Koukuttu laukku ja harmaita hiuksia

Pintastruktuuri sopii hyvin
tälle langalle. 

Näin joitakin viikkoja sitten Helmoja ja hepeneitä -blogissa koukuttujen tiskirättien ohjeen, ja suorastaan juoksin lähikaupungin kiinakauppaan ostamaan koukkuamiskoukun. Kutsutaan sitä nyt vaikka sellaiseksi. Käytännössä se on kuin pitkä neulontapuikko, jonka päässä on virkkuukoukun koukku. Koukkuamista kutsutaan myös tunisialaiseksi virkkaukseksi, ja sillä saa aivan erinäköistä pintaa kuin neulomalla tai virkkaamalla. Se on helppo oppia ja hauskaa tehdä! Tällä ohjeella opettelin perustekniikan.

Pienen testikappaleen tehtyäni päätin kokeilla koukkuamista käsilaukun tekoon, sillä teen uniikkeja käsintehtyjä laukkuja Milmanda-tuotemerkillä. Pätkän koukuttuani purin koko hoidon ja muutin tekniikkaa: silmukan poimimisen sijasta koukkasin langan koko edellisen kerroksen riviltä. Tällä tavalla sain jännän "suomumaisen", tiiviin pinnan. Tosin reunojen suoruuden kanssa oli tekemistä, eikä se kunnolla onnistunutkaan, kuten alakuvasta näkyy. Toinen sivu on pidempi kuin toinen, ja minulla on muuten sama ongelma usein neulomustenkin kanssa.

Viistää ikävästi. 

Koska teen virkatut laukut yleensä saumattomina, eivät saumat koukutussa laukussa kauheasti ilahduta. Aaltoileva yläreuna, viisto muoto ja muutama tämän tekeleen kanssa hankittu harmaa hius saivat minut tekemään purkupäätöksen.

Koukkuamisessa en silti luovuta! Ostin jo torilta kaksipäisen pyörökoukkuamiskoukun (hui mikä sanahirviö), joten kunhan tällä hetkellä työn alla olevan virkatun laukun saan käsistä, alkaa uusi koukkuamiskokeilu.

P.S. Valkoiselle pellavahameelle tullut teeläiskä ei lähde millään.. voisikohan valmiin vaatteen värjätä...? Hmmm....

Aaltoilee ikävästi. 

Sauma näyttää siistiltä, mutta
pönöttää ikävästi.