Mandariiniähky ja siitä johtunut riisi

Sitruunamelissa rehottaa puutarhassa, joten sillä koristellaan
nyt kaikki. 

Casa Vivan puutarhassa ja hedelmätarhassa mandariinipuut notkuvat hedelmiä. Niitä syödään aamusta iltaan niin paljon kuin napa jaksaa vetää, ja olen keitellyt niistä myös hilloa pari kertaa. Tuli muuten hyvää.

Kun en enää muuta keksinyt tein vielä mandariiniriisiä mukaeltuna tutusta appelsiiniriisistä ja Arroz com lechestä, jonka ohjeen sain meksikolaiselta ystävältäni Anyltä, joka asuu tätä nykyä Helsingissä. Any on aikamoinen taiteilija pikkuleipien ja täytekakkujen koristelussa. Käykääpä katsomassa hänen Kikikas-blogiaan. Se on englanniksi ja espanjaksi, mutta Kuukkeli kääntää. 

Mandariiniriisistä tuli minun mielestäni varsin raikasta, mutta Isännän mielestä se oli ällöä, enjoativo. Sain siis syödä melkein kaiken yksin, ja hyvällä halulla söinkin. Riisi jälkiruuassa ei kuulu Isännän lempiruokiin. Suklaa sen sijaan uppoaa.

Näin tehdään mandariiniriisi:

1 dl puuroriisiä (Portugalissa arroz carolino)

4 dl vettä

1 tölkki kondensoitua maitoa (leite condensado)

1 appelsiinin kuori raastettuna

1 kanelitanko

kymmenkunta mandariinia

Keitä riisi kanelitangolla maustetussa vedessä kypsäksi. Lisää tarvittaessa vettä. Kun riisi on kypsää, poista kanelitanko ja sekoita joukkoon kondensoitu maito. Anna jäähtyä. Samalla riisi vielä turpoaa. Raasta jäähtyneen riisin joukkoon hyvin pestyn appelsiinin kuori. Lisää kuoritut ja paloitellut mandariinit, koristele sitruunamelassilla jos sattuu olemaan. Jos ei, jätä pois. 

Säilytä jääkaapissa ja syö parin päivän sisällä.

Kondensoitua maitoa saa nykyään Suomessa hyvin varustetuista marketeista, pienemmistäkin. Se on ainakin Portugalissa hyvin makeaa, joten sokeria ei tarvitse lisätä. 

P.S. Mandariiniriisiin voi toki laittaa muitakin hedelmiä, vaikkapa appelsiineja. 

Ystävänpäivän suklaakakku sai täytteeksi mandariinihilloa, suklaakuorrutuksen
ja koristeet sitruunamelissassa ja paahdetuista manteleista.
Ei kovin kaunis, mutta kauniimpi kuin edellinen kakuntekeleeni, ja
niin hyvää että viimeiseen muruun syötiin.