Andalusian appelsiininkukat, osa 2/5

Jatkoa perjantaina alkaneelle kesäjatkikselle. Ensimmäisen osan löydät täältä. 


Andalusian appelsiininkukat, osa 2/5

Matka Gibraltarille sujui nopeasti moottoritietä pitkin. Lasse keskittyi ajamiseen, Sanni maisemien katselemiseen. Aurinko paistoi, taivas hohti sinisenä, meri kimmelsi syvempää sävyä, ohi vilahteli valkoisia rakennuksia valkoisten rakennusten perään. Gibraltar oli yllättävä, jopa vähän klaustrofobinen paikka. Korkea, jyrkkä kiviharjanne oli kuin kyljelleen kellahtanut valas. Tiet olivat ahtaita ja liikenne aika kaoottista, ja välillä näytti siltä kuin olisi tullut pikku Britanniaan.
He suuntasivat ensin tippukiviluolille, nauraen auton konepellille hypänneelle apinalle, joka rapsutti päälakeaan kuin miettien mihin ryhtyisi seuraavaksi.
Sisällä luolissa oli hämärää ja kosteaa. He tutkivat paikkoja hiljaisina, mennen hitaasti syvemmälle ja pidemmälle. Lasse tarttui Sannin käteen kun tämä oli kompastua, ja ele valoi lämmintä turvallisuudentunnetta. Mitään pahaa ei voisi tapahtua. Pelkkää hyvää vaan. He kulkivat lähempänä toisiaan, kylki kylkeä hipoen, kuullen toistensa hengityksen.
"Miten kaunista!" henkäisi Sanni, kun he löysivät maanalaisen järven. Sen peilityyni pinta heijasti sinisiksi valaistuja tippukiviä, aivan kuin taivas olisi kaartanut katossa.
" Jos olisimme kahden, voisimme mennä uimaan", kuiskasi Lasse Sannin korvaan ja kietoi kätensä tämän ympärille. Huulet hakeutuivat kaulalle, korvan alle, ja viileässä luolassa Sanni värisi kuin hentoinen haavanlehti.
"Onko sinulla kylmä?" Lasse kysyi.
"Ei…"

Kun Lasse loppupäivästä pysäköi auton Sannin hotellin eteen, kurottui hän antamaan kevyen suukon tämän huulille.
"Minulla on huomiseksi varattu golf-kierros. Tiedän, sinä et pelaa…"
"Voisin tulla mailapojaksi, eikun -tytöksi", teki Sannin mieli huudahtaa. "Entä tänään illalla, emmekö näe?" hän jatkoi mielessään, muttei puhunut mitään, vaan odotti Lassen ottavan seuraavan askeleen.
"Tänään vien kummitätini lentokentälle," Lasse sanoi kuin arvaten Sannin ajatukset. "Minähän asun nyt hänen talossaan täällä, jos muistat. Tavataanko huomenna illallisella?"
"Sopii", Sanni henkäisi, yrittäen samalla vaikuttaa kohtuullisen välinpitämättömältä, tietäen epäonnistuvansa siinä surkeasti.
"Haen sinut tästä seitsemältä. Asu vapaa. Mitä kevyempi, sen parempi. Luvassa on lämmin ilta", mies sanoi silmää vinkaten.
Moneskohan kerta se oli kun mies sai Sannin punastumaan? Ei ensimmäinen eikä varmasti viimeinenkään.
Höyhenenkevyen hyvänyönsuukon jälkeen Sanni hyppäsi ilmastoidusta autosta ulos alkuillan lämpöön. Ilma helli paljaita käsivarsia, ja mieleen muistui Lassen lämmin käsi puristamassa kevyesti kyynärpäästä viileässä tippukiviluolassa. Sen sijaan että olisi palannut hotellille, Sanni suuntasi rantakadulle, istuutui kahvilaan ja tilasi lasillisen viiniä. Nyt oli aika miettiä.

Kaikesta päätellen Lasse oli aikeissa vietellä Sannin, ehkä jo seuraavana iltana. Käytännössähän kyseessä olisi heidän kolmannet treffit. Johan se oli aikuisten ihmisten aika hypätä sänkyyn, eikö vaan, Sanni pähkäili itsekseen. Se ei vaan oikein kuulunut hänen tapoihinsa. Ilkan kanssa he olivat seurustelleet kokonaista pari kuukautta, ennen kuin alkoivat intiimiin suhteeseen. Siinäkö olikin mennyt pieleen? Oliko Sanni liian vanhanaikainen, liian vanhapiikamainen, kirpeä siveyden sipuli?
Olihan hänellä ollut poikaystäviä, satunnaisiakin tuttuja. Silloin joskus nuoruudessa. Nyt hän oli aikuinen, eikä hänen tarvinnut välittää siitä mitä muut hänestä ajattelivat. Paitsi Lasse. Yhtäkkiä Sannille oli tärkeää mitä Lasse hänestä ajattelisi.

Silti Sannia häiritsi se, ettei hän oikeasti tiennyt miehestä mitään. Tämä ei ollut puhunut elämästään juuri mitään ihan perusasioita lukuun ottamatta, kertoili vaan matkoistaan Kiinaan, Japaniin, New Yorkiin, Miamiin, Buenos Airesiin… kaukomatkoja kaikki tyynni. Ja nyt tämä oli Marbellassa, ihan vain tylsästi Marbellassa. Oliko kentälle vietävä kummitäti oikeasti kummitäti vai vaimo tai naisystävä tai rakastajatar? Ja kun tämä olisi raivattu pois tieltä, sopi vietellä viaton Sanni?
Horisontti siinsi silmissä, palmut huojuttelivat tuulessa pitkiä, vihreitä lehviään. Lapset kiljuivat ilosta rannalla, juoksivat pallon perässä, kaatuivat hiekalla. Sieraimissa tuntui kookoksen makea tuoksu, ja siitä inspiroituneena Sanni tilasi vielä piña coladan. Se olisi hänen tämän kesän lomajuomansa. Hän oli nyt lomalla, ja hänellä oli orastava lomaromanssi. Ei siitä tarvitsisi tulla mitään sen enempää, ei mitään kestävämpää. Hän ottaisi ilon irti siitä mistä sai ja sillä hyvä!

Miten Sannin ja Lassen illallistreffit sujuvat? Mitä herkkuja pöytään katetaan? Entä mitä on luvassa jälkiruuaksi? Se selviää seuraavassa osassa keskiviikkona. 

© Anu Patrakka