Baarikaapin ryhtiliike

Riihimäen Lasin vihreä
maljakko on mummolan
perintöä, sen seuralaiset
hankittu kirpputoreilta.

Casa Vivan ison olohuoneen nurkassa, jättimäisen astiakaapin katveessa nökötti vanha, vanha baarikaappi kuin anteeksipyydellen olemassaoloaan. Ei sillä ollut muuta virkaa kuin kerätä pinnoilleen pölyä ja sekalaista tavaraa ja toimia Emännän kotiviilin tekeytymispaikkana. Kukaan ei sitä huomannut, kukaan ei sitä tarvinnut. Joskus Emäntä oli Isännälle ehdottanut, että siirretään kaappi keittiöön. ”Baarikaapin paikka on olohuoneessa”, jyrähti Isäntä äänensävyllä, joka ei jättänyt neuvotteluvaraa.  

Porto Monge -portviini
kyläkaupasta, uushopeinen
tarjotin suomalaiselta kirppu-
torilta. Saa pitää patinansa.

Eräänä keväisen kauniina päivänä Emäntä päätti, että nyt kaapin paikkaa vaihdetaan. Hän vetäisi pitkin seinää olleen kaapin enemmän olohuoneeseen päin, kulmittain huoneen nurkkaan. Kiillotti vielä kaapin huonekaluvahalla. Vanha baarikaappi ikään kuin oikaisi ryhtinsä ja nosti päänsä ylpeänä pystyyn kuin sanoen: ”Minä olen tämän paikan arvoinen.”

Muurlan lasitehtaan kulho on
jotenkin 70-lukuinen.
Rippilahja tädiltä perheineen.

Toisen lattialla olleista vanhoista, vihreistä bagaço-pulloista (kotipolttoinen viina) Emäntä nosti pöydälle. Isompi, kiikkerämpi, sai jäädä lattialle. Kaapin alatasolle sijoiteltiin vanhaa suomalaista lasia, pöytätasolle viinapullon viereen portviinipullo ja pari lasia, sillä Emäntä ja Isäntä joskus iltaisin ottavat lasillisen portviiniä katsoessaan taivaskanavilta Midsomerin murhia.

Heiluriovi paljastaa valtavan viinivalikoiman.
Puolitäydessä bagaço-pullossakin on vain vettä. 
Kukaan ei tiedä miksi.

Kulmittain sijoitettu baarikaappi ei enää häpeile nurkassa vaan on paikkansa ansainnut. Nyt se elelee onnellisena maalaistalossa, Casa Vivassa.

Sen pituinen se.