Hitukeitto vihanneksista

Onko sinunkin mielestäsi kotoinen makkarakeitto parhaimmillaan seuraavana päivänä, lämmitettynä, kun juurekset hajoavat hitusiksi ja tekevät liemestä sakean ja maukkaan? Makoisan hitukeiton voi tehdä myös ihan vartavasten ja ilman makkaraa. Korvaat sillä vihannessosekeiton, ja sauvavatkaimen - portugaliksi muuten varinha mágica eli taikasauva - sijasta käytät soseutukseen muussinuijaa ja muskeleitasi.

Keittoon käy melkein mitkä vaan vihannekset, juurekset ja esikeitetyt pavut. Käytä sitä mitä kaapista löytyy ja vaihtele kombinaatioita. Tässä yksi esimerkki:

Hitukeitto Casa Vivan tapaan (n. neljälle)

4 keskikokoista perunaa, jauhoinen lajike
1-2 porkkanaa
1 keskikokoinen sipuli
1-2 valkosipulinkynttä
pala kurpitsaa tai kesäkurpitsaa
pala kaalia ja/tai kukkakaalia
esikeitettyjä valkopapuja niin paljon kuin sielu sietää
oliiviöljyä
suolaa, pippuria
(1 liemikuutio)
n. 1 l kiehuvaa vettä
persiljaa silputtuna

Kuori ja siivuta kasvikset. Kuumenna oliiviöljy kattilassa ja kuullota sipuli- ja valkosipuliviipaleet kevyesti. Lisää kasvikset papuja lukuun ottamatta ja kiehuvaa vettä niin paljon, että kasvikset juuri ja juuri peittyvät. Kaalista irtoaa keittäessä nestettä. Jos harrastat liemikuutioita, lisää tässä vaiheessa sellainen tai hiukan suolaa. Keitä kymmenisen minuuttia, kunnes kasvikset ovat kypsiä. Lisää pavut ja kuumenna vielä kunnolla.

Siirrä kattila syrjään liedeltä. Hienonna kasvikset muussinuijalla eli perunasurvoimella mahdollisimman hienoksi. Pienet sattumat eivät haittaa, päinvastoin. Sattumat maustavat elämääkin kivasti. Tarkista maku ja viimeistele keitto pippurilla ja persiljasilpulla. Tarjoile vaikkapa lämpimien juustoleipien kanssa.

Eri variaatioita keitosta saat lisäämällä sipulien ohella hiukan pekonikuutioita tai mausteista makkaraa, tai loppuvaiheessa sulatejuustoa tai lorauksen kermaa. Tai kokeile maustaa keitto kurkumalla tai tuoreella timjamilla tai muulla mieliyrtillä.

P.S. Kuuma keitto lämmittää kylmänä päivänä, kuten tänään. Lämpötila meillä päin 12 asteen tienoilla, mutta ilmankosteus tekee siitä vielä kylmemmän tuntuista. Talvi se on nyt täällä Portugalissakin.

Joulusukat joulupukin muorille ja pikkutontulle

Näiden sukkien lähtökohtana oli punaisesta mekosta yli jäänyt kerällinen mohair-villasekoitelankaa, hieman reilut 100 g. Lanka on peräisin lähikaupungin lankakaupasta ja se on vanhaa varastoa. 100 % villalanka on kaksinkertaisena ja lisäksi on 90-prosenttista mohairlankaa, joten nämä sukat ovat Lämpimät.

Olin epävarma langan riittävyydestä, joten sain ajatuksen tehdä reunuksen valkoisesta pörrölangasta kaksinkertaisena. Lisäpaksuutta on tuomassa ohut Rose mohair. Reunus on neulottu tasona edestakaisinneuleena ja lopuksi takasauma on ommeltu kiinni. Helppoa!

"Näyttää ihan joulupukin sukilta", hörähti Isäntä kun näki mitä olen tekemässä. "Jollet ole kiltisti, teen sinulle samanlaiset", kuittasin vastaukseksi.

6 mm puikoilla ja 4x8 silmukalla sukat valmistuivat parissa illassa. Lopuksi harjaus tuomaan mohairkuitua vähän pörröisemmäksi.

Tämän jouluisempia ei sukista taida saada. Nämä sukat jäävät omaan käyttöön ja vetäisen ne jalkaan vain joulunpyhinä.

Pikkutontun sukissa lähtökohtana oli kaksi punaisella elintarvikevärillä värjättyä lankakerää, joista toisessa oli hieman vahvemmin punaista. Pähkäilin tovin että miten niistä saa järkevästi sukat, ja päädyin sitten neulomaan vuorokerroksittain kummallakin langalla. Eli lanka vaihtuu joka kerros (katso tarkemmin täältä). Lankoja ei tarvitse kieputella keskenään eikä pääteltäviä langanpäitäkään tule.

Lankana on Aapo, 3 mm puikot ja silmukoita taisi olla 4x11.

Näissäkin sukissa on reunuksena pörrölankaa, tällä kertaa punaista ja yksinkertaisena. Nämä sukat lähtevät pikkutontulle Suomeen.

P.S. Punaista villamekkoa en olekaan esitellyt täällä. Siitä tuli aika "tilava". Mutta lämmin!

Kastanjoilla ja herkkutateilla täytetty porsaan kassler

Suomesta tuodut kuivatut tatit solmivat maukkaan liiton portugalilaisten kastanjoiden kanssa, ja yhdessä ne tekevät mehevän täytteen kassler-siivuille.

Kastanjoiden puutteessa ne voi korvata pähkinä- tai mantelirouheella.

Kastanjoilla ja herkkutateilla täytetty porsaan kassler (neljälle)

n. 800 g pala porsaan kassleria
2,5 dl kastanjoita karkeana rouheena
½-1 dl kuivattuja herkkutatteja
1 pieni sipuli silputtuna
2 valkosipulinkynttä silputtuna
n. ½ dl kuivaa valkoviiniä
n. ½ dl kermaa
oliiviöljyä
suolaa, valkopippuria
cocktail-tikkuja kiinnittämiseen

Kastikkeeseen lisäksi n. 1 dl kermaa
Lisukkeeksi: paahdettuja perunoita
Koristeluun: silputtua persiljaa

Paloittele sieniä vähän ja laita ne likoamaan vesitilkkaan. Liota mielellään vähintään puoli tuntia.

Ota liha lämpenemään ja leikkaa se poikittaissuunnassa isoiksi siivuiksi (n. 4 kpl). Voit poistaa isommat rasvat, mutta älä poista kaikkea, sillä se mehevöittää lihaa.

Kuullota silputtu sipuli ja valkosipuli öljytilkassa. Lisää sienet liemineen sekä kastanjat. Kuumenna hetki ja lisää valkoviini. Keitä muutama minuutti ja lisää lopuksi kermaa sen verran, että saat paksuhkon muhennoksen. Mausta kevyesti suolalla ja pippurilla.

Täytä kassler-viipaleet muhennoksella ja kiinnitä ne cocktail-tikuilla. Ripottele kääröihin suolaa ja laita ne tilavan uunivuoan keskelle. Kääröjen ympärillä voit samalla kertaa paahtaa kuoritut ja paloitellut perunat ja vaikkapa myös viipaloituja porkkanoita.

Ripottele lihakääröjen ja perunoiden päälle oliiviöljyä ja paista 200-asteisessa uunissa noin tunti, eli kunnes liha on saanut vähän väriä ja perunat ovat kypsiä. Jos liha tuntuu alkavan kuivua liikaa, voit laittaa sen suojaksi palan alumiinifoliota.

Valmista muheva kastike lopusta täytteestä lisäämällä siihen kermaa ja kuumentamalla se ennen tarjoilua.

Vinkki perunoiden paahtamiseen uunissa: käytä jauhoista lajiketta. Liota kuorittuja ja paloiteltuja perunoita kylmässä vedessä puolisen tuntia. Kuivaa perunapalat talouspaperilla tai puhtaalla pyyhkeellä, mausta ne suolalla ja lorauta päälle oliiviöljyä. Myös tuoreet yrtit, esim. rosmariini, salvia tai timjami sopivat hyvin perunoiden sekaan makua antamaan.

P.S. Meillä loppui cocktail-tikut kesken, joten kääröt pääsivät vähän irvistämään...

Isoäidin jättiruuduista torkkupeitto

Sain viimein valmiiksi jo elokuussa aloittamani virkkuutyön, jota olen tehnyt aina siinä sivussa sukkien ynnä muun ohessa. Alun perin tarkoitus oli neuloa näistä langoista shaali, mutta mieli muuttui kuten niin usein tapahtuu, ja torkkupeitto tuli.

Lankana on lähikaupungin lankakaupasta ostettu ohut villalanka kaksinkertaisena. Alun perin lanka oli vitivalkoista, mutta värjäsin vyyhdet eukalyptuksenlehdillä, sipulinkuorilla, teellä, hennalla ja lopuksi vielä teen ja kurkuman yhdistelmällä, joka tuntuikin antavan kauneimmat keltaisen sävyt tähän kuohkeaan lankaan, johon ei väri oikein tahdo tarttua.

Kuudessa isoäidin jättiruudussa on 30 kerrosta kussakin, virkattu 3,5 mm koukulla. Viimeisimmät kerrokset olivat hiukan puutavia virkata, mutta kyllä se sujui iltapuhteella puoliunessa ja silmät ristissä. Ruudut on yhdistetty toisiinsa viimeisellä kerroksella. Ruudut eivät ole identtisiä keskenään, sillä eri värejä oli eri määriä ja osa oli jo valmiiksi keritty kaksinkertaiseksi. Värit vaihtuvat osittain portaattain, lanka kerrallaan.

Isoissa ruuduissa on tietysti se hyvä puoli, että ei ole tolkutonta ruutujen asettelua ja yhdistämistä ja langanpätkien päättelyä, mutta myös se, että lopputulos on hiukan rauhallisempi varsinkin tällaisilla maanläheisillä sävyillä.

Ensin pelkäsin ettei lanka riitä, kun kaupastakin se loppui, mutta jatkoin silläkin riskillä ja kyllä peitosta riittävän suuri tuli: 115x178 cm ja painoa kertyi 1263 g.

Heti kun sain peiton valmiiksi testasin sen: lämmin on. Pukinkonttiin matkaa hän!

P.S. Tulossa vielä mm. jouluisia sukkia ennen kuin pistän sukkapuikot vähäksi aikaa naftaliiniin.

Jahtisukat spiraalineuleena

Äitini lähetti minulle Novitan Polaris-lankaa, ja mietin tovin mitä siitä tekisi. Yksistään se vaikutti hiukan levottomalta ja kirjavalta. Onneksi olin muutama päivä aiemmin nähnyt jossain facebook-ryhmässä maininnan spiraalineuleesta, ja päätinkin nyt kokeilla sitä yhdistämällä monivärisen Polariksen harmaaseen Seitsemän Veljestä Eero -lankaan, jota tuli samassa paketissa.

Spiraalineuleen ideana on, että langat vuorottelevat kerroksittain eivätkä ne risteä koskaan. Ne siis ikään kuin ajavat toisiaan takaa tai jahtaavat toisiaan. Siitä siis nimi näille sukille. Sukat valmistuivat suurin piirtein näin:

Koko: n. 39-40
Puikot: 3 mm
Silmukoita: 4 x 13
Langanmenekki: yht. 125 g
Resoria on neulottu 20 krs 1 o 1 n niin, että oikeat silmukat on neulottu kiertäen eli takareunasta.

Resorin jälkeen neuloin harmaalla langassa 5 puikollista ennen kuin siirryin kirjavaan lankaan. Lankojen vaihtokohta on siis sukan sivussa.

Neuloin vartta vuorotellen molemmilla langoilla kerros kerrallaan kunnes kirjavia raitoja oli kertynyt 16. Vaihdoin harmaaseen lankaan (kirjavaa lankaa ei katkaista vaan se jää odottamaan) kantalappua varten. Kantalappu sijaitsee aloituskohdan molemmin puolin, eli sukan aloituslanka jää keskelle taakse.

Kantalapun ensimmäinen krs on sileää neuletta, sen jälkeen vahvistettu. Samoin kantapään alaosa on vahvistettu. 13 krs:n ja kantapään jälkeen poimin silmukat kantalapun ensimmäisestä reunasta ja vaihdoin seuraavan puikon alussa kirjavaan lankaan, joka oli siinä sopivasti odottamassa.

Kantalapun toisessa reunassa poimin silmukat harmaan apulangan avulla ja neuloin ne sitten heti perään kirjavalla langalla.  Näin raitakerrokset pysyvät kohdillaan.

Terässä neuloin yhteensä 28 raitaa kirjavalla langalla ennen kärkikavennuksia harmaalla langalla.

Spiraalineuleessa kannattaa varoa kiristämästä lankoja vaihtokohdissa, muutoin siihen muodostuu eräänlainen harjanne, joka varmasti kyllä katoaa kun sukat viimeistelee höyryttämällä tai kastelemalla.

Minusta näistä tuli kivat. Harmaa hillitsee kirjavaa lankaa ja kirjava lanka antaa harmaalle langalle eloa. Hyvä yhdistelmä! Pukinkonttiin matkaavat nämä sukat äidin sponsoroimin langoin.

P.S. Kuvausalustana jalkapalli Hjallis, jossa on täytteenä mm. viinipullonkorkkeja.

Valkosipulikanaa padassa

Mieleeni on painunut vuosia sitten helsinkiläisessä Parrilla Española -ravintolassa syömäni mehevä valkosipulikana, joka oli valmistettu luineen nahkoineen päivineen. Yritin jäljitellä sitä kotona, ja pienen kehittelyn jälkeen olen päätynyt tällaiseen ohjeeseen:

Valkosipulikanaa padassa

1 kokonainen broileri tai 2 koipireittä ja 2 rintaleikettä (nahallisia ja luullisia)
n. 30 g voita
½-1 dl kuivaa valkoviiniä
ainakin 10 isoa valkosipulinkynttä viipaleina
ripaus sokeria tai nokare hunajaa
suolaa

Lisukkeeksi: riisiä tai ranskalaisia perunoita, salaattia

Paloittele broileri; koivet ja reidet erikseen ja rintapala kahteen osaan. Sulata voi tilavassa padassa. Ruskista broileripalat kevyesti ja mausta ne suolalla. Lisää valkoviini ja sokeri tai hunaja. Lisää suurin osa viipaloiduista valkosipuleista. Pistä kansi päälle ja hauduta miedolla lämmöllä aina välillä paloja käännellen noin 30 minuuttia. Lisää loppu valkosipuli ja hauduta vielä muutama minuutti, kunnes liha on kypsää. Testaa kypsyys pistämällä cocktail-tikulla paksuimpaan kohtaan. Jos lihasta tuleva neste on sameaa, jatka vielä kypsentämistä. Jos neste on kirkasta, on broileri kypsää. Jollei nestettä tule, meni jo vähän överiksi.

Tarjoile kevyen salaatin ja ranskalaisten perunoiden tai riisin kanssa. Luineen ja nahkoineen haudutetussa broilerissa on mehevät maut tallella, varsin rasvaista kastiketta ei tarvitse syödä vaan sen tehtävä on edesauttaa kypsennystä ja antaa makua.

Broilerin kanssa on tärkeää käyttää mietoa lämpöä - liian kuumassa liha vain kuivuu ja sitkistyy.

 P.S. Olipas haasteellista kuvata valkoista riisiä mustalla lautasella...

Kiivipuun lehtiä, kurkumaa ja apurina Mustakaapu

Alarivi: kiivipuun lehdet.
Ylärivi: vasemmalla kahvi, oikealla tammenterhot. 

Kesän ja alkusyksyn mittaa värjäilin vähän kaikenlaisilla kasveilla mitä pihalta ja pellonlaidalta löytyi. Keltaista on kertynyt paljon, mutta mieli teki myös ruskeaa ja vihreää. Siinä tarkoituksessa kävin napsimassa lehtiä kiivipuista ja keittelin paritkin liemet.

Kiivipuiden lehdet ovat rapsakoita ja voimakkaan vihreitä, mutta langasta tuli ruskeaa. Ensiväri oli hailakka, soodalisäys vähän voimisti sitä, mutta langasta tuli samalla aika karkeaa. Ei hätää, saatuani sukat valmiiksi viimeistelen ne liottamalla pari minuuttia huuhteluainevedessä, jolloin ne pehmenevät ja siliävät kuivuttuaan.

Täkäläiset tammenterhot.

Kuvassa alakerät ovat kahdesta eri kiivinlehtisatsista. Toisessa oli lehtiä enemmän ja sävy hiukan voimakkaampi.

Lisäksi kokeilin täkäläisiä tammenterhoja. Keräsin niitä kattilallisen pellon laidalla kasvavista puskista ja kaadoin kuumaa vettä päälle. Annoin terhojen liota seuraavaan päivään niin että ne pehmenivät ja rikoin ne sitten pähkinänsärkijällä. Vaikka ne eivät enää kovia olleetkaan, niin oli siinä aika kova työ koska niitä oli paljon.

Keitin lientä jonkin aikaa ja siitä tuli voimakkaan ruskeaa. Keitin lankoja siivilöidyssä liemessä alunan kera. Tuli kullanruskeaa (kuvassa ylh. oikealla).

Takuuvarmaa ruskeaa saa kahvilla (kuvassa ylh. vasemmalla). Muuhun sitä ei tässä talossa käytetäkään, sillä kahvit juodaan kahvilassa. Ostinkin värjäystarkoitusta varten halvinta löytämääni kahvia.

Kurkumasta keltaista.

Joidenkin portugalilaisvillojen kanssa on ollut vaikeuksia saada väri tarttumaan. Kokeilin lopuksi kurkumaa, ja jopas tuli väriä! Olin mielessäni kuvitellut saavani sellaista poltettua oranssia tms. kivaa sävyä, mutta nyt tuli niin keltaista että ei näytä enää luonnolliselta.

En tiedä vielä mitä näillä langoilla teen. Ehkä unisukat, muissa sukissa ei pehmeä lanka ehkä kestä.

"Mustakaapu" suojaa.
Taustalla maissintähkiä kuivumassa kanojen
ruuaksi. 

Ilmasto täällä on lähes aina kostea, ja varsinkin talvisaikaan pyykin saa kunnolla kuivaksi oikeastaan vain auringossa. Värjätyt langat ja valmiit sukat on siis vähän pakko laittaa narulle aurinkoon kuivumaan. Värejä suojaa "Mustakaapu", pala mustaa vuorikangasta. Musta väri vetää auringon lämpöä puoleensa ja nopeuttaa kuivumista.

Mitä kaavun alta paljastuu...?

P.S. Kokeilujen kautta olen keksinyt sen, että harmaa lanka keltaisessa liemessä saa aikaan vihreää. Pieni koelanganpätkä värjätty, lisää seuraa kunhan ehdin.