Lisäpaksuutta on tuomassa ohut Rose mohair. Reunus on neulottu tasona edestakaisinneuleena ja lopuksi takasauma on ommeltu kiinni. Helppoa!

"Näyttää ihan joulupukin sukilta", hörähti Isäntä kun näki mitä olen tekemässä. "Jollet ole kiltisti, teen sinulle samanlaiset", kuittasin vastaukseksi.

6 mm puikoilla ja 4x8 silmukalla sukat valmistuivat parissa illassa. Lopuksi harjaus tuomaan mohairkuitua vähän pörröisemmäksi.

Tämän jouluisempia ei sukista taida saada. Nämä sukat jäävät omaan käyttöön ja vetäisen ne jalkaan vain joulunpyhinä.

Pikkutontun sukissa lähtökohtana oli kaksi punaisella elintarvikevärillä värjättyä lankakerää, joista toisessa oli hieman vahvemmin punaista. Pähkäilin tovin että miten niistä saa järkevästi sukat, ja päädyin sitten neulomaan vuorokerroksittain kummallakin langalla. Eli lanka vaihtuu joka kerros (katso tarkemmin täältä). Lankoja ei tarvitse kieputella keskenään eikä pääteltäviä langanpäitäkään tule.

Lankana on Aapo, 3 mm puikot ja silmukoita taisi olla 4x11.

Näissäkin sukissa on reunuksena pörrölankaa, tällä kertaa punaista ja yksinkertaisena. Nämä sukat lähtevät pikkutontulle Suomeen.

P.S. Punaista villamekkoa en olekaan esitellyt täällä. Siitä tuli aika "tilava". Mutta lämmin!

Kastanjoilla ja herkkutateilla täytetty porsaan kassler

Suomesta tuodut kuivatut tatit solmivat maukkaan liiton portugalilaisten kastanjoiden kanssa, ja yhdessä ne tekevät mehevän täytteen kassler-siivuille.

Kastanjoiden puutteessa ne voi korvata pähkinä- tai mantelirouheella.

Kastanjoilla ja herkkutateilla täytetty porsaan kassler (neljälle)

n. 800 g pala porsaan kassleria
2,5 dl kastanjoita karkeana rouheena
½-1 dl kuivattuja herkkutatteja
1 pieni sipuli silputtuna
2 valkosipulinkynttä silputtuna
n. ½ dl kuivaa valkoviiniä
n. ½ dl kermaa
oliiviöljyä
suolaa, valkopippuria
cocktail-tikkuja kiinnittämiseen

Kastikkeeseen lisäksi n. 1 dl kermaa
Lisukkeeksi: paahdettuja perunoita
Koristeluun: silputtua persiljaa

Paloittele sieniä vähän ja laita ne likoamaan vesitilkkaan. Liota mielellään vähintään puoli tuntia.

Ota liha lämpenemään ja leikkaa se poikittaissuunnassa isoiksi siivuiksi (n. 4 kpl). Voit poistaa isommat rasvat, mutta älä poista kaikkea, sillä se mehevöittää lihaa.

Kuullota silputtu sipuli ja valkosipuli öljytilkassa. Lisää sienet liemineen sekä kastanjat. Kuumenna hetki ja lisää valkoviini. Keitä muutama minuutti ja lisää lopuksi kermaa sen verran, että saat paksuhkon muhennoksen. Mausta kevyesti suolalla ja pippurilla.

Täytä kassler-viipaleet muhennoksella ja kiinnitä ne cocktail-tikuilla. Ripottele kääröihin suolaa ja laita ne tilavan uunivuoan keskelle. Kääröjen ympärillä voit samalla kertaa paahtaa kuoritut ja paloitellut perunat ja vaikkapa myös viipaloituja porkkanoita.

Ripottele lihakääröjen ja perunoiden päälle oliiviöljyä ja paista 200-asteisessa uunissa noin tunti, eli kunnes liha on saanut vähän väriä ja perunat ovat kypsiä. Jos liha tuntuu alkavan kuivua liikaa, voit laittaa sen suojaksi palan alumiinifoliota.

Valmista muheva kastike lopusta täytteestä lisäämällä siihen kermaa ja kuumentamalla se ennen tarjoilua.

Vinkki perunoiden paahtamiseen uunissa: käytä jauhoista lajiketta. Liota kuorittuja ja paloiteltuja perunoita kylmässä vedessä puolisen tuntia. Kuivaa perunapalat talouspaperilla tai puhtaalla pyyhkeellä, mausta ne suolalla ja lorauta päälle oliiviöljyä. Myös tuoreet yrtit, esim. rosmariini, salvia tai timjami sopivat hyvin perunoiden sekaan makua antamaan.

P.S. Meillä loppui cocktail-tikut kesken, joten kääröt pääsivät vähän irvistämään...

Isoäidin jättiruuduista torkkupeitto

Sain viimein valmiiksi jo elokuussa aloittamani virkkuutyön, jota olen tehnyt aina siinä sivussa sukkien ynnä muun ohessa. Alun perin tarkoitus oli neuloa näistä langoista shaali, mutta mieli muuttui kuten niin usein tapahtuu, ja torkkupeitto tuli.

Lankana on lähikaupungin lankakaupasta ostettu ohut villalanka kaksinkertaisena. Alun perin lanka oli vitivalkoista, mutta värjäsin vyyhdet eukalyptuksenlehdillä, sipulinkuorilla, teellä, hennalla ja lopuksi vielä teen ja kurkuman yhdistelmällä, joka tuntuikin antavan kauneimmat keltaisen sävyt tähän kuohkeaan lankaan, johon ei väri oikein tahdo tarttua.

Kuudessa isoäidin jättiruudussa on 30 kerrosta kussakin, virkattu 3,5 mm koukulla. Viimeisimmät kerrokset olivat hiukan puutavia virkata, mutta kyllä se sujui iltapuhteella puoliunessa ja silmät ristissä. Ruudut on yhdistetty toisiinsa viimeisellä kerroksella. Ruudut eivät ole identtisiä keskenään, sillä eri värejä oli eri määriä ja osa oli jo valmiiksi keritty kaksinkertaiseksi. Värit vaihtuvat osittain portaattain, lanka kerrallaan.

Isoissa ruuduissa on tietysti se hyvä puoli, että ei ole tolkutonta ruutujen asettelua ja yhdistämistä ja langanpätkien päättelyä, mutta myös se, että lopputulos on hiukan rauhallisempi varsinkin tällaisilla maanläheisillä sävyillä.

Ensin pelkäsin ettei lanka riitä, kun kaupastakin se loppui, mutta jatkoin silläkin riskillä ja kyllä peitosta riittävän suuri tuli: 115x178 cm ja painoa kertyi 1263 g.

Heti kun sain peiton valmiiksi testasin sen: lämmin on. Pukinkonttiin matkaa hän!

P.S. Tulossa vielä mm. jouluisia sukkia ennen kuin pistän sukkapuikot vähäksi aikaa naftaliiniin.