keskiviikko 6. tammikuuta 2016

Koko perheen sukat



Veljenpoikani, joka on kummilapseni, toivoi jouluksi vaaleansinisiä sukkia, joissa olisi pinkit raidat. Kun nuori miehenalku näin reipasta väriyhdistelmää ehdottaa, pitää toive toki toteuttaa. Kun vauhtiin pääsin, neuloin sukat toisen veljeni koko perheelle. Ensi jouluna on sitten ehkä toisen veljen perheen vuoro saada sukat.

Katsotaan millaiset tuli koko perheen sukista: 

Taivaansiniset sukat, pinkit raidat. Lanka on portolaisen lankakaupan omaa tuotantoa, täyttä villaa, joka kuulemma kestää "ikuisesti". No, sukat jäävät tietenkin pieniksi, mutta ehkä ne pääsevät sitten kiertoon.

Jalkaterässä on leveämpi raita toisessa sukassa eri järjestyksessä kuin toisessa. Pientä erisymmetrisyyttä saa olla, niin ei käy elämä liian tylsäksi.




Kummipojan isoveli sai hillityn harmaat sukat vaaleansinisillä raidoilla. Lanka on äitini lähettämää Nallea kaksinkertaisena.

Koosta minulla ei ollut hajuakaan, mutta sovittelin sukkaa välillä Isännän jalkaan. Portugalilaiseen tapaan hänellä on suht. sirot jalat.














Perheen äidille neuloin Novitan kaksinkertaisesta Rose Mohairista klassiset valkoiset sukat samalla mallilla kuin omat Lohisukkani (katso tästä!). Nämä valmistuivat tosi nopeasti.

Lohisukat on minulla jalassa melkein joka päivä, ja hyvin ovat kestäneet vaikka hiihtelen huoneesta toiseen pitkin päivää. Mohairsekoitus sopii siis myös sukkiin. Ja on taatusti lämmin.


Perheen isän sukkien ideana oli käyttää samoja lankoja kuin mitä muun perheen sukissa on. Raitoja tuli siis ihan riittävästi. Lisäksi laitoin sekaan ystävältä saatuja jämälankoja. Näissä sukissa olikin kaikkein suurin työ, eikä pelkästään kokonsa vuoksi. Pelkästään langanpätkien päättelyyn taisi vierähtää tunnin verran per sukka.






Portugaliin muuttaessani ajattelin, että kahta asiaa en tee; neulo sukkia enkä leivo kakkuja. Pääosan sukkapuikoista myinkin kirpparilla ja kakkuvuuat annoin ystävälle. Seuraavalla torireissulla täytyykin ostaa ohuemmat sukkapuikot ja Ikeasta kakkuvuoka, sillä olen näköjään hurahtanut taas molempiin askareisiin.

P.S. Neulemekko valmis, työn alla säärystimet. Juttua niistä sitten kun asusetti on valmis ja sää sallii ulkona kuvaamisen.




Näitkö jo nämä:



Lankahässäkkäpallot












6 kommenttia :

  1. Älä koskaan sano ei koskaan...sen olen minäkin oppinut :D Onneksi et sukkien kutomista tyystin lopettanut, niin kauniita ne ovat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! En ole mikään sukkavirtuoosi, mutta hyvin nuo tuntuvat kelpaavan :-) Tosiaan, pitää olla tarkkana mitä "lupailee", voi joutua syömään sanansa ja välillä jopa ihan mielellään :-)

      Poista
  2. Ihania sukkia. Tosi nätit värit.
    Kyllä sinusta taisi sukkavirtuoosi tulla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Sukkavirtuoosi olet sinäkin näköjään, kävin kurkkaamassa blogiisi :-)

      Poista
  3. Villsukka on kiva juttu. Varsinkin kummipojat pitää sukittaa tai myssyttää! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sukat on hyvä lahja, mutta tuskailen kokojen kanssa, varsinkin kun näen näitä kasvavia kummilapsia vain noin kerran vuodessa. Vanhemmat ottaa sitten kokoja mittanauhan kanssa :-) Aikuisille on helpompi tehdä.

      Poista